Oksan hyllyltä

Länkkärisarjakuva-Bouncer on edennyt viidenteen osaansa, ja tulin viimein tammikuussa lukeneeksi Susinaaraiden saalis -albumin (Jalava, 2018), vaikka hankin sen itselleni aika tuoreeltaan ilmestymisen jälkeen. Susinaaraiden saalis päättää jatkuvajuonisen tarinan, joka alkoi Bouncerin 3. osassa Käärmeen oikeus . Tarinalla ei kai sinänsä ole omaa nimeä, mutta siinä yksikätinen, hämärän menneisyyden omaava kovanaama-Bouncer sekaantuu Barry City -kaupungin valtakahinoihin ja paikallisten välienselvittelyihin, ja monivivahteinen ja polveileva jupakka huipentuu näyttävästi Susinaaraiden saaliissa . Susinaaraiden saaliin aloituskohtauksessa paikkakunnan uusi naispyöveli (!) Antoine Grant saa tunteet kuumenemaan, kun erään heittiön hirttotuomio ei kaikkia miellytä. Grant ei kuitenkaan vähästä hätkähdä, ja hänelle on kirjoitettu sarjaan melkoisen karski osa. Barro City ei totisesti ole heikkojen paikka. Meno paikkakunnalla saa vain lisää kierteitä, kun intiaaniheimoon kuuluva White E...

Sarjakuvamaailmassa minulla on viime aikoina ollut pari sarjaa, joiden parissa olen viihtynyt mainiosti: länkkärisarja Bouncer ja amerikkalaisista sanomalehdenjakajatytöistä kertova scifi-sarja Paper Girls . Sarjojen aihealueet eivät varmaankaan juuri kauempana toisistaan voisi olla, eikä sukupuolestakaan ole yhdistäjäksi: Bouncer jyrää miesten maailmassa ja sanomalehtitytöt antavat naisenergian palaa. Molempien sarjojen vahvuudet löytyvät hyvin etenevistä juonista, ja kuvituksetkin osuvat minun makuuni. Olenkin oppinut luottamaan näiden sarjojen laatuun, joten totta kai uusimmat jatko-osat päätyivät lukulistalleni. Bouncer on ehtinyt jo neljänteen osaansa, ja Paper Girls -sarjassa olen menossa osassa numero kolme. Sarjat ovat siis kujeensa esitelleet, eikä näissä lukemissani osissa tullut eteen isoja yllätyksiä. Tavallaan tämä oli hyvä asia, mutta täytyy myöntää, että kenties olen tässä vaiheessa liiankin tottunut näiden sarjojen antiin, sillä kumpikin albumi oli hyvää muttei mi...

Sarjakuvien sivuilla huomaan usein liikkuvani sellaisten aihepiireihin parissa, joita muutoin välttelen. Bouncer-sarjakuva sai minut innostumaan länkkäreiden maailmasta, ja sarjan suomennostahti on edennyt jo kolmanteen osaansa. Käärmeen oikeus (Jalava, 2016) piti totta kai saada omaan hyllyyn, ja samalla kertaa innostuin hankkimaan myös Emmanuel Moynotin taiteileman sarjakuvaversion Irène Némirovskyn postuumisti julkaistusta romaanista Ranskalainen sarja . Myrsky kesäkuussa -sarjakuva (Jalava, 2016) perustuu Ranskalaisen sarjan ensimmäiseen osaan. Täytyy myöntää, ettei alkuperäinen Ranskalainen sarja minua suuremmin houkuttele. Toinen maailmansota ahdistaa, enkä mielelläni lue sen kauhuja tai niitä sivuavia kirjoja. Sarjakuva on silti sen verran kevyempi ilmaisumuoto, että päätin uskaltautua kokeilemaan Moynotin versiota Némirovskyn kuuluisasta ja palkitusta romaanista. Némirovskyn kirjaa en siis ole lukenut, mutta sen lukutunnelmia voi kurkata esim. Eniten minua kiinnostaa t...

Armottomien laupeus (Jalava, 2015) jatkaa Bouncer-sarjaa, jonka ensimmäisen osan Kainin silmä (Jalava, 2015) luin alkukesällä. Ihastuin kesällä Bouncerin näyttävään kuvitukseen ja lännenhenkisiin seikkailuihin, joissa ei liikoja kaunisteltu ihmisluonnetta tai ajan oloja. Sama tyyli jatkuu myös Armottomien laupeudessa , joka jatkaa Kainin silmän tarinaa. Albumit kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä, sillä tässä toisessa osassa ei tuhlata ruutuja vanhojen tapahtumien kertaamiselle. Bouncerin toisessa osassa orvoksi jäänyt Seth-poika saa koulutusta tulevaa kostoretkeään varten. Sethin tunne-elämää hämmentää kaunis ja rivakkaotteinen opettajatar, joka albumin alussa saapuu kaitsemaan Barro Cityn lapsia. Teemat tuntuivat tutuilta länkkärifilmeistä, mutta kyllä ne maistuivat minulle jälleen myös sarjakuvan muodossa. Armottomien laupeuden tapahtumat hävisivät jonkin verran Kainin silmän juonikuviolle, sillä ennalta-arvattavuus hieman latisti lukutunnelmia albumin loppupuolell...

Kesän kunniaksi päätin omistaa blogini kesäsunnuntait sarjakuvalle. Tästä genrestä löytyy näyttävää, viihdyttävää ja yllätyksellistä luettavaa, ja sarjakuviin uppoutuminen on mukavan rentouttavaa puuhaa romaanien välissä. Sunnuntaisarjan ensimmäinen albumi on länkkärihenkinen Kainin silmä (Jalava, 2015) , jonka piirrokset ovat lähtöisin ranskalaisen François Boucqin kynästä ja tarinan on sanaillut chileläinen Alejandro Jodorowsky. Albumi aloittaa Bouncher -sarjan, josta Goodreads löytää yhdeksän julkaistua osaa. Villin lännen seikkailut eivät suuremmin viehätä minua leffoissa, mutta Kainin silmän kostoteeman ympärille rakentuva tarina  toimi sarjakuvamuodossa minulle yllättävän hyvin. Upealla piirrosjäljellä oli totta kai iso osuus asiaan. Albumin sivut ovat todella näyttäviä, on värejä ja tunnelmallisia maisemasivuja: Kainin silmän tarina on raaka, mikä tietenkin sopii Villin lännen aikakauteen mutta aivan pienille seikkailunhaluisille lukijoille en albumia täst...