Oksan hyllyltä

Nam Len novellikokoelma Merimatka (Like, 2009) päättää oman osuuteni pian loppuvassa novellihaasteessa. Löysin kirjan toisen haasteen vinkkilistalta, ja huikkaankin tässä kirjavinkkikiitokset Kirjoja ulapalta -haasteen emännälle Nannalle. 😊

Novellien luku on minulle usein tahmeaa, mutta Merimatkan novellit osuivat omaan novellimakuuni todella hyvin. Len kokoelman seitsemän novellia olivat pituudeltaan reilun mittaisia, parhaimmillaan lähes 70 sivuisia, ja vältyin siltä ikävältä tunteelta, että tarinat loppuvat ennen kuin ovat edes ehtineet alkaa ja että suurin osa kokoelman novelleista ehtii häipyä mielestä ennen viimeistä novellia. Len novellien tapahtumaympäristöt kuljettavat lukijaa ympäri maapalloa, Amerikkaan, Teheraniin, Hiroshimaan, Australiaan... Le hallitsee maisemanvaihdokset suvereenisti, sillä ainakin minä tunsin elävästi, miten vaikkapa Hiroshimassa kello käy tuskallisen hitaasti kohti hetkeä, jolloin novellin ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tai kuinka amerik…

Sivujen välissä -blogin Hanna emännöi Kesäkuun lukumaratonia, jonka varsinainen maratonpäivä on huomenna, lauantaina 16.6.2018. Alunperin tarkoitukseni oli jättää tämä kesän ensimmäinen lukumaraton väliin, sillä arvelin, että lomareissulla olo tuo päivään muuta puuhaa. No, reissun päällä ollaan mutta niskassa roikkuvat pilvet, jyrisevä ukkonen ja ajoittaiset sadekuurot loivat yllättäen varsin otolliset olosuhteet lukemiselle, joten hoplaa, päätin hieman ex tempore -tyylisesti osallistua maratonille. Ainakin tänään ja huomenaamulla ehdin syventyä mukana oleviin kirjoihin ja lukulaitteen antimiin, ja jos sää kirkastuu, lukuhommia voi aina jatkaa aurinkovarjon alla.

Lukulaitteessani on luettavaa vaikka kuinka paljon, mutta en millään osaa lähteä matkaan vain e-kirjojen kanssa. Tällä kertaa voin valita luettavaa tämmöisestä pinosta: 

Ja näitä olen jo ehtinyt aloittelemaan:

Pääasiassa olen lomaviikon aikana lueskellut Vieraan lasta, joka onkin ollut ihanaa lomalukemista. Hillityn brittilä…

Dekkariviikon juttuni jatkuvat leppoisien dekkareiden merkeissä. Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarja on ollut minulle kepeää kesälukemistoa jo muutamana kesänä, ja toukokuun loppupuolella lukaisin Stenin uusimman suomennoksen Totuuden nimessä (WSOY, 2018). Juonen tai henkilögallerian osalta kirja ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta enpä sellaista kaivannutkaan: Sandhamnin murhien konsepti toimii sellaisenaan minulle tosi hyvin kirja vuodessa -tahtiin luettuna. Sopiva sekoitus tuttujen päähenkilöiden parisuhdekuvioita, jokin murhajuttu ja idyllisiä saarislaismaisemia - kyllä niiden parissa jokusen tunnin viettää ilokseen.

Totuuden nimessä kuljettaa juonta lasten purjehdusleirin tapahtumissa ja toisaalla juristi Nora Linde koettaa selvitä talousrikostapauksesta oikeussalissa. Noran poliisiystävä Thomas joutuu tutkimaan purjehdusleirillä tapahtunutta lapsen katoamista, ja kas kummaa, kun juonilangat ennen pitkää somasti yhdistyvät. Parisuhderintamalla Thomas kipuilee Perni…

Millainen on loistava trilleri? Sellainen, jonka juoni saa kihisemään jännityksestä ja pitää istua käsien päällä (kuvainnollisesti, koska sivua on jollain konstilla käännettävä), jottei kurkkaisi kirjan lopusta miten tässä oikein käy. Gin Phillipsin Niin kuin me olisimme kauniita (S & S, 2018) oli minulle juuri tällainen tapaus. Kirja alkaa siitä, kun nuori Joan-äiti on viettänyt mukavaa päivää eläintarhassa pienen Lincoln-poikansa kanssa, ja juuri kun he ovat poistumassa, eläintarhan rauha rikkoutuu ja todellisuus muuttuu äkkiä aivan toisenlaiseksi. Tarhassa alkaa kuuluu ammuskelun ääniä, ruohikolla lojuu ruumiita - mitä ihmettä oikein tapahtuu? Tätä saa lukija ihmetellä yhdessä Joanin kanssa, kun tämä päättää paeta suojellakseen itseään ja ennen kaikkea rakasta Lincoln-poikaansa.
"Teinipoikia, hän miettii, sitä nuo asemiehet ovat. He eivät ole miehiä, tai korkeintaan he ovat hädin tuskin miehiä. Ja he ovat ääliöitä. Hän ei anna lasten leikkejä leikkivien teiniääliöiden tap…

Andreï Makinen Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY, 2012) oli mieluisa löytö kirjaston novellihyllystä. Olen lukenut Makinelta aikaisemmin vain yhden romaanin, kun reilut neljä vuotta sitten Ranskalainen testamentti ihastutti kauniilla kielellään. Usein on tullut silmäiltyä Makinen kirjoja kirjaston hyllyssä, mutta vasta näin novellihaasteen loppumetreillä innostuin jälleen Makinen pariin. Ikuisen rakkauden kosketuksia on surumielinen ja herkkätunnelmainen kahdeksan novellin kokoelma, joka tuntui parhaimmalta novelli illassa -tyylisesti nautittuna.
"Vaitonaisen vaelluksemme aikana me ajattelimme samoja selkeitä asioita. Minä näen taas sodanjälkeisen lapsuutemme ja kaikki ne kauhut joilta pelastuimme. Meidän sukupolvemme osaa kääntää sivua, syöksyä kohti tulevaisuutta, nauttia rakkauden piirileikistä. Zorkalla ei ollut yhtä hyvä onni. Menneisyys oli hänelle kuin pensaikossa vaaniva lumilaikku, se kamppasi hänet, hän kaatui ja hänet sieppasi ja vei mennessään aika, jolloin kuolemi…

Pari kesää sitten Joëlle Jonesin Lady Killer -sarjakuva vei minulta täysin jalat alta. Dekkarien ja sarjakuvien ystävänä ihastuin näyttävään piirrostyyliin ja hurmaavan ladyn pimeään puoleen: suloinen perheenäiti Josie Schuller hankkii mukavasti omia tuloja täydellisen tehokkaana palkkatappajana. Vintage-henkinen sarjakuva on nyt saanut jatkoa, ja Lady Killer Vol. 2 oli lähes yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin osa. Sarjan aloitus taisi säväyttää ja shokeerata juuri erilaisuudellaan, ja nyt kun idea oli jo tuttu, Lady Killerin vetovoima aavistuksen verran kärsi. Mutta päädyin silti antamaan myös Vol. 2:lle Goodreadsiin 5 tähteä. Kyseessä on sentään eräs suosikkisarjani, joka on säilyttänyt laadukkaan tasonsa jatko-osassakin.

Albumin piirrosjälki on tuttuun tapaan upeaa katsottavaa. Lähes jokainen aukeama sisältää vietteleviä silmäkarkkiruutuja! Josien näyttävä puvustus luo hienon ristiriidan hänen veriselle "ammatilleen" ja tykkään tosi paljon albumiin sijoitelluista koko sivun k…