Oksan hyllyltä

Syyskuu on värien kuukausi 💓. Oulun yliopistollisella puutarhalla hehkuu ruska upeasti:

Vaahterat ovat ni-i-i-n ihania. Voi kun tämä väriloisto ilahduttaisi luonnossa liikkujia muulloinkin kuin syksyllä:
Puutarhalla on menossa jokin syysprojekti:
Punaistakin näkyi:
Mukavaa viikonloppua blogissani piipahtaville! 💖😊

Rutu Modan on israelilainen sarjakuvataiteilija, ja The Property (Drawn & Quarterly, 2013) on ensimmäinen häneltä lukemani sarjakuvaromaani. Kirja keskiössä on Israeliin Puolasta muuttanut Regina Segal, joka päättää vanhoilla päivillään viedä jo aikuisen lapsenlapsensa Mican Varsovaan, Reginan vanhaan kotikaupunkiin. Siellä odottavat kipeät muistot toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja myös the property, suvun maahan jättämä omaisuus, jonka salaisuudet Mica aikoo selvittää.

The Property kuvaa hienosti isoäidin ja lapsenlapsen välistä suhdetta sekä suvun ja historian painolastia. Kirjassa on lempeää, hienovireistä huumoria, joka miellytti minua suuresti. Pidin erityisen paljon siitä, miten persoonallinen vanha lady Regina-rouva on. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy, ikä ei ole hionut särmiä täysin pois. Toisaalta Mican kautta saadaan tapahtumiin nuoren naisen pirteää näkökulmaa, ja välillä tuntuikin aivan kuin olisin ollut turistireissulla Varsovassa, katselemassa uutt…

Anniina Mikaman ihastuttava Taikuri ja taskuvaras -trilogia on tullut Tinasotamiehet-kirjan (WSOY, 2020) myötä päätökseensä. 1800-luvun miljööseen sijoittuva, jännittävä ja romanttinen scifillä kuorrutettu YA-sarja on ollut minulle todella mieluisaa luettavaa, ja sarjan juonikuviot ovat olleet niin erikoisia, että olin viimeisen osan suhteen enemmän kuin utelias. Mihin Mina ja Tom päätyvät elämässään, ja ratkeavatko Tomin salaperäisen menneisyyden viimeisetkin salaisuudet?
"Hyörykoneet jyskäsivät, myllynkivet jauhoivat viljaa, kehruukoneet kolkkasivat, telat ja vinssit vinkuivat kun kuormia lastattiin ja purettiin ja pyörät kolisivat mukulakiveä vasten. Pillit vislasivat ja konepajojen piiput tupruttivat mustaa savua. - Voisi luulla, että käynnissä on sotaharjoitukset! Mina sanoi. - Ihan kuin koko kaupunki olisi liikkeellä. - Tälle ilmiölle on nimikin, sanoi Professori vilkaistuaan taskukelloaan, joka näytti viittä iltapäivällä. - Teeaika." Tinasotamiehet heittää päähenkilönsä …

Nannan kirjakimaran mukava Kirjoja ulapalta -haaste innosti minut lukemaan Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman kirjan Haru, eräs saari (WSOY, 1996). Kirja on vilahdellut aina silloin tällöin esillä juurikin ko. haasteen tiimoilta ja varmaan muutenkin, ja kiinnostuin kirjasta, koska se vaikuttaa olevan niin erilainen kuin Janssonin muu tuotanto: selkeästi omakohtainen, sidoksissa taiteilijapariskunnalle rakkaaksi käyneeseen Klovharun saareen.
Ns. draaman kaari ei ole Harussa kovinkaan suuri. Kirjan sisältö koostuu Janssonin ja tämän "naapurin" Bunströmin saarta koskevista merkinnöistä alkaen sen hankinnasta, mökin rakennuksesta ja päättyen viimeisiin haikeisiin jäähyväistunnelmiin. Merkinnät ovat usein lyhyitä ja irtonaisia, mutta silti niiden kautta välittyvät arjen pienet puuhat, meren suuruus ja voima, ja se miten pienistä asioista elämä syrjäisellä luodolla rakentuu:
"Toisinaan Brunström ajoi ohi laskemaan lohisiimoja. Hän yöpyi mieluiten venees…

Nelli Hietalan Miia Martikaisesta kertova sarja on edenyt neljänteen osaansa. Kirjassa Sisar hento Martikainen (Karisto, 2020) Miia viettää lukion jälkeen välivuotta ja tuumailee, mihin isona ryhtyisi. Sairaanhoitajan ammatti on alkanut kiinnostaa, mutta mitenkähän Miian lähipiiri mahtaa suhtautua neitokaisen ammattihaaveisiin?"Olen niin täpinöissäni suunnitelman paljastamisesta mutseille, etten yksinkertaisesti malta odttaa seuraavaan päivään.Musta tulisi uusi äiti Teresa. Ilman sitä uskontohommaa. Viidenkymmenen vuoden päästä Punainen Risti jakaisi kriisialueilla peittoja, joissa olisi mun kuvani." Olen lukenut Hietalan sarjasta aiemmin vain kakkososan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?, mutta kivasti tähän uusimpaankin pääsi mukaan, vaikka yksi kirja oli jäänyt välistä.  Sisar hennossa Miia matkustaa äitiensä luokse, ja samaan aikaan samalle paikkakunnalle osuu niin nykyinen kuin ex-poikaystäväkin, sekä muuta tuttua ystäväporukkaa. Kirjassa ei ollut niin selkeää ju…

Christian Rönnbackan komisario Antti Hautalehto -sarjan kahdeksas osa Ruska (Bazar, 2020) tarjoilee tuhdin annoksen äijäilymeininkiä Lapin jylhissä maisemissa. Kirjan alussa Hautalehto on lähdössä lomareissulle kaverinsa Larsin kanssa, mutta varsin erikoisen juonikuvion seurauksena hän päätyykin rikkaan kiinalaismiljönäärin ja tämän pojan oppaaksi, kun he haluavat käydä tutustumassa kullankaivajien työhön. Salaperäisen miljönäärin perässä roikkuu kovat piipussa eräs roistoporukka, ja siitäpä se soppa sitten syntyykin tunturien keskelle. Actionia ei tästä kirjasta todellakaan puutu, ja Hautalehto osoittautuu melkoiseksi ihmemies MacGyveriksi 😆.
"Antti meni rinkalleen ja kaivoi sieltä avaruushuovan ja pienen rullan ilmastointiteippiä ja ojensi ne Yangille sillä aikaa kun sulki rinkkansa. - Siellä on ruumis, hän sanoi Yangille. -Puukolla tapettu kullankaivaja. Sitä ne korpit... - Ruumis, Yang totesi rauhalliseen tapaansa, josta ei voinut päätellä mitä hän ajatteli tai tunsi. - Onko se…