Oksan hyllyltä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt peräti kolme kuukautta. Tarkoitukseni ei ollut pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta alkuvuoteen on mahtunut kaikenlaista (vaan ei sentään koronaa), ja bloggaaminen, lukeminen, lukuhaasteet yms. mukava tähän harrastukseen liittyvä sai väistyä muun elämän tieltä. Mutta nyt meno on sen verran tasaantunut, että blogi heräilee pikku hiljaa henkiin. Kaivelin Goodreadsista esille bloggaamattomien kirjojen listani, ja naputtelin parista kirjasta tähän miniarviot. Lisäksi mukana on muutama tuore kirjaostos. En kenties ole saanut kovinkaan paljon luetuksi ja hyllyissä olisi jopa liikaa mistä aloittaa, mutta kivempihan se on ottaa käteen aivan uusi kirja. 😉 Pääsiäisen kirjahankintoja Kirjakatalogeja olen tutkinut viimeksi ohimennen syksyllä, joten olen aika pihalla uutuuskirjoista. Olinkin superiloinen, kun bongasin BookBeatista Maylis de Kerangalin uutuuskirjan Sillan synty (Siltala, 2022; suomennos Ville Keynäs ja Anu Partanen

Anniina Mikaman nuorten historiallinen seikkailukirja Myrrys (WSOY, 2021) palkittiin viime viikolla Topelius-palkinnolla , joka myönnetään vuosittain korkeatasoiselle nuortenkirjalle. Onnittelut!! Luin Myrryksen syksyllä, ja vaikka kirjasta postaaminen jäi tuolloin muun elämän jalkoihin, olen samaa mieltä palkinnon perustelujen kanssa: "Myrrys on fantastisen upealla kielellä kirjoitettu seikkailu, jonka maailma tulee lukijan lähelle: tarinaan uppoutuessaan voi suorastaan kuulla korpimetsän huminan ja oksien rasahdukset askelten alla."    Mikamalta on aiemmin ilmestynyt huikea fantasiaa ja scifiä sekoittava Taikuri ja taskuvaras -trilogia, johon koukutuin välittömästi. Myrrys on täysin erityylinen kirja, ja tämä tuntui minusta alkuun tosi hämmentävältä. Mutta kun sain karistettua trilogian lukumuistot harteiltani, Myrrys oli hyvää luettavaa ja huomasin pitäväni siitä, että kirjailija on ottanut kunnolla etäisyyttä aiempaan sarjaan. Myrryksen tapahtumat sijoittuvat jonn

Postailin kuun alussa lukusuunnitelmistani , ja mukana jutussa oli kirjapino Main omien kirjojen lukuhaastett a varten. Omien lukeminen on lähtenyt siinä mielessä mukavasti käyntiin, että olen saanut jo kolme pinon kirjaa ns. käsiteltyä. Harmi vaan, että ainostaan yksi niistä tuli luettua loppuun ja kaksi suurin odotuksin aloitettua jäi kesken. Se loppuun luettu on Ann Patchettin Hollantilainen talo , josta pidin hurjasti (bloggaus on tulossa myöhemmin tammikuun aikana). Kesken jääneet sen sijaan olivat valtavia pettymyksiä, sillä kuten sanoin, odotukseni olivat molempien suhteen erittäin korkealla. Kesken jäänyt nro 1: V. E. Schwabin Loihdittu valkeus. Kirja päättää Shades of Magic -fantasiatrilogian, jonka aiemmista osista olen pitänyt niin, että kirjat tuli luettua lähes hotkimalla, ja itse asiassa molemmat kirjat saivat minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Miksei Loihdittu valkeus sytyttänyt samalla tavoin?  Kirja oli yksinkertaisesti liian synkkä tunnelmaltaan. Aiemmissa sa

Uusi vuosi, uudet lukuhaasteet! Minulla meni viime vuosi lukemisen osalta varsinkin syksyllä sen verran alavireisesti, että arvelin ottavani alkuvuoden aivan rauhallisesti, ilman lukuhaasteita. Kunhan lueskelen, kun lukuinto sentään on nostanut päätään. Mutta mutta, näköjään ilmassa on myös vienoa kiinnostusta haastehommiin, joten päätin koostaa alkuvuoden lukusuunnitelmia tähän juttuun. Vuosi lähteen rennosti liikkeelle parin haasteen voimin. Seinäjoen kirjaston lukuhaaste 2022 Seinäjoen kirjastolta on tullut jo useana vuonna kivoja 30 kohdan haasteita, joissa haastekohtia yhdistää jokin teema. Viime vuonna bongailtiin henkilöhahmoja, tänä vuonna liikutaan erilaisissa paikoissa. Koska kohtia on "vain" 30, lukuhaaste on mielestäni hieman rennompi kuin täyspitkä Helmet-haaste. Lisäksi tykkään teema-näkökulmasta. Helmet-haasteesta en ole pariin vuoteen jaksanut innostua sen sillisalaattimaisuuden vuoksi, enkä siis tänäkään vuonna ole lähdössä siihen mukaan. Seinäjoen haasteessa

Uusi kirjavuosi on hyvä aloittaa pienellä vilkaisulla edelliseen vuoteen. En edelleenkään ole innostunut pitämään itse kirjaa lukemisistani, joten luotan Goodreadsin tarjoamaan dataan. 😊 Goodreads kertoo, että luin vuonna 2021 yhteensä 62 kirjaa eli 17 347 sivua:   62 luettua kirjaa on minulle tavanomaista pienempi määrä, sillä aiempina blogivuosina olen yleensä lukenut yli 100 kirjaa vuodessa. Viime vuoteen mahtui kuitenkin niin paljon kaikkea lukuenergiaa vienyttä juttua, että ihmettelen miten sain tuommoisenkin kirjamäärän kasaan. Eipä silti, luettujen määrällä ei sinänsä ole minulle sen kummempaa merkitystä - elämänlaatuni ei kohennu sillä, että voin vuoden lopussa todeta saavuttaneeni jonkin tietyn lukumäärällisen tavoitteen. 😏 Goodreads tarjoaa seuraavanlaisia tilastotietoja viime vuoden luetuistani - lyhin ja paksuin kirja, kirjan keskimääräinen pituus ja suosituin ja epäsuosituin kirja "hyllytysten" mukaan:   Philip Pullmanin Ruusunmetsästäjät oli melkoinen järkäle

Syksyn ja alkutalven aikana luettujen kirjojen miniarvioissa on vuorossa osa 2, olkaapa hyvät! Tässä joukossa on mukana peräti kaksi viiden tähden kirjaa. 😊 Eli vaikka koko vuoden luettujen määräni kipuaa hädin tuskin yli 60 kirjan, on siihen joukkoon sentään mahtunut muutamia aivan huippuhyviä kirjoja. Photo by Mekht on Unsplash   Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon? (Otava 2021, suom. Jaakko Kankaanpää) Takakansi mainostaa tätä psykologisena trillerinä. Okei, onhan kirjassa kieltämättä vahva psykologinen ote, mutten itse ehkä kuitenkaan luokittelisi tätä aivan trilleriksi. Jäätävän hieno kirja kirjailija- ja kustantamomaailmaan sijoittuva arvoituksellinen tarina silti on. Kirjan varsinainen juju avautuu hitaahkosti, ja Maud Dixon on taatusti parhaimmillaan, kun sen annista ei tiedä ennakolta mitään. Olen yleensä sitä mieltä, että kirjailijoista kertovat kirjat ovat lähtökohtaisesti tylsiä liian ilmeisen aihevalinnan vuoksi, mutta Kuka on Maud Dixon? osoitti tämän ennakkoluu

Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊   Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin sekä