Oksan hyllyltä

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuu, ja sen huomaa blogattavien kirjojen jonon pituudessa. Mittaa löytyy! Päätinkin taas turvautua lyhytarvioihin, ja tässä setissä on mukana pari nimeltään kolkon oloista kirjaa. Sisältö ei aivan yltänyt kirjan nimen tasolle kummassakaan tapauksessa, mutta Kalman kevään kohdalla tämä ei ollut pulma eikä mikään. Paholaisen päivä sen sijaan oli minulle melkoinen floppi. "Karmiva ja kiehtova - lue omalla vastuulla." Heh heh, harvoin on kannen mainoslause ollut näin harhaanjohtava. Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittava Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt jo 7. osaansa. Kalman kevät (Otava, 2020) on erittäin onnistunut jatko muutoinkin hienoon sarjaan, ja tämä uusin kirja oli minun mieleeni enemmän kuin edellinen tummanpuhuva osa. Kalman kevään rikosjuttu ei kirjan nimestä huolimatta ole erityisen ruumispitoinen, mutta toisaalta: Wikipedia tietää kertoa, että kalmalla viitataan myös kalman väkeen eli kirkkomaiden ja kalmis...

Löysin Andrew Michael Hurleyn kirjan Hylätty ranta (WSOY, 2016) kirjablogeista, sillä katalogien selailussa kirja ei jäänyt haaviini (enkä ole syksyn tai kesän tarjontaan vielä ehtinyt edes tutustua). Kirjan kauniista kannesta on liikkeellä mustaa ja valkeaa versiota, ja sattumalta lähikirjastossani oli paikalla molempia. #firstworldproblem: kumman lainaan? Valitsin pikalainahyllyn valkean version, sillä musta kansi tuntui liian synkältä kesäisiin lukuhetkiin. Erittäin kaunis kansi! Blogijuttujen perusteella minulle jäi mielikuva, että osa lukijoista on odottanut kirjassa olevan kauhugenren piirteitä. Minä lähdin lukemaan kirjaa vailla isoja kauhu- tai muitakaan odotuksia. Suurimmat odotukset omalle lukemiselleni latasi se tieto, että Hurleyn kirja on palkittu Britanniassa vuoden 2015 parhaana esikoisromaanina. Vaikuttava avaus kirjailijanuralle, se on todettava. Hylätyn rannan kieli on parhaimmillaan  lähes runollista, ja sen lukeminen oli nautinto: "Sellaiseen oli...