Oksan hyllyltä

Vuosi kuvina -kuvasarjan marraskuun kuvassa on harmautta ja lunta. Molempia on viime päivinä riittänyt, ja Oulun yliopistollisen puutarhan nurkkauksessa odotti tänään seuraavanlainen näky:   Näkymiä puutarhalta: Kasvihuoneista loistava heikko valo ilahdutti. Kuution sisällä kesä odottaa! Puutarhan käytäville oli aurattu pieniä polkuja. Kulkijoita ei tänään ollut kovinkaan paljon liikkeellä, joten turvaväleistä ei tarvinnut kantaa huolta. Koskemattomat lumiportaat. Talventörröttäjät. Lumen peittämät kasvien nimilaput olivat niin symppiksiä. Heippa, täällä me odotetaan kevättä, valoa ja lämpöä!

Vuotta 2020 on muutama viikko jäljellä, joten vielä ehtii tehdä yhden väliaikakatsauksen Helmet-haasteeseen . Minulta puuttuu jokunen kirja: 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - jäänee tyhjäksi 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa - jäänee tyhjäksi 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - jäänee tyhjäksi 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet   Kohdat 5, 19 ja 20 eivät suoraan sanottuna inspiroi yhtään, ja olen jo päättänyt, että jollei näihin kävele vastaan sopivaa ja lukuhaluja herättävää kirjaa, jääkööt tyhjiksi. Mutta noiden muiden kohtien suhteen olen vielä toiveikas (varsinkin, kun yhteen on jo kirja luettuna 😆): 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva   Tähän minulla on tyrkyllä peräti kaksi kiinnostavaa kirjaa. Viikolla hain kirjaston varaushyllyyn saapuneen käännösuutuuden, Durian Sukewagan Tokuen reseptin . Jollei se nappaa, lukulaitteessani odott

Jokken kirjanurkassa haastettiin lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 -kirjaa -listalta. Minulla riittää lukemattomia kirjoja ko. listalla, joten olen voinut napsia haastepisteitä helpoimmasta päästä eli lastenklassikoista. Ilman haastetta tuskin olisinkaan tarttunut alkuperäiseen A. A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -kirjaan (WSOY, 2006/1926). Nalle Puhin seikkailuista Puolen hehtaarin metsässä tuli toki luettua lapsena, mutta minun kätösissäni (ja vanhempieni...) kuluivat Disneyn kuvakirjaversiot. Mitään suurta Nalle Puh -rakkautta tai nostalgiaa niistä ei ole jäänyt mieleen kytemään, ja siksi kai Milnen kirjakaan ei ole tätä aiemmin houkutellut lukupuuhiin. Nalle Puh -kirja täytti 80-vuotta vuonna 2006 eli kirjan alkuperäisteos julkaistiin 1926. Löysin kirjastosta kauniin juhlapainoksen, jossa on mukana alkuperäiset E. H. Shephardin kuvitukset. Ne ovat todella viehättävät, ja paras osa kirjaa, jos minulta kysytään. Kirjan ulkoasuun on muutoinkin panostettu, sillä sivut ovat mie

Vaihtoehtohistoriaa ei omaan lukupinooni kovin usein eksy, mutta Briitta Hepo-ojan Young Adult -romaani Suomea lohikäärmeille (Otava, 2019) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan miljöönä on Suomi, jonka valtiomuotona on kuningaskunta. Siellä tasavaltalaiset anarkistit lietsovat levottomuuksia, raha ja valta ovat keskittyneet aatelisille, ja yhteiskunta vaikuttaa olevan paljon hierarkisempi kuin nyky-Suomessa. Toisaalta vanhat perinteiset uskomukset pitävät edelleen pintansa ja noituuden harjoittajiakin on, vaikkei se laillista puuhaa olekaan. Tämä asetelma toimii kirjan juonen taustana yllättävän hyvin, tuntumatta lainkaan keinotekoiselta. Kun vielä eletään todellisuudessa, jossa lohikäärmeitä on aivan oikeasti olemassa, Hepo-ojan vaihtoehtoinen Suomi on erittäin kiinnostava paikka. Kirjan päähenkilöinä ovat helsinkiläistä lyseota käyvä Tim ja yliopistossa opiskeleva Lynx. Heidän taustansa on kovin erilainen. Lynx kuuluu ritareihin, joiden tekoja ja käyttäytymistä säätelevät

Helsingin Kirjamessuviikonlopun tarjouksista tarttui haaviin muutama uusi kirja. Tavallisilta messuilta olisin todennäköisesti ostellut enemmänkin, mutta nyt tyydyin vain jokuseen pitkään harkinnassa olleen kirjan hankintaan ja yhteen heräteostokseen. Messuostosten pinoni on siten tällä kertaa vain neljän kirjan paksuinen:   Fantasiaa - Jessica Townsendin Morrigan Korppi -sarjan kaksi suomennettua osaa ( Nevermoor - Morriganin koetukset ja Meinioseppä - Morriganin kutsumu s). Kuuntelin sarjan ensin äänikirjoina, kun olin joskus ajat sitten kliksutellut avausosan Elisa Kirjalta omakseni. Heräteostos koukutti minut välittömästi, kun viimein aloin sitä kuunnella. Aivan huikea sarja! Potter-vaikutteita on selkeästi nähtävillä, mutta itse pidän Morriganin synkkiä sävyjä sisältävistä seikkailuista enemmän. Nämä oli siis pakko hankkia kotihyllyyn myös painettuna versiona. Kiinnostava Nobel-voittaja - Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo Townsendin kirjat löytyivät edullisimmin Suomalaisen

Syksyn aikana lukupinooni on päätynyt pari erityisen hyvää tietokirjaa, joista molemmat (sattumalta) sivuavat täysin erilaisista näkökulmista kulttuurialaa. Kumpikin on ollut ilmestymisensä aikaan suosittu blogeissa ja saanut muutenkin huomiota, joten päätin niputtaa kirjat samaan juttuun. Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig) Gustavssonin kirjaa lukee kuin hurjaa trilleriä. Siinä suuren ruotsalaislehden toimittaja alkaa penkoa metoo-kohun hengessä ruotsalaisia kulttuuripiirejä ja niihin liitettyjä huhuja mahdollisista ahdistelutapauksista. Tunnetun, elitistisen kulttuurinäyttämön johtohahmoihin kuuluvan Jean-Claude Arnault'n nimi pompahtelee esiin yhä useammin ja lumipallo lähtee vyörymään. Lopputuloksena on naapurimaamme ylimpiä kulttuuripiirejä ravisteleva skandaali, jonka seurauksena mm. kirjallisuuden Nobelit jäivät yhtenä vuonna jakamatta.   Kirja on kirjoitettu kiihkottomasti, ja siitä saa todella hyvän ku