Oksan hyllyltä

Annie Ernaux voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022, ja jo sitä ennen häneltä ilmestyi ainakin Vuodet -romaanin suomennos. Jostain syystä innostuin hankkimaan Vuodet e-kirjana omakseni heti pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta kirja on edelleen lukematta 😏. Muistelen aloittaneeni kirjaa, mutta jostain syystä jätin sen kesken parin sivun jälkeen ja mielikuviin jäi merkintä "vaikean oloinen kirja". Tämän vuoden Helsingin kirjamessuilla sain kuitenkin pienen Ernaux-innostuksen, kun kävin kuuntelemassa suomentaja Lotta Toivasen haastattelua. Hän oli todella inspiroituneen oloinen kirjailijasta ja tämän tuotannosta, ja minäkin päätin siirtää omat ennakkoluuloni syrjään. Nyt on ensimmäinen Ernaux luettu! Lukupinoon valikoitui tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Tapaus (Gummerus, 2023), sillä se sattui olemaan kirjastossa heti lainattavissa (toki Vuodet olisi ollut kaikkein helpoiten saatavilla omassa lukulaitteessa, mutta päätin aloittaa jostain muusta kirjasta 😁). Kirja

Viime viikonloppuna kirjamessuiltiin Helsingissä. Minulla on ollut niin tiivis työviikko, että tämä viimeinen messupostaus tulee hitusen jälkijunassa. Olin tänä vuonna messuilla joka päivä (!), vaikkakin perjantain käyntini jäi vain lyhyeksi piipahdukseksi. Messuilin silti aivan oman jaksamisen mukaan eikä homma mennyt suorittamisen puolelle. Torstaina ja perjantaina olin enimmäkseen itsekseni messuilla, lauantai vierähti siskon kanssa ja sunnuntaina kiertelin messuja ystävän kanssa. Suurin osa minua eniten kiinnostaneista keskusteluista osui torstaille, joten viikonloppuna oli helppo mennä sen mukaan, mikä "vieraitani" eniten kiinnosti. Tulipa sitten kuunneltua sellaisia keskusteluja, jotka muutoin olisin todennäköisesti jättänyt väliin.   Messuilta tarttui mukaan runsaasti lukuvinkkejä, ja tein myös jonkin verran kirjaostoksia: ...uutuuskirjoja:   Erika Vikin Luonasi ikuisesti (Atena 2023) on kiinnostanut minua jo pitkään, ja nyt inspiroiduin Vikin messuhaastattelusta siinä

Helsingin Kirjamessut jatkuvat vielä huomiseen 😊, joten messuhulinaan ehtii mainiosti mukaan. Olen käynyt messuilla joka päivä (!), mutta perjantaini oli todella kevyt - piipahdin vain lyhyesti messuhallissa ennen kuin suuntasin illalliselle bloggaajakollegoiden kanssa. Tänään lauantaina kiertelin messuilla siskoni kanssa, ja hetkisen aivan itsekseni. Messuraportointini kulkee hieman jälkijunassa, sillä tähän postaukseen ehdin koostaa kuvia ja tunnelmia vain perjantailta. Perjantaina... ... kuuntelin Mauri Kunnaksen haastattelua 💖. Hän jutteli uudesta lastenkirjastaan, joka on iltasatukokoelma (Kunnas ei kuulemma osallistunut sen kokoamiseen mutta kansi on hieno 😀) sekä Nyrok City -sarjakuvakokoelman uudesta painoksesta. Olen seurannut uutuuksia niin heikosti, etten ollut laisinkaan perillä Nyrok Cityn julkaisusta mutta olin enemmän kuin ilahtunut - ihailen valtavasti Kunnaksen sarjakuvia ja niiden lennokasta huumoria. Kyseessä on musapiirejä huumorilla ruotiva sarjakuva, joka ilme

Helsingin Kirjamessut 2023 ovat alkaneet! Kiitos messuorganisaatiolle bloggaajalipusta 😊. Suuntasin messuille noin puoliltapäivin torstaina. En ole aamuihmisiä, joten aivan messujen avaushetkeen en edes viitsinyt yrittää. Messuportaiden yläpäässä odotti tämmöinen näky - aika mukavasti ihmisiä pyöri hallissa, ilman täytti ihana, tutunoloinen puheensorina - ei muuta kuin sekaan vain!   Minulla on ollut sen verran kiireinen alkuviikko etätöissä, että messuhulinaan siirtyminen tuntui lähes epätodelliselta. Haahuilin pöllämystyneenä sinne tänne, hiplailin myyntipyötien juttuja, en oikein tiennyt mitä tehdä. Hauska sattuma oli, että vastaan käveli @kirjojajakakkuja Anna hieman samanlaisissa tunnelmissa. Oli mukavaa vaihtaa kuulumiset heti messupäivän aluksi 💖.  Olin tehnyt vihkoon etukäteen tärppilistaa (jota en ehtinyt julkaista tänne blogiin 😏), ja torstaille kiintoisaa ohjelmaa olisi riittänyt koko päiväksi. Päätin kuitenkin käyttää ensimmäiset tunnit osastojen kiertelyyn ja keskitt

Liv Strömquist ja Riad Sattouf ovat omia sarjakuvasuosikkejani, ja vinkkaan aina mieluusti heidän kirjojaan, kun joku kyselee uutta luettavaa (ja usein vinkkejä saa pyytämättäkin 😄). Strömquistin naisen asemaa ruotivat esseemäiset sarjakuvat ovat aivan omanlaisiaan ja antavat taatusti ajattelemisen aihetta, Sattoufin omakohtainen Tulevaisuuden arabi -sarja puolestaan on mainiota luettavaa erilaisista kulttuureista ja muistelmista kiinnostuneille. Luin hiljan kirjan molemmilta, ja päätin niputtaa kestosuosikkini yhteen juttuun: Liv Strömquist: Peilisalissa (Sammakko 2023, suomennos Helena Kulmala) Peilisalissa keskittyy naisen kauneuteen, ulkonäkökeskeisyyteen ja siihen, miten suhtautuminen näihin on aikojen saatossa muuttunut. Tyyli on sekä tekstin että piirrosten osalta tuttua Strömquistia: teräviä ja kriittisiä huomioita, pisteliästä huumoria, ympäröivän maailman peilaamista filosofisten ja sosiologisten teeorioiden kautta. Käytännön esimerkkejä on löytyy keisarinna Sissistä Kyl

Luin kesällä useampia dekkareita, ja tässä muutamat miniarviot silloin luettujen pinosta. Satu Rämön Hildur-sarja taitaa kuulua "kaikki ovat lukeneet" -osastoon, ja tiedänpä nyt itsekin, mistä puhutaan. Ei hullumpi nojatuolimatka Islantiin, mutta vielä paremmin viihdyin Clare Macintoshin tarjoilemalla matkalla Walesiin, jossa oppaana toimi Tummat vedet -dekkarin Ffion Morgan. Satu Rämö: Hildur (WSOY, 2022)  Viime vuoden hittikirja kiinnosteli minua pitkään, ja viimein intouduin lukemaan sen yhdessä muutaman työkaverin kanssa. Yllättävän yksituumaisesti olimme sitä mieltä, että kirja on kolmen tähden dekkari - ihan ok, Islanti-miljöötä on kuvattu hyvin mutta jännitystä olisi voinut olla enemmän. Yksittäisenä huomiona mainitsen, että 1500-luvulle sijoittuva kirjan aloituspätkä oli lyhyydessään tahattoman koominen ja villapaitoja kutova Jakob-poliisi vaikutti ihanan symppikseltä. En aivan päässyt kiinni siihen, miksi juuri tähän kirjaan on hullaannuttu niin paljon, mutta hieno

Viikonloppuni on kulunut Tokio-henkisissä tunnelmissa, sillä luin Turun kirjamessujen heräteostokseni, Yū Mirin romaanin Uenon asema (Sammakko, 2023) , ja HBO Maxilta löysin Tokyo Vice -nimisen sarjan , joka on melkoinen nojatuolimatka nykyajan Tokion sykkeeseen. Uenon aseman ja Tokyo Vicen kautta välittyy keskenään täysin erilaista Tokio-kuvaa, mutta miljoonakaupungin monet kasvot kelpasivat viemään ajatukset muualle Oulun räntäsateiden keskeltä. Molemmista kirjoista kuitenkin välittyy tietynlainen ulkopuolisuuden kokemus - Uenon aseman mies katselee maansa menoa yhteiskunnan reunalta, Tokyo Vicessa amerikkalainen yrittää päästä sisään japanilaiseen mielenmaisemaan. Uenon asema kiinnitti huomioni messuilla kauniin ja huolitellun ulkoasunsa vuoksi. Keltainen kirja on ulkoiselta olemukseltaan oikea kirjahyllyn piristys! Myös takakannen palkintoluettelo vakuutti (kirja on mm. voittanut USA:n National Book Awardin), ja minusta on ylipäänsä mukavaa tukea käännöskirjoja ostamalla niitä.