Tekstit

2 x äänikirja: Sininen huvila & Salamavaras

Kuva
Syksyn aikana olen kuunnellut pari äänikirjaa, ja kun minulla tuntuu nyt olevan aikaa vain lyhyisiin pikabloggauksiin, tarjoilen molempien kirjojen kuuntelukommentit tässä samassa jutussa.


Eva Frantzin Sininen huvila (S & S, 2017) oli tosi positiivinen kuunteluyllätys. Olen kuunnellut aika vähän Anna Saksmanin lukemia kirjoja, mutta nyt tykästyin toden teolla hänen pehmeään, sopivan ilmeikkääseen ääneensä. Se sopi mainiosti Sinisen huvilan cozy crime -tyyliseen rikosjuoneen, jossa selviteltiin pienellä paikkakunnalla tapahtunutta sisustus- ja life style -bloggaaja Beccan murhayritystä. Rikosjuoni ei ollut kovinkaan vetävä (kerrankin arvasin tekijän hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua!), mutta henkilökuvaus oli mielestäni tämän kirjan vahvuus.

Kirjabloggaajaelämä ei liiku aivan samoissa sfääreissä kuin sisustusbloggaaminen, mutta kyllä Sinisen huvilan sivuilta saattoi silti tunnistaa bloggaaja-arkeen kuuluvia juttuja. Mm. asetelmien virittely kotiin tuntui hupaisan tutulta, vaikken …

Kotimaista #sarjakuvaa: tarinoita teestä ja Helsingistä

Kuva
Kirjaston sarjakuvahyllyltä löytyi pari lyhyttä, kotimaista kirjaa ja päätin niputtaa niiden kommentit tähän juttuun. Timo Mäkelän Neiti Brander (Arktinen Banaani, 2018) vie lukijan aikamatkalle 1900-luvun alun Helsinkiin ja Ulrika Yliojan Merenneito tavaratelineellä - teetarinoita (Like, 2013) tarjoilee teetä ja sympatiaa ihastuttavien pikkutarinoiden muodossa.

Olen laittanut Ulrika Yliojan kauniskantisen teetarinakirjan merkille blogijutuissa, mutta vasta nyt innostuin nappaamaan kirjan mukaani. Merenneito tavaratelineellä on nopeasti luettu, mutta kirjan kyllä lukee mielellään heti uudelleen. Pidin tosi paljon kirjan ideasta! Yksi aukeama per pieni tarina, tunnelmapala tai suuri tunnemyrsky, kupponen teetä ja kuva, joka kertoo vielä hieman lisää - toimii! Erityisesti silloin, kun kaipaa jotain pientä luettavaa eikä jaksa syventyä pitkän tekstin äärelle. Lisäksi eri teelaadutkin tulevat tutuksi ja itsetuntemus lisääntyy... kirjaa lukiessani tajusin tyytyväisenä lilluvani turvallises…

Georges Simenon: Maigret ja aave (#halloweenlukuhaaste)

Kuva
Halloween-lukuhaasteen perjantaijuttuni jatkuvat belgialaisen Georges Simenonin dekkarilla Maigret ja aave (Otava, 1994). Mitään varsinaista linkkiä Halloweeniin tässä kirjassa ei ole, mutta kirjan nimen perusteella nappasin sen mukaan haasteen kirjalistalleni. Lisäksi kirjan tapahtumat sijoittuvat marraskuun puoliväliin, joten aika lähellä ollaan varsinaista pyhäinpäivää.

Maigret-dekkarin lukeminen vuosien tauon jälkeen oli jännä kokemus. Muistan filminauhatyyliset dekkarinkannet nuoruuteni kirjastoreissuilta, ja kiinnostuinkin silloin Maigreteista juuri erikoisen oloisten kansien ansiosta. Vaan täytyypä myöntää, ettei nuori lukuminäni juuri perustanut jäyhän oloisesta Maigretista. Jokunen sarjan kirja tuli luettua, mutta suurta innostusta Maigreteihin ei tuolloin herännyt. Tuoreimmat (!) Maigret-muistoni ovatkin 1990-luvulla näytetystä tv-sarjasta, jossa Bruno Crémer näytteli todella onnistuneesti Maigretia. Maigret ja aave -tarina pääsi mukaan sarjaan, ja jakson ohjasi Hannu K…

André Brink: Valkoinen kuiva kausi

Kuva
Kuukauden kieli -haasteen heinäkuun kielenä oli meikäläisittäin eksoottinen afrikaans, ja sain nyt vihdoin ja viimein luettua ko. kieltä edustavan kirjan. Suomeksi käännettyä valikoimaa ei kovin paljon ole tarjolla, ja päädyinkin melko ilmeiseen kirjailijaan eli André Brinkin tuotantoon. Brink kirjoitti tuotantoaan sekä afrikaansiksi että englanniksi. Valikoin luettavakseni kirjan Valkoinen kuiva kausi (WSOY, 1999 / 1979), ja vaikka se ilmeisesti on käännetty englannin kielisestä versiosta (kirjassa ei kerrota tätä!), niin kirjasta on olemassa myös afrikaansin kielinen versio, jonka Brink on itse kirjoittanut.
En ole aikaisemmin lukenut Brinkiltä mitään, ja valitettavasti on sanottava, ettei Valkoinen kuiva kausi herätellyt kiinnostusta herran muuta tuotantoa kohtaan. Kirjat ovat aikansa lapsia, sehän on selvää, ja Valkoinen kuiva kausi on sitä erityisen selvästi. Kirjassa on päähenkilönä valkoihoinen, eteläafrikkalainen opettaja Ben Du Toit, ja Valkoinen kuiva kausi kuvaa, kuinka Du …

#sarjakuva: Johanna Jasmine: Kummitus

Kuva
Kirjaston tietokannan penkominen Halloween-lukuhaastetta varten kannatti, sillä löysin sieltä ihastuttavan veikeän Kummitus-sarjakuvan (Zum Teufel, 2018). Sarjakuvan on taiteillut turkulainen Johanna Jasmine, ja kummitusstrippejä on ilmestynyt sekä netissä että Ilta-Sanomissa, mutta itse löysin ne vasta nyt. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, sarjakuvan pääosassa ovat kummitukset. Pienet lentävät olennot liitelevät niin ihmisten kuin kansanperinteen hahmojen parissa. Melko harmitonta ja leikkisääkin väkeä, mitä nyt joskus voi sattua pientä kahnausta...

Sarjakuvan yksinkertainen mutta samalla runsaasti kekseliäitä yksityiskohtia sisältävä piirrosjälki miellytti minun silmääni. Kummitusten simppeli asu teki niistä hellyttäviä pikku puuhailijoita, jotka värkkäävät mitä mieleen sattuu juolahtamaan meille tutun arkitodellisuuden keskellä:

Kummitushuumori osui todella hienosti omaan huumorisuoneeni. Kummitus oli oikeasti tosi hauska! Stripeissä otettiin välillä kantaa esimerkiksi somemaail…

Halloween-haaste käynnistyy aavemaisissa lanu-tunnelmissa!

Kuva
Huu, huu, tervetuloa Halloween-kuukauteen! 
Yöpöydän kirjat -blogissa on käynnistynyt koko lokakuun kestävä Halloween-teemainen lukuhaaste. Arvelin ensin, etten ehdi mukaan haasteeseen laisinkaan, sillä juuri nyt lukuaikaa on kovin vähän vapaa-ajan lukemisille. Mutta onneksi kirjaston tietokanta paljasti minulle, että meillä julkaistaan muutakin kuin tiiliskiviä... 😉 eli lanu-kirjojen maailmasta löytyi paljon nopeaa ja mukavaa luettavaa Halloween-aiheen tiimoilta. Ja muutama teemaan sopiva dekkarikin tarttui haaviin, joten hip hei, olen mukana lukuhaasteessa ainakin yhdellä kirjajutulla per viikko. Luvassa on aavemaisia lukufiiliksiä näin perjantaisin (ja kenties viikonlopunkin aikana)!

Aloitan Halloween-kuukauteni kahdella nuorille lukijoille suunnatulla jännityskirjalla, jotka molemmat tulevat dekkareden ihmemaasta, Ruotsista. Kristina Ohlsson aloittaa Lasilapset-kirjallaan (WSOY, 2018) trilogian ja Katarina Mazettin Haamuja ja hirviöitä (Otava, 2018) on Seikkailuserkukset-sarjan nel…

Heikki Kännö: Sömnö

Kuva
Heikki Kännön Mehiläistie (Sammakko, 2017) oli eräs erikoisimpia alkuvuonna lukemiani kirjoja. Aloittelinkin Kännön uutta romaania Sömnö (Sammakko, 2018) suurella mielenkiinnolla. Kirjan luettuani voin jälleen todeta, että Kännön tekstin erikoisuusaste on ennallaan, mutta Mehiläistien kaltaista juonen koukuttavuutta en kuitenkaan enää tavoittanut taiteilija Werner H. Bergerin sukutarinan kertovasta Sömnöstä. Lukutunnelmani jäivät kovin ristiriitaisiksi, sillä Sömnö oli paikoin todella erinomainen, mutta osittain koin kirjan tavallaan liian vaikeaksi tai teemoiltaan vieraaksi itselleni. Kirjan tähdittäminen olikin minulla tällä kertaa harvinaisen vaikeaa, mutta päädyin lopulta kolmeen Goodreads-tähteen.
"Lucréce Doré saapui Belgian Kongoon vuonna 1916 kesäkuun lopulla Bureau International d'Etnographien tutkimusryhmän mukana. Lucréce oli hätkähdyttävä näky eurooppalaisiin tottuneenkin silmin, mutta viidakon pimennossa eläneet uskoivat törmänneensä jumalattareen. Hän oli huom…