Oksan hyllyltä

Vuosi 2019 on jo hyvässä vauhdissa, mutta teen tässä jutussa viimeisen silmäyksen blogivuoteeni 2018. Tarkoitukseni oli itse asiassa julkaista vuosikoosteeni jo loppiaisena, mutta yllättäen eteen tullut lukumaraton sekoitti bloggaussuunnitelmiani ja kooste putkahtaa ilmoille vasta nyt.

Minulla on ollut jo joitakin vuosia tapana valita vuoden parhaat luetut kirjat siten, että listalle pääsevät viisi Goodreads-tähteä saaneet kirjat. Yksinkertainen ja erittäin toimiva kriteeri! Blogivuosia on takana jo sen verran, että olen mielestäni onnistunut kehittämään ns. tähditystuntumaani. Kynnys viiden tähden antamiseen ole enää liian korkealla eli viiden tähden kirjan ei tarvitse olla elämää suurempi kirja vaan viiteen tähteen riittää se, että kirja on erityisen hyvä omassa lajissaan juuri minun mielestäni. Tähtien antaminen ei silti ole aina kovin helppoa, ja tällä hetkellä koetan kehittää itseäni kahden ja kolmen tähden rajanvedon suhteen.
Vuoden 2018 aikana 22 kirjaa sai minulta viisi tähte…

Robert Galbraithin Cormoran Strike -dekkarisarja on sarja, johon olen nykyään eniten koukussa. Ja erityisen koukussa olen sarjan äänkirjaversioon, jota lukee Eero Saarinen. Hänen miellyttävä äänensä puhaltaa juuri oikeanlaisen hengen jäyhän rosoiseen, yksityisetsivänä toimivaan Strikeen ja tämän sirkeään työtoveriin Robiniin. Olinkin aika täpinöissäni, kun sarjaan saatiin syksyllä vihdoin ja viimein jatkoa. Valkoinen kuolema (Otava, 2018) on sarjan neljäs osa, ja siinä Strike ja Robin joutuvat sekä politiikan pariin että penkomaan hämärää, vuosia sitten tapahtunutta rikosta - jos sellaista nyt edes tapahtui...
Valkoinen kuolema lähtee rauhallisesti liikkeelle. Striken toimistoon ryntää hermostunut ja levoton, mieleltään järkkyneeltä vaikuttava nuori mies nimeltä Billy. Hän väittää nähneensä vuosia sitten rikoksen, ja jokin Billyn kertomuksessa saa Striken aloittamaan asian selvittelyn, vaikka Billy häipyykin toimistosta kesken heidän tapaamisensa. Valkoinen kuolema etenee aika pitkään…

Ayòbámi Adébáyòn Nigeriaan sijoittuva romaani Älä mene pois (Atena, 2018) on niitä viime vuoden uutuuskirjoja, jonka lukematta jääminen jäi hieman kaivelemaan. Olin listannut kirjan kevään 2018 tärppilistallenikin, mutta niinpä kirja vain unohtui vuoden mittaan. Onneksi Adébáyòn kirja oli nostettu lähikirjaston vinkkihyllyyn ja poimin sen sieltä vuodenvaihteen lukupinooni. Älä mene pois on itse asiassa ensimmäinen kirja, jonka aloitin ja luin loppuun tänä vuonna.

Älä mene pois kertoo Yejiden ja hänen miehensä Akin avioliiton tarinan. He ovat olleet neljä vuotta naimisissa mutta kun lasta ei ala kuulua, suku hermostuu ja painostaa Akin ottamaan itselleen toisen vaimon. Tästä saa alkunsa varsin mutkikas aviodraama, jonka käänteitä en halua sen enempää paljastaa jotten spoilaa juonta liikaa. Yejiden ja Akin avioliiton kiemurat avautuvat lukijalle pikku hiljaa, ja olin melkoisen tyrmistynyt siitä, millaisen sopan Aki tulee keittäneeksi.

Adébáyòn  kirja on selkeästi erilaisen kulttuurialu…

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton (Tammi, 2018) oli viimeinen vuonna 2018 lukemani kirja. Stroutin lyhyt romaani on sai viime vuonna todella paljon bloginäkyvyyttä, ja sitä kautta itsekin kiinnostuin kirjasta. Kirja oli nopeasti luettu, mutta en enää ihmettele sen suosiota. Sinne tänne verkkaan polveileva tarina, jossa Lucy Barton lohdullisen lämpimään sävyyn kertoilee lapsuudestaan ja elämänsä kulusta on taidokas ja sydämeenkäypä osoitus siitä, ettei kirja tarvitse suurta sivumäärää liikuttaakseen lukijan mieltä.

Nimeni on Lucy Barton viehätti minua ennen kaikkea vähäeleisyydellään ja yleisellä ymmärryksellään elämää ja sen mutkikkuutta kohtaan. Lucy Bartonin perhe eli köyhissä oloissa hänen ollessaan lapsi eivätkä lähtökohdat elämään olleet kovin kummoiset. "Me asuimme autotallissa, kunnes täytin yksitoista." Lucy itse toteaa viileästi äidilleen, että he olivat roskaväkeä. Lukijan on silti turha odottaa tai pelätä kurjuudessa rypemistä. Pikemminkin minusta tuntui, e…

Bibliofiilin päiviunia -blogi emännöi tänä viikonloppuna Loppiaisen lukumaratonia, joka starttaa minun osaltani nyt, perjantaina 4.1.2019 klo 20.00. Lukemiseni eivät maratonin osalta siis yllä aivan loppiaiseen asti, mutta se ei tällä kertaa haittaa. Omaan aikatauluuni sopii paremmin lukupuuhien aloittaminen tänään, joten hip hei, tästä se lähtee!

Lukupinoa suunnittelin jo etukäteen, ja se löytyy täältä. Päivittelen tähän postaukseen väliaikatietoja lukemisen edistymisestä. Mitään sivumäärätavoitteita minulla ei ole, mutta jos saan luettua Shirley Jacksonin romaanin Linna on aina ollut kotimme loppuun asti niin katson maratonin onnistuneen hienosti. Kyseinen kirja polttelee minua sen vuoksi, että se löytyy goottikirjallisuuden klassikkolistoilta ja haluaisin postailla siitä tammikuun lopulla, kirjabloggaajien klassikkohaastepäivänä. Eipä jäisi klassikon lukeminen tällä kertaa viime hetkeen. 😊
Perjantai 4.1.2019 klo 20.00: Lukumaraton alkaa Shirley Jacksonin romaanilla Linna on aina ol…