Oksan hyllyltä

Manu Larcenetin Pieniä voittoja -sarjakuvasarja (siis onhan tämä sana?!) on koskettavinta sarjakuvaa, mitä olen vähään aikaan lukenut. Albumien sivuilla on pieniä hetkiä ja havaintoja arkielämästä, ja sarja tuntuu monella tapaa ajattomalta ja käsittelee laajasti elämänvaiheita syntymästä kuolemaan. Luin aiemmin keväällä sarjan kaksi ensimmäistä osaa , ja kun kesällä huomasin pari seuraavaa osaa kirjastossa, otin ne heti mukaani.  Päähenkilönä sarjassa jatkaa valokuvaaja-Marco ja hänen vaimokkeenaan eläinlääkärinä työskentelevä Émilie. Taisin sarjan alkuosissa kaivata Marcon elämän kuvaukseen enemmän naisnäkökulmaa, mutta tässä vaiheessa sarjaa (nämä nyt lukemani ovat ymmärtääkseni viimeiset osat) olin tyytyväinen siihen, että Marco säilyy ruutujen keskiössä. Pieniä voittoja on todella yhtenäinen kokonaisuus, ja jos sinulla vain on mahdollisuus lukea kaikki neljä osaa yhteen putkeen, suosittelen sitä. Marco hapuilee sarjassa yleisesti kohti parisuhteen arkea ja kolmosassa va...

Tutustuin Manu Larcenetin kynänjälkeen ensimmäisen kerran mainiossa Maallemuuttajat -sarjassa. Huomasin hiljattain kirjaston sarjakuvahyllyssä Larcenetin Pieniä voittoja -sarjan, ja  päätin kokeilla olisiko se yhtä hyvä kuin maaseutusarja. Tuomio kahden luetun albumin jälkeen: onhan se. Piti vain päästä ensin yli sarjojen samankaltaisuuden aiheuttamasta hämmennyksen tunteesta. Piirrokset ovat tunnistettavasti samasta kynästä lähtöisin, mutta sen lisäksi molemmissa sarjoissa miespäähenkilö asuu maalla, kipuilee parisuhteen kiemuroissa ja pohdiskelee elämän ihmeellisyyksiä. Suurimpana erona näiden sarjojen välillä on se, että Maallemuuttajien ruudut olivat paljon aurinkoisempia ja enemmän maaseudussa kiinni. Pieniä voittoja liikkuu sujuvasti myös kaupungissa, ja elämää ruoditaan tummanpuhuvasti. Näyte maaseutuelämästä Pienien voittojen tapaan - tosin sillä lisäyksellä, että tämä miestoveruuden idylli ei säily näin auvoisena koko aikaa: Pieniä voittoja -sarjassa on v...

Luin viime vuoden puolella Manu Larcenetin ja Jean-Yves Ferrin Maaallemuuttajat -sarjakuvan ensimmäisen osan Juurevaa elämää , ja sarja-aloitus vaikutti sen verran lupaavalta, että lainasin kolme seuraavaa osaa - Siemenet vakoon (WSOY, 2009), Maailman laveudesta (WSOY, 2010) ja Retikkamäen lautturit (WSOY, 2011) - joululoman viihdykkeeksi. Tämä oli hyvä päätös, sillä sarja tuntuu vain paranevan edetessään. Tai sitten sen aihepiiri on kääntynyt minulle mieluisampaan suuntaan, sillä Maallemuuttajien jatko-osat kertovat päähenkilö-Manun parisuhde- ja perhe-elämästä, eivät niinkään enää maalle sopeutumisesta joka oli Juurevan elämän aiheena. Albumien perusjuoni on simppeli: Manu koettaa ensin sopeutua ajatukseen, että perheeseen halutaan vauva. Sitten vauva syntyy ja alkaa lapsiperheen arkeen totuttelu. Siinä sivussa Manu piirtää Maallemuuttajat-sarjakuvaa, ja tästä aiheesta saadaan lukijan iloksi metafiktiota ruutuihin. Lukemani albumit olivat parhaimmillaan tosi hauskoja,...

Löysin Mari A:n kirjablogista hauskan sarjakuvavinkin , jota oli heti kokeiltava. Manu Larcenetin kuvittama ja Jean-Yves Ferrin käsikirjoittama Maallemuuttajat -sarjakuva (WSOY, 2008) kuvaa lapsettoman nuoren parin maallemuuttoprojektia. He ovat vuokranneet talon Ranskan maaseudulta, ja siellä heitä odottaa maanläheinen, uusi elämä. Sarjakuvan aiheeseen minulla ei ole omakohtaista suhdetta, sillä en halua muuttaa yhtään enempää maalle kuin jo nyt asun. Kesäinen sarjakuvakansi tuntui silti houkuttelevalta marras-joulukuun pimeyden keskellä. Albumin perusidea ei tunnu järisyttävältä, mutta arjen pikku jutuista nousi ruutuihin leppoisaa huumoria, josta pidin kovasti. Kliseitä löytyi jonkin verran, mutten niistä häiriintynyt. Esimerkiksi maaseutua karsastavat kaupunkilaisystävät olivat hupaisia: Piirroshahmot olivat mukavan ilmeikkäitä, ja jähmeä Henri-herra nousi minun suosikikseni. Henri-herran erikoista eli kolmasti kirkastettua en kuitenkaan haluaisi maistaa, vaikka se...