Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme (#klassikkohaaste)

Kuva
Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme (Fabriikki Kustannus, 2018/1962) oli minulle aivan viime vuosiin asti ns. tuntematon klassikko. Eli siis kirja, josta en ollut koskaan kuullut yhtikäs mitään. Kirjabloggaus ja Goodreadsin feedin seuraaminen avartavat kummasti, ja nyt kirja näköttää omassa kirjahyllyssäni luettuna ja kovasti pidettynä. Mary Katherine Blackwoodin tummanpuhuva ja hyytävän viileä kertomus perheensä elämästä voitti minut puolelleen heti kirjan ensi sivuilla, kun näyttämölle tuodaan pari palauttamatta jäänyttä lainakirjaa ja esitellään Blackwoodien talon pysähtynyttä ilmapiiriä: "Kun viimeksi vilkaisin keittiön hyllyssä lojuvia kirjaston kirjoja, ne olivat yli viisi kuukautta myöhässä, ja mietin olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt, että ne olisivat kirjoista viimeiset, ne jotka jäisivät keittiön hyllyyn ikuisiksi ajoiksi. Me siirtelimme tavaroitamme vain harvoin: rauhattomuus ja kuohunta ei kuulunut Blackwoodien tyyliin. Me huolehdimme pienistä, nä…

Han Kang: Vegetaristi

Kuva
Han Kangin Booker-palkittu romaani Vegetaristi (Gummerus, 2017) oli melkoinen hittikirja kirjablogeissa pari vuotta sitten. Siis niitä kirjoja, joista jäi tunne, että "kaikki" muut ovat sen lukeneet paitsi minä. Täytyy myöntää, että Vegetaristia kuvattiin tuolloin niin rajuksi kirjaksi, että se tavallaan karkoitti minut kirjan parista pois. Olen nimittäin sillä lailla nynnerö lukija, etten yleensä kaipaa lukemiltani kirjoilta suuria emotionaalisia ravisteluja. Tämän vuoden Kuukauden kieli -haasteen tammikuun kielenä on kuitenkin korea, ja sivumäärältään lyhyt Vegetaristi muistui mieleeni. Kokeillaan edes, ajattelin. Kirja on nyt luettu, ja viimeisen sivun jälkeen tunnelmani tiivistyvät sanoihin 'outo kirja'. Ymmärrän, että erikoinen Vegetaristi kiehtoo lukijoita, mutta itse en kokenut kirjaa samalla tavoin koskettavaksi kuin esimerkiksi Han Kangin uudempaa suomennosta Ihmisten tekoja, ja Vegetaristi jäikin lopulta vaisummaksi elämykseksi kuin mitä etukäteen odotin.

Anne B. Radge: Berliininpoppelit & Erakkoravut

Kuva
Anne B. Radgen Berliininpoppelit-sarja ponnahtelee aina silloin tällöin blogikeskusteluissa esille ja yleensä kehuvien kommenttien kera. Minä jotenkin onnistuin välttymään Radgen sarjalta silloin kun sen käännökset ilmestyivät suomeksi ja mahdolliset juonispoileritkin menivät siten ohi. Sarjaan tuli kuitenkin aivan hiljattain neljäs osa ja innostuneita kommentteja kuullessani aloin taas miettiä, pitäisikös viimein tutustua sarjaan. Joululomareissulla päätin ottaa pari ensimmäistä osaa lukulaitteeseen lomalukemiseksi, ja se olikin hyvä päätös. Reissukirjana sujuvasti etenevät ja sympaattiset Berliininpoppelit-kirjat toimivat mainiosti, ja kirjoja saattoi lueskella hälyisässäkin ympäristössä (esim. konetta odottelessa) ja silti pysyi juonessa mukana. Eli juu, on mukavan leppoisa sarja mutta minulle sekä sarjan avausosa Berliininpoppelit (Tammi, 2007) että toinen osa Erakkoravut (Tammi, 2008) jäivät hyvälle kolmen Goodreads-tähden tasolle eikä sarja saanut minusta uutta superinnostunutt…

Miniarvioita: Swing Time & Irtiotto & Lasipalatsi

Kuva
Tähän juttuun valikoitui erittäin sekalainen kirjapino, mutta haluan saada bloggausjonoani hieman lyhyemmäksi ja erityisesti viime vuoden puolella luettuja kirjoja blogiin. Viimevuotisia jää vieläkin roikkumaan blogattavien pinoon, mutta hei, nyt jo kaksi vähemmän... tämän talvisunnuntain lukuvinkkeinä siis laadukas lukuromaani, sarjakuvaa aikuistuvien nuorten elämästä ja syväsukellus young adult -fantasiaan.

Zadie Smithin Swing Time (WSOY, 2017) on niitä kirjoja, jotka kävin innosta puhkuen ostamassa heti, kun kirja kauppaan ilmestyi. Ja sitten - öhöm, kirja jäi odottelemaan lukuvuoroaan hyllynnurkalle. Zadie Smith -innostukseni taustalla on hänen romaaninsa Kauneudesta, jota ahmin erään taannoisen viikonloppureissun junamatkojen aikana. Viime syksynä otin viimein  Swing Timen lukuun, mutta kirja ei ollut aivan samanlainen page turner kuin Kauneudesta.

Swing Timessa seurataan nuoren, nimettömäksi jäävän naiskertojan elämää. Hän on kasvanut lontoolaisessa lähiössä ja haaveilee ystävän…

Lewis Trondheim, Stéphane Oiry: Maggy Garrisson 1 & 2 (#sarjakuva)

Kuva
Sarjakuvahaaste päättyi marraskuussa, ja se ilmeisesti aiheutti pientä ähkyä sarjisten suhteen, sillä palasin sarjakuvien pariin vasta viime viikonloppuna. Lukuun pääsivät Lewis Tronheimin ja Stéphane Oiryn kaksi suomeksi julkaistua Maggy Garrisson -albumia, Hymyile vähän, Maggy (Sininen Jänis, 2017) ja Mies, joka löytyi vuoteestani (Sininen Jänis, 2018).

Sarjan nimihenkilö Maggy Garrisson asuu Lontoossa eikä elämä oikein ole näyttänyt hänelle valoisaa puoltaan. Mutta sarjan alussa lykästää sen verran, että Maggyn naapuri järjestää hänelle sihteerintöitä yksityisetsivänä toimivan sisarenpoikansa toimistosta. Mitäs siitä, että tämä käyttää liikaa alkoholia ja joutuu pahoinpitelyn uhriksi heti Maggyn uuden uran alkumetreillä... Maggy ei pienestä hetkahda. Varsinaisen alkusysäyksen tapahtumille antavat pari merkillistä kuponkia, jotka Magy löytää työnantajansa lompakosta. Niiden perässä on yksi jos toinenkin - mutta miksi?
Viihdyin Maggyn ja albumien muun, melko sekalaisen henkilökavalk…

Vuoden 2018 parhaat luetut ja muutamia muita

Kuva
Vuosi 2019 on jo hyvässä vauhdissa, mutta teen tässä jutussa viimeisen silmäyksen blogivuoteeni 2018. Tarkoitukseni oli itse asiassa julkaista vuosikoosteeni jo loppiaisena, mutta yllättäen eteen tullut lukumaraton sekoitti bloggaussuunnitelmiani ja kooste putkahtaa ilmoille vasta nyt.

Minulla on ollut jo joitakin vuosia tapana valita vuoden parhaat luetut kirjat siten, että listalle pääsevät viisi Goodreads-tähteä saaneet kirjat. Yksinkertainen ja erittäin toimiva kriteeri! Blogivuosia on takana jo sen verran, että olen mielestäni onnistunut kehittämään ns. tähditystuntumaani. Kynnys viiden tähden antamiseen ole enää liian korkealla eli viiden tähden kirjan ei tarvitse olla elämää suurempi kirja vaan viiteen tähteen riittää se, että kirja on erityisen hyvä omassa lajissaan juuri minun mielestäni. Tähtien antaminen ei silti ole aina kovin helppoa, ja tällä hetkellä koetan kehittää itseäni kahden ja kolmen tähden rajanvedon suhteen.
Vuoden 2018 aikana 22 kirjaa sai minulta viisi tähte…

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema (#äänikirja)

Kuva
Robert Galbraithin Cormoran Strike -dekkarisarja on sarja, johon olen nykyään eniten koukussa. Ja erityisen koukussa olen sarjan äänkirjaversioon, jota lukee Eero Saarinen. Hänen miellyttävä äänensä puhaltaa juuri oikeanlaisen hengen jäyhän rosoiseen, yksityisetsivänä toimivaan Strikeen ja tämän sirkeään työtoveriin Robiniin. Olinkin aika täpinöissäni, kun sarjaan saatiin syksyllä vihdoin ja viimein jatkoa. Valkoinen kuolema (Otava, 2018) on sarjan neljäs osa, ja siinä Strike ja Robin joutuvat sekä politiikan pariin että penkomaan hämärää, vuosia sitten tapahtunutta rikosta - jos sellaista nyt edes tapahtui...
Valkoinen kuolema lähtee rauhallisesti liikkeelle. Striken toimistoon ryntää hermostunut ja levoton, mieleltään järkkyneeltä vaikuttava nuori mies nimeltä Billy. Hän väittää nähneensä vuosia sitten rikoksen, ja jokin Billyn kertomuksessa saa Striken aloittamaan asian selvittelyn, vaikka Billy häipyykin toimistosta kesken heidän tapaamisensa. Valkoinen kuolema etenee aika pitkään…

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Kuva
Ayòbámi Adébáyòn Nigeriaan sijoittuva romaani Älä mene pois (Atena, 2018) on niitä viime vuoden uutuuskirjoja, jonka lukematta jääminen jäi hieman kaivelemaan. Olin listannut kirjan kevään 2018 tärppilistallenikin, mutta niinpä kirja vain unohtui vuoden mittaan. Onneksi Adébáyòn kirja oli nostettu lähikirjaston vinkkihyllyyn ja poimin sen sieltä vuodenvaihteen lukupinooni. Älä mene pois on itse asiassa ensimmäinen kirja, jonka aloitin ja luin loppuun tänä vuonna.

Älä mene pois kertoo Yejiden ja hänen miehensä Akin avioliiton tarinan. He ovat olleet neljä vuotta naimisissa mutta kun lasta ei ala kuulua, suku hermostuu ja painostaa Akin ottamaan itselleen toisen vaimon. Tästä saa alkunsa varsin mutkikas aviodraama, jonka käänteitä en halua sen enempää paljastaa jotten spoilaa juonta liikaa. Yejiden ja Akin avioliiton kiemurat avautuvat lukijalle pikku hiljaa, ja olin melkoisen tyrmistynyt siitä, millaisen sopan Aki tulee keittäneeksi.

Adébáyòn  kirja on selkeästi erilaisen kulttuurialu…

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton

Kuva
Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton (Tammi, 2018) oli viimeinen vuonna 2018 lukemani kirja. Stroutin lyhyt romaani on sai viime vuonna todella paljon bloginäkyvyyttä, ja sitä kautta itsekin kiinnostuin kirjasta. Kirja oli nopeasti luettu, mutta en enää ihmettele sen suosiota. Sinne tänne verkkaan polveileva tarina, jossa Lucy Barton lohdullisen lämpimään sävyyn kertoilee lapsuudestaan ja elämänsä kulusta on taidokas ja sydämeenkäypä osoitus siitä, ettei kirja tarvitse suurta sivumäärää liikuttaakseen lukijan mieltä.

Nimeni on Lucy Barton viehätti minua ennen kaikkea vähäeleisyydellään ja yleisellä ymmärryksellään elämää ja sen mutkikkuutta kohtaan. Lucy Bartonin perhe eli köyhissä oloissa hänen ollessaan lapsi eivätkä lähtökohdat elämään olleet kovin kummoiset. "Me asuimme autotallissa, kunnes täytin yksitoista." Lucy itse toteaa viileästi äidilleen, että he olivat roskaväkeä. Lukijan on silti turha odottaa tai pelätä kurjuudessa rypemistä. Pikemminkin minusta tuntui, e…

Loppiaisen lukumaraton - päivittyvä postaus (la klo 20.00)

Kuva
Bibliofiilin päiviunia -blogi emännöi tänä viikonloppuna Loppiaisen lukumaratonia, joka starttaa minun osaltani nyt, perjantaina 4.1.2019 klo 20.00. Lukemiseni eivät maratonin osalta siis yllä aivan loppiaiseen asti, mutta se ei tällä kertaa haittaa. Omaan aikatauluuni sopii paremmin lukupuuhien aloittaminen tänään, joten hip hei, tästä se lähtee!

Lukupinoa suunnittelin jo etukäteen, ja se löytyy täältä. Päivittelen tähän postaukseen väliaikatietoja lukemisen edistymisestä. Mitään sivumäärätavoitteita minulla ei ole, mutta jos saan luettua Shirley Jacksonin romaanin Linna on aina ollut kotimme loppuun asti niin katson maratonin onnistuneen hienosti. Kyseinen kirja polttelee minua sen vuoksi, että se löytyy goottikirjallisuuden klassikkolistoilta ja haluaisin postailla siitä tammikuun lopulla, kirjabloggaajien klassikkohaastepäivänä. Eipä jäisi klassikon lukeminen tällä kertaa viime hetkeen. 😊
Perjantai 4.1.2019 klo 20.00: Lukumaraton alkaa Shirley Jacksonin romaanilla Linna on aina ol…

Lukumaraton tulossa loppiaisena! Lukupinon suunnittelua

Kuva
Bibliofiilin päiväunia -blogi emännöi ensi viikonloppuna eli siis loppiaisena 6.1.2019 lukumaratonia. Olen osallistunut lukumaratonille edellisen kerran viime kesänä, ja näin kiireisen kevään kynnyksellä on mitä otollisin ajankohta vuorokauden mittaiseen lukukarkeloon. Minun on tällä kertaa tyytyminen niihin kirjoihin, joita kotona parhaillaan sattuu olemaan. Oulun kirjastot ovat näet kiinni ensi viikon alkuun asti tietokantapäivitysten vuoksi, joten sieltä ei irtoa täydennyksiä lukupinoon. Mutta onneksi kotoa löytyy kirjoja... minulla on jokunen kirjastolainakin odottamassa lukemisen aloittamista, mutta ajattelin kokeilla maratoonaamista täysin omien kirjojen varassa. Täpinöissäni hahmottelin pika pikaa alustavaa lukupinoa:

Tammikuun lopussa on jälleen kirjabloggaajien klassikkohaasteen postauspäivä, ja Shirley Jacksonin goottikirjallisuuden klassikko Linnamme on aina ollut kotimme taitaa olla minun valintani tammikuun klassikoksi. Kirja on miellyttävän lyhyt (parisataa sivua), ja ol…

Lukusuunnitelmia blogivuodelle 2019

Kuva
Tutkailin blogiani ja totesin, ettei minulla näköjään ole ollut tapana kirjoitella suunnitelmia alkavalle blogivuodelle. No, kerta se on ensimmäinenkin. Vuoden vaihteessa olen tuuminut monenlaisia suuria linjoja alkavalle blogivuodelle ja kokosin tähän juttuun tärkeimmät "vuonna 2019 haluan..." -tavoitteeni lukemiseen liittyen.  Suhtaudun näihin "tavoitteisiini" kovin rennosti, mutta aion silti tarkistaa vuoden lopussa miten kävi. 😊
Olen ollut vuosina 2015-2018 mukana Helmet-lukuhaasteessa, ja haastelistani löytyvät omalta välilehdeltään täältä. Loppuvuodesta 2018 minusta alkoi tuntua siltä, etten enää saa itseäni innostumaan Helmetistä ja jotain muuta olisi kiva löytää tilalle. Päätinkin osallistua tänä vuonna ensimmäistä kertaa POPSUGAR Reading Challenge -haasteeseen, jonka seurantavälilehti löytyy täältä. Haaste on toki hyvin samantapainen kuin Helmet-haaste mutta ainakin haasteen nimi on eri 😄 ja haaste on jaettu kahteen osaan. Tavoittelen näin alkuun ainaki…