Oksan hyllyltä

Romantiikan ystävät huomio: Kaliane Bradleyn Aikaministeriö (Tammi, 2024) kannattaa ottaa lukuun, jos se toistaiseksi on mennyt ohi. Nyt on tarjolla hyvällä tavalla erilaista luettavaa lemmenjuonien saralla! Lontoossa asuvan, kambodzalaistaustaisen virkamiesnaisen (heh heh) ja nykyhetkestä katsottuna lähitulevaisuuteen aikakoneella 1800-luvulta siirretyn tutkimusmatkailijan hiljalleen etenevä suhde on jännitteiltään sellainen, että harvoin olen ollut yhtä täpinöissäni mistään romanttissävyisestä kirjasta. Tulin lukeneeksi Aikaministeriön jo alkuvuodesta, mutta kirja on edelleen yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksiäni. "Eikö heidän sopeutumisensa häiriinny", Simellia kysyi, "kun heidät talutetaan maailmaan tilanteessa, jossa he kuvittelevat olevansa tuonpuoleisessa tai länsirintamalla? Kysyn tätä sekä psykologina että ihmisenä, jolla on normaali empatiakyky." Kirjan kertojanainen, joka taitaa jäädä nimettömäksi, toivotetaan työhaastettelussa tervetulleeksi aika...

Kati Rapian Voimia! -sarjakuvan pääosassa on 1600-luvulla elänyt Anna Forsius, johon lukijat pääsivät ohimennen tutustumaan jo  Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki -sarjakuvassa. Kyseessä on siis maamme ensimmäisen tähtitieteilijän vaimo. Voimia! heittää Annan ja lukijan hurjalle aikamatkalle läpi vuosisatojen, aina tulevaisuuteen asti. Samalla saavat kyytiä ilmiöt ja ummehtuneet asenteet, ja kokonaisuus on varsin railakasta ja riemukasta luettavaa.   Sarjakuvassa kuvataan myös 1600-luvun vähemmän riemukasta todellisuutta, ainakin kun sitä näisnäkökulmasta katsoo. Voimia! on fiktiivinen teos, mutta sen sivuilla seikkailevista historiallisista henkilöistä on lyhyt kuvaus kirjan lopussa. Eri aikakausien sekoitus toimii erinomaisesti, ja Rapia on onnistunut löytämään historian kätköistä hätkäyttäviä naiskohtaloita. Annan ystävän Margareta Kittin mestaus kirveellä tyttären synnytyksen jälkeen kuulostaa hurjalta, mutta herkimpien lukijoiden ei pidä säikähtää - tämä on ...

Belgialaisen Roger Leloupin (1933- ) japanilaishenkinen Yoko Tsuno -seikkailusarjakuva on ilmestynyt alkukielellä 1970-luvulta lähtien, ja suomeksi albumeita on julkaistu tasaiseen tahtiin vuodesta 2005. Minulta Yoko Tsuno on mennyt aiemmin täysin ohi, mutta nyt neitokainen sai kunnian aloittaa Egmontin BD-klassikkosarjan (jossa julkaistaan yksittäisiä osia eri sarjoista) niin näyttävän kansikuvan kera, että pitihän tähän tutustua.   Ajan pyörre on sarjan 11. osa, mutta uusikin lukija pääsee sarjaan mielestäni mukavasti kiinni tästä osasta. Yokon taustoja tai sarjan perusideaa ei suuremmin kerrata, mutta vierailu wikipediassa paljasti, että Yoko on elektroniikkainsinööri, joka hups vaan ajautuu elämässään seikkailuihin ja mukana pyörii joukko ystäviä ja televisiotoimittajat Vic ja Pol. Jokseenkin erikoinen kuvio, mutta se toimii oivallisesti ainakin Ajan pyörteessä . Albumissa Yoko lomailee Borneon saarella, ja ollessaan retkellä norsukyydillä hänen eteensä aineellistuu koje jost...

Bloggausjonon purku jatkuu tässä jutussa kolmella kirjalla, joista löytyy sen verran scifi-piirteitä, että pääsen osallistumaan niillä Scifi-haasteeseen . Mukana on pari YA-romaania ja yksi hieman nuoremmille lukijoille suunnattu kirja, jonka kuuntelin äänikirjana. Kaikki kolme kirjaa ovat sellaisia, ettei minun mielestäni tarvitse olla mikään scifi-fani, jotta näistä pitää. Scifi on nimittäin minullekin tosi vieras genre, mutta näissä kirjoissa genren kynnys on hyvin matalalla. Vuokko Hurme: Kiepaus (S & S, 2017) (Huimaa #1) Kiepaus kertoo Kardumin kaupungista, jossa painovoiman muutos on keikauttanut maailman nurinniskoin. Kiepauksesta hengissä selvinneet ovat oppineet elämään uuden maailman ehdoilla, vaikka kaikki on aivan toisin kuin ennen: talojen välillä liikutaan vaijereilla (kun ikää on kertynyt tarpeeksi, sillä eihän sovi pudota alapuoliselle taivaalle), kulutukseen perustuva elämäntyyli on jokin menneisyyden oudolta kuulostava juttu ja ruuaksi kelpaavat hyöntei...

Anniina Mikama fantasiatrilogian avausosa Taikuri ja taskuvaras (WSOY, 2018) sijoittuu Helsinkiin, vuoteen 1890. Vanhempansa menettänyt Mina asuu ränsistyneessä hökkelissä ja varastelee henkensä pitimiksi. Eräänä päivänä hänen kätensä sieppaavat jotain, josta sen omistaja ei ole niin vain valmis luopumaan. "Mies joutui kumartumaan vielä lisää astuessaan ovesta sisään. Siinä tuo pilalle hemmoteltu tärkeilijä nyt seisoi tutkiskellen Minaa ja hänen asuntoaan, suorastaan valaisten hämärän ja likaisen loukon omalla puhtoisuudellaan. Kun Mina ei tehnyt elettäkään luovuttaakseen esineen takaisin, mies ojensi kätensä. - Minä tarvitsen sitä, hän sanoi.     Mina nakkasi koneen niin välinpitämättömin elkein kuin suinkin mahdollista, mutta mies otti helposti kopin. Hän loi Minaan nuhtelevan katseen. Hyvä että sydän, tai mikä sitten olikaan, ei ollut pudonnut maahan. Mina halusi vain vähän näpäyttää, ei sentään rikkoa toisen omaisuutta. Mies piteli esinettä kämmenellään ja teki t...

Marisha Rasi-Koskisen uusin romaani Auringon pimeä puoli (WSOY, 2019) on kovin aikuismainen tunnelmaltaan vaikka se luokitellaan kansilehdessä nuortenkirjaksi. En ole lukenut Rasi-Koskisen aiempaa tuotantoa mutta kiinnostuin tästä uutukaisesta, joka lupaili olevansa yllätystentäyteinen mysteeriromaani. Yllätyksiä onkin luvassa, kun kirjan päähenkilö ja kertoja Emilia alkaa verkkaan kertoa tarinaansa. Sitä, kuinka hän löysi kauan suljettuna olleesta vajasta piirroskuvan itsestään, sen ikäisenä kuin hän oli juuri silloin oli. Salaperäisestä Voiton Kaivoksesta, joka hallitsee lähiseudun asukkaiden elämää. Valinnoista ja päätöksistä, joiden eteen elämä on Emilian heittänyt. "Sanottiin että ne jotka kerran lähtivät Kaivoksesta, eivät koskaan palanneet. Kaivoksesta lähtijöille oli vain yksi suunta ja se oli pois. Jossain mielessä minulle kävi samoin. Minä palasin lopulta kotiin, mutta siihen meni paljon enemmän aikaa kuin kuvittelin eikä se tapahtunut sillä tavalla kuin olisin toivo...

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkoni päättyy kahteen nuortenkirjaan, jotka ovat jo saaneet jonkin verran blogihuomiota. Satu Mattila-Laineen esikoiskirja Parantola (Karisto, 2015) on kirja, jonka poimin Lukuoppaan vinkkilistalta. Tämä aikamatkustuskirja on näkynyt myös monessa kirjablogissa syksyn aikana. Jenna Kostetin Lautturi (Robustos, 2014) voitti viime vuonna Blogistanian Kuopus -palkinnon, ja bloggaajakollegoiden kehut herättivät uteliaisuuteni kirjaa kohtaan. Molemmat kirjat osoittautuvat oikein hyviksi ja ajatuksia herättäviksi, joten näitä kelpaa tarjota nuorille luettaviksi. Satu Mattila-Laineen esikoiskirja Parantola (Karisto, 2015) tarjoaa erikoisen miljöön tapahtumille. Kirjan päähenkilönä on 15-vuotias epilepsiaa sairastava ja vintageblogia pitävä Elisa. Hänen kotipaikkakunnallaan on vanha, käytöstä poistunut parantola, ja siellä hän kohtauksen aikana huomaa siirtyneensä 1930-luvulle. Tuolloin parantola toimi epilepsiaparantolana, ja Elisa löyt...

Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarja tuntuu herättävän joko ihastusta tai vihastusta. Kesän aikana sarjan ensimmäiseen osaan Muukalainen tykästyttiin Tarinoiden syvyydet -blogissa, kun taasen Notkopeikon blogissa oltiin sitä mieltä, ettei edes kaunis kansi pelasta sarja-aloitusta. Itse luin Muukalaisen viime keväänä , ja pidin sitä aivan kelvollisena viihdyttävänä kirjana eli ihastus-vihastus -asteikolla taisin jäädä neutraalisti puoliväliin. Vaikka sarja ei ollut minulle lukuelämyksenä napakymppi, ostin upeakantisen pokkarisarjan kakkososan Sudenkorento (Gummerus, 2013) hyllyyni. Pokkari lähti kesäkuun lomareissulle mukaan, ja kirja saattoi olla parhaimmillaan juuri rantaolosuhteissa. Aurinkovarjon alla oli mukava pulahtaa mukaan Clairen ja Jamien tarinaan. Jotain tapahtui koko ajan ja pääpari oli sopivasti hulluna toisiinsa - se riitti viihdykkeeksi hellepäivinä. ""Tohtori Randall! Claire!" Roger vaipui toisen polvensa varaan ja kietoi käsivartensa Clairen ymp...

Pääsiäisviikon lukuhetkieni teemana oli aikamatkustus, sillä maanantaisen  Safiirinsini-bloggaukseni lisäksi Diana Gabaldonin Muukalainen (Gummerus, 2013) lennätti päähenkilönsä menneisyyteen. Gabaldonin kirjassa ajassa reissaa 28-vuotias Claire, joka siirtyy vuodesta 1945 1700-luvulle. Tapahtumapaikkana nykyhetkessä ja menneessä on Skotlanti, jonne Claire on sodan jälkeen tullut lomalle miehensä Frankin kanssa. Nummilla kulkiessaan Claire siirtyy ajasta toiseen muinaisen kivikehän kautta. Aviomies Frank jää nykyhetkeen, ja Claire löytää 1700-luvulta uuden Jamie-rakkaan. Muukalainen tarjoaa reilut 800-sivua romanttisviritteisiä seikkailuja klaanien hallitsemassa Skotlannissa. Aikamatkustuskirjoja lukiessani en voi välttyä miettimästä, miten se ajasta toiseen ponkaissut henkilö selviää uusissa ympyröissä. Muukalaisen Claire pohtii mielestäni hämmästyttävän vähän aikasiirtymää ja 1700-luvulla elämisen koukeroita. Hän tuntuu sopeutuvan 200 vuoden takaiseen elämään lähes sormi...

Pääsiäisviikolla mieleni teki lukea jotain ihanaa ja kevyttä. Kirjastossa oli paikalla Rakkaus ei katso aikaa -trilogian toinen osa eli Kerstin Gierin Safiirinsini (Gummerus, 2013), ja se olikin aivan mainio valinta. Hotkaisin kirjan parissa illassa, ja se oli mielestäni parempi kuin sarjan ykkösosa, Rubiinipuna . Rubiininpuna -kirjan arvioni löytyy täältä , ja kommentoin siinä sarjan aloitusosaa kliseiseksi ja juoneltaan irtonaiseksi. Ehkä kliseidensietokykyni on karttunut, mutta kakkososan Gwendolyn tuntui jo aivan mukavalta ja söpöltä tapaukselta. Juonikin rullasi paljon sujuvammin Rubiininpunaan verrattuna, mutta kakkososan etuna taisi olla se, että tapahtumiin voitiin rynnistää suoraan - juonenkehittelythän tehtiin jo ensimmäisessä osassa. Sarjaa tuntemattomille lyhyt tiivistelmä: 16-vuotias Gwendolyn saa yllättäen tietää kantavansa aikamatkustusgeeniä, ja sitten hän jo liihotteleekin ajasta toiseen seuranaan komea Gideon-nuorukainen. Tapahtumiin liittyy merkillinen, varast...

Kirjablogeissa vietetään tänään Vanhan kirjan päivää . Postauksissa nostetaan esille jotain muuta kuin uutuuskirjallisuutta. Oma valintani päivän kirjaksi on Taina Haahtin Ron Tulinen (WSOY, 2005). Lähikirjastoni nuortenpuolella on vinkkaushylly, jonne voi kuka tahansa voi nostaa kirjoja tyrkylle vinkkauslapun kera. Ron Tulista oli vinkattu kommentilla 'Ihana kirja ♥', joten uteliaisuudesta otin kirjan lukuun - ihqu vai ei? Haahtin kirja sopii mainiosti juhlistamaan Vanhan kirjan päivää, sillä ensinnäkin pidin kirjasta ja toiseksi vinkkauslappu kertoo, että ainakin tällä kirjalla on vielä ystäviä, vaikkei se aivan uunituore enää olekaan. Laitan näin vinkin kiertoon: Ron Tulinen on aikamatkustuskirja, jossa matkataan 1200-luvun Ranskaan. Päähenkilönä on 13-vuotias Ron Taipale, jonka vanhemmat ovat eroamassa. Erojutut eivät ole kovin keskeisessä osassa kirjan juonta, mutta saavat sentään Ronin etsimään työpaikan antikvariaatista nimeltä Ajan Ritarit. Ron näet ajattelee, e...

Kerstin Gierin Rubiininpuna (Gummerus, 2012) aloittaa Rakkaus ei katso aikaa -trilogian, jossa matkustellaan pitkin ja poikin aikaa. Taisin alunperin kiinnittää kirjaan huomiota jossain blogissa, ja kun se nökötti kirjaston palautushyllyssä, päätin kokeilla, miten koukuttava nuortensarja-aloitus Rubiininpuna on. Ja pakkohan se on myöntää, että myös aikamatkustus kuulosti kovin kiehtovalta. "'Mutta Leslie, minä en voi kertoa tästä kotona. Ne luulevat, että olen seonnut. '     Leslie pärskähti puhelimeen. 'Gwen! Mikä tahansa muu perhe passittaisi sinut hoitoon, mutta ei sinun perheesi! Nehän eivät puhu mistään muusta kuin aikamatkageenistä ja kronometristä ja mysteeritunneista.'     'Kronografista', korjasin. 'Se vehje toimii verellä! Eikö ole ällöä?'     'Kro-no-gra-fi! Minä googletan sen.'" (s. 59) 16-vuotias Gwendolyn kuuluu perheeseen, jonka suvussa kulkee salaperäinen aikamatkustusgeeni. Geenin kantajaksi  on luultu Gwend...