Tekstit

Jørn Lier Horst: Kultaisen kellon arvoitus (#äänikirja)

Kuva
Norjalaisen Jørn Lier Horstin nuortendekkari Kultaisen kellon arvoitus (Otava, 2019) valikoitui minulla kuunteluun oikeastaan vain siksi, että sen hieno kansi kiinnitti huomioni BookBeatissa. Halusin löytää jonkin hyvän, jännitystä tiihkuvan kannen bingoruudukkoon, mutta tehtävä oli visaisempi kuin osasin odottaa. Dekkareista oli yllättävän vaikeaa löytää jännityskansi + kiinnostava sisältö -yhdistelmää, mutta Antti Virmavirran oivallisesti lukema Kultaisen kellon arvoitus oli onneksi täysosuma ja upposi hienosti myös aikuiseen makuun.
Kultaisen kellon arvoitus on toinen osa CLUE-sarjaa, mutta sarjaan pääsi kivasti mukaan vaikkeivat aiemmat tapahtumat olleetkaan minulle tuttuja. CLUE tulee sarjan päähenkilöinä olevien nuorten nimistä: C = Cecilia, L = Leo, U = Une ja E = Egon, joka on Unen sekarotuinen koira. Jep, Viisikko-tyylillä ollaan liikenteessä, mutta en takertunut siihen vaan nautin nuorten seikkailusta varastetun korusaaliin jäljillä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Cecilian i…

Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu

Kuva
Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen fanifiktiokirja Emilia Kent - Runotytön tarina jatkuu (WSOY, 2018) on kirja, jonka julkaisu herätti minussa harvinaisen voimakkaita tunteita. Rehellisesti sanottuna olin pöyristynyt kuullessani, että tämmöinen kirja julkaistaan ja joku on rohjennut keksiä jatkoa minulle niin nostalgisen rakkaan Emilia Byrd Starin tarinalle. Kaikista lukemistani tyttökirjaklassikoista Runotyttö-sarja on aina ollut minulle se sarja, joka on vielä näin aikuisiälläkin tuntunut tärkeältä, läheiseltä ja hyvin aikaa kestäneeltä suosikilta. Joten että jatko-osa - huh huh?! Nyt Emilia Kent on kuitenkin luettu, sillä lopulta silkka uteliaisuus vei voiton ennakkoluuloista. Kirjanhan voi aina jättää kesken, jos se on aivan hirveä! Lisäksi kirjaa on luettu muissakin blogeissa ja se on saanut mututuntumani mukaan myönteisen vastaanoton, joten tämäkin alensi rimaa tarttua kirjaan.

Emilia Kent jatkaa Emilian tarinaa suurin piirtein siitä, mihin Montgomeryn Runotyttö etsii t…

Romantiikkaa à la Agnès Martin-Lugand

Kuva
Nyt tulee juttua kirjoista, joita en ainakaan itse olettanut löytäväni blogistani. Romanttinen viihdekirjallisuus nimittäin eksyy todella harvoin lukemistooni, mutta nyt olen kuunnellut äänikirjoina tätä lajia peräti kahden kirjan verran. Ranskalainen Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Bazar, 2018) ja Huolet pois, elämä on helppoa (Bazar, 2019) muodostavat parin, joka minun mielestäni toimii parhaiten yhdessä. Kirjojen päähenkilönä on Pariisissa kirjakahvilaa pitävä Diane, joka on Onnelliset-kirjan alussa ollut vuoden verran leskenä. Hän menetti miehensä Colinin ja pienen tyttärensä autokolarissa, ja on siitä asti vaeltanut henkisesti syvissä vesissä. Felix-ystävä koettaa parhaansa mukaan tukea Dianea ja auttaa tätä kahvilan kanssa, mutta lopulta Diane päätyy hakemaan elämälleen uutta suuntaa Irlannista ja vuokraa mökin pienestä rannikkokylästä. Naapurimökissä asuu juron oloinen valokuvaaja Edward, ja hänen ja Dianen myrskyisää suhdetta puidaan kahden …

Yu Hua: Kiina kymmenellä sanalla

Kuva
Yu Huan Kiina kymmenellä sanalla (Aula & Co, 2019) on syväsukellus kiinalaiseen kulttuuriin ja lähihistoriaan. Huan kirja on esseekokoelma, ja hän tarkastelee siinä kotimaataan kymmenen ydinsanan kautta. Huan esseet ovat erittäin henkilökohtaisia, ja välillä tuntui kuin olisin lukenut kirjailijan muistelmia. Mutta tämä vain lisäsi kirjan kiinnostavuutta, Kiina kymmenellä sanalla ei todellakaan ole mikään puiseva tapaus. Historiantapahtumien aikajanoja kirjasta on turha etsiä, sen sijaan kerronta aaltoilee sujuvasti sinne tänne Huan valitsemien teemojen ympärillä. Osansa saavat mm. nykyaikaa kuvaavat termit höynäytys ja jäljitelmä sekä perinteisesti Kiinaan liitetyt sanat kansa ja johtaja.
Vuonna 1960 syntynyt Hua eli lapsuutensa kulttuurivallankumouksen aikana ja näki sitten sen, miten kaikki mullistui ja kotimaa siirtyi kiihkeän talouskasvun huumaan ja kollektiivisesti johdetun kommunisten puolueen vallan alle. Tapahtumien ja ajatusmaailmojen muutos on uskomaton, mutta Huan lähe…

Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

Kuva
Sophie Kinsella on tullut minulle tutuksi aikuisten chick-lit kirjailijana, tosin vain muutaman luetun kirjan kautta, sillä viihteellinen genre ei kovin usein houkuttele lukupuuhiin. Kinsella on julkaissut muutakin, ja löysin lukupinooni jokunen vuosi sitten ilmestyneen nuortenkirjan Kadonnut: Audrey (Otava, 2015). Kirjan kansikuva sopii täydellisesti kirjankansibingon 'raitoja'-ruutuun, johon olen koettanut metsästää kirjaa jo jonkin aikaa, ja tuskinpa olisinkaan ilman bingohaastetta tarttunut tähän kirjaan. Kinsella kirjoittaa oikein mallikkaasti myös nuoremmalle kohderyhmälle omalla tutulla kepeällä tyylillään, johon hän onnistuneesti yhdistää vakavia teemoja. Kadonnnyt: Audrey -kirjassa käsitellään kiusaamista, ahdistuneisuushäiriötä ja nuoren peliriippuvaisuutta. Paljon on ongelmia kasaantunut yhteen perheeseen, mutta lopputulos oli silti vetävä ja luin kirjan tosi nopeasti, lähes yhdessä illassa.
"Moi", hän yrittää uudestaan. "Minä olen Linus. Sinähän ole…

Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset (#äänikirja)

Kuva
Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimusten sarjan kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019) jätti minut melkoisen ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja siihen tämä sarja on omiaan. Aku Laitinen antaa miellyttävän ilmeikkään äänen Björkille, ja hänen lukemistaan kuuntelee ilokseen. Mutinoideni aiheet löytyvät siis kirjan sisällöstä, ja lähinnä siitä, että Kirkkopuiston rakastavaisten murhien selvittely oli paikoin liian hidastempoista ja juoni kierrätti aiemmasta osasta tuttuja aineksia minun makuuni runsaanpuoleisesti. Kun vielä kirjan loppuratkaisukin tuli eteen töksähtäen, jouduin todella taiteilemaan kirjalle antamani tähtimäärän kanssa. Kaksi vai kolme tähteä? Päädyin lopulta kolmeen, sillä Björk-sarjassa on myös paljon hyvää ja pidän kirjan ajankuvasta ja Björkin hivenen jäykästä, kohteliaan varautuneesta ja oikeudenmukaisesta henkilöhahmosta. Nämä sarjan parhaat puolet olivat edelleen hienosti mukana, onneksi. "Walkendorf. Björk e…

Elizabeth Bard: Lunch in Paris - A Love Story, with Recipes

Kuva
Jos nojatuolimatka Pariisiin kiinnostaa, kannattaa kokeilla amerikkalaissyntyisen Elizabeth Bardin omaelämäkerrallista romaania Lunch in Paris - A Love Story, with Recipes (Little, Brown and Company, 2010). Taidehistoriaa Lontoossa opiskellut Bard kuvaa opiskeluaikana syntynyttä rakkauttaan ranskalaiseen Gwendaliin, avioliittoaan ja arkeaan Pariisissa. Bard on innostunut ruuanlaitosta, joten hänen kirjansa sisältää myös lukuisia reseptejä. Itse en harrasta kokkaamista, joten jätin reseptien tutkimisen vähäiselle huomiolle mutta Bardin kokemukset elämästä Euroopassa ja ranskalaisen kulttuurin ytimessä sen sijaan veivät mukanaan. "Europe had that effect on me, ever since I stepped off the plane for the fist time in college. I felt more like myself here: as though my love of art and history was natural and my inability to name the latest rock band didn't matter. In Paris the past is always with you: you look at it, walk over it, sit on it. I had to stop myself from grabbing Gwe…