Oksan hyllyltä

Viime viikonloppuna Helsingin Korjaamolla vietettiin sarjakuvafestivaaleja, ja piipahdin paikan päällä molempina festaripäivinä. Syksyn kirjatapahtumakausi tuli näin avattua! Nämä olivat minulle ensimmäiset sarjisfestarit, ja Turun ja Helsingin kirjamessuihin verrattuna tapahtuma oli pieni mutta rouhean sympaattinen 😊. Kirjoittelin jo viikonlopun aikana festaritunnelmista Kvaak.fi-foorumille: sarjakuvakuvafestivaalit-korjaamolla-1-paivan-tunnelmia-ja-kuvia helsingin-sarjakuvafestivaalit-vintilla-sunnuntaina Tässä lisäksi muutama kommentti viikonlopusta: Kannatti käydä! Oli tosi kivaa kuunnella pitkästä aikaa kirjallista ohjelmaa eli siis haastatteluja ja paneeleja (viime syksynä olen viimeksi ollut kirjamessuilla 😊), ja festarien ohjelma oli minusta mukavan monipuolinen. Festarien teemana oli saksankielinen sarjakuva ja matkustaminen (jep, jännä yhdistelmä 😉), ja festivaalitaiteilijana toimi tänä vuonna Sarjakuva-Finlandian voittanut Kimmo Lust. Sekä teemat että nimikkotaiteilija

Kerstin Gierin Päivänvalolla ei näe (Gummerus, 2023) aloittaa Muista minut -trilogian, joka on Gierille tuttuun tapaan sekoitus romantiikkaa ja fantasiaa. Blogini alkuaikoina löysin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -sarjan, vaikken aivan kuulunutkaan kohderyhmään (ja nykyään vielä vähemmän 😁). Gier oli minulle tuolloin höpsön leppoisaa välipalalukemistoa, ja sitä samaa hain nytkin, kun nappasin kirjailijan uutukaisen lukuun. Täyttyivätkö odotukset? Eivät aivan. Kirja saa kyllä korkeat, suloiset romantiikkapisteet mutta fantasiapuolelle en oikein lämmennyt. "Äkkiä suuni oli rutikuiva. Mies otti askeleen sivulle niin, että hautakivi hänen takanaan pillastui. Hän kumarsi ironisesti ja heilautti kättään kuin kehottaen minua lukemaan graniittiin kaiverretun tekstin. Se ei ollut haukansilmilleni mikään ongelma. "Päiväsi ovat luetut", kivessä luki." Kirjan päähenkilönä on Quinn, joka aivan kirjan alussa osallistuu kaverinsa 18-vuotisjuhlille. Siellä käynnistyy tapahtuma

Gossip Girl -ilmiö on mennyt minulta aikoinaan ohi eli en kuulunut kohderyhmäikäisiin, kun Cecily von Ziegesarin luoma kirjasarja ja siitä tehty tv-sarja valloittivat maailmaa 2000-luvun alkupuolella (kirjasarjasta löytyy infoa Wikipediasta ). Nyt Gossip Girl on jälleen ponnahtanut esille, sillä HBO Maxille on tehty uusi versio tv-sarjasta , ja sen myötä Gossip Girl -kirjat ovat vyöryneet lukuaikapalveluihin. Bongasin ne sieltä kesällä, kun kaipasin jotain kevyttä luettavaa. Näyttävät, pastellisävyiset kansikuvat lupailivat hyvää, joten päätin kokeilla höttöisen kuuloista sarjaa New Yorkin Upper East Siden varakkaista, eliittikoulua käyvistä nuorista.  Jos joku on minun laillani hieman ulalla sarjan ideasta, niin lyhyt tiivistys, olkaa hyvät: Gossip Girl on tuntemattomaksi jäävä bloggari, joka pilke silmäkulmassa raportoi  juorunnälkäisille lukijoilleen kultalusikka suussa syntyneiden nuorten tekemisistä. "Seuraan tilannetta silmä kovana. Tarkkailen jokaista. Tästä tulee syntise

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus !  Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021) Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta: "Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, k

Koetan saada bloggausjononi ajantasalle, joten seuraavissa jutuissa tulee jonkin verran lyhytarvioita. Aloitan parilla kotimaisella kirjalla, jotka luin alkuvuoden aikana. Molemmat saivat Goodreadsiin kolme tähteä, mutta kummankin kohdalla odotin ennakkoon enemmän eli viimeisen sivun jälkeen jäi hieman laimea olo. Antti Vihinen: Sininen enkeli (Vaaran värit #2; Into 2023)  Sininen enkeli on toinen osa Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjaa, mutta kirja toimi mielestäni hyvin myös itsenäisenä teoksena (nimim. avausosa lukematta). Sinisen enkelin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa varakkaan teollisuussuuvun jäsen, rock-piireissä nimeä saanut Miki Davidson kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Suuren maailman tuntua juoneen tulee, kun tapahtumiin kytkeytyvät niin New Yorkin tuhoisat terrori-iskut kuin erään eurooppalaisen valtion turvallisuuspalvelu (mielestäni aika turha ja päälleliimatun oloinen juoniaines). Dekkarista jäi ristiriitainen fiilis. Juoni rullasi aivan sujuv

Pirkko Saisio on niitä kotimaisia kirjailijoita, jotka olen tiennyt "aina" mutta jolta en ole tullut lukeneeksi mitään. Finlandia-haaste tarjosi oivan tilaisuuden korjata tilanne. Punainen erokirja (WSOY, 2003) voitti Finlandian vuonna 2003, ja muina ehdokkaina olivat mm. Joel Haahtelan Elena (Otava) ja Leena Landerin Käsky (WSOY). Itse en tuolloin juurikaan seurannut Finlandia-palkintojen jakoa eikä kotimainen kirjallisuus ylipäätään minua suuremmin kiinnostanut, joten Saision romaani meni minulta ilmestyessään täysin ohi. Sittemmin olen kyllä kuullut siitä kehuja, mutta olin jostain syystä kuitenkin hieman epäileväinen sen suhteen, mahtaako kirja olla ns. minun kirjani. Turhaan - tykästyin Erokirjaan neljän Goodreads-tähden veroisesti. Kirjan kerronta koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, toisinaan jopa vain yksittäisistä lauseista. Kesti kotvasen tottua tähän tyyliin, mutta se toisaalta teki lukemisesta nopeaa ja tapahtumista, tunnelmista ja henkilöistä sai aivan riitt

Hei hei heinäkuu - sehän tarkoittaa, että tänään 31.7. on kirjabloggaajien klassikkohaasteen postauspäivä! Tällä kertaa olen itse haasteen emäntänä 😊. Kaikki haasteeseen luetut kirjat löydät tästä koontipostauksesta: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 31.7.2023 - Koonti! . Kannattaa kierrellä blogeja ja poimia klassikkovinkit talteen. Minun kirjavalintani osui omassa hyllyssäni jokusen vuoden majailleeseen pokkaripainokseen Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta (Otava, 2011/1891). Kirjasta on Wikipedian mukaan ilmestynyt neljä suomennosta (1906, 1947, 1963, 2009), ja tämä nyt lukemani on niistä uusin, Jaana Kapari-Jatan käsialaa. Dorian Grayn muotokuva on mutu-fiilikseni mukaan todella tunnettu klassikko, mutta itse tiesin siitä ennakolta aika vähän. Mies rakastuu omaan muotokuvaansa, siinäpä se. Takakannessa mainitaan sielun myyminen paholaiselle, ja koska kirja on alkujaan ilmestynyt vuonna 1891, minua kiinnosti suuresti miten paholainen on tuohon aikaan saatu ujutettua mukaan kir