Oksan hyllyltä

Useampaan hyväksi havaitsemaani dekkarisarjaan on viime aikoina ilmestynyt uusi osa. Päätin niputtaa niiden arvioita samaan juttuun, sillä kun sarjaa on takana jo enemmän kuin neljä tai viisi osaa, blogijuttuun ei kirjasta tahdo löytyä sanottavaa muutamaa riviä enempää. Tässä ensimmäisessä koosteessa on pari brittiläistä dekkaristia, jotka molemmat kuuluvat omiin luottonimiini: Ann Cleeves ja Robert Galbraith. Ann Cleeves: Synkin ilta (Karisto 2021, suomennos Annukka Kolehmainen) Vera Stanhopen tutkimukset jatkuvat tapauksella, joka kietoutuu löyhästi hänen isänpuoleisen sukunsa historiaan. Myös Merilokki -kirjassa Veran isän osuus oli isossa roolissa, mutta en kokenut toistuvaa sukuun liittyvää juonikuvioita häiritsevänä, sillä itse rikostapaus oli tässä uudesssa(kin) kirjassa näppärästi rakennettu. Sen keskiössä on Brockburnin kartano, jonka pihamaalta löytyy kuollut nuori nainen. Vera on rikospaikalla tuoreeltaan, sillä hän on sattumalta tullut hakemaan kartanosta suojaa lumimyrsk...

Bloggaaminen jatkuu lyhytarvioiden linjalla. Tässä postauksessa on mukana kolme tammikuussa luettua kirjaa, joilla ei sitten muuta yhdistävää tekijää olekaan. 😏 Ann Cleeves: Kylmä maa (Karisto, 2020; suomennos Annukka Kolehmainen) Kylmä maa on uusin Jimmy Perez -dekkarien suomennos. Tällä kertaa rikostapauksena on maanvyörymän alle jääneestä talosta löytyneen naisen kuolema. Se vaikuttaa ensin tapaturmaiselta, sitten ollaan keskellä murhatutkintaa. Perezin avuksi rientää tuttuun tapaan komisario Willow Reeves, ja muutoinkin dekkari kulkee samoja latuja uusimpien osien kanssa: mukana on Shetlannin saarten paikallissukkaiden elämän kuvausta ja pieni annos Perezin henkilökohtaista elämää.  Siinä missä aiemmat Perez-dekkarit ovat olleet aika vetävää luettavaa, tämä uusin tuntui vaisulta ja osin jopa tylsältä. Rikosjuttu ei ollut kiinnostava, eivätkä tarkemman kuvauksen kohteeksi valitut saaren henkilöt säväyttäneet. Lisäksi Perezin ainainen haikailu kuolleen Franin perään alkoi tunt...

Bloggausjonostani löytyy pari dekkaria, jotka edustavat vuodenaikojen ääripäitä: Ann Cleevesin Jimmy Perez -dekkarissa ollaan juhannushäissä Shetlanninsaarilla ja Rosamund Luptonin Hiljaisuuteen hävinneissa taas hytistään Alaskan talvisissa maisemissa. Cleeves on minulle tuttu ja turvallinen dekkarinimi, jonka pariin palaan aina silloin tällöin. Luptonia sen sijaan luin nyt ensi kertaa, mutta Hiljaisuuteen hävinneet kyllä vakuutti siinä määrin, että Luptonin nimi on laitettu muistiin.  Jos joku jutun lukijoista on mukana Seinäjoen kirjaston Aikamatka-lukuhaasteessa , niin tässä on oivat vinkit haasteen kohtiin 4. Kirja, joka sijoittuu kesään ja 5. Kirja. joka sijoittuu talveen . Itse luin Cleevesin kirjan viime vuoden puolella, joten aloitan aikamatkailuni Luptonin talvisella jännärillä. Ann Cleevesin Kuin tuhka tuuleen (Karisto, 2019) jatkaa sarjan aiemmissa osissa leskeksi jääneen Jimmy Perezin tutkimuksia Shetlannin saarilla. Perezin omalaatuinen pomo Willow R...

Ann Cleevesin Shetlanti-sarja koukutti minut erittäin tehokkaasti ennen blogiaikaa, ja muistan harmitelleeni, kun vetävä dekkarisarja päättyi neljänteen osaansa. Sarjan keskeinen henkilö oli tuolloin poliisissa komisariona työskentelevä Jimmy Perez, joka oli kotoisin saarilta ja tunsi pienen yhteisön mielialat ja sisäänpäinlämpiävän kulttuurin. Pereziä kohtasi sarjan neljännessä osassa suuri henkilökohtainen menetys, ja sarjan uusin, meillä viime vuonna julkaistu osa Mykkä vesi (Karisto, 2018) jatkaa Perezin tarinaa siitä, mihin Sininen sarastus (Karisto, 2010) sen jätti: Perez koettaa toipua menetyksestään tai ainakin sinnittelee eteenpäin, mutta saarelta kotoisin olevan toimittajan Jerry Markhamin murhan tutkimus ravistelee häntä hereille apatiasta. Jotain on kuitenkin toisin kuin sarjan aiemmissa osissa, sillä uutena henkilönä kuvioihin tulee komisario Willow Reeves ja Perez on mukana hommissa jonkinlaisessa avustavassa roolissa: "Willow Reeves johti nyt ensimmäistä murhat...

Syksy ja dekkarit näyttävät edelleen olevan takuuvarma yhdistelmä. Rikosjuonia on kertynyt blogattavien pinooni aivan huomaamatta, ja päätin niputtaa niitä tähän miniarviopostaukseen. Kaikki tämän jutun dekkarit ovat sellaisten sarjojen osia, joita olen lukenut jo aiemminkin. Dekkareissa minulla onkin tapana etsiytyä tuttujen sarjojen pariin. Lukeminen on niin vaivattoman mukavaa, kun kirjan sivuilla odottaa tuttu henkilögalleria eikä tarvitse heti alkaa tutustumaan isoon joukkoon aivan uppo-outoja hahmoja. Eli juu, kun kaipaan jotain helppoa ja viihdyttävää ajankulua, hyväksi havaittu dekkarisarja on yleensä varma valinta: Ann Cleevesin Vera Stanhope -sarjasta luin viime syksynä osan Kuolonkukkia (Karisto, 2015), ja nyt koukutuin Veran tutkimuksiin parin kirjan verran. Satamakatu (Karisto, 2014) ja Merilokki (Karisto, 2017) ovat molemmat tasaisen varmoja perusdekkareita, joissa brittiläisen poliisin arki on voimakkaasti läsnä. Satamakadussa Veran tiimi tutkii parin met...

Ann Cleevesin Shetlantiin sijoittuvat Jimmy Perez -dekkarit tulivat minulle tutuiksi jo ennen blogiaikaani, ja tykästyin sarjaan ja sympaattiseen Jimmyyn aika lailla. Sitten Cleevesin nimi painui unholaan, enkä juuri noteerannut kirjailijan uutta Vera-sarjaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäiseksi Verakseni valikoitui e-kirjana lukemani Kuolonkukkia (Karisto, 2015/2012), ja viikolla kävin lainaamassa kirjastosta Viiltoja -osan. Minulla on selvästi jonkinlainen dekkarikausi taas menossa, ja Vera oli mainio löytö rikosjuonien saralla juuri tähän hetkeen. Sotkuisia ihmissuhdekudelmia, särmikäs Vera, ei puistattavia raakuuksia - Cleevesin Vera pääsi pikavauhtia hyvien sarjojen listalleni. Kuolonkukissa kuvataan aluksi, kuinka iltamenoista kotiin palaava Julie löytää poikansa Luken kuolleena kylpyammeesta, vedessä kelluvien päivänkakkaroiden keskeltä. Sitten hypätään keski-ikäisen Felicityn kotiin, jonne hänen koulusta palaava pikkupoikansa tuo koulussa työskentel...