2 x lanu: Helmenkalastaja ja Kiven sisässä

Lasten- ja nuortenkirjat ovat mukavia kirjoja aikuisten kirjojen lomassa. Niputin tähän juttuun pari viimeksi lukemaani: Karin Erlandssonin Helmenkalastaja (S & S, 2017) ja Sini Helmisen Kiven sisässä (Myllylahti, 2017).

Karin Erlandssonin uuden lastenromaanin pariin minut houkutteli kauniin sinisävyinen kansikuva, joka on Tuuli Toivolan käsialaa. Tykkään hirmuisesti hienosti kuvitetuista kirjoista, ja kannen tyylinäytteen perusteella odottelin kirjalta todella paljon. Harmikseni kuvasivujen määrä oli lopulta aika vähäinen, mutta ne muutamat kuva-aukeamat toki olivat aivan katsomisen arvoisia. 

Kirjan tarina on takakannen mukaan "ajaton saturomaani Astrid Lindgrenin hengessä". Olen lukenut vain muutaman Lindgrenin lastenromaanin, ja niihin liittyy mielessäni luonnonläheisyys, lämminhenkisyys ja vieno seikkailuhenki. Näitä piirteitä tavoitin myös Helmenkalastajasta, jossa Miranda-tyttö on jo nuoresta pitäen sukeltanut helmiä. Hän on puuhassa taitava, mutta eräänä päivänä Mirandan seuraan lyöttäytyy Sirkka, jolla on helmienkalasteluun aivan omat keinonsa. Miranda päättää tavoitella Silmäterää, harvinaista helmeä jota kukaan ei ole vielä nähnyt. Silmäterän tavoittelu laittaa tyttöjen elämänarvot puntariin, ja johdattelee heidän pienen seikkailun pariin.

Kirjan vahvana teemana on lasten välinen ystävyys sekä se, mitä kukanenkin on valmis tekemään saavuttaakseen jotain aivan erityistä. Hyvät arvot on puettu leppeän lempeästi etenevän seikkailun muotoon, ja Helmenkalastajan yleisfiilis oli miellyttävällä tavalla kiltti olematta silti liian nynnerö. Kirjan voi varmasti huoletta antaa luettavaksi pienemmillekin lukijoille, jos heillä vain riittää kärsivällisyyttä pariin sataan luettavaan sivuun. Itse tykästyin kirjaan kolmen tähden arvoisesti.

Sini Helmisen Kiven sisässä jatkaa Väkiveriset-sarjaa, jonka ensimmäisen osan Kaarnan kätkössä luin alkukesällä. Sarjassa suomalaisesta mytologiasta tutut hahmot hyppäävät nykyaikaan, keskelle teinien ja nuorten aikuisten elämää. Erittäin hieno ja toimiva idea, ja Väkiveriset-sarjassa on ollut mielestäni miellyttävän raikas ote, jonka vuoksi otin jatko-osankin lukupinooni. 

Kiven sisässä -kirjassa pääosissa ovat sarja-aloitukseen verrattuna aivan uudet henkilöt. Tietokonepelejä harrastava Pekko saa selville, ettei rakkaan mummon kuolema ollutkaan pelkästään vanhuuden syytä. Hänen perheestään paljastuu salaisuuksia, jotka järisyttävät Pekon elämää sydänjuuria myöten (sanaleikistä saa selkoa kirjan lukemalla). Lisäksi Pekko huomaa, että hänen naapurissaan asuu peikkoperhe. Tykkäämisjutut saa siis uutta sävyä hännänheiluttelusta.

Voin vain todeta, että olipas Kiven sisässä mainiota jatkoa Väkiveriset-sarjaan! Sarjan punainen juonilanka ei ole minulle aivan selvinnyt, mutta viis siitä, rakentuuko sarjassa parhaillaan jokin hieno suuri juonikehitelmä. Kiven sisässä oli sopiva sekoitus vauhdikasta toimintaa, peikkoja ja ihan tavallisia nuorten koulu- ja harrastejuttuja. Suomalainen kaupunkimaisema muodosti hyvän kontrastin kansanperinteestä esiin kaivetuille aineksille, ja kokonaisuus rullasi mukavasti eteenpäin. Toivottavasti kirjavinkkarit ovat löytäneet tämän sarjan omille listoilleen.

***

Liitän Helmenkalastajan osaksi Harvinaista-haastetta.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat 3  tähteä
Mistä kirjat minulle? Helmenkalastajan sain arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitokset! Kiven sisässä -kirjan lainasin kirjastosta.
Kirjojen tietoja:

Karin Erlandsson: Pärlfiskaren (2017)
Suomennos Tuula Kojo
Kuvitus Tuuli Toivola
S & S, 2017
247 sivua

Sini Helminen: Kiven sisässä - Väkiveriset osa 2
Kansi Karin Niemi
Myllylahti, 2017
231 sivua