Oksan hyllyltä

Marianne Cedervallin Varjo yössä (Otava, 2023) aloittaa uuden, Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Ruotsalaiset dekkarisarjat eivät yleensä herätä minussa suurta innostusta, mutta Cedervallin nimi dekkarin kannessa herätti huomioni. Hänen vuonna 2012 ilmestynyt Ajattelen sinua kuolemaasi asti -dekkarinsa (joka myös sijoittuu Gotlantiin) oli nimittäin blogini alkuvaiheen arvioita, ja Cedervallin nimi nosti mukavia lukumuistoja mieleen. Varjo yössä päätyi siis lukupinoon, mutta nostalgia ei siivittänyt leppoisaa cozy crime -tarinaa lentoon.  Kirjan päähenkilönä on Tukholmasta Gotlantiin muuttanut Anki, joka on hiljattain jäänyt leskeksi. Hän on ostanut itselleen viehättävän talon, jonka talliin on tulossa pari islanninhevosta - Anki kun on päättänyt elvyttää rakkaan hevosharrastuksensa. Idylli kuitenkin särkyy varsin nopeasti, kun lähistöllä myrkytetään arvokas hevonen ja ihmisruumiita ilmaantuu useampia. Cozy crime -dekkareissa murhia tapaavat ratkoa ties ketkä, ja tässä kirjassa a

Kesä 2023 lähestyy huimaa vauhtia ja sehän tarkoittaa, että heinäkuun viimeisenä päivänä kirjablogeissa julkaistaan klassikkokirjojen arvioita. 😊 Kirjablogaajien klassikkohaasteen kierros numero 17 on siis edessä 31.7.2023, ja voit ilmoittautua mukaan tämän jutun kommenttilaatikossa. Kirjavalintaa ei tarvitse vielä  tehdä, mutta toki voit kertoa jos sinulla on jokin suunnitelma siitä, minkä klassikon aiot haasteeseen lukea. Tervetuloa mukaan lukemaan klassikoita! 💖Tarkempia ohjeita löytyy kuvan alta. Logo: Niina T. / Yöpöydän kirjat -blogi: https://kirjakissa.blogspot.com/ Klassikkohaasteen viralliset säännöt: Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea (mutta et ole vielä lukenut), ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) Lue valitsemasi klassikko. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2023. Linkitä postauksesi koontipostauk

Ihanaa huhtikuuta kaikille! Luin viime viikolla loppuun pari kirjaa (Bo Carpelanin Kesän varjot ja Tove Ditlevsenin Aikuisuuden ), ja naputtelin niistä miniarviot tähän juttuun. Saan näillä kirjoilla alulle muutamat lukuhaasteet, joissa onneksi on vielä runsaasti lukuaikaa jäljellä: Jokken kirjanurkan Finlandia-haasteen ja Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaasteen . Molemmat haasteet kurkottelevat hieman vanhempaan kirjallisuuteen, ja tämä tuntuu sopivan minulle oikein mainiosti juuri nyt. Kevään uutuuskatalogit ovat minulla edelleen selaamatta (tosin pääsiäisenä ajattelin tsempata näiden suhteen!) ja huh, syksyn katalogeja tipahtelee jo myös julki... hengästyttää tuo uutuuksien tahti! Taidan himmailla vielä hetken ja lukea vanhempia kirjoa ja omia 😊. * Bo Carpelan: Kesän varjot (Otava 2005, suomennos Oili Suominen) Jokken kirjanurkassa käynnistyi loppuvuodesta Finlandia-voittajien lukuhaaste , ja Bo Carpelanin Kesän varjot löytyi lukupinooni tämän haasteen myötä. Koetan tsempat

Mikael Niemen Veden viemää (Like, 2013) ilmestyi vuonna 2013 eli samana vuonna, kun perustin Oksan hyllyltä -blogini. En suinkaan valinnut kirjaa luettavakseni tällä perusteella vaan lähinnä sattumalta, kaivellessani luettavaa omasta hyllystä. Mutta olipa hauska sattuma! Googlatessani muiden bloggauksia kirjasta vastaan alkoi tulla tuttuja, jo hiljentyneitä blogeja 💖, joita seurasin aikoinaan tiiviisti... mutta onneksi Amman kirjablogi ja Kirsin kirjanurkka ovat edelleen aktiivisia! Minulta meni aikoinaan Niemen katastrofiromaaniksi nimetty romaani täysin ohi, mutta no, löysinpä hänen hittiromaaninsakin vasta noin 20 vuotta sen julkaisun jälkeen eli Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä tuli luettua noin kolmisen vuotta sitten. Kuljen siis aivan jälkijunassa Niemen kirjojen suhteen, mutta hyvä kirjallisuus kestää aikaa, ja siihen laariin kaikki lukemani Niemen kirjat totisesti kuuluvat. Veden viemää ei yllä aivan samalle tasolle Populäärimusiikin kanssa, mutta jos kaipaat säpäkäs

Kirjasomessa on äänestetty Blogistanian 2022 -palkinnoista eli viime vuoden parhaista kirjoista! Oma blogini toimi Blogistanian Globalian eli käännöskirjojen palkinnon vastuublogina. Äänestyksen tulokset löytyvät logon alta. Globaliassa äänesti yhteensä 39 kirjasomen edustajaa, ja äänet jakaantuivat 70 kirjan kesken. Muiden kategorioiden tulokset löytyvät seuraavista vastuublogeista: * Blogistanian Tieto -  Jotakin syötäväksi kelvotonta * Blogistanian Finlandia -  Kirjakaapin kummitus -blogi * Blogistanian Kuopus - Yöpöydän kirjat     Onnittelut voittajalle ja kaikille pisteitä saaneille kirjoille! Kiitokset kaikille äänestäjille! 😊 💗 Logo: Marja-Leena Liipo Kirjabloggaajat, -grammaajat, -tubettajat ja -tokkaajat äänestivät vuoden 2022 parhaista käännöskirjoista seuraavasti. 1. sija: Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen (WSOY); suomennos Kaijamari Sivill, äänikirjan kertoja Karoliina Niskanen - 24 pistettä Booker-palkittu, feministinen romaani sai mm. seuraavanlaisia arvio

Blogistanian 2022 -äänestys päättyi eilen, ja alta löytyvät minun ääneni. Luin viime vuonna aika vähän, mutta löysin sentään kirjoja kaikkiin muihin kategorioihin paitsi Tietoon. 😊 Näitä kirjoja voin suositella lämpimästi! Äänestyksen tulokset julkaistaan huomenna maanantaina kello 10! Täältä minun blogistani löytyvät Globalian äänestystulokset. 😊 Omat äänini menivät seuraaville kirjoille: Blogistanian Finlandia: 3 pistettä: Juuli Niemi: Mahdottomia oletuksia   2 pistettä: Kati Rapia: Voimia! Tähtitieteilijän vaimon paluu   Blogistanian Kuopus: 3 pistettä: Siiri Enoranta: Maailmantyttäret   2 pistettä: Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi 1 piste: Sisarukset Grémillet 2: Cassiopéen ihastus   Blogistanian Globalia: 3 pistettä: Eva Menasse: Dunkelblum 2 pistettä: Maylis de Kerangal: Sillan synty  1 piste: Simone Buchholz: Hotel Cartagena  

Viime vuoden kirjoista vielä viimeinen pari blogiin eli miniarviot kahdesta oikein hyvästä äänikirjasta, jotka kuuntelin syksyllä 2022. Eva Menasse: Dunkelblum (Siltala, 2022; suomennos Raija Nylander, lukija Karoliina Kudjoi) Eva Menassen Dunkelblum valikoitui kuunteluun yksinomaan kirjan lukijan vuoksi. Fanitan Karoliina Kudjoin persoonallista ääntä, joka sopi aivan täydellisesti tähän itävaltalaista Dunkelblumin pikkukaupunkia kuvaavaan romaaniin. Äänikirja oli pitkähkö (ainakin minun mittapuullani), noin 16 tuntia, mutta Kudjoin hypnoottinen ääni kyllä piti mielenkiinnon vireillä. Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, rautaesiripun murtumisen aikaan. Dunkelblumin kaupungissa menneet tapahtumut toisen maailmansodan ajoilta asti alkavat nousta esille, ja romaani peilaa maan lähistoriaa pienen paikkakunnan asukkaiden kautta. Näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä, ja kirja kenties olisi saattanut sopia paremmin luettavaksi kuin kuunneltavaksi. Monitahoinen kokonaisuus välittyi