Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

#sarjakuva: Jacques Tardi: New York Mon Amour

Kuva
Ihastuin viime vuonna Jacques Tardin kuvittamaan West Coast Blues -sarjakuvaan, ja innostuksen puuskassa hankin pari muutakin Tardin albumia. New York Mon Amour päätyi lukupinoon tietenkin Yhdysvallat-lukuhaasteen vuoksi, mutta vaikka Tardin kynänjälki on tässäkin albumissa tutun taidokasta, albumin tarinoiden juonellinen anti ei kovin suuresti minua sykähdyttänyt. Kalsea New York -fiilistely loi omalla tavallaan ruutuihin suurkaupungin nurjan puolen tuntua, mutta taitaapa olla niin, että olisi viihtynyt paremmin hieman loistakkaammilla estradeilla kuin esimerkiksi torakkajahdissa.

New York Mon Amour -albumissa on yksi pidempi rikostarina nimeltään Cockroach Killer, ja muutamia lyhyempiä juttuja. Kaikkien tarinoiden miljöönä on New York, mutta kuten jo mainitsin, nyt liikutaan suurkaupungin syrjäkujilla ja päähenkilöinä on elämän kolhimia new yorkilaisia, hahmoja joilla on kullakin oma menneisyytensä painolastinaan ja jotka tallaavat kaupungin katuja synkkinä, syntyjä syviä pohtien. …

#sarjakuva: Marcelino Truong: Such a Lovely Little War - Saigon 1961-63

Kuva
Bloggausjonooni on päässyt kertymään useampia sarjakuvia, ja tovin tuumauksen jälkeen päätin pitää blogissani sarjakuvateemaviikon. Teemaviikko on jyrkästi kaksijakoinen eli mies-nainen -linja jakaa viikon (joka alkaa siis jo tänään, hah!) kahteen osaan: ensin on luvassa miesten kirjoittamia ja kuvittamia sarjakuvia ja loppuviikosta siirrytään naistenviikon kunniaksi naisten kirjoittamiin ja kuvittamiin sarjakuviin.

Aloitan sarjisviikon Vietmanin sota-aikaan sijoittuvalla muistelmasarjakuvalla Such a Lovely Little War - Saigon 1961-63 (Arsenal Pulp Press, 2016), jonka kirjoittaja Marcelino Troung on vietnamilaisen diplomaatin poika. Truong kertoo kirjassa lapsuusvuosistaan, jolloin hänen isänsä työskenteli aluksi Etelä-Vietnamin Amerikan suurlähetystössä Washingtonissa. Sieltä tämä sai siirron Saigoniin, pääministerin tulkiksi. Perhe - diplomaatti ja hänen ranskalainen vaimonsa, Truong ja hänen kaksi sisarustaan - muutti Vietnamiin, keskelle kyteviä ristiriitoja ja paisuvaa konflikti…

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Usvasyntyinen #1)

Kuva
Kesäisin kirjapinossani pitää ehdottomasti aina olla muutama todella paksu kirja, ja tämän kesän fantasiajärkeleeksi valitsin Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian avausosan Viimeinen valtakunta (Jalava, 2017). Sarja on ollut suuri menestys maailmalla, ja kiinnostuin siitä heti, kun bongasin Viimeisen valtakunnan kustantajan kuvastosta. Kirjan pituus (himpun yli 600 sivua) rajoitti silti lukuinnostusta, mutta nyt uteliaisuuteni on tyydytetty ja aika nopeasti se lopulta kävi. Viimeinen valtakunta oli vetävää luettavaa, ja vaikka tarina hieman hyytyi kirjan keskivaiheilla, niin loppua kohden sivut kääntyivät vinhaa vauhtia. "Varuskunta pitää silmällä skaaväestöä, Vin ajatteli. Näyttää siltä, että velvoittajat hoitavat samaa tehtävää aateliston suhteen. Se oli outo näky - hän oli aina kuvitellut aatelistoa vapaaksi luokaksi. Mutta he olivat paljon itsevarmempia kuin skaat. Monet näyttivät nauttivan olostaan eivätkä velvoittajat tuntuneet toimivan oikeastaan poliiseina eivätkä…

Lukumaratonin kesäiset kirjat

Kuva
Viime viikonlopun lukumaratonilla lukupinostani löytyi kaksi kesään sijoittuvaa kevyttä kirjaa, jotka toimivat mainiosti maratonlukemisena: Anne Muhosen sarjakuva Kesä, jona opin soittamaan ukulelea (2018) sekä Karoliina Timosen romaani Kesäinen illuusioni (WSOY, 2015). Kesälle maistuvia kirjoja olisi voinut olla pinossani enemmänkin, sillä vuodenaikaan sopivia kirjoja oli todella mukavaa lueskella. Tällä lukumaratonilla kesäfiilistelyni jäi kuitenkin näiden kahden kirjan mittaiseksi, ja kuvan alta löytyvät pienet miniarviot kirjoista.

Anne Muhosen Kesä, jona opin soittamaan ukulelea -sarjakuva on lyhyt, teinien maailmaan sijoittuva kertomus kohtaamisista maaseudulla, ihastumisesta, musiikista ja elämää syleilevistä pohdinnoista. Sarjakuvassa oli jollain tapaa raikas ja reipas ote, ja harmittelin sitä, että sillä oli mittaa vain noin 50 sivua. Oden kesänvietosta kissavahtina olisi ollut kivaa lukea pidemmästikin! Muhosen piirrostyyli miellytti omaa silmääni, ja tykkäsin ruutujen maalai…

Heinäkuun lukumaraton 7.7.2018 - päivittyvä postaus (päättynyt la klo 18.30)

Kuva
Heinäkuun lukumaratonia emännöi tänä kesänä Unelmien aika -blogin Katriina.

Virallinen maratonpäivä on huomenna lauantaina 7.7.2018, mutta aloittelen oman osuuteni jo tänään. Lukeminen starttaa perjantaina 6.7.2018 klo 18.30 ja päättyy 24 tuntia myöhemmin, lauantaina klo 18.30. Päivittelen edistymistäni tähän juttuun, ja voit myös seurailla Twitter-tiliäni ja vastikään perustamaani Instagram-tiliä.
Lukemista valikoin alla näkyvästä pinosta, jonka olen koostanut kirjankansibingo- ja naistenviikkolukuhaastesilmälasit päässä - eli pinossa on tällä kertaa vain naisten kirjoittamia kirjoja. Varapinosta eli jo kesken olevien pinosta minulta löytyy mm. Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta -fantasiajärkäle, jota olen lukenut puoleen väliin asti ja voipi olla, että hyppään jossain vaiheessa maratonia sen pariin. On näet ollut melkoisen koukuttavaa luettavaa.

Perjantai 6.7.2018 klo 18.30. Lukumaraton alkaa kepeästi Anne Muhosen kesäisellä sarjakuvalla Kesä, jona opin soittamaan ukulelea:


6…

2 x bingokirja: Himaset & Ruben ja Harman kartano

Kuva
Alkukesällä kehittelemäni kirjankansibingo on innostanut minut sopivien kansien etsintään, ja ruutuihin "perhe" ja "linna tai kartano" löytyivät kannet sarjakuvaosastolta ja lastenkirjahyllystä. 
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Himaset-sarjakuva on ilmestynyt joitakin vuosia sitten Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa, mutta minulta sarja meni silloin täysin ohi. Himaset - Kaikki kotona? -albumiin (Otava, 2015) on koottu kaikki sarjan stripit ja muutamia ennen julkaisemattomia kaupan päälle, joten nyt saatoin sukeltaa Himasten lapsiperhearkeen oikein kunnolla.

Himasten tekijäkaksikko on ammentanut sarjakuvaansa aineksia omasta perhearjestaan, ja varmaankin sen vuoksi isän, äidin ja kahden alle kouluikäisen tyttölapsen arjen touhut tuntuivat supisuomalaisilta ja toden makuisilta. Oma arkeni ei ole koskaan ollut lapsiperhearkea, mutta strippien vitsit huvittivat siitä huolimatta. Puhekuplien huumori irtoaa pienistä asioista, ja yleensä ruuduissa ollaan kotona, mitä…

TBR-lista loppuvuodelle 2018

Kuva
Tein toukokuussa Goodreadsiin pienen TBR-listan, jolle kokosin sellaisia oman hyllyni kirjoja ja Goodreadsin want-to-read -hyllyn kirjoja, jotka tuntuivat kaikkein kiinnostavimmilta juuri silloin. Listaa koostaessani ajattelin, että se voisi toimia kesäkuukausien TBR-listana, mutta kun kirjojen määrä kohosi yli kymmenen, otin järjen kätöseen ja lista muuttui koko loppuvuoden TBR-listaksi. En siltikään tavoittele kaikkien listaamieni kirjojen lukemista, mutta onpahan jokin pieni muistilista niistä kirjoista, jotka tuntuivat erityisen houkuttelevilta kesän 2018 alussa ja joiden pariin kannattaa etsiytyä loppuvuoden aikana.
Mietin pitkään, julkaisenko listaa laisinkaan täällä blogissa vai jemmailenko sitä vaivihkaa Goodreadsin syövereissä. Olen nyt kuitenkin päässyt listani kanssa jo mukavasti alkuun (yksi luettu, toinen kesken ja kolmas odottelee lukupinossa ensi viikonlopun lukumaratonia), joten tiedän vuorenvarmasti että listalta tulee luettua ainakin jotain eikä sen suhteen ole syyt…

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Kuva
Elene Ferranten Napoli-sarja vaikuttaa olevan todella suosittua luettavaa, ja olen siitä enemmän kuin iloinen. Napoli-sarja on jotain sellaista, jota haluan itsekin suositella kaikille loistavien romaanien ystäville! Sarjan edetessä olen koukuttunut aina vaan enemmän ja enemmän kertojana toimivan Elenan pohdintoihin ja analysointeihin elämästä, ihmissuhteista, ystävästään Lilasta, ympäröivästä maailmasta. Jahkailua ja vatvomista riittää, mutta jotain omaleimaista vetovoimaa Ferranten kerronnasta välittyy käännösversionkin kautta.

Ferrante kuvaa sarjassaan kahden italialaisnaisen, Elenan ja Lilan, elämää lapsuusvuosista aikuisuuteen. Heidän taustallaan kuohuu Italia kaikessa värikylläisyydessään: tuttu Napolin työläiskortteli, josta tytöt ovat ponnistaneet omiin suuntiinsa, yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet, joihin Elena ja Lila varttuessaan ajautuvat ja etsiytyvät mukaan. Sarjan kolmas osa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (WSOY, 2018) ei sinänsä tuo sarjaan muuta uutta k…