Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaaste - Valmista tuli!

Seinäjoen kirjasto aloitti viime vuoden lopulla Suomen juhlavuoden kunniaksi 100 kirjaa -lukuhaasteen. Haasteessa pyydettiin lukemaan 100 kirjaa aikavälillä 1.12.2016 - 30.11.2017. Idea oli sen verran simppeli ja helppo, että päätin hypätä mukaan. Sain urakan loppuun elokuussa, mutta koosteen tekemistä on viivästyttänyt bloggausten kirjoittelu. Ja aivan kaikista kirjoista ei blogijuttua irronnutkaan.

Onnea, minä! 100 luettua kirjaa! Kuva netin ilmaisesta kuvapalvelusta.

Sadan luetun määrä vuoden aikana ei tuntunut kovin kummoiselta tavoitteelta (jep, luen liikaa!), mutta ennen kaikkea minua kiehtoi se, että saisin haasteesta muistokseni listan vuoden aikana lukemistani kirjoista. En muutoin jaksa tilastoida tai listailla lukemiani kirjoja, mutta haastekannustimen myötä listailu olikin varsin vaivatonta toteuttaa. Keräsin lukemiani kirjoja yhdelle sivulle tänne blogiini, ja luettu kirja päätyi aina sen kuukauden kohdalle, jolloin luin kirjan viimeisen sivun. Sen verran silti nostin rimaa, että päätin jättää listalta aivan lyhyet kirjat ja sarjakuvat pois.

Luettujen listani näkyy alla, jälkihuomautusten kera. Luettujen kirjojen listaa olikin todella hauskaa tutkia näin jälkikäteen (eli ehkäpä vedän vähän henkeä ja aloitan uuden listailun tammikuun alussa)! Valitsin lisäksi muutamia erityisiä kirjasuosituksia, jotka ovat jääneet hyvinä kirjoina mieleen. Sokerina pohjalla odottaa hieno kotimainen uutuus, jonka luin elokuun aikana.

Olkaapas hyvät, näiden kirjojen parissa vietin aikaani joulukuussa 2016 - elokuussa 2017:

Joulukuu 2016:

1. Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

2. Leena Krohn: Rapina ja muita papereita (ei blogijuttua)
3. Kerstin Gier: Liitto
4.  Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava
5. Coetzee, J. M.: Poikavuodet
6.  Jack Campbell: Taipumaton

7. D. D. Everest: Archie Greene ja taikurin salaisuus

8. Iain M. Banks: Siirtymä
9. Gard Sveen: Pimeän sylissä

Joulukuuni on ollut kirjasarjojen kuukausi. Gierin sarjan olen jo lukenut loppuun (vai olikohan tuo Liitto juuri se viimeinen osa?), Neuhausilta, Sveeniltä ja Campbellilta on tullut uuden osan käännös.  Everestin sarjaakin toivottavasti ilmestyy vielä lisää. En ole vielä palannut näiden sarjojen pariin, joten joulukuuni vain kartutti loputonta "yksi, korkeintaan kaksi osaa luettu, ehkä joskus lisää" -sarjojen listaani.

Suosittelen: Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut

Tammikuu 2017:

10. J. M. Coetzee: Nuoruus
11. Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
12. Meloy, Colin & Ellis, Carson: Sysimetsän valtakunta
13. Evelyn Waugh: Mennyt maailma 
14. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär 
15. James Essinger: Adan algoritmi 
16. Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset 
17. Katri Lipson: Jäätelökauppias 
18. Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki 
19. D. D. Everest: Archie Greene ja alkemistin kirous 
20. Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa 
21. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran 
22. Daphne du Maurier: Rebekka 

Huh, mitä kirjallista ilotulitusta tammikuuni onkaan ollut! Mennyt maailma ja Rebekka - aivan loistava klassikkopari, joiden pariin palaan taatusti uudelleen. Ja toista ääripäätä edustaa sitten Ronja, ryövärintytär. Kirjan maailman ihanuus ei avautunut minulle, ja nihkeä lukukokemus sai minut jälleen kerran hämmästelemään sitä, miten tympeältä tuntuu, kun jokin paljon arvostettu kirja jää itselle täysin höh-asteelle.

Tietokirjasuositus: Mikko-Olavi Seppälä: Suruton kaupunki 

Helmikuu 2017:

23. Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja sukelluskello 
24. Ransom Riggs: Kolkko kaupunki 
25. Joel Haahtela: Naiset katsovat vastavaloon 
26. Philip Pullman: Salaperäinen veitsi 
27. Anni Polva: Tunnollinen Tiina 
28. Linda Olsson: Sisar talossani 
29. Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty
30. Esko-Pekka Tiitinen: Neljän tuulen paita
31. Mons Kallentoft: Syyskalma 
32. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi 
33. Pierre Lemaitre: Irène 

Jahas, helmikuussa vuorossa ovat olleet dekkarit, fantasia ja lanu-kirjat. Keskikastin kirjoja, erityisesti verrattuna tammikuun kirjajuhlaan.

Dekkarisuositus: Pierre Lemaitre: Irène

Maaliskuu 2017:

34. Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? 
35. Antoine de Saint-Exupéry: Postilento etelään 
36. Anne Leinonen: Metsän äiti 
37. Sana Krasikov: Vielä vuosi 
38. Anja Kauranen Snellman: Syysprinssi
39. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia 
40: Dan Rhodes: Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta 
41. Ian Rankin: Verisiteet (ei blogijuttua)
42. Mika Honkalinna: Suuri pöllö
43. Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki (ei blogijuttua)
44. Leena Krohn: Tainaron  

Listalla on iki-ihana, salaperäinen Tainaron! Ja uusi ihanuus, Hän sanoi nimekseen Aleia! Miksiköhän dekkarisuosikkini Rankin ei päässyt blogijuttuun asti? Tutuista sarjoista on tosin välillä vaikeaa keksiä mitään uutta sanottavaa blogijuttuun. Rankinin Rebus-sarja on tyylilleen uskollinen osasta toiseen, mutta ah miten minä tykkään Edinburghin kapakkakierroksista tämän elämää nähneen poliisimiehen seurassa. Juuri nytkin on yksi sellainen meneillään, eli minulla on kesken Rankinin Lankeemuksia-kirja.

Suositus: Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia 

Huhtikuu 2017:

45. Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta (ei blogijuttua)
46. Mika Waltari: Mikael Karvajalka 
47. Viveca Sten: Sisäpiirissä 
48. Ursula K. Le Guin: Maameren velho (ei blogijuttua)
49. C. S. Lewis: Taikurin sisarenpoika 
50. Maria Semple: Missä olet, Bernadette? 
51. Bandi: Syytös
52: Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo 
53. Enni Mustonen: Paimentyttö 

Waltarin tiiliskivi oli monen viikon luku-urakka, jonka päättyminen oli helpotus. Mutta sainpas luettua kirjan, jota mieheni on minulle tyrkyttänyt ja mainostanut ties kuinka monta kertaa. Mikael Karvajalka on eräs hänen suosikkejaan, mutta minulle riitti tämä yksi lukukerta.

Suositus: Maria Semple: Missä olet, Bernadette? 

Toukokuu 2017:

54. Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta
55. Mila Teräs: Jäljet 
56. Cheryl Strayed: Villi vaellus 
57. W. G. Sebald: Huimaus 
58. Katja Kallio: Säkenöivät hetket 
59. Elina Pitkäkangas: Kajo

Toukokuussa oli paljon kaikkea muuta, joten luettujen määräni on ollut vähäinen. Erityisesti Sebaldin kirjaa taisin lukea aivan vääränlaisessa mielentilassa, väsyneenä ja hädin tuskin hereillä. Tosin taitaapa osa toukokuussa aloitetuista kirjoista näkyä kesäkuun listalla.

Suositus: Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Kesäkuu:

60. Jan-Erik Fjell: Ilmiantaja
61. Saku Heinänen: Zaida ja taistelupari
62. Anni Swan: Iris rukka 
63. Dashiel Hammet: Maltan haukka 
64. Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat 
65. Lisa O'Donnel: Mehiläisten kuolema
66. Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
67. Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula 
68. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
69. Johanna Valkama: Itämeren Auri
70. Sarah Waters: Yövartio
71. Jenna Kostet: Pikimusta, sysipimeä
72. Karin Slaughter: Näkymätön
73. Viveca Sten: Ristiaallokossa
74. Ibi Zoboi: American Street

Mitäs muuta tein kesäkuussa kuin istuin nenä kiinni kirjassa? Ainakin lomailin, ja loppukuun lomareissulla oli kiva lueskella muun tekemisen ohessa. Suuria, loisteliaita kirjoja ei kesäkuuhuni ole mahtunut, mutta tasaisen varmaa keskikastia sitäkin enemmän.

Dekkarisuositus: Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat 

Heinäkuu 2017:

75. Viveca Sten: Sotilaiden salaisuudet
76. Anders Cleve: Katukiviä
77. Truman Capote: Aamiainen Tiffanyllä 
78. Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli 
79. Doris Lessing: Ruoho laulaa 
80. Cormac McCarthy: Tie
81. Kaari Utrio: Pappilan neidot (ei blogijuttua)
82. Alexander Dumas: Kolme muskettisoturia

Muskettisoturit oli kesän klassikkoponnistukseni. Kirjan juonellinen anti ei minua sytyttänyt, mutta vanha käännös palkitsi kauniilla ja ilmeikkäällä suomen kielellä. Utrion kirjan bongasin reissupaikan kirjahyllystä. Pappilan neidot oli kotikutoinen mukaelma Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, ja juoneen kuului mm. vaunumatkan aikana tapahtunut salamannopea rakastuminen. Kömpelö kokonaisuus ei innostanut bloggaamaan.

Suositus: Doris Lessing: Ruoho laulaa

Elokuu 2017:

83. Mons Kallentoft: Kevätkuolema 
84. Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3: Lapsuus Lähi-Idässä 
85. Louisa May Alcott: Pikku naisia I & II
86. Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla 
87. Martina Haag: Olin niin varma meistä
88. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
89. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä
90. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat  
91. Marcho Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus 
92. Günter Grass: Grimmin sanat 
93. P. L. Travers: Maija Poppanen puistossa 
94. Jorge Amado: Quincas Vesikauhun kolme kuolemaa (ei blogijuttua)
95. Andrea Camilleri: Yön tuoksu
96. Helena Waris: Linnunsitoja
97. Matt Haig: Radleyn perhe
98. Timo Parvela: Kepler62: Kutsu
99. Pierre Christin, Jean-Claude Mézières: Surullinen planeetta
100. Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Onpas hurja määrä kirjoja! Syytän lukumaratonia, muutamia nopealukuisia kirjoja ja osa luetuista lienee aloitettu heinäkuun puolella. Erityisesti Alcottin Pikku naisia -kirjoja luin englanniksi lähes koko kesän ajan. Ihanat naiset rannalla oli myös muutaman viikon urakka, mutta lähinnä siksi että halusin viipyillä ihanien naisten seurassa mahdollisimman pitkään. Loistava kirja, ja samaa sanon Grimmin sanoistakin. Kesääni mahtui paljon hyviä lukuelämyksiä, ja välillä tuntui, että lukuhetket olivat kieriskelyä toinen toistaan upeampien kirjojen tunnelmissa.

En valinnut listan sadatta kirjaa sen erityisemmällä kriteerillä kuin että Bradlayn kirja sattui olemaan lukemani sadas kirja. Mukavaa, taattua Flavia de Luce -laatua, jonka luin uutta osaa odotellessani (jota odottelenkin vesi kielellä, sen verran herkulliseen paikkaan juoni jäi uusimmassa suomennoksessa, joka löytyy kesäkuun listalta).

Päätän suosituslistani hienoon kotimaiseen, joka oli minulle eräs syksyn odotetuimmista kirjoista. Luinkin kirjan elokuussa aika pian julkaisemisen jälkeen:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

"Marrasvirran läntisen puolen Jokikatu on yksi kaupunkimme promenadeista - siro kävelykatu, jota Marrasvirran sivuhaara liehittelee niin, että ne kohtaavat kolme kertaa. Kohtauspaikkoihin on rakennettu siltoja, jotka ovat vakioaihe täältä lähtevissä postikorteissa ja suurenmoinen klisee, jota marrasvirtalaiset rakastavat ja vihaavat." (s. 54)

Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmalle romaanille Väärän kissan päivä (Atena, 2017) on nostettava hattua. Jääskeläisen aiemmista kirjoista tuttu tyyli, maaginen realismi on saanut kaverikseen vakavan aiheen eli dementian, ja lopputulos toimii erinomaisen hienosti ja tyylikkäästi. Täytyy sanoa, että yllätyin kirjan aihevalinnasta. Jääskeläisen edellinen romaani Sielut kulkevat sateessa oli paljon viihdyttävämpi ja hurjempi, ja nyt lukijaa odotti monta astetta maltillisempi tarina.

Kirjan lukeminen käynnistyikin minulla verkkaisesti, mutta lopussa lukijan kärsivällisyys palkittiin runsain mitoin. Väärän kissan päivä menee spoilaamisesta piloille, joten tyydyn toteamaan: kirjan rakenne on nerokas, huolella mietitty ja verkkaan salaisuutensa paljastava. Kannattaa lukea loppuun asti, vaikka alussa Marrasvirran kaupungin kaduilla kiertely tuntuisikin päämäärättömältä harhailulta ja kissoihin kompastelun määrä ylittäisi sietokyvyn.

Väärän kissan päivän tähdittäminen oli hankalaa. Viisi tähteä pyöri mielessä, mutta silti jotain tuntui puuttuvan. Taidokkaasti rakenteesta huolimatta jäin kaipaamaan Sielut kulkevat sateessa -kirjan villin hurjaksi, suorastaan överiksi menevää tunnelmaa, joka sopivan pieninä annoksina olisi säväyttänyt Väärän kissan päivää. Nyt siis päädyin siihen, että merkitsen Goodreadsiin kissamaiselle kirjalle neljä tähteä. Suosittelen kirjaa lämpimästi hyvien romaanien ystäville.

***

Kiitokset Seinäjoen kirjastolle mukavasta lukuhaasteesta!

***

Goodreads: Väärän kissan päivä saa neljä tähteä.

Mistä kirja minulle? Oma ostos.

Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki, ja googlettamalla löytyy lisää: Leena Lumi, Reader, why did I marry him?, Usva ja Ja kaikkea muuta

Kirjan tietoja:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Kansi: Sanna Mander

Atena, 2017

342 sivua