Julie Berry: Kunnes kerron totuuden
Julie Berryn Kunnes kerron totuuden (Tammi, 2014) on jäänyt minulla potentiaalisena hyvänä kirjana mieleen useammasta blogijutusta. Kirjankansibingo oli sopiva lisäkannustin punakantisen kirjan lukemiseen, ja nyt voin yhtyä blogikehuihin. Kunnes kerron totuuden viehätti minua kerronnallaan ja arvoituksellisuudellaan. Vaikka kirja alkoi hitaanlaisesti ja minulla kesti kotvasen päästä sen tapahtumiin sisälle, juoni vetäisi minut mukaansa loppua kohden erittäin tiiviisti. Olipa mukavaa luettavaa kylmien kesäpäivien viihdykkeeksi. "Sinä olet nyt johtajamme, ja koko kaupunki palvoo sinua. Naiset ovat unohtaneet kaiken sopivaisuuden ja koskettelevat sinua toivottaessaan onnea ja Jumalan siunausta, kun johdat heidän miehensä sotaan. Uskaltaisinko minäkin koskettaa sinua? Sydämeni hakkaa. Vain jokunen lyhyt askel, nykäisy hihasta. Ei kukaan voi tuomita minua sellaisesta tänään. Mutta sinä panet sormeni suuhun ja vihellät, ja jonot järjestyvät riveiksi. Naiset huut...