Oksan hyllyltä

Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä. Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva...

Kati Koivikko opiskeli Bambergin yliopistossa viestintää vuonna 90-luvun alussa, ja vietti antoisaa opiskelijaelämää saksalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuen. 30 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen Koivikko päätti lähteä tapaamaan vanhoja ystäviään ja kiertelemään muutenkin Saksan itäisiä osia. Reissullaan hän haastatteli paikallisia ihmisiä ja kokosi heidän kokemuksia kirjaansa Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä - Matkalla Saksan itäosissa (Avain, 2019). Koivikon kirja sisältää entisen Itä-Saksan alueen asukkaiden kertomuksia elämästä muurin ja suljettujen rajojen takana. Erityisesti kirjan haastateltavat kertovat siitä, miten elämä muuttui muurin murtuessa. Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä kierrättää lukijaa mm. Görlitzissä ja Leipzigissä, ja kirjassa ääneen pääsevät ihan tavalliset ihmiset. Juuri kirjan tarinoiden arkisuus ja tavallisen elämän kuvaus viehätti minua. Koivikon kirja ei pyri sensaatiohakuisuuteen "näin kamalaa elämä DDR:ssä oli!...

Virolaissyntyinen Antto Terras sai kesälle 2019 projektin: Visit Estonia kustansi Terraksen ja kuvaaja-Villen kahden viikon reissulle ympäri Viroa. Käyntikohteita oli listalla jokunen, ja tarkoituksena oli kuvata huumoripitoista ja esittelykelpoista matkailumateriaalia. Sitä kertyi runsain mitoin, ja Terras puki vaiherikkaan matkansa myös kirjalliseen muotoon. Reissukuvaus Viro (Sensuroimaton) (Into, 2020) täytti tehtävänsä loistavasti, sillä kirjan luettuani minun teki välittömästi mieli lähteä koluamaan Viroa. Harmi vaan, että koronatilanne taitaa lykätä lähilomahaaveita jonnekin hamaan tulevaisuuteen, joten pitää tyytyä mielikuvamatkailuun näin ensi hätään. Kirjan alussa Terras jutustelee suomalaisten suhteesta Viroon ja matkustamisesta noin yleensä, ja sitten päästään itse asiaan eli Viron kierrokselle. Terraksen ja kuvaaja-Villen matka kesti vain hektiset kaksi viikkoa, ja tämä tunnelma välittyy hyvin kirjasta. Siksi se varmaan olikin niin riemukasta luettavaa. Terraksen...

Virve Sammalkorpi voitti hiljattain Savonia-palkinnon kirjallaan Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut (Karisto, 2016). Kirja oli mennyt minulta aiemmin täysin ohi, mutta palkintouutinen havahdutti tutustumaan kirjaan ja hei, sehän oli hyvä! Outo, surumielinen (ja fiktiivinen!) matkakertomus 1800-luvulta sai pohtimaan tieteen tekemisen vaikuttumia, ihmisyyden rajoja ja tapaamme kohdata poikkeavuutta ja erilaisuutta. "Huhtikuun 5. vuonna 1821 On kulunut jo kuukausia siitä kauhistuttavasta päivästä,  kun Moltique tunnusti lähettäneensä kirjeen Pariisiin. Siitä asti olen kauhuissani odottanut toimittajia ja kirkonmiehiä  luolalle. Jokainen uusi päivä kuitenkin valaa rohkeutta siihen, että Moltiquen kirje ei ole löytänyt perille.     Talvi oli raskas sekä henkisesti että ruumiillisesti, sillä - kuten olen kertonut - koviksi äityneet pakkaset pakottivat meidät taistelemaan henkemme edestä ja jättämään vähemmälle tutkimusty...

Lukuhaasteet heittävät eteen kirjoja, joita muutoin tuskin tulisi luetuksi. Rosa Liksomin kirjoittama ja Jukka Uotilan valokuvia sisältävä Go Moskova Go (Tammi, 1988) tupsahti lukupinooni, kun etsiskelin luettavaa Leningrad - Ost-Berlin -haasteeseen. Go Moskova Go -kirja on kirjoitettu silloin, kun Neuvostoliitto vielä "oli olemassa", joten kirja toivottavasti kelpaa haasteeseen mukaan. Kirjassa on Liksomin ja Uotilan Moskovassa tapaamien ihmisten tarinoita ja valokuvia, joten Go Moskova Go on melkoinen aikamatka lähes 30 vuoden taakse. Kirjan tekstiosuuksissa on yksittäisten ihmisten tarinoita, ja niitä täydentävät mustavalkoiset valokuvat. Kokonaisuus toimii hyvin, ja teksteissä maistuu elämä. Ei kiiltokuvapintainen, vaan rosoinen ja repaleinen. Go Moskova Go ei selittele tai kommentoi ihmisten kertomuksia, vaan antaa heidän puhua itse. Hieno valinta. On kirjailijanurasta haaveileva Olja: "Minua kiinnostavat suuret ajattelijat kuten Albert Schweitzer. ...

Tahaton lueskelija -blogista bongasin alkuvuodesta John Steinbeckin kirjan Matkalla Neuvostoliitossa (Tammi, 2002). Steinbeck on noussut kiinnostuslistallani korkealle, joten entuudestaan minulle täysin tuntematon matkakirja vilahti oitis lukupinooni. Kirjassa Steinbeck kuvaa vuonna 1947 tekemäänsä matkaa Neuvostoliittoon, ja kirjan mustavalkoisesta kuvituksesta vastaa matkaseurana ollut valokuvaaja Robert Capa. Kirja on nyt luettu, ja kyllähän sen sivuilta löytyy kiintoisia anekdootteja, tilannekuvia ja ajankuvaa itäisestä naapuristamme. Muutaman Steinbeckin romaanin lukeneena odotin silti enemmän, ja kirjan jääminen keskinkertaiselle kolmen tähden tasolle tuntuu hienoiselta pettymykseltä. "Aamiainen täytyy kirjata muistiin yksityiskohtaisesti, sillä maailmassa ei ole koskaan ollut mitään sen kaltaistakaan. Ensin tuotiin juomalasillinen votkaa, sitten jokaiselle neljä paistettua kananmunaa, kaksi valtavaa paistettua kalaa ja kolme lasillista maitoa; sitten tuotiin lauta...