Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2019.

Alkukevään kirjaostoja (#kirjaostos-haaste)

Kuva
Kulttuuripohdintoja-blogin Tuija haastoi kirjabloggaajia kertomaan kevään kirjaostoksistaan. Haaste liittyy kirjaostojen tilastointiin, jotka ainakin joillakin rintamilla näyttävät laskevia lukuja (tästä lisää linkkaamassani haastejutussa). Minulla ei ole ollut tapana raportoida blogissani kirjaostoksista, mutta haasteeseen on totta kai mukavaa osallistua, joten tässä tulee (pitähkö) katsaus viime aikaisiin kirjaostoksiini ja ylipäänsä "kirjaostosfilosofiaani":
Mistä ostan?
Oulussa on varsin rajalliset mahdollisuudet (= yksi Suomalaisen myymälä sekä Turun Sarjakuvakaupan superihana pikkumyymälä Valveen talossa) tehdä kirjaostoksia kivijalkakaupoissa, joten yleensä hankin painetut kirjani netin kirjakaupoista. Kotimaisten kirjojen ostopaikkoina ovat kustantajien omat nettikaupat ja Adlibris, enkunkielisiä kirjoja tilaan Book Depositorystä ja sarjakuvia toisinaan myös Turun Sarjakuvakaupan nettimyymälästä.
Mikä houkuttelee ostamaan?
Minulla on kotona kirjoja, koska tykkään sii…

Ministi lyhyistä ranskalaisista

Kuva
Vietin huhtikuun lopulla lukuviikkoa ranskalaisissa tunnelmissa, ja palaan tässä jutussa tuon viikon kirjalliseen antiin, tosin vain miniarvioiden muodossa. Valitsin teemaviikkoni lukupinoon lyhyitä, noin päivässä luettavia kirjoja. Kaikki jutun kirjailijat olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia:

Annie Ernaux: Puhdas intohimo (WSOY, 1996)

Kirjassa naiskertoja uppoutuu intohimoisen rakkautensa kuvailuun. Siinäpä kirjan sisältö lyhyesti kerrottuna. Intohimon kohde on varattu, ja yhteisen ajan puute lataa tunnetta harvoihin kohtaamisiin, ja teksti pyrkii parhaansa mukaan välittämään tätä tunneryöppyä. En aivan täysillä lämmennyt kirjalle, mutta kirja oli kuitenkin nopeasti luettu ja lukuhetkellä kerronta tuntui kohtalaisen aidolta ja intensiiviseltä. Kovin suuriä muistijälkiä Puhdas intohimo ei kuitenkaan jättänyt. Plussaa kirja saa siitä, että mukana olevissa suomentajan jälkisanoissa avataan kirjan teemoja ja Ernauxin kirjoittamistyyliä. Tämmöisiä jälkianalyysejä on kiva lukea, mutta …

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista

Kuva
"Oli musta keskiviikko, ja olin aloittanut St Agathassa. On tilastollinen tosiasia, että mustana keskiviikkona kuolleisuus nousee. Asian tiedostaminen vähentää tehokkaasti paineita, joten en yrittänyt niin kovasti." (s. 72) Adam Kayn muistelmaromaani Kohta voi vähän kirpaista - Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (Art House, 2019) koostuu hänen lääkärinuransa aikaisista päiväkirjamerkinnöistään (kuten teoksen alaotsikosta toki voikin päätellä...) ja kirjan kirjoittamisen aikaan tehdyistä kommenttiosuuksista. Sittemmin Kay on siirtynyt täysin toiselle alalle - syistä jotka selviävät hänen kirjastaan - mutta päiväkirjamuistiinpanot tarjoavat varsin eläväisen kuvan Kayn lääkäriuran vaiheista. Olin kirjasta ennakolta tosi kiinnostunut, sillä olen aina ollut heikkona mm. tv:n sairaalasarjoihin ja kaikki sairaalaympäristöön liittyvä tosipohjainen tarina kiehtoo minua kovasti. Lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi en kuitenkaan aikuisiällä ole halunnut ryhtyä, eikä minusta niihin amme…

Lue itsellesi mielenterveyttä -haasteen koonti

Kuva
Sivutiellä-blogissa käynnistyi viime syksynä Lue itsellesi mielenterveyttä -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan mielenterveyttä käsitteleviä ja sitä parantavia kirjoja. Haaste päättyy huomenna, joten on loppukoosteen aika. Sain omaan bingoruudukkooni kahdeksan rastia, ja yksi bingokin kertyi, toiselle vaakariville. Ruudukon alla on lista lukemistani kirjoista, lyhyiden kommenttien kera:


* a book about emotionsNina LaCour: Välimatkoja

YA-kirja käsittelee itsenäistymistä, ystävyyttä ja oman elämän rakentamiseen liittyviä haasteita. Todella hieno ja koskettava kirja, jossa mielen hauraus nousee isoksi teemaksi ilman turhaa alleviivausta.
* a YA book - John Green: Kilpikonnan kuorella

Luin haasteeseen hieman yllättäen useampia YA-kirjoja, ja tulin tutustuneeksi näin myös John Greenin tuotantoon. High school -nuorten elämää käsittelevä kirja nostaa esille pakko-oireiden vaikutuksen arkeen, mutta koskettelee myös aina yhtä ajankohtaisia aiheita eli ensirakkautta ja ystävyyttä. Kirja e…

Kirjoja kesään

Kuva
Hurrr, alkukesän sää on kaikkea muuta kuin kesäinen, sillä täällä Oulussa on +5 astetta ja vettä ropisee. Kolkko tunnelma tuolla ulkosalla! Päätin kuitenkin aloittaa omat kesäfiilistelyni ja julkaista kirjalistan kesälle 2019. Mikä kiinnostaa juuri nyt? Kesä-, heinä- ja elokuun aikana lukusuunnitelmiini kuuluvat ainakin...

... omasta hyllystä:

David Mitchellin "väliin jäänyt" tuotanto kiinnostelee isosti. Kehuttu ja ylistetty Pilvikartasto on keikkunut jo aika monella lukulistallani, mutta kirja on edelleen lukematta. Uudempi suomennos Luukellot on pitänyt Pilvikartastolle seuraa hyllyssäni hyvän tovin. Molempien suhteen odotukseni ovat erittäin korkealle.
Siri Hustvedtin Lumous ja Säihkyvä maailma. Olen lukenut Hustvedtilta vain muutaman kirjan eikä mikään niistä ole ollut järisyttävä elämys, mutta silti nämä kaksi tuntuvat erityisen lupaavilta. Hustvedtin kerronta on muistaakseni vaatinut minulta aina hieman keskittymistä, ja kesällä voisi olla oivallinen tilaisuus antaa k…

Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha

Kuva
En miellä itseäni novellien lukijaksi, mutta silti niitäkin näköjään kulkeutuu silloin tällöin heräteostoksina kotiin. Hilary Mantelin novellikokoelma Margaret Thatcherin salamurha (Teos, 2017) taisi herättää kiinnostukseni blogijuttujen ansiosta ja innostuin hankkimaan kirjan, vaikka entuudestaan ainut kosketukseni Mantelin tuotantoon oli massiivinen Susipalatsi, joka edessä jouduin luovuttamaan kirjan puolivälissä. Susipalatsi pitää siis halussaan titteliä: "kirja, josta olen lukenut eniten sivuja ennen kesken jättämistä". Kyseinen sivumäärä on 400, ja pelkkä ajatuskin vielä jäljellä olevasta samansuuruisesta luku-urakasta sai aikoinaan aikaan sellaisen epätoivon parahduksen, että ihmettelen oikeastaan itsekin sitä, kun nyt taas löysin itseni Mantelin parista. Mutta osaava kirjoittaja voi vaihtaa tyyliään, ja Margaret Thatcherin salamurha on (onneksi!) aivan jotain muuta kuin omasta mielestäni suunnattoman puuduttava ja pitkäveteinen Susipalatsi.
Kirjan novellit sijoittuv…

John le Carré: Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Kirja + leffa)

Kuva
John le Carrén vakoiluromaani Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tammi, 2012/1974) on kuulunut suosikkeihini heti ensilukemisesta asti. Tämä tapahtui ennen blogiaikaa, enkä itse asiassa edes muista, milloin tarkalleen ottaen tutustuin Pappi lukkariin. Kirjan syheröinen, runsailla takaumilla varustettu juoni ja vakoojamaailman kylmänkalsea tunnelma joka tapauksessa iskivät minuun täysillä. Mutta juonikuvio on  todellakin sen verran kiemurainen ja isohkolla henkilögallerialla varustettu, että taisin ensimmäisellä lukukerralla tipahtaa muutaman kerran kärryiltä. Uusintalukukerroilla juonen hienoudet ovat sittemmin auenneet paremmin, ja keväällä kaivoin taas nuhruisen pokkarini esille.
"Joka aamu noustessaan vuoteesta, joka ilta palatessaan siihen yleensä yksin, hän oli muistuttanut itselleen ettei hän ollut milloinkaan ollut eikä ollut nytkään korvaamaton. Hän oli kouluttanut itsensä myöntämään että Valvojan uran viimeisinä surkeina kuukausina, jolloin onnettomuus seurasi toistaa…

Sini Helminen: Maan povessa (Väkiveriset #4)

Kuva
Maan povessa (Myllylahti, 2019) päättää Sini Helmisen Väkiveriset-fantasiasarjan. Luin sarjan edellisen osan Veden vallassa tänä keväänä, joten siitä oli helppo jatkaa Väen seikkailujen loppukahinoihin. Sarjan alkuosan lukemisesta oli kuitenkin sen verran aikaa, etten oikein meinannut muistaa kaikkia henkilöitä, jotka tulla tupsahtivat eteen pitkän tauon jälkeen. Maan povessa -kirjassa nimittäin sinipiika Tuulia joutuu pulaan, ja kaikki sarjan aiempien osien tutut päähenkilöt rientävät häntä auttamaan. "Pakotin itseni keskittymään. "Mistä te ootte saanut sen? Missä Tuulia on?"     "Tunika löytyi kellumasta Vesijärven aalloilta", Ahti sanoo ja sävy on melkein Kymin. "Se huuhtoutui -"     "Mutta Tuulia ei pysty menemään veteen", pistin väliin. "Mä olen itse nähnyt. Ilman henget eivät voi olla vedessä."     "Joka tapauksessa vaateriepu huuhtoutui rantaa ja ne näkivät sen." (s. 43) Metsän herra Tapio syyttää vedenväkeä tyttä…

Kim Thúy: Ru

Kuva
Kim Thúyn omaelämäkerrallinen romaani Ru (Gummerus, 2019) on lukukevääni positiivinen yllätys. Olin kuullut kirjan kerronnasta mainittavan, että se on erikoinen. Olen sen verran ennakkoluuloinen ja kokeellista kirjallisuutta vierastava, ettei erikoinen aina kuulosta kovin hyvältä. Päätin kuitenkin kokeilla kirjaa, sillä se perustuu Saigonissa syntyneen Thúyn omiin kokemuksiin venepakolaisuudesta ja luen niin vähän Aasiaan liittyvää kirjallisuutta, että mahdollisuus tutustua vieraaseen kulttuuriin kiinnosti minua kovasti. "Usein unohdetaan kaikki nuo naiset, jotka kannattelivat selässään Vietnamia samaan aikaan kun heidän miehensä ja poikansa kantoivat aseita. Naisten olemassaolo unohtuu, koska olkihattunsa alta he eivät katselleet taivasta. He vain odottivat näkevänsä auringon laskevan taivaanrantaan, että he voisivat simahtaa pikemminkin kuin nukahtaa. Jos naiset olisivat antaneet unen tulla kaikessa rauhassa, heillä olisi ollut aikaa kuvitella poikansa tuhansiksi riekaleiksi s…

Lukuviikon ranskalaisia tunnelmia

Kuva
Toukokuu on jo mukavasti alulla, täällä Oulussa on taas lunta maassa (!!!) ja vapun orastavat kesäfiilikset tuntuvat kovin kaukaisilta. Palaan silti vielä viime viikolla vietettyyn lukuviikkoon ja siihen, miten oma lukuviikkoni sujui. Postailin omista lukuviikkosuunnitelmistani täällä. Ex tempore -ideana päätin juhlistaa lukuviikkoa aloittamalla viikon jokaisena päivänä uuden käännöskirjan. Aikomus tuntui hivenen uhkarohkealta siihen nähden, että noin muuten olin ehtinyt lukea todella vähän kirjoja huhtikuun aikana eikä lukuaikaa nytkään ollut luvassa ruhtinaallisesti. Mutta välillä on kiva kehitellä jotain uutta lukuharrastukseen, ja käännöskirjojen teemaviikko piristi jo ajatuksenkin tasolla. Miten käännöskirjojen viikkoni siis sujui?

Tarkoitukseni oli fiilistellä eurooppalaisen käännöskirjallisuuden parissa, mutta kuin huomaamatta kirjapinooni etsiytyi niin monta ranskasta käännettyä kirjaa, että päätin typistää viikon kielivalikoimani suosikkikäännöskieleeni. Kenties hieman tylsä…