Linda Olsson: Sisar talossani

Linda Olssonin Sisar talossani (Gummerus, 2017) oli minulle ensi kosketus kirjailijan tuotantoon. Olssonin nimi on tainnut jäädä jostain blogijutusta mieleeni, ja kirjan yksinkertainen, kaunis kansi houkutteli sekin lukupuuhiin. Miellyttävä tuttavuus, voin todeta. Hidastempoinen, ihmissuhteiden kipupisteitä rauhallisesti käsittelevä kirja osui minun lukumakuuni, mutta huomasin että Olssonin tekstin äärelle kannatti asettua vasta kun lukuolo tuntui riittävän seesteiseltä. Jos mielenpäällä pyörivät päivän työasiat ja kauppalistalta unohtuneet asiat, oli turha odottaa, että Marian ja Emman sisarussuhteen verkkaiset käänteet jaksaisivat kiinnostaa. "Hän ei vaadi mitään. Hänen kanssaan on niin tavattoman helppo tulla toimeen. Hän tunkeutuu jo kaikkeen, mitä teen ja ajattelen, pelkästään olemalla täällä. Kunpa hän ei olisi koskaan ottanut yhteyttä. Tai kunpa en olisi koskaan esittänyt sitä typerää kutsua. Nyt ei enää riittäisi, vaikka hän lähtisi täältä. On jo liian myöhäistä. Ist...