Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
"Ylilääkäri polkaisee Karinin potilassängyn pyörät lukkoon. Tehovalvontaosaston sairaanhoitajat leikkaavat auki aluspaidan ja urheiluliivit lääkärin selostaessa kovaan ääneen: Raskaana oleva nainen, lapsi voi raportin mukaan hyvin, viikolla kolmekymmentäkolme, sairastui noin viisi päivää sitten, oireet influenssan kaltaiset, kuumetta, yskää, eilen lievää hengenahdistusta jonka ajateltiin johtuvan raskaudesta, tänään vointi akuutisti huonontunut, voimakasta hengenahdistusta, saapui synnytysosastolle tunti sitten." (s. 5) Näin alkaa Tom Malmquistin kirja Joka hetki olemme yhä elossa (S & S, 2017). Kirjan alkuosa oli minulle lähes hengästyttävä lukukokemus: seurasin intensiivisesti kertoja-Tomin elämää sairaalassa, hänen Karin-vaimonsa kamppailua outoa sairautta vastaan ja syntymättömän lapsen kohtaloa. Sivut kääntyivät vauhdilla, kunnes tuli se pysäyttävä hetki, jolloin Tomin elämä alkaa pienen vauvan kanssa, kahden. Harvoin olen eläytynyt...