Oksan hyllyltä

Viime vuonna tutustuin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogiaan, ja pidin sen avausosasta Kuura aika lailla. Suomalaisessa Kuurankeron pikkukaupungissa säikyttiin ihmissusiviruksen tartuttamia kansalaisia, ja muistan viihtyneeni YA-kirjan parissa mainiosti. Niinpä sarjan kakkososa Kajo (Myllylahti, 2017) aiheutti hienoisia jännityksen tunteita. Säilyykö taso vai onko edessä tympeä lässähdys?   Kajo on nyt luettu, ja eipä huolta - kirja on mielestäni raikas, räväkkä ja omia hukkamaisia polkujaan kulkeva jatko-osa. Kirjan alkuosa oli hitaanpuoleinen, mutta kunhan vauhtiin päästiin, sivut kääntyivät vauhdikkaasti samalla kun Kuurankeron ihmissusijahti otti lisää kierroksia. Huippua! "Kauanko sitä oli jatkunut teillä? Pettiks Matleena mua sun kanssa vuoden? Kaks?"     Pyörittelin tyhjää lasia käsissäni. Minulla oli kamala olo. Ensimmäistä kertaa pystyin todella näkemään kuinka väärin minä ja Matleena olimme tehneet, kuinka rumaksi tämä tarinamme maalasi. Olin kajonnut

Paperilta ruutuun -lukuhaaste alkoi viime vuoden joulukuussa Karvakasan alta löytyi kirja -blogissa. Haasteen ideana oli lukea kirjoja, joista on tehty tv-sarja. Haasteaikaa olisi jäljellä vielä muutama päivä, mutta vedän oman taipaleeni jo nyt yhteen, sillä en enää ehdi lukea tähän haasteeseen sopivia kirjoja. Luin haasteeseen kolme kirjaa: Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär   Evelyn Waugh: Mennyt maailma   Viveca Sten: Sisäpiirissä   Yhtäkään lukemaani kirjaa en ole nähnyt tv-sarjan muodossa (!). Evelyn Waughin Mennyt maailma oli ehdottomasti kolmikon paras, ja sen myös mielelläni katselisin tv-versiona. Luin kirjan alkuvuoden klassikkohaasteeseen, ja suosittelen sitä lämpimästi brittiläisen, hitaasti kehittyvän romaanin ystäville.  Ronja, ryövärintytär ei ollut kirjana laisinkaan minun kirjani, mutta saattaisi kenties toimia tv-sarjana minulle paremmin. Viveca Stenin kirjoista tehty dekkarisarja on ilmeisesti aika vastikään pyörinyt meillä tv:ssä, mutta minulta se

Helmet-lukuhaasteeni on tähän asti edennyt rennosti omalla painollaan. En ole suunnitellut lukemisiani haastetta silmällä pitäen, mutta kirjoja on silti kertynyt haasteeseen jo lähes kolmekymmentä. Haasteen 5. kohta Kirjassa liikutaan luonnossa oli kuitenkin sellainen, että halusin ehdottomasti lukea siihen Cheryl Strayedin kirjan Villi vaellus (Like, 2013). "Käveltyäni vartin PCT:llä kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, etten ollut koskaan kävellyt aavikkovuorilla kesäkuun alussa selässäni rinkka, joka painaa reilusti yli puolet omasta painostani.     Se ei itse asiassa muistuta kovinkaan paljon kävelemistä. Itse asiassa se tuo pikemminkin mieleen helvetin." (s. 58) En harrasta patikointia, enkä ole myöskään nähnyt kirjasta muutama vuosi sitten tehtyä elokuvaa . Silti kiinnostuin kirjailijan omiin kokemuksiin pohjautuvasta kirjasta blogijuttujen perusteella. Nuori nainen vaeltaa yksin viikkokaupalla Meksikon rajalta Kanadan rajalle ulottuvalla Pacific Crest Trail -

Tekisipä mieleni huikata heippa taas, blogimaailma! Arkielämässäni on toukokuussa ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole muutamaan päivään ehtinyt istahtamaan näppiksen äärelle. Lukuajankin kanssa on ollut hieman niin ja näin. Kovin montaa kirjaa en ole toukokuun aikana lukenut, mutta Mila Teräksen Helene Schjerfbeckistä kertovan romaanin Jäljet (Karisto, 2017) sain luettua loppuun alkukuusta. Kirja oli erittäin mieluisaa luettavaa, joten sillä on mukava aloittaa kirjajuttujen naputtelu pikku tauon jälkeen. "Bulevardit tuoksuvat vapaudelta. Jokainen kujan aromi on erilainen: niillä savuaa syksy, paahdetut kastanjat, hiki ja likaiset helmet. Kotimaasta muistuttaa vain tupakkakauppa, josta ostan postimerkkejä Helsinkiin meneviin kirjeisiin.     Suloinen irrallaan olemisen tunne suoristaa selkäni, saa minut unohtamaan sen, että onnun, etten pääse eteenpäin yhtä nopeasti kuin muut." (s. 52) Teräs lähestyy aihettaan runollisen ja ilmavan kielen kautta. Jäljet on

Mika Waltarin tiiliskiviromaanit ovat mieheni suosikkeja, ja hän haastoi minut lukemaan Mikael Karvajalan . "Tämä on tosi hyvä! Kyllä sinunkin kannattaisi lukea tämä." Hellämielisyyden puuskassa annoin periksi, vaikka 780 sivua 1500-luvulle sijoittuvaa historiallista seikkailutarinaa ei saanut minua puhkumaan innosta. Kirja myös tuntui jo ennalta riittävän tutulta, sillä olen kuullut siitä lukuisia ääneen luettuja pätkiä. " Kuuntelepas... " Kirjasta on meillä kaksi painosta: nuhruisempi ja vähemmän nuhruinen. Nuhruisempi on se, jota "saa" lukea. :) Kaksi kuukautta siihen meni, mutta sain kuin sainkin Mikaelin saateltua läpi Euroopan melskeiden aina Venetsiaan asti. Matkaa säestivät mieheni kysymykset: joko olet lukenut sen ja sen kohdan? Joko Mikael on saapunut Saksaan/Pariisiin/Roomaan...? Yleensä saan aivan rauhassa lueskella omia kirjojani, jotka eivät vähäisimmässäkään  määrin kiinnosta miestäni (kiusallani luen hänelle joskus takakans

#satasuomalaista -kulttuurihaaste on saanut minut valppaaksi kirjaston sarjakuvaosastolla. Uusia sarjakuvatuttavuuksia etsiessäni silmiini osui mustanpuhuvilla kansilla varustettu historiallinen sarjakuva, joka lähti oitis kokeiltavaksi. Juha Ruusuvuoren kertoma ja Hannu Lukkarisen piirtämä Nicholas Grisefothin seikkailu pyhäinjäännösten ihmeellisessä maailmassa on jaettu kahteen albumiin (osa 1: Luukauppias ja osa 2: Kauppamiehen kosto ). Tarina alkaa vuodesta 1299, joten luvassa on melkoinen aikahyppy ajassa taaksepäin. Albumien takakansi kertoo, että tarina perustuu Ruusuvuoren vuonna 1995 julkaistuun romaaniin Ryöstetty pyhimys . Romaani ei ollut minulle millään tavoin tuttu, joten hyppäsin vailla ennakkotietoja mukaan tarinaan. Keskiaikaan sijoittuva tarina on taustoitettu erittäin hyvin, sillä kummankin albumin ensimmäisillä sivuilla on lyhyt tekstiosuus, jossa kerrotaan poliittisesta tilanteesta tarinan tapahtumapaikoilla. Turkuun ja sen saaristoon sijoittuva kertomus kielt

Neurokirurgi Henry Marshin muistelmakirja Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S & S, 2017) sai minut arvostamaan omaa terveyttäni - tai ainakin sitä huoletonta olotilaa, jossa en ole tietoinen sisälläni ja päänupissani mahdollisesti muhivista sairaudenaluista. Marsh kertoo kirjassaan urastaan, kokemistaan onnistumisista ja epäonnistumisista, ja neurokirurgin työssä alati läsnä olevasta herkästä elämän ja kuoleman välimaastosta. Vain pienen pieni erehdys ja potilas menehtyy tai makaa sairaalassa loppuikänsä puhe-ja liikuntakykynsä menettäneenä. Vastapainona kirurgia tarjoaa onnistumisen tunteita ja jännitystä, vaikka suurimpien onnistumisten taakse kätkeytyykin julma totuus: "Neurokirurgian kipeitä totuuksia on, että erittäin vaikeita tapauksia oppii leikkaamaan hyvin vain harjoittelemalla paljon, mutta se taas tarkoittaa paljon virheitä alussa ja kirurgin taakseen jättämää pitkää vahingoittuneiden potilaiden jonoa. Epäilenkin, että kirurgin on oltava hiukan psykopaatt

Ompun Novellihaaste päättyy sunnuntaina, ja päätin vetää oman haastetaipaleeni yhteen, sillä en enää ehdi lukea ja blogata haasteeseen.  Luin haasteeseen yhteensä 27 novellia. Tällä kertaa osallistujilla oli "lupa" blogata myös yksittäisistä novelleista, ja niitä haastepinooni kertyi lopulta vain kahdesta kokoelmasta: Jaan Kross: Risti ja Cum Laude Théophile Gautier: Vereviä tarinoita Kokonaisia novellikokoelmia luin kolme: Sana Krasikov: Vielä vuosi Dan Rhodes: Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta Bandi: Syytös Luen todella harvoin novelleja, joten pidän luettujen määrääni minulle hyvänä suorituksena. Ennakkoon luulin saavani luetuksi ja blogatuksi enemmän yksittäisiä novelleja, sillä tämä tuntui helpolta tavalta tutustua eri novellikokoelmiin ja kirjoittajiin. Mutta niin siinä vain kävi, että alkuinnostuksen jälkeen lyhyet tutustumiset jäivät. Alice Munroa minun piti ehdottomasti lukea tähän haasteeseen, mutta hmm, sekin jäi aikomuksen asteelle. Mun

Helmet-lukuhaasteen neljänteen kohtaan pitää lukea kirja, joka lisää lukijan hyvinvointia. Suurin osa lukemistani kirjoista sopisi tähän kategoriaan mainiosti, mutta Maria Semplen romaani Missä olet, Bernadette? (Gummerus, 2013) on todellinen täysosumakirja. Bernadetten kamppailu oman elämänsä solmujen kanssa sai minut hykertelemään naurusta ja samalla nostamaan hattua taituruudelle, jolla Semple kietoo kepeyden ja hilpeyden sumuverhoon pohjimmiltaan hyvin surullisen tarinan kunnianhimosta, lahjakkuudesta, idealismista ja unelmista. Päälle vielä ripaus lämminhenkisyyttä ja rakkautta. Pääsiäisen aikaan kaipasin jotain tällaista irrottautuakseni arjen kuvioista. Voi Bernadette, onnellisempia ja tasapainoisempia aikoja sinulle. Bernadette on vaimo ja lahjakkaan Bee-tytön äiti. Lisäksi hän palkittu arkkitehti, joka on saanut valmiiksi vain yhden talon - jota tosin ei enää ole olemassa. Silti erakoituneena elävällä Bernadettella on lähes legendaarinen maine arkkitehtuuripiireis

Hurja Hassu Lukija -blogissa listailtiin viime viikolla oman hyllyn odotetuimpia kirjoja . Minulla on jo 100 oman kirjan TBR-lista ja  Hyllynlämmittäjä -lista, joten omien kirjojen listailu enää innosta (luulen, että listojen koostamisen jälkeen olen liiankin tietoinen oman hyllyni lukemattomista kirjoista). Mutta hei, minullahan on Goodreadsissa täysin läpikäymätöntä TBR-maaperää! Eli siis mitä mainiointa materiaalia jälleen uuden kirjalistan tekoon. 😊 Olen liittynyt Goodreadsiin joulukuussa 2013, ja to-read -hyllylle on kertynyt kirjoja 141 kappaletta. Siivoan hyllyä ajoittain, mutten suhtaudu siihen "nämä on pakko joskus lukea" -tyylisesti. Pikemminkin lista on toiminut lukuvinkkien lähteenä. Täytyy tosin myöntää, etten ole sitä siihen (tai mihinkään muuhunkaan) tarkoitukseen kovin innokkaasti hyödyntänyt. Nyt on aika korjata tuo puute.  Päätin nimittäin poimia Goodreadsin to-read -listaltani 12 kirjaa, jotka tuntuvat juuri nyt kaikkien houkuttelevimmilta - si