Oksan hyllyltä

Dekkari-innostus on taas pikku hiljaa alkanut nostaa päätään - ja samoin äänikirjainnostus. Edellisen äänikirjani taisin kuunnella viime syksynä, mutta viime viikot minua on viihdyttänyt (tosin hyvin satunnaisesti kuunneltuina pätkinä) Mari Jungstedtin Toiset kasvot (Otava, 2017). Paperikirjan muodossa taas ahmaisin tällä viikolla Dennis Lehanen Likaista rahaa -rikoskirjan (Tammi, 2014). Päätin niputtaa dekkarit samaan juttuun, joten olkaapa hyvät, vienosti kalmanhajuisia lukuvinkkejä viikonloppuun:
Dennis Lehanelta on käännetty rikoskirjoja vaikka kuinka monta, mutta tulin vasta nyt tutustuneeksi herran tuotantoon kirjallisessa muodossa. Hänen kirjoistaan on tehty useita filmatisointeja (lukemani Likaista rahaakin on varustettu leffakannella), ja niistä olen nähnyt ainakin Menneisyyden ote -leffan. Muistojeni mukaan elokuva oli erittäin hieno, ja tarjosi katsojalle nurhuista amerikkalaista pikkukaupunkilaistunnelmaa ja menneisyyden saloista kumpuavaa, asteittain tihentyvää jännitystä…

Dan Rhodesin romaani Pieni valkoinen auto (Sammakko, 2006) oli täsmäisku Helmet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Olen tutkaillut omaa hyllyäni kaikkia kesken olevia haasteita silmällä pitäen (jotta tulisi luettua myös niitä hyllyyn jemmattuja kirjoja!), ja Rhodesin kirja oli nappilöytö vaikeaksi arvelemaani haastekohtaan. Tykästyin Rhodesin oudon ylläkselliseen kirjoitustyyliin luettuani hänen novellikokoelmansa Älkää kertoko minulle totuutta rakkaudesta, ja innostuksen puuskassa hankin muutakin hänen tuotantoaan. Pieni valkoinen auto ei yltänyt aivan novellien tasolle, mutta hupaisa pikku romaani oli silti viihdyttävää luettavaa.
"Töissä Veronique pelkäsi, että mainitsisi tappaneensa prinsessa Dianan viikonloppuna. Hän oli harjoitellut sen mainitsematta jättämistä viedessään Césarin aamukävelylle, ja koko matkan toimistolle - kadulla ja Métrossa. Hän päätti, että paras strategia olisi olla sanomatta yhtään mitään siltä varalta että tunnustus lipsahtaisi h…

Historiani Blueberry-sarjakuvien parissa on lyhyt: nuoruudessani Blueberry ilmestyi joidenkin sanomalehtien sarjakuvasivuilla, joista luutnantin seikkailuja tuli silloin tällöin silmäiltyä. Kovin vangitsevia ne eivät olleet, sillä en tainnut milloinkaan innostua sarjasta niin paljon, että olisin jaksanut seurata jotain tarinaa alusta loppuun. Muistini mukaan ruudut olivat tummasävyisiä (lue: suttuisia) enkä päässyt perille siitä, miksi luutnantti oli nostettu sarjan nimihahmoksi. Eli saattoipa olla liian hienostunutta kamaa silloiseen makuuni. 😅 
Parhaillaan menossa oleva Sarjakuvahaaste rohkaisi minut uudistamaan heiveröisen tuttavuuteni Mike Blueberryn kanssa. Kirjaston sarjakuvahyllyssä oli näet tarjolla komeita yhteisniteitä Blueberryn seikkailuista. Niissä kuvat on väritetty ja Blueberryn taustaan johdattelee esipuhe. Kauas ollaan siis tultu muistojeni Blueberrystä, ja tämä uutukainen lukupaketti on jo ulkoiselta olemukseltaan tosi houkuttelevan näköinen (joo, tykkään siitä, et…

Hei hoi kirjabloggaajat, huhtikuun lopulla vietetään jälleen Lukukeskuksen järjestämää lukutapahtumaa, Lukuviikkoa! Tänä vuonna Lukuviikko on 16. - 22.4.2018, ja viikon teemana on Mun tarina:
"Lukuviikon 2018 teemana on Mun tarina. Haastamme kaikki kertomaan oman tarinansa kirjallisuuden keinoin. Lukuviikkoon voi osallistua mm. jakamalla oman lempitarinansa eteenpäin kirjavinkkinä, järjestämällä tapahtuman ja hyödyntämällä Lukuviikon tarjoamia materiaaleja."

Lukuviikko heitti ilmoille yleisen haasteen, ja minä päätin haastaa mukaan kirjabloggaajat. Mitäpä jos vinkattaisiin meidän Mun tarinat, omat lempikirjat ja parhaat kirjavinkit haasteen aloituspäivänä, maanantaina 16.4.2018? Voit vinkata vain yhtä kirjaa, sitä kaikkein parasta kirjavinkkiä juuri nyt, tai useampaa kirjaa, esimerkiksi jonkin sinulle läheisen teeman mukaisesti. Lempikirja voi olla jokin kauan aikaa sitten luettu kirjaa, josta on jäänyt sinulle lämpimät lukumuistot, tai aivan hiljattain sinua sykähdyttäny…

Michael Cunninghamin Illan tullen (Gummerus, 2014) ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (Otava, 2003) ovat pötkötelleet bloggausjonossani viime vuoden joulukuusta asti. Ei ole mukamas löytynyt sopivaa hetkeä bloggaamiselle. No, nyt löytyi ja lyhyiden miniarvioiden kera sanon heipat kirjalliselle vuodelle 2017:
Illan tullen on ensimmäinen Cunninghaminilta lukemani kirja. Kirja valikoitui luettavakseni lähinnä kauniin kansikuvan ja houkuttelevan takakansitekstin ansiosta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yourkin taide- ja kulttuuripiireihin, ja näkökulma on hyvin miehinen. Päähenkilönä on keski-ikäinen taidegalleristi Peter Harris, jonka rauhallinen elämäntyylinsä kokee pienen järistyksen, kun vaimon boheemi pikkuveli muuttaa heidän kotiinsa asumaan joksikin aikaa. Järistykset ulottuvat Peterin tunne-elämään asti, ja hän huomaa päätyvänsä puntaroimaan avioliittonsa tilaa ja oman minuutensa rakennuspalikoita.
Tykkäsin Illan tullen -kirjan rauhallisen jouhevasta tunnelmasta neljän Goodreads…