Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

#nottoreadtag

Kuva
Blogeissa on viime aikoina pyörinyt hauska tag nimeltään #nottoreadtag (katso esim. Aukeamia, Kirjasähkökäyrä, Kartanon kruunaamaton lukija), ja päätinpä nyt itsekin vastata tähän. Teemana ovat siis kirjat, joiden lukeminen ei pahemmin kiinnosta.
1. Klassikko, jota et usko lukevasiAlbert Camusin Sivullinen ei maineestaan huolimatta houkuttele minua vähäisessäkään määrin. Edes kirjan lyhyt sivumäärä ei saa minua innostumaan psykologisesta romaanista, jossa kieriskellään vaatimattoman nuoren miehen ahdistuksessa.
2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssaMoni bloggaaja on vastannut tähän Hitlerin Taisteluni-kirjan, ja se olkoon minunkin vastaukseni. Yleisesti ottaen en kannata kirjojen polttamista ja totaalista hävittämistä, mutta tämän kirjan olemassa oloa ei ihmiskunta kaipaa.
3. Liian pitkä kirjaMielestäni yli 900 sivun mittaiset kirjat ovat liian pitkiä - elleivät sitten ole aivan äärimmäisen hyviä kirjoja. Tykkään lukea tiiliskiviä esimerkiksi lomilla, mutta hei, joku raja niissäki…

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki

Kuva
Elizabeth Gilbert singahti suuren yleisön tietoisuuteen Eat Pray Love -romaanillaan, mutta minulla se odottelee vielä lukuvuoroaan (okei, eli en siis ole ollut kovinkaan aktiivisesti kiinnostunut ko. kirjasta mutta jonkin verran uteliaisuutta kuitenkin löytyy). Sen sijaan Gilbertin uusi romaani Tyttöjen kaupunki (Gummerus, 2020) pääsi heti lukuun, sillä New York + 1940-luku + teatterimaailma -yhdistelmä kuulosti erittäin lupaavalta. Enkä joutunut pettymään, sillä Tyttöjen kaupunki osoittautui todella vetäväksi lukuromaaniksi, joka sopi oivallisesti kesäloman lukemistoon.
Kirjan raikas kertojaääni kuuluu Vivian Morrisille, joka kirjan alussa palaa muistoissaan vuoteen 1940, jolloin hän oli 19-vuotias, saanut potkut Vassarista ja muuttanut Peg-tätinsä hoiviin New Yorkiin. Vivian on kotoisin varakkaasta perheestä, mutta Peg-tätinsä luona odottaa aivan uudenlainen todellisuus, johon Vivian heittäytyy koko nuoren sydämensä kyllyydestä. Epäsovinnainen, hivenen rappeutunut teatterimaailma, jo…

Kirjabloggaajien elokuun lukumaratonin kooste (1.8.2020)

Kuva
Viikonloppuna lukumaratoonattiin useamman kirjabloggaajan voimin, ja  varsinainen maratonpäivähän oli lauantaina 1.8.2020. Elokuu käynnistyi siis mukavasti kirjojen parissa, ja kokosin tähän juttuun tunnelmia maratonin varrelta. Pääosin maraton tuntui onnistuneen oikein kivasti. 😊


Alla olevat linkit vievat maratonille osallistuneiden koosteisiin:

Ja kaikkea muuta -blogi / Minna
Minna nautiskeli kirjoista ja äänikirjoista, keitteli hilloja, tekaisi leipätaikinan, ratkaisi kirvaongelman ja hoiti monta muuta asiaa. Varsin tehokas maratonvuorokausi!
Kaikkia värejä -blogi / Meri

Meri uppoutui laadukkaaseen sarjakuvaan ja hämmästeli naisen kärsivällisyyden mittaa. Maratonille pikavauhtia koottu pino ei huvennut, mutta hienoja lukuelämyksiä löytyi onneksi myös pinon ulkopuolelta.
Kirjaimia-blogi / Laura
Lauran monipuolisesta lukupinosta valikoitui lukuun mm. stressin hallintaa ja omia sisäisiä toimintamalleja käsitteleviä kirjoja.
Kirjan jos toisenkin -blogi / Jane
Jane koukuttui maratonilla Michell…

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 1.8. - päivittyvä postaus! (päättynyt!)

Kuva
On taas aika kirjabloggaajien kesälukumaratonin! Päivittelen omaa edistymistäni tähän juttuun. Lukupinostani bloggailin jo aiemmin tällä viikolla, ja pino löytyypi täältä. Voi olla, että lueskelen maratonilla jotain muutakin ja kenties vihdoin ja viimein kokeilen äänikirjoja! Lukutavoitteena minulla on sama kuin monesti aiemminkin eli 500 sivun raja olisi kiva saavuttaa. Mutta stressiä en aio tästä ottaa, rennosti mennään eteenpäin!
Tsemppiä kaikille maratonissa mukana oleville! Olen tällä kertaa aloittamassa niin viime metreillä omaa maratoniani (ex tempore -viikonloppureissu sotki suunnitelmia, mutta onneksi vielä ehtii vallan mainiosti mukaan), että osa osallistujista on jo ehtinyt lopetella oman urakkansa. Aionkin käydä oman lukemisen lomassa fiilistelemässä muiden etenemistä ja kurkkimassa, mitä on luettu. Mutta... nyt lukupuuhiin!


Lauantai 1.8.2020 klo 22.00: Lukumaraton alkaa. Kirjana on Hilja Valtosen yhteisnide, jossa ovat mukana Vaimoke ja Hätävara. Ah ja oi Suomi-romantiikkaa…

Klassikkohaaste: Maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne

Kuva
Tänään kirjablogeissa on tarjolla runsas annos klassikkokirjallisuutta, sillä on perinteisen Klassikkohaasteen 11. kierroksen postauspäivä. Haastetta emännöi tänä kesänä Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkaamastani koontijutusta kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki haasteeseen osallistuneet blogit ja heidän klassikkovalintansa. 😊

Itse pähkäilin pitkään, minkä klassikon tällä kertaa lukisin ja tein Instagram-storyyn jopa pienen äänestyksen, valitako Arundhati Royn Joutavuuksien jumala vai Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva. Dorian voitti äänestyksen kirkkaasti, mutta se ei sitten alkusivujen perusteella innostanutkaan minua lukupuuhiin. Royn kirja minulla on nyt kesken, mutta sen sivut kääntyvät kovin, kovin hitaasti (aion kuitenkin sinnitellä kirjan loppuun asti!). BookBeatin klassikkotarjonta pelasti viimein tämän kesän klassikkohaasteeni, sillä löysin luettavakseni mukavan lyhyen seikkailuromaanin Jules Verneltä. Maailman ympäri 80 päivässä oli minulle entuudestaan tuttu piirret…

Vuosi kuvina: heinäkuu 2020

Kuva
Kävin viikonloppuna jälleen kuvailemassa Oulun yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla, ja kuvausnurkkaus näytti heinäkuun auringonpaisteessa tämmöiseltä:


Puutarhalla oli kauniina päivänä väkeä liikkeellä. Itsekin tein pienen kierroksen, ja tässä muutama näppäys polkujen varrelta:



***
Vinkkaan lopuksi huomisen blogitarjonnasta: pe 31.7. on klassikkohaasteen postauspäivä! Heinäkuun haastetta emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane ja mukana on iso joukko blogeja. Klassikkovinkkejä on siis tarjolla moneen makuun. Itse päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen lukemaan Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä, eli siitä enemmän juttua huomenna.

Lukumaratonin lukupino alkaa hahmottua

Kuva
Ensi viikonloppuna on kirjabloggaajilla lukumaraton (johon voipi ilmoittautua mukaan täällä), ja olen jo hieman hahmotellut omaa lukupinoani. Kirjastolainojeni pinosta seuraavat sopivat oivallisesti maratonlukemistoon - erityisesti Sarah Crossanin säeromaani houkuttelee minua (on houkutellut jo koko kesän... olen ollut harvinaisen saamaton tämän kirjan suhteen, sillä Kuunnnousu on ollut minulla lainassa ainakin pari kuukautta):


Hilja Valtosen Vaimoke ja Hätävara ovat supernostalgisia kirjoja, sillä olen lukenut ne romantiikannälkääni joskus teinivuosina. Nyt ajattelin ihan vaan fiilistellä menneiden vuosikymmenten tunnelmaa.

Angie Thomasin Viha jonka kylvät sopisi hienosti YA-lukuhaasteeseen, ja on mielestäni jopa yleissivistykseen kuuluva kirja. Tärkeä kirja!
Anne Leinosen Kirjanoita on kiinnostanut minua ilmestymisestään asti, ja tarkoitukseni on viimein tutustua tähän kirjalliseen fantasiasarjaan.
Mari Friskin Neliöjuuri on herätelaina pikalainahyllystä. Kirja vaikutti kivan kepeältä …

Reissukuvia länsirannikolta

Kuva
Kuluneella viikolla reissasin mieheni kanssa Oulu-Pori-välillä, kun kotimaanmatkamme suuntautui omaan mummolaani. Kokosin tähän juttuun muutaman kuvan matkan varrelta. Tunnelmia kasitien varrelta, olkaapa hyvät:

Vaasan lähellä on Suomen pisin silta, Raippaluodon silta. Sillä on mittaa hieman yli kilometrin verran, mutta kun sen yli hurauttaa autolla, mitään suurta wau-elämystä ei pääse syntymään. Ajelimme kuitenkin sillan yli ja teimme pienen kierroksen saaristossa. Kierros jäi aikataulusyistä lyhyeksi, mutta alue vaikutti todella idylliseltä. Täällä olisi kiva käydä uudelleenkin!



Vietimme Porissa muutaman päivän, ja saimme nauttia aluksi aivan upeista hellekeleistä. Raatihuoneen edustalla piti hakeutua varjoon, jotteivat jäätelötötteröt sulaneet käteen.



Puuvillan kauppakeskuksesta bongasin pikkuisen kirjaston. Se vaikutti supersymppikseltä, mutta olin sen verran lomatunnelmissa, etten viitsinyt mennä lähemmin tutustumaan vain blogijutun tekoa varten (vaikka sekin kyllä kävi mielessä…

Naistenviikko: Stella - Maritta Lintunen

Kuva
Maritta Lintusen Stella (WSOY, 2018) käsittelee vakavaa aihetta, liiallista omistushalua ja sen vaikutuksia. Lähestymistapa on kiehtova: taiteilijauraltaan vetäytynyt Sylvi-rouva tarjoaa asunnostaan huoneen parikymppiselle Liisalle, joka saapuu 1980-luvun alussa Helsinkiin runokurssille. Vähitellen Sylvi alkaa ohjailla yhä enemmän Liisaa, ja lopulta myös tämän pojan elämää. Kirjassa seurataan lisäksi nykyajassa Liisan poikaa aikuisikäisenä, kun tämä kipuilee lääkärinuransa ja nuoruuden intohimonsa, pianonsoiton, välimaastossa. 

Voisi äkkiseltään kuvitella, että kirja on tunnelmaltaan synkkä. Näin ei suinkaan ollut, sillä Stella yllätti minut nopealukuisuudellaan ja kepeydellään. Huumoripala Stella ei toki ollut, mutta aika nopeasti tilanteita kehiteltiin eikä Sylvin persoonan pimeitä puolia käsitelty sen syvällisemmin. Liisa varsinkin jäi etäiseksi ja ohueksi hahmoksi, ja minun lukukokemuksessani pääosaan nousi Liisan aikuinen Juri-poika. Hänen parisuhdesotkunsa ja pianonpimputtelunsa …

Naistenviikko: Peppi Pitkätossun tarina - Astrid Lindgren

Kuva
Olen tainnut joskus aiemminkin todeta sen, ettei Astrid Lindgrenin lastenkirjatuotanto ole näytellyt kovinkaan merkittävää osaa omassa lapsuudessani. Peppi Pitkätossu lienee eräs tunnetuimpia Lindgrenin hahmoja, ja omat Peppi-muistoni rajoittuvat lähinnä Inger Nilssonin tähdittämään tv-sarjaan, josta olen nähnyt satunnaisia osia (hieno roolityö ei tosin tuonut pelkkää iloa Nilssonin elämään, ks. Ilta-Sanomien haastattelu). Jokunen vuosi sitten bongasin Peppi-kirjojen kokoomateoksen kirjakaupassa, mutta aika kauan sekin sai odotella hyllyssä lukuvuoroaan. Keväällä kuitenkin innostuin sivistämään itseäni ja luin vihdoin ja viimein Peppi-tarinat Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä.

Huvikummun huvila oli juuri siinä, missä kaupunki loppui ja maaseutu alkoi ja missä katu muuttui maantieksi. Pikkukaupungin väki käveli mielellään juuri Huvikummun suuntaan, sillä siellä oli kaupungin kauneimmat maisemat. Lindgren kirjoitti Peppi-tarinat 1940-luvulla, ja kirjan…

Naistenviikko: Alma! - Hanna Weselius

Kuva
Hanna Weseliuksen esikoisromaani Alma! (WSOY, 2016) voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016. En muista tuolloin kiinnittäneeni juurikaan huomiota kirjaan, mutta jossain vaiheessa pokkaripainos on päätynyt heräteostona hyllyyni. Kylläpä oli onnistunut valinta, sillä Alma! kietoi minut vaivihkaa pauloihinsa. Alkuun tuntui, etten oikein päässyt sirpalemaisen kirjan aiheista ja teemoista kiinni, mutta viimeisellä sivulla sitten jo harmittelin sitä, että tähänkö tämä loppui.
Alma! on niitä kirjoja, jotka vaativat rauhoittumista kirjan äärelle. Tai ainakaan en itse olisi pystynyt keskittymään sen sisältöön kovin rauhattomalla mielellä. Varsinaisesta juonesta en Alman! kohdalla puhuisi, pikemminkin romaani koostuu näkökulmista eri henkilöihin ja heidän välisiin yhteyksiin. Naisen aseman ja toiminnan pohdinta on kirjan keskiössä. Ja aivan erityiseen asemaan nostetaan kirjan nimihenkilö, Alma Mahler (1879-1964), jonka toimia salaperäinen tarkkailija antaumuksella kommen…

Naistenviikko: Heida - Lammaspaimen maailman laidalta - Steinunn Sigurðardóttir

Kuva
Tänään alkaa kirjablogeissa mukava kesäinen perinne, Tuijata.Kulttuuripohdintoja-blogin emännöimä Naistenviikko-haaste. Olen tänä vuonna haasteessa mukaan useammalla jutulla, joista löytyy naiskirjailijjoiden kirjoja etunimiteemalla.  Viikon nimipäiväsankareita omissa  haastekirjoissani tosin ei tällä(kään) kertaa ole, ja teemakin valikoitui jokseenkin sattumalta, kun lukupinoon päätyi ensin pari sopivaa kirjaa ja sitten pienellä vaivalla muutama muu. Kiinnostavia, erilaisia naisia on joka tapauksessa luvassa!

Naistenviikkoni avaa Islannin jylhissä maisemissa asustava Heida:


Heida on henkilökuva islantilaisesta Heida Ásgeirsdottírista, joka hoitaa yksin Katla-tulivuoren lähellä sijaitsevaa sukutilaansa ja suurta lammaskatrasta. Heida elää itsenäisen naisen elämää ja ehtii moneen: tilan töiden ohella hän on mukana kunnallispolitiikassa, tekee ultraäänitutkimuksia muiden tilojen uuhille, vastustaa energiayhtiön pyrkimyksiä ostaa viljelysmaita yhtiön käyttöön. Kirjan on kirjoittanut isla…

Jen Wang: The Prince and the Dressmaker

Kuva
Jen Wangin YA-sarjakuvaromaani The Prince and the Dressmaker (First Second, 2018) oli hupaisa ja viihdyttävä lukuelämys. Kirja on erikoinen sekoitus sadunomaisuutta ja YA-ikäisten identiteettikriiseilyä, ja minuun vetosi myös sarjakuvan näyttäviä yksityiskohtia pursuileva piirrostyyli.


Olin lapsena innokas Tuhkimo-fani (sen Disney-version!), ja The Prince and the Dressmaker toi heti ensi sivuilla mielleyhtymiä Tuhkimoon. Kirja alkaa kutsulla tanssiaisiin, jotka järjestetään Belgian kruununprinssi Sebastianin 16-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Prinssi ei vain tällä kertaa löydä tanssiaisista puolisoa vaan puvuntekijän, taitavan ompelijan Francesin. Ja mihin prinssi tarvitsee ompelijaa? Hänellä on suuri salaisuus: Sebastian rakastaa pukeutua naisten vaatteisiin ja Francesin avulla hän voi loihtia esiin Pariisin seurapiirien uuden tähden, Lady  Crystallian.


Sukupuoli-identeetin pohdinta ja korkeassa asemassa olevan prinssin kaapista ulostulon kanssa kriiseily on Wangin sarjakuvan keskiöss…

Kirjabloggaajien kesälukumaraton 1.8.2020 - Tervetuloa mukaan!

Kuva
Kesä ja lukumaraton ovat tunnetusti oivallinen yhdistelmä. Niinpä tänäkin kesänä järjestetään kirjabloggaajien kesälukumaraton, ja minulla on ilo ja kunnia toimia maratonin emäntänä. 😊

Kesän 2020 lukumaraton sijoittuu heinä-elokuun vaihteeseen. Varsinainen lukumaratonpäivä on lauantai 1.8.2020, ja sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että lukupuuhat voi halutessaan aloittaa jo perjantaina 31.7. tai lopettaa sunnuntaina 2.8., jos maratonin aloitus osuu lauantaille. Tarkemmat säännöt löytyvät kuvan alta.

Lukumaratonille voit ilmoittautua tämän jutun kommenttilaatikon kautta. Tervetuloa mukaan!



Lukumaratonin säännöt Lue kirjoja ja/tai kuuntele äänikirjoja 24 tunnin ajan. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan (romaanit, tietokirjat, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).Maratonin voi aloittaa perjantain 31.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 2.8. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00). Olennaista on, että ainakin osa lukemisesta/kuuntelusta ajoittuu varsinaiseen maratonpäi…

Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa

Kuva
Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa (Aula & Co, 2020) on eräs erikoisimpia ja hämmentävimpiä kirjoja, joita olen lukenut (tai siis, itse asiassa kuuntelin kirjan äänikirjana). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosituhannen vaihteen New Yorkiin, jossa 26-vuotias kertojanainen avautuu elämäntilanteestaan. Hän on päättänyt turruttaa itsensä lääkkeiden avulla ja eristäytyä muusta maailmasta vuoden ajaksi: "En pysty nimeämään mitään yksittäistä tapahtumaa, joka olisi ollut syynä päätökseeni vaipua horrokseen. Alun perin halusin vain rauhoittavia turruttamaan kielteiset ajatukseni, koska niiden alituinen hyöky teki vaikeaksi olla vihaamatta kaikkia ja kaikkea. Ajattelin, että elämä olisi siedettävämpää, jos aivoni olisivat vähemmän kärkkäästi tuomitsemassa ympäröivää maailmaa." Vuosi horroksessa on naisen yksinpuhelu. Hän kuvaa päivittäisiä tekemisiään (pahan kahvin hakeminen egyptiläisten pitämästä kulmakaupasta on usein päivän kohokohta), ajatuskulkujaan jotka ulottuvat men…

J. S. Meresmaa: Dodo

Kuva
Lukupinossani on ollut tänä kesänä YA-kirjallisuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin, ja syynä tähän on tietenkin superkiva YA-lukuhaaste, joka jatkuu vielä syyskuun loppuun asti. Oma YA-tietämykseni on kovin hataralla pohjalla, sillä en seuraa ko. genren tapahtumia oikeastaan yhtään, joten uutuuskirjatkin bongaan yleensä toisista blogeista tai vaikkapa Instagramin kuvavirrasta. J. S. Meresmaan Dodo(Myllylahti, 2020) kuitenkin kiinnitti huomioni jo kevään katalogissa, silllä se edustaa raikasta, uudehkoa säeromaania. Tähän asti olen tullut lukeneeksi vain pari säeromaania (Sarah Crossanin Yksi ja Elizabeth Acevedon Runoilija X), joista molemmista olen ollut tosi innoissani. Niinpä oli älyttömän kiinnostavaa huomata, että kotimaistakin säeromaania alkaa tulla tarjolle. Kauniskantinen Dodo oli siis eräs niistä kirjoista, jotka heti päätin lukea YA-haasteeseen.


Dodon päähenkilönä on Iina, joka haaveilee numeroiden nostamisesta lukioon päästääkseen. Olosuhteet vain ovat hitusen haastavat, ku…