Edgar Rice Burroughs: Talttumaton Tarzan
Nostalgiset nuortenkirjat -lukuhaaste innosti minut Tarzan -sarjan pariin, johon en ole koskenut sitten nuoruusvuosieni. Päällimmäisin muistikuvani Tarzaneista on, että mielsin sarjan voimakkaasti poikien kirjoiksi ja luin siksi sarjaa hieman salavihkaa. Tämä tuntuu nyt todella hassulta. Kukaan ei ikävässä mielessä kyttäillyt lukupinoani, mutta jotain nolostuttavaa Tarzaneiden lukemisessa silti oli. Jonkinlaista henkistä kehitystä vuosien aikana on ilmeisesti tapahtunut, kun uskallan päräyttää uusintaluetun Tarzanin aivan tänne blogiin asti. Talttumaton Tarzan valikoitui luettavakseni kirjaston Tarzan -rivistöstä 'otetaan joku' -systeemillä. Sarjan yksittäiset osat eivät ole painuneet muistiini kovin tarkkaan, joten en tiedä, olenko juuri tätä kirjaa lukenut aiemmin. Takakansi lupasi vauhdikasta menoa ensimmäisen maailmansodan ajalta, ja sitä kirjan sivuilta löytyi. Kirja käynnistyi järisyttävällä kohtauksella, jossa Tarzan palaa viidakkokotiinsa ja löytää hiiltynei...