Tekstit

Miten menee Helmet-haasteessa?

Kuva
Vuosi 2020 on puolivälissä, ja ajattelin tehdä pienen tilannekatsauksen Helmet-haasteeseen. Haaste on tähän asti edennyt aivan omalla painollaan eli olen sijoitellut haasteeseen kirjoja, kun jotain sopivaa on tullut luettua. Semmoisen oman säännön olen kuitenkin ottanut mukaan, etten lisää samaa kirjaa sekä Helmet-haasteeseen että POPSUGAR-haasteeseen (okei, muutama poikkeus listoilta löytyy, kun alkuvuonna en vielä nipottanut tämän suhteen). Niin moni kirja kävisi kumpaankin haasteeseen, mutta minusta on vähän tylsää tutkia kahta haastelistaa, jossa on tosi paljon samoja kirjoja. Kivasti kummatkin haasteet ovat silti edenneet, mutta tässä jutussa keskityn vain Helmetiin ja erityisesti niihin kohtiin, jotka ovat vielä vailla kirjaa. Haasteeseen jo lukemani kirjat olen listannut täällä.


Mitkä Helmet-haasteen kohdat ovat vielä vailla kirjaa? Ei niitä niin paljon enää ole! Minulla ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa lukutavoitetta tähän haasteeseen, ja aion ottaa loppuvuodenkin rennost…

Rainbow Rowell, Faith Erin Hicks: Pumpkinheads

Kuva
En yleensä ole kovinkaan tarkka sen suhteen, että johonkin tiettyyn vuodenaikaan sijoittuva kirja tulee luettua kyseisenä ajanjaksona, mutta silti minusta tuntui hieman hassulta ottaa Rainbow Rowellin kirjoittama ja Faith Erin Hicksin kuvittama YA-sarjakuvaromaani Pumpkinheads (Macmillan Children's Books, 2019) lukuun juhannusviikonloppuna. Sarjakuvan tapahtumat nimittäin ajoittuvat Halloweeniin, kuten kirjan nimestä ja kansikuvasta voi kenties päätelläkin. No, hyvin toimi Halloween-tarina myös juhannuksena, sillä Pumpkinheadsissa oli mukana romanttisia vireitä ja nehän ovat osa juhannusyön taikaa 😊. Runsas kurpitsanmakuisuus oli vain pieni eksoottinen lisämauste. 😆


Pumpkinheads yllätti minut iloisesti, vaikken aivan tiennytkään, mitä kirjalta odottaa. Kirja oli tyystin erilainen Halloween-kirja kuin mitä aiemmin olen tullut lukeneeksi. Pumpkinheads nimittäin tarjosi tuhdin kulttuurimatkan amerikkalaisen kurpitsanviljelyn Halloween-perinteisiin ja oli enemmänkin ystävyyden ylisty…

Vuosi kuvina - kesäkuu 2020

Kuva
Oi ihana kesäkuu! Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan (vaikka pidän toki myös syksyn väreistä 😊). Vuosi kuvina -haasteen kesäkuun kuva näyttää näin vehreältä:

Oulussa on tänään ollut upea kesäsää: lämpöä hieman reilut 20 astetta ja raikas tuuli puhaltelee juuri sopivasti. Puutarhalla kuljeskelu olikin mitä mainiointa ajanvietettä, ja tässä muutama kuva reitin varrelta:





Lukuiloa ja auringon lämpöä kaikille blogissani vieraileville!

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Kuva
Alex Michaelidesin Hiljainen potilas (Gummerus, 2019) oli julkaisunsa aikaan isosti esillä kirjablogeissa (tai ainakin sen verran, että kirjan nimi jäi minulle mieleen). Itse en tuolloin kirjasta suuremmin kiinnostunut, mutta hiljattain nappasin Potilaan mukaan kirjaston pikalainahyllystä, kun dekkarit ovat pienen tauon jälkeen alkaneet taas maistua. Viime viikonloppu menikin sitten Hiljaista potilasta ahmiessa. Tämä kirja totisesti yllätti vetävyydellään!
Hiljaisen potilaan asetelma on kiinnostava: taidemaalari Alicia Berenson on tuomittu miehensä raa'asta murhasta, mutta tapahtuman jälkeen Alicia ei ole sanonut sanaakaan. Mykistynyttä naista hoidetaan psykiatrisessa laitoksessa, jonne Alician tapauksesta kiinnostunut psykoterapeutti Theo Faber hakeutuu töihin. Onnistuuko hän viimein murtamaan Alician mielen muurit ja paljastamaan tämän salaisuudet? Mitä tuona kohtalokkaana iltana todella tapahtui? "Olen minäkin idiootti, soimasin itseäni. Mitä oikein kuvittelin tekeväni? Olin…

Arnaldur Indriðason: Petsamo

Kuva
Arnaldur Indriðason on minun tämän kesän dekkarilöytöni. Dekkariviikolla bloggasin kirjailijan nykyaikaan sijoittuvasta sarjasta, jonka avausosa Räme(Blue Moon, 2003) oli erittäin mieluisa tuttavuus. Nyt olen kokeillut Indriðasonin toista sarjaa, joka sijoittuu 1940-luvulle, toisen maailmansodan aikaisiin tunnelmiin. Petsamo (Blue Moon, 2018) on sarjan kolmas osa, mutta hyvinpä sarjaan pääsi keskeltäkin mukaan. 40-luvun sarja nimittäin vaikuttaa vieläkin lupaavammalta kuin Rämeen aloittama sarja. Ajankuva on vahvaa, ja maailmansodan hyytävät tuulevat puhaltavat yli pienen kaukaisen Islannin.

Petsamossa seurataan kahta tarinalinjaa. Varhaisempi alkaa Petsamosta, josta joukko islantilaisia evakuoidaan Esja-laivalle vuonna 1940. Vuoden 1943 tapahtumat käynnistyvät siitä, kun tuntematon mies löytyy pahoinpideltynä erään hämäräperäisen kapakan liepeiltä:
"Piccadillyn tapaisia kapakoita oli noussut sotaväen parakkikylien liepeille useita eivätkä kaikkien pitäjät vaivautuneet edes hankkim…

Laura Dean Keeps Breaking Up with Me - Mariko Tamaki, Rosemary Valero-O'Connel

Kuva
Mariko Tamakin ja Rosemary Valero O'Connellin YA-sarjakuva Laura Dean Keeps Breaking Up with Me (First Second, 2019) on taidokkaasti piirretty tarina rakastamisen vaikeudesta ja rakkauden olemuksesta ylipäänsä. Milloin rakkaus ei olekaan enää hyvä juttu, mitä aito rakkaus oikeastaan on?
"The truth is, breakups are usually messy, the way people are messy, the way life is messy. It's okay for a breakup to feel like a disaster. It doesn't feel okay, but I assure you it is okay.
It's also true that you can break up with someone you still love. Becouse those two things are not distinct territories: love and not loving anymore."

Sarjakuvan pääosassa on 17-vuotias Frederica Riley, tuttavallisemmin Freddy. Ensimmäisessä ruudussa hän kirjoittaa viestiä netin parisuhdeneuvojalle Anna Vicelle. Freffyä askarruttaa Laura Dean, johon hän on ollut noin vuoden verran rakastunut. Lauran ja Freddyn suhde on on-off-laatua - välillä ollaan yhdessä, sitten jokin rikkoo tyttöjen…

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kuva
Beth O'Learyn Kimppakämppä (WSOY, 2020) oli minulle aikas täydellistä luettavaa/kuunneltavaa viime viikonloppuna. Kesäkuu on ollut tosi kiireistä aikaa työrintamalla, ja kaipasin jotain kevyttä, hyvän mielen luettavaa, joka heittäisi päänupin lepoasentoon. Päätin ex tempore -ideana kokeilla paljon esillä ollutta Kimppakämppää, ja se olikin oiva valinta. Tykkäsin, viihdyin! Ja mikä parasta, Kimppakämppä ei ollut pelkkää höttöä, vaan kepeän oloiseen juoneen oli onnistuneesti yhdistetty rakkauden pimeitä puolia.

Kirjan keskeinen juonikuvio kerrotaan hauskasti kahdella lauseella etukannessa: self-help-kirjojen kustannustoimittajana työskentelevä Tiffy muuttaa kimppakämppään, jonka varsinaista asukasta Leonia hän ei ole koskaan tavannut. Pienessä asunnossa on vain yksi sänky, mutta sehän ei haittaa, kun Tiffy on päivätöissä ja Leon tekee yövuoroja saattohoitajana. Lisäksi Leonin näpsäkkä tyttöystävä on päättänyt pitää huolen siitä, ettei Leon tule näkemään vilaustakaan kummallisen olois…