Tekstit

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Kuva
Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti (Tammi, 2009) on kahden aikatason romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat muutamaan heinäkuun päivään Korean sodan aikana ja yhdeksän vuotta myöhäisempään Länsi-Virginiaan. Näin keritään hiljalleen auki erään pienen perheen tarina. Korean sodan aikaisissa tapahtumissa pääosassa on korpraali Robert Leavitt, joka marssittaa pakolaisia turvaan mutta koko joukkoa odottaa vain vääjäämätön, karu kohtalo. Kirjan nimihenkilöt Kiuru ja Termiitti ovat lapsia, joiden on yhteinen Lola-äiti oli naimisissa Leavittin kanssa. Leavitt siis jätti oman jälkensä maailmaan, ja hänen perheensä rippeet lukija tapaa 1950-luvun lopun pienessä amerikkalaiskaupungissa.
Phillipsiltä on julkaistu Keltaisessa kirjastossa useampikin kirja, ja hänen teoksiaan näkyy silloin tällöin blogijutuissa. Minä olen jostain syystä kiertänyt Phillipsin kirjat kaukaa, mutta Kiurun ja Termiitin luettuani kiinnostus niitä muita kohtaan kyllä heräsi. Nyt lukemani kirjan perusteella Phillips…

Palmusunnuntain lukumaraton - päivittyvä postaus! Päättynyt la klo 21.00

Kuva
Iltatähden syttyessä -blogi emännöi tänä viikonloppuna Palmusunnuntain lukumaratonia, ja päivittelen oman luku-urakkani edistymistä tähän postaukseen. Maratonille varaamastani kirjapinosta kirjoittelin täällä, ja pinon kirjoilla ainakin aloittelen lukupuuhia. Mitään sivumäärällistä tavoitetta minulla ei ole, mutta aiemmilla maratoneilla olen kyllä huomannut, että 500 luetun sivun rajan ylittäminen on aina kiva juttu. Eli tätä rajapyykkiä tähyilen nytkin. 😊

Lukumaratonini etenee näin:

Perjantai 3.3.2020 klo 21.00: Lukumaraton alkaa Agatha Christien He tulivat Bagdadiin -dekkarilla, jonka takakansi lupailee "vakoilua ja rakkautta kylmän sodan varjoissa". Kuulostaa lupaavalta!
Perjantai klo 22.30: Christien vakoiluromaani on edennyt 80 sivua ja onpas muuten hyvä kirja! 50-luvun kiihkeä Bagdad herää henkiin kirjan sivuilla, ja on kivaa lukea Christieltä välillä jotain muuta kuin Poirot/Marple-kirjoja. Yhtään murhaa ei ole vielä tapahtunut, mutta vakoilujuonia on punottu sitäkin…

Palmusunnuntain lukumaratonin kirjapino!

Kuva
Iltatähden syttyessä -blogi emännöi tulevana viikonloppuna Palmusunnuntain lukumaratonia. Linkin takaa löytyy tarkemmat ohjeet, mutta olennaista on, että lukemisesta osa ajoittuu lauantaille tai sunnuntaille (4.-5.4.2020). Itse en ole vielä aivan varma, aloitanko lukupuuhat perjantaina vai lauantaina, mutta mukana olen joka tapauksessa. Ajankohta sopii minulle tosi hyvin (kas kummaa, ei satu olemaan viikonloppumenoja) ja syväsukellus kirjoihin tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Minulle on kotona pieni kirjastolainojen pino, mutta valikoin lukumaratonin alustavaan pinoon lähinnä oman hyllyn kirjoja. Eiköhän näistä lyödy jotain kiinnostavaa:

Olen keräillyt Agatha Christien käännösten uusinta pokkarisarjaa omaan hyllyyni, mutta niitä on tullut lueskeltua laiskanlaisesti. He tulivat Bagdadiin edustaa minulle aiemmin lukematonta Christie-osastoa.
Antto Terraksen Viro (sensuroimaton) näyttää pikaisen selailun perusteella koostuvan lyhyistä Viro-aiheisista jutuista, ja kevyen oloinen teksti tait…

Tomas Gads: Luopiot

Kuva
Tomas Gadsin Turkuun sijoittuva Ryhmä Halme -dekkarisarja on kotimainen uutuussarja, johon olen koukuttunut äänikirjojen muodossa. Kuuntelin sarjan ensimmäisen osan Pirulainen (Bazar, 2019) hieman ennen vuodenvaihdetta, ja kun toinen osa Luopiot (Bazar, 2020) ilmestyi BookBeatiin, se oli heti pakko ottaa kuunteluun. Kirjan rikosjutusta heitettiin nimittäin Pirulaisen lopussa niin herkullinen koukku, että odotukseni olivat aika korkealla. "Puoli tuntia myöhemmin Halme istui tien varteen jätetyssä autossaan ja tuijotti vierellään istuvaa alaistaan, joka tuntui hajoavan silmissä palasiksi. Ann-Mari vaikutti järkyttyneeltä ja aidosti tietämättömältä asioiden kulusta. Se huojensi Halmeen mieltä. - Kyllä sinun on vain lähdettävä täältä heti. Tämä on nyt rikospaikka, hän totesi. - Niin. Aivan. Mutta kuka tekee jotain näin sairasta? Järkyttävää. En pysty millään ymmärtämään."  Komisario Halmeen tiimiin kuuluva Ann-Mari palaa lomareissulta Espanjasta syrjäiselle mökilleen, ja löytää…

Vuosi kuvina - maaliskuu 2020

Kuva
Aloitin viime kuussa vuosi kuvina -haasteen, jonka ideana on kuvata yhtä paikkaa kerran kuussa vuoden ajan. Oma kuvauspaikkani löytyy Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan alueelta, ja tänään siellä näytti tältä:

Talvi väistyy hitaasti täällä Oulussa, vaikka kauniisti paisteleva aurinko piristää ihanasti mielialaa ja sulattaa lumia pois. Tänään(kin) Oulussa puhaltelee jäätävän oloinen tuuli, mutta tein kuitenkin pienen kävelylenkin puiston alueella. Tässä muutama kuva reitin varrelta:





Tämä haaste tuntuu erityisen tarpeelliselta juuri nyt. Ulkoilu kohottaa mielialaa, ja tekee hyvää käydä kotinurkkia kauempana. Haastetta aloittaessani tosin mietin, että kuvat on näppärää käydä nappaamassa juuri puutarhalta, kun muutenkin on käyntiä lähellä olevalla yliopistolla eikä erikseen tarvitse lähteä minnekään kuvien ottaisen vuoksi. Nyt yliopisto on sulkenut ovensa, oma opiskeluni hoituu etänä ja olen tyytyväinen, että olen pysynyt terveenä ja on yksi hyvä syy lisää käydä ulkoilemassa. P…

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä

Kuva
Jokken kirjanurkassa haastettiin kirjabloggaajia lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 kirjan listalta. Olen tullut lukeneeksi listalta noin 42 kirjaa ilman mitään haasteita (parista en ollut aivan varma), ja jokunen listan kirja löytyy blogistakin. Teen koko listan tilanteesta koosteen viimeistään Jokken haasteen päättyessä, mutta tämän haasteen piirissä ensimmäinen listan luettu kirja on Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Like, 2001). 
Valitsin Niemen kirjan lukupinooni silkasta uteliaisuudesta. Kirja on nimittäin siitä jännä kirja, että minulla on jonkinlaisia muistikuvia sen aiheuttamasta julkisesta keskustelusta. Minua kirja ei kiinnostanut sen julkaisemisen aikaan vähääkään, mutta ilmeisesti jonkinlaista kypsymistä lukijuudessa on tapahtunut, sillä nyt kirjan 60- ja 70-luvun ajankuva ja Pajalan syrjäkylien elämänpiiri vetäisivät minut oitis mukaansa. Siis aivan mahtava kirja! Kannattaa lukea! "Alueemme oli muutaman aution jänkän muodostama pohjoinen lisäke, …

Fred Vargas: Muistoksi käynnistäsi & Ei takkaa, ei tupaa

Kuva
Ranskalainen Fred Vargas on kuulunut dekkaristisuosikkeihini kauan, sillä löysin hänen kirjansa jo ennen blogiaikaa. Viime vuosina Vargas on ikään kuin kokenut uuden tulemisen, ja on ollut mukavaa huomata, että paljon Vargas-pokkareita ja kovakantisia on tarjolla. Vargasin omintakeinen komisario Adamsberg lienee hänen tunnetuin hahmonsa, mutta itse tykkään kovasti myös ns. kolmesta evenkelistasta kertovasta sarjasta. Sen ensimmäisen osan olen lukenut ennen blogiaikaa, ja nyt luin lähes yhtä kyytiä kaksi muutakin kirjaa: Muistoksi käynnistäsi (Gummerus, 2019) ja Ei takkaa, ei tupaa (Gummerus, 2020). 
Vargas kirjoitti evenkelista-kirjansa on 1990-luvulla, mutta hänen tyylinsä tuntuu yhtä ajattomalta kuin Pariisi, jonne kirjojen tapahtumat pääosin sijoittuvat. Evenkelista-nimityksen ei kannata antaa hämätä, sillä uskonnollisuus on aika kaukana sarjan nimikkohenkilöistä. Evenkelistoilla viitataan tässä yhteydessä kolmeen elämässään kurjaan jamaan joutuneeseen historiantutkijaan, jotka pi…