Oksan hyllyltä

Vuosi vaihtuu aivan pian, ja sen kunniaksi emännöin blogissani Vuodenvaihteen lukumaratonia . Maratonpäiviä on tällä kertaa kaksi (perjantai ja lauantai), ja todennäköisesti aloittelen omat lukupuuhani perjantai-iltana 1.1.2021. Lukusuunnitelmat ehtivät toki vielä vaihtua, mutta tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että maratonilla luen seuraavia kirjoja:   John le Carrén vakoilutrilleri Mies kylmästä on saavuttanut klassikon aseman, ja jollei kirja osoittaudu aivan umpisurkeaksi, postailen siitä tammikuun lopulla Klassikkohaasteessa . Sitä ennen se pitää toki ehtiä lukemaan, ja lukumaratonin aikana pyrin ainakin saamaan le Carrén hyvälle alulle. Ben Macintyren Vakooja ja petturi jatkaa vakoiluteemaa tosielämän näkökulmasta. Tämä kirja on kiinnostunut minua suuresti koko syksyn, ja nyt olisi hyvä tilaisuus aloittaa viimeinkin lukupuuhat. Faith Erin Hicksin Friends with Boys sijoittuu high school -maailmaan, ja sarjakuvaromaani sopii hyvin keventämään maratonia. Toni Morrisoni

Vuosi kuvina -sarjassa on vuorossa joulukuun kuva. Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan nurkkaus näyttää harmaudessaan tämmöiseltä (kuva otettu maanantaina 28.12.2020 ns. valoisaan aikaan päivällä): Oulussa ei ole marras-ja joulukuun aikana juuri aurinkoa näkynyt, joten siinä suhteessa kuva vastaa todellisuutta oikein hyvin. Lumitilanne on vaihdellut. Hetken jo pelkäsin, että tulee musta joulu mutta onneksi vesisade vaihtui lumihiutaleisiin ja nyt on jo todella talvista. Tässä vielä jokunen näppäys aurattujen polkujen varsilta: Mukavaa väliviikkoa blogissani vieraileville! 😊

Seinäjoen kirjaston Aikamatka-haaste on ollut eräs tämän vuoden parhaita lukuhaasteita, ja olen tosi tyytyväinen, kun onnistuin viimein löytämään kirjat pariin viimeiseen, vaikeaan kohtaan. Okei, ohuilla sarjakuvilla mennään, mutta mitäpä siitä - kirja se on sarjakuvakirjakin. 😊 Haasteen hännänhuipuiksi jäivät "13. Kirja, joka sijoittuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua" ja "14. Vuosina 0-1499 julkaistu tai sille ajalle sijoittuva kirja" . En juurikaan lue historiallisia romaaneja, joten tiesin, että näihin voisi olla hankalaa löytää kiinnostavaa luettavaa. Mutta löytyipä sentään, ja tässä lyhyet kommentit lukemistani sarjakuvista (ja niiden jälkeen lista kaikista haasteeseen lukemistani kirjoista): Jacques Martin: Alix Peloton (Apollo, 2015/1973; suomennos Sami Kesti; orig. Alix l'intrépide ) Jacques Martinin seikkailusarja sijoittuu antiikin Romaan, ja sen pääosassa on Alix-niminen nuorukainen. Lukemani Alix Peloton on aivan ensimmäinen Alix-seikkailu , ja

Sain Helmet-haasteen viimeiset kirjat luettua hieman ennen joulunpyhiä, joten nyt on täysi haastelista kasassa! Osallistuin tänä vuonna haasteeseen viidettä kertaa, ja sain kaikkiin kohtiin luettua kirjan vasta toisen kerran, joten harvinaisen herkun äärellä ollaan. Ensimmäisen täyden Helmet-listan sain kasaan vuonna 2017 , ja muistikuvieni mukaan puuha oli melkoisen ankeaa rypistystä loppua kohden, vaikken ole tästä avautunut haasteen loppukoosteessa. Tällä kertaa homma sujui helpommin, sillä kirjat löytyivät kohtuullisen pienen etsimisen jälkeen ja tuuriakin oli matkassa. Vetoapua sain myös Hemulin kirjahyllyn Hennalta, jonka kanssa luimme samaan aikaan Durian Sukegawan Tokuen reseptiä . 😊 Lukemani haastekirjat löytyvät listattuna täältä , ja tässä jutussa ovat lyhyet kommentit japani-saame -akselin kirjoista eli haastekohdista 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja ja 9. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.     Rauna Paadar-Leivo (teksti) - Merja Aletta Raunila (kuvat): P

Helmet-haasteessa on ollut tänä vuonna mukana kohta, joka ensi alkuun vaikutti helpohkolta mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi: 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet . Kirjapareja olen vuoden mittaan löytänyt useampiakin, mutta niiden kohdalla on lopulta ollut aina sama pulma eli parin toinen kirja ei ole lukuhaluja herätellyt. Viimein löysin sopivat kirjat aivan sattumalta eli omien kirjojen lukuhaasteen tiimoilta kuuntelin Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirjaa ja kas, siellähän päähenkilö lukee John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -romaania.  Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava, 2014; lukija Aku Laitinen) Olli Jalosella on oma vankka lukijakuntansa, mutta en ole oikein saanut itseäni innostumaan hänen tuotannostaan (enkä ole kai suuremmin yrittänytkään). Jostain syystä olen kuitenkin kliksutellut Miehiä ja ihmisiä -äänikirjan Elisa Kirjasta itselleni, varmaankin jostain huippuhyvästä tarjouksesta. Aika pitkään kirja sai odotella kuuntelua, mutta kannatti

Miltä kuulostaa vuoden vaihtuminen kirjojen parissa? Sattuneesta syystä aion viettää vuodenvaihteen tiiviisti kotosalla, ja lukumaraton tuntuu ihan kivalta tavalta juhlistaa vuoden vaihtumista. Joten hip ja hop, tässä tulee aivan virallinen ilmoitus asiasta ja mukaan saapi liittyä, jos maratoonaus kiinnostaa. Tänä vuonna vuoden vaihtuminen ajoittuu mukavasti viikonlopun yhteyteen, ja laitoin tyrkylle kaksi maratonpäivää, jotta lukupuuhiin tulee hieman enemmän joustonvaraa. Mukaan ehtii siis myös uuden vuoden puolella. 😊 Kuvan alta löytyvät ohjeet (ne vanhat tutut) ja maratonpäivät (jotka ovat 1.1. ja 2.1.). Kuvaa saa käyttää maratonjutuissa. Ilotulitekuva: Mio Ito/https://unsplash.com/photos/U8OYfPBceWE Lukumaratonin säännöt Lue kirjoja ja/tai kuuntele äänikirjoja 24 tunnin ajan. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan (romaanit, tietokirjat, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne). Varsinaisia maratonpäiviä on tällä kertaa kaksi - pe 1.1.2021 tai la 2.1.2021 - joista voit valita itsell

Reetta Niemelä ja Sanna Pelliccioni ovat tehneet hienon pienen tietokirjan Älä vihaa minua - Kirjeitä ihmisille (Karisto, 2020). Kirjan varsinainen kohderyhmä lienevät lapset, mutta itse suosittelen kirjaa lämpimästi aivan kaikille ihmislukijoille. Luonnon monimuotoisuutta pitää vaalia, niin kauan kuin vielä on jotain vaalittavaa, ja Älä vihaa minua herättelee lempeästi huomioimaan tavalliseen suomalaiseen elinpiiriin kuuluvia elollisia, joilla on oma merkityksensä myös meille ihmisille. Kirja koostuu pääasiassa eläinten kirjoittamista kirjeistä meille ihmisille. Kirjeissä hoksautetaan, että jokaisella on oma paikkansa maapallon ekosysteemissä, vaikkei se niin ihmistä miellytäkään. Ääneen pääsevät mm. susi, valkoposkihanhi, kyy ja voikukka. Lyhyissä, yhdelle sivulle mahtuvissa teksteissä on sopivasti mukana leikkisyyttä ja ehtaa asiaa, ja mukana kulkeva hämähäkkiprofessori jakelee pieniä tietoiskuja. Kirjemuoto sopii tähän kirjaan erinomaisesti, ja kirjeiden rakenne on juuri sellaine

Durian Sukegawan Tokuen resepti (Sammakko, 2020) on lämminhenkinen ja sympaattinen kertomus kahden erilaisen ihmisen kohtaamisesta ja heidän ystävyydestään. Vankilamenneisyyden omaava Sentarõ Tsujii leipoo innottomasti dorayaki-leivonnaisia ja huolehtii leivonnaismyymälästä, ainoana tavoitteenaan maksaa velkansa pois. Eräänä päivänä Sentarõn elämään astelee Tokue Yoshii, vanha hauras nainen, joka haluaa innokkaasti töihin Sentarõn myymälään. Tokuen valmistama herkullinen paputahna on jotain aivan muuta kuin Sentarõn epämääräiset tekeleet, ja hieman vastentahtoisesti Sentarõ suostuu palkkaamaan Tokuen apulaisekseen paputahnan tekemisessä. Siitä alkaa heidän yhteinen tarinansa, jonka aikana sekä Sentarõ että Tokue saavat aivan uudenlaisen otteen elämään. Tokuen menneisyyden kautta lukijalle avautuu kiinnostava näkökulma Japaniin, ja itse pidin tätä aihepiiriä kirjan antoisimpana puolena. Tokue on nuorena sairastunut lepraan, ja koska tautiin ei tuolloin ollut hoitokeinoa, sairastuneet s

Seinäjoen kirjaston Aikamatka-lukuhaaste päättyy vuoden vaihteessa, ja minulla on menossa pieni loppurutistus tähän mukavaan haasteeseen. Elättelen vielä toivoa täydestä haastelistasta (nykyinen tilanteeni näkyy täältä ), sillä olen onnistunut bongailemaan lyhyitä tai muuten vaan kevyitä kirjoja tyhjinä oleviin kohtiin. 😊 Eräs viimeisistä aikamatkailukirjoistani on L. Frank Baumin Ihmemaa Oz (Art House, 2011/1900), joka julkaistiin alunperin vuonna 1900. Se siis sopii edustamaan 1900-1909 ilmestynyttä tai sille ajalle sijoittuvaa kirjaa. Art House julkaisi vuonna 2011 hienon kuvitetun painoksen Baumin kirjasta. Tätä versiota koristavat W. W. Denslow'n kauniit piirroskuvat, joita ei aiemmin ole ollut mukana suomenkielisissä painoksissa. Kuvituksen tyylistä saa hyvää esimakua kannesta, jossa näkyvät Ozin velhoa lukuunottamatta kaikki tarinan keskeisest hahmot: Bloggasin hiljattain A. A. Milnen Nalle Puhista , ja Ihmemaa Oz menee sen kanssa samaan kategoriaan: lastenkirjallisuuden

Huomenna alkaa joulukuu eli hip hei, joulukalenterit esiin! Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa tänä vuonna Luetaanko tämä? -blogista , josta kannattaa huomisaamuna käydä kurkkaamassa ensimmäinen luukku. Itse en ole nyt mukana tässä kalenterissa (ei löytynyt ideoita jouluiseen postaukseen...), mutta päätin kierrättää pari vuotta sitten kokeilemaani joulukalenterikirja-ideaa , jonka löysin alunperin Goodreadsista.  Homman nimi on, että jokin itse valittu kirja luetaan pikku pätkissä 24 päivän aikana. Jouluna 2018 valitsin lukuun Jane Austenin klassikon Järki ja tunteet , joka oli hyvää luettavaa mutta "luukkujen" aukominen meni loppua kohden aivan plörinäksi . Mutta uusi joulu, uusi tilaisuus aukoa kirjallisia luukkuja! Ja tämän joulun joulukalenterikirjani on...  ... Philip Pullmanin Vedenpaisumus (Otava, 2018)! Sivuja on 686 eli noin 28,5 sivua per päivä. Päädyin Pullmanin fantasiajärkäleeseen siksi, että pidin valtavasti Universumien tomu -trilogiasta, ja paluu sen maai

Taas tulee miniarvioita, ja nyt vuorossa on pari viime aikoina lukemaani uutuuskirjaa. Lisäksi otin mukaan yhden kesken jääneen kirjan, vaikka yleensä tapanani ei ole näistä avautua. Kyseinen kirja sattuu kuitenkin olemaan aiemmin syksyllä julkaisemallani "näille kirjoille ennustan 5 tähteä" -listalla , joten pienet perustelut lienevät paikallaan. Kovin kaksisesti ei lähtenyt ennustelu käyntiin. 😅 Kuva: Alexander Sinn/https://unsplash.com/photos/DlKvjpM2rZA   Tommy Orange: Ei enää mitään (Aula & Co, 2020; suom. Jussi Korhonen) Tommy Orangen Ei enää mitään välittää lukijalle Amerikan alkuperäiskansojen urbaania nykykulttuuria. Kirjan rakenne on kiinnostava, sillä sen luvuissa keskitytään yksittäisten henkilöiden elämäntilanteisiin ja pohdintoihin, ja mitä pidemmälle Ei enää mitään etenee, sitä tiiviimmin henkilöiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Lopullinen huipentuma ajoittuu Oaklandin stadionilla pidettävään powwow-juhlaan. Orangen kerronta on aika hillittyä, ja hän

Vuosi kuvina -kuvasarjan marraskuun kuvassa on harmautta ja lunta. Molempia on viime päivinä riittänyt, ja Oulun yliopistollisen puutarhan nurkkauksessa odotti tänään seuraavanlainen näky:   Näkymiä puutarhalta: Kasvihuoneista loistava heikko valo ilahdutti. Kuution sisällä kesä odottaa! Puutarhan käytäville oli aurattu pieniä polkuja. Kulkijoita ei tänään ollut kovinkaan paljon liikkeellä, joten turvaväleistä ei tarvinnut kantaa huolta. Koskemattomat lumiportaat. Talventörröttäjät. Lumen peittämät kasvien nimilaput olivat niin symppiksiä. Heippa, täällä me odotetaan kevättä, valoa ja lämpöä!

Vuotta 2020 on muutama viikko jäljellä, joten vielä ehtii tehdä yhden väliaikakatsauksen Helmet-haasteeseen . Minulta puuttuu jokunen kirja: 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - jäänee tyhjäksi 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa - jäänee tyhjäksi 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - jäänee tyhjäksi 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet   Kohdat 5, 19 ja 20 eivät suoraan sanottuna inspiroi yhtään, ja olen jo päättänyt, että jollei näihin kävele vastaan sopivaa ja lukuhaluja herättävää kirjaa, jääkööt tyhjiksi. Mutta noiden muiden kohtien suhteen olen vielä toiveikas (varsinkin, kun yhteen on jo kirja luettuna 😆): 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva   Tähän minulla on tyrkyllä peräti kaksi kiinnostavaa kirjaa. Viikolla hain kirjaston varaushyllyyn saapuneen käännösuutuuden, Durian Sukewagan Tokuen reseptin . Jollei se nappaa, lukulaitteessani odott

Jokken kirjanurkassa haastettiin lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 -kirjaa -listalta. Minulla riittää lukemattomia kirjoja ko. listalla, joten olen voinut napsia haastepisteitä helpoimmasta päästä eli lastenklassikoista. Ilman haastetta tuskin olisinkaan tarttunut alkuperäiseen A. A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -kirjaan (WSOY, 2006/1926). Nalle Puhin seikkailuista Puolen hehtaarin metsässä tuli toki luettua lapsena, mutta minun kätösissäni (ja vanhempieni...) kuluivat Disneyn kuvakirjaversiot. Mitään suurta Nalle Puh -rakkautta tai nostalgiaa niistä ei ole jäänyt mieleen kytemään, ja siksi kai Milnen kirjakaan ei ole tätä aiemmin houkutellut lukupuuhiin. Nalle Puh -kirja täytti 80-vuotta vuonna 2006 eli kirjan alkuperäisteos julkaistiin 1926. Löysin kirjastosta kauniin juhlapainoksen, jossa on mukana alkuperäiset E. H. Shephardin kuvitukset. Ne ovat todella viehättävät, ja paras osa kirjaa, jos minulta kysytään. Kirjan ulkoasuun on muutoinkin panostettu, sillä sivut ovat mie

Vaihtoehtohistoriaa ei omaan lukupinooni kovin usein eksy, mutta Briitta Hepo-ojan Young Adult -romaani Suomea lohikäärmeille (Otava, 2019) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan miljöönä on Suomi, jonka valtiomuotona on kuningaskunta. Siellä tasavaltalaiset anarkistit lietsovat levottomuuksia, raha ja valta ovat keskittyneet aatelisille, ja yhteiskunta vaikuttaa olevan paljon hierarkisempi kuin nyky-Suomessa. Toisaalta vanhat perinteiset uskomukset pitävät edelleen pintansa ja noituuden harjoittajiakin on, vaikkei se laillista puuhaa olekaan. Tämä asetelma toimii kirjan juonen taustana yllättävän hyvin, tuntumatta lainkaan keinotekoiselta. Kun vielä eletään todellisuudessa, jossa lohikäärmeitä on aivan oikeasti olemassa, Hepo-ojan vaihtoehtoinen Suomi on erittäin kiinnostava paikka. Kirjan päähenkilöinä ovat helsinkiläistä lyseota käyvä Tim ja yliopistossa opiskeleva Lynx. Heidän taustansa on kovin erilainen. Lynx kuuluu ritareihin, joiden tekoja ja käyttäytymistä säätelevät

Helsingin Kirjamessuviikonlopun tarjouksista tarttui haaviin muutama uusi kirja. Tavallisilta messuilta olisin todennäköisesti ostellut enemmänkin, mutta nyt tyydyin vain jokuseen pitkään harkinnassa olleen kirjan hankintaan ja yhteen heräteostokseen. Messuostosten pinoni on siten tällä kertaa vain neljän kirjan paksuinen:   Fantasiaa - Jessica Townsendin Morrigan Korppi -sarjan kaksi suomennettua osaa ( Nevermoor - Morriganin koetukset ja Meinioseppä - Morriganin kutsumu s). Kuuntelin sarjan ensin äänikirjoina, kun olin joskus ajat sitten kliksutellut avausosan Elisa Kirjalta omakseni. Heräteostos koukutti minut välittömästi, kun viimein aloin sitä kuunnella. Aivan huikea sarja! Potter-vaikutteita on selkeästi nähtävillä, mutta itse pidän Morriganin synkkiä sävyjä sisältävistä seikkailuista enemmän. Nämä oli siis pakko hankkia kotihyllyyn myös painettuna versiona. Kiinnostava Nobel-voittaja - Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo Townsendin kirjat löytyivät edullisimmin Suomalaisen

Syksyn aikana lukupinooni on päätynyt pari erityisen hyvää tietokirjaa, joista molemmat (sattumalta) sivuavat täysin erilaisista näkökulmista kulttuurialaa. Kumpikin on ollut ilmestymisensä aikaan suosittu blogeissa ja saanut muutenkin huomiota, joten päätin niputtaa kirjat samaan juttuun. Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig) Gustavssonin kirjaa lukee kuin hurjaa trilleriä. Siinä suuren ruotsalaislehden toimittaja alkaa penkoa metoo-kohun hengessä ruotsalaisia kulttuuripiirejä ja niihin liitettyjä huhuja mahdollisista ahdistelutapauksista. Tunnetun, elitistisen kulttuurinäyttämön johtohahmoihin kuuluvan Jean-Claude Arnault'n nimi pompahtelee esiin yhä useammin ja lumipallo lähtee vyörymään. Lopputuloksena on naapurimaamme ylimpiä kulttuuripiirejä ravisteleva skandaali, jonka seurauksena mm. kirjallisuuden Nobelit jäivät yhtenä vuonna jakamatta.   Kirja on kirjoitettu kiihkottomasti, ja siitä saa todella hyvän ku