Oksan hyllyltä

Mika Waltarin tiiliskiviromaanit ovat mieheni suosikkeja, ja hän haastoi minut lukemaan Mikael Karvajalan . "Tämä on tosi hyvä! Kyllä sinunkin kannattaisi lukea tämä." Hellämielisyyden puuskassa annoin periksi, vaikka 780 sivua 1500-luvulle sijoittuvaa historiallista seikkailutarinaa ei saanut minua puhkumaan innosta. Kirja myös tuntui jo ennalta riittävän tutulta, sillä olen kuullut siitä lukuisia ääneen luettuja pätkiä. " Kuuntelepas... " Kirjasta on meillä kaksi painosta: nuhruisempi ja vähemmän nuhruinen. Nuhruisempi on se, jota "saa" lukea. :) Kaksi kuukautta siihen meni, mutta sain kuin sainkin Mikaelin saateltua läpi Euroopan melskeiden aina Venetsiaan asti. Matkaa säestivät mieheni kysymykset: joko olet lukenut sen ja sen kohdan? Joko Mikael on saapunut Saksaan/Pariisiin/Roomaan...? Yleensä saan aivan rauhassa lueskella omia kirjojani, jotka eivät vähäisimmässäkään  määrin kiinnosta miestäni (kiusallani luen hänelle joskus takakans...

Mika Waltarin Johannes Angelos (SSKK, 1980) nytkäyttää oman kirjahyllyn lukuprojektiani askeleen eteenpäin. Valitsin kirjan mukaan projektiin, koska se on ohuimpia kotikirjahyllyni Waltareita (projektin tiiliskivi-paikan oli jo lunastanut Ihanteiden nousu , jonka lukemisessa saavutin juuri puolivälin etapin). Lukemista aloitellessani totesin ilokseni, että saan Waltarista myös pisteen Ihminen sodassa - haasteeseen. Merkintä kaukaiset sodat -osastolle ja kersantin natsojen tavoittelu on näin aloitettu. Johannes Angelos on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mutta on siitä huolimatta hyvin romaanimainen kerronnaltaan. Ensimmäinen merkintä on kirjoitettu joulukuun 12. päivä 1452 ja viimeinen toukokuun 29. päivä 1453. Tapahtumapaikkana on Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli eli nykyinen Istanbul. Päiväkirjaa pitävä Johannes asuu kaupungissa, joka elää pelonsekaisen odotuksen vallassa: milloin sulttaani Muhammedin mahtava turkkilaisarmeija saapuu Konstantinopolin edustalle ja aloittaa p...

Mika Waltarin Kiinalainen kissa (WSOY, 2008) ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1932. Maailmaa kiertelevän kissan seikkailu ei mielestäni ole laisinkaan vanhahtavan oloinen, päinvastoin. Tämä ajaton, kissamainen kirja sopiikin mainiosti juhlistamaan tänään vietettävää Satupäivää. Kiinalaisessa kissassa seikkailee tietenkin älykäs, mietiskelevä, kullanvärinen Kiinalainen Kissa, joka asustelee Kiinan muurin liepeillä. Se päättää lähteä kiertelemään maailmaa oppiakseen ja viisastuakseen. Kiinalainen Kissa hyppää mukaan suureen laivaan, joka suuntaa Eurooppaan. Luvassa on jännittävä taistelu laivarottia vastaan, kuljeskelua Pariisin kapeilla kujilla ja lopulta on aika viisastuneen Kissan palata kotiin: "Ja sen on hyvä ja kaikkein paras olla, sillä Lootuksensyöjät tietävät kaiken ja ovat nähneet kaiken ja ymmärtävät kaiken. Ja juuri sen tähden he tietävät, että kaikkein paras on istua ja uneksia ja imeä isovarvastaan Sinisen tai Vaaleanvihreän Joen rannalla." ...

Kotimaisen viikon kunniaksi sain viimeinkin luettua loppuun Mika Waltarin Kolme pienoisromaania (WSOY, 1997). Fine van Brooklyn tuli luettua jo aikaisemmin, nyt oli kahden viimeisen pienoisromaanin vuoro: Sellaista ei tapahdu ja Kuun maisema. Ensimmäinen Projekti 1/4 -kirja on luettu! Lukeminenhan ei saisi olla suorittamista, mutta pieni kivi putosi sydämeltä, kun edes yksi kirja listalta on takanapäin. Toiseen aion tarttua piakkoin, joten unohduksiin nämä oman hyllyn lukemattomat eivät ole vaipuneet. Sellaista ei tapahdu -pienoisromaanissa nimettömäksi jäävä mies astuu lentokoneeseen vuonna 1939. Lentokone putoaa nimettömäksi jäävään maahan,  keski-iäinen mies pelastuu yhdessä nimettömäksi jäävän naisen kanssa ja he saavat apua seutua kiertäviltä mustalaisilta. Paljon nimeämätöntä on tässä tarinassa, mutta paljon Waltari myös onnistuu lukijalleen välittämään. Sodan uhka, menneisyyden hylkääminen yllättävän onnettomuuden myötä, tilaisuuteen tarttuminen ja karu realismi ete...

Oman kirjahyllyn lukuprojekti osa 1/4 on viimeinkin käynnistynyt. Aloitus on varovainen, kotimaista klassikkokirjailijaa pitää nautiskella pieninä annoksia... Mika Waltari sai kunnian aloittaa projektin pienoisromaanillaan Fine van Brooklyn (WSOY, 1987). Tämä kirja on odottanut lukemistaan kirjahyllyssäni kauan, Waltarin tiiliskivien välissä. Kirjan takakannessa on lainaus Waltarilta: "Ainakin omasta mielestäni olen saanut parhaat taiteelliset tulokset juuri käyttämällä pienoisromaania teosten muotona." Taiteellista vaikutelmaa en tässä uskalla lähteä arvioimaan, mutta Fine van Brooklyn oli varsin viehkeä lukukokemus. Fine van Brooklyn on kirjoitettu vuonna 1938 ja Waltarilla on siinä nykylukijan silmiin ihastuttavan vanhahtava kirjoitustyyli. Myös kirjan tarina on herttainen: Pariisissa opiskeleva suomalaispoika lähtee lomamatkalle Ranskan rannikolle Carnaciin, tapaa hollantilaistytön ja rakastuu. Pojan ja tytön ensikohtaaminen on hellyttävä: "Kukkulan laella...