Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen
Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä.
Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva, sävyltään pientä ihmistä ja hänen touhujaan ymmärtävä. Kaikkeen vastaan tulevaan suhtaudutaan avoimin mielin, ketään ei mollata mutta toisaalta ei kyllä peitellä sitäkään, jos hieman tuntuu, että ollaan jonkin tavallista kummemman äärellä.
Kirja on jaoteltu selkeisiin lukuihin retkien aiheiden mukaan. Kansikuvan peltoautoilijat tarjoavat erinomaisen näytteen kirjan valokuvien tyylistä. Itse viihdyin mainiosti alkupuolen Paratiisissa eli kylpyläilmiön nousuja ja laskuja pohtivassa luvussa, enkä siis edes harrasta kylpylöitä. Tekstin kirjoittaja sen sijaan tunnustautuu kylpyläihmiseksi:
"Kun Katinkullan oluttuopin kokoiseen haaleaan ulkopaljuun tunkee maksimimäärä punakoita suomalaisia mietelausetatuointeineen, lävistyksineen, viikinkipartoineen ja liukuvärjättyine hiuksineen, ja kun keskellä tätä nakkimukia räpiköi vielä pikkupoika Minions-kellukkeet käsissä, en voi olla nauramatta tyrmistyksensekaisesta onnesta. Näen yhteisöni paljaimmillaan ja vilpittömimmillään. Stressistä vapautuneet, teeskentelyä kammoavat suomalaiset löytävät toisensa."
Makumatka-osiossa puolestaan etsitään ruokakulttuurimme juuria, kuten Etelä-Pohjaanmaan kansallisaarretta piimävelliä, jota lopulta saadaankin nenän eteen maisteltavaksi - palvelutalon kotiruokaravintolan lounaalta. En ollut piimävellistä koskaan kuullutkaan, mutta aion taatusti kysäistä siitä eräältä tuolta seudulta kotoisin olevalta tutultani! Myös Sievin muttimarkkinat olivat minulle täysin tuntematon suuruus, mutta niin vain nekin näkyvät olevan edelleen voimissaan pikaisen googlailun perusteella. Kauan eläköön mutti, mutta pysyköön minusta kaukana, jos lukemaani on uskominen.
Joutoretki oli mainio kirja, joka välillä nauratti ja toisaalta herätti paikoin lievää myötähäpeää. Jos kaipaat nojatuolimatkaa suomalaiseen todellisuuteen kaukana trendipaikoista, kannattaa etsiytyä tämän kirjan pariin. Goodreadsiin Joutoretki saa minulta neljä tähteä.
"Suomi on helppo matkailumaa. Täällä ei tarvitse jonottaa renessanssipalatseihin tai pyramideihin, hikoilla suurkaupungin ruuhkissa tai väistellä pikkuapinoiden hyökkäyksiä viidakkotemppeleissä. Lomailijan ei tarvitse stressata siitä, mitä ehtii käydä katsomassa ja mitä joutuu jättämään väliin. Mitään ei ole pakko nähdä."
Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 8. Nähtävää Suomessa. Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 6. Kirjassa on prologi eli esipuhe.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.