Tekstit

#hyllynlämmittäjä: Pelin henki - Chad Harbach

Kuva
Hyllynlämmittäjä-haasteeni on nitkahdellut nihkeästi eteenpäin, mutta Chad Harbachin Pelin henki (Otava, 2013) nostaa luettujen määräni neljään. Ja kun olen tuominnut kaksi kirjaa kesken jääneiden pinoon (ja olen jo ko. kirjat myös kierrättänyt eteenpäin), niin tässähän ollaan jo hyvinkin haasteen puolivälissä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Pelin henki osoittautui erinomaisen hyväksi ja mieltä lämmittäväksi kirjaksi, keskivertoa paljon paremmaksi lukuromaaniksi. Tämmöisiä aarteita on kiva löytää omasta hyllystä!

Amerikkalaiseen yliopisto- ja baseball-maailmaan sijoittuva romaani on suomenkielisen nimensä mukaisesti vahvasti urheiluhenkinen, mutta ihmissuhteiden kuvaus limittyy silti sulavasti hienhajuun ja fyysiseen ponnisteluun. Pelin hengen keskiössä ovat pienessä Westishin yliopistossa opiskelevat Mika Swartz ja Henry Skrimshander. Henry on Miken löytö, todellinen lahjakkuus baseballissa. Miken johdolla vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Henry tutustuu yliopist…

Naisten aakkoset: U

Kuva
Tarukirjan Margitin aloittamassa Naisten aakkoset -haasteessa on vuorossa U. U-naisia piti jo kaivella muistin perukoilta (varsinkin, kun eräs tärkeä nimi tuli käytettyä jo L-kirjaimessa), mutta sain sentään vastaukset kaikkiin kolmeen kysymykseen:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Heiveröisin perustein eli vain yhden luetun kirjan perusteella vastaan Ljudmila Ulitskaja. Ulitskajan Iloiset hautajaiset oli mieluisa yllätys jokunen vuosi sitten, ja omaan hyllyyni on sittemmin löytänyt tiensä paksu pokkari Vihreän teltan alla. Se komeilee Hyllynlämmittäjät-haasteen listallani, joten ehkäpä otan kirjan vielä tämän vuoden puolella lukuun. 600 sivua tiheään painettua tekstiä on vain toistaiseksi tuntunut liian tuhdilta lukupaketilta.
Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Kirjaimen helpoin nimi on tietysti yhdysvaltalainen näyttelijä Uma Thurman. Tappavan cool Uma hurmasi minut Quentin Tarantinon Kill Bill -leffoissa, ja…

Sarjakuvaa: Jacques Tardi: West Coast Blues

Kuva
Huh, jopas tein löydön sarjakuvan sarjalla! Jacques Tardin nimi pamahti tietoisuuteeni kertarysäyksellä heti West Coast Blues (Fantagraphics Books, 2009) -albumin ensimmäisillä sivuilla. Järisyttävän upeaa ja pikkutarkkaa piirrosjälkeä, ja miten letkeän cool, hieman tarantinomainen meininki rikostarinan ruuduissa! Olin aivan myyty, joten West Coast Blues saa täydet viisi tähteä Goodreadsiin.

Totta kai kävin oitis googlaamassa Tardin muuta tuotantoa, ja jouduin taas kerran silmätysten puutteellisen sarjakuvatietämykseni kanssa: ranskalainen piirtäjätaituri on saanut pitkän uransa aikana muhkean määrän palkintoja ja palkintoehdokkuuksia, joista ensimmäinen on jo vuodelta 1974. Minulla riittää siis luettavaa, sillä tätä herkkua on ehdottomasti saatava lisää.

West Coast Blues on sarjakuvaversiointi Jean-Patrick Manchetten rikosromaanista. En ole kyseistä romaania lukenut (aivan tuntematon suuruus minulle tämä Manchette), mutta on vaikea uskoa sen olevan Tardin versiota vetävämpi. West Coa…

Fred Vargas: Neptunuksen sauva

Kuva
"Selkä kellarin tummaa seinää vasten Jean-Baptiste Adamsberg tarkasteli valtavaa lämmityskattilaa, joka lakannut toimimasta kaksi päivää aiemmin. Lauantaina lokakuun neljäntenä päivänä suoraan Pohjoisnavalta puhaltava tuuli oli pudottanut ulkolämpötilan yhteen asteeseen. Lämmitysasioista mitään ymmärtämättä komisario tutki hiljaisen kattilan kylkeä ja putkistoa siinä toivossa, että hänen hyväntahtoinen katseensa saisi rakkineeseen hiukan eloa tai lennättäisi paikalle korjaajan, jonka piti tulla mutta jota ei näkynyt." (s. 7) Heipä hei taas, Jean-Baptiste (ja ♥, mitäs turhia kursailemaan...). Fred Vargaksen persoonallisen hämäräperäiset Adamsberg-dekkarit ovat olleet suosikkejani vuosien ajan, joten uusi Adamsberg on aina minulle suuri tapaus. Kesän korvilla kauppoihin tullut Neptunuksen sauva (Gummerus, 2017) on hieman vanhempaa Vargaksen tuotantoa, sillä kirja ilmestyi ranskaksi vuonna 2004. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa, että Adamsberg-sarjan suomenn…

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuva
P. D. James on minulle tuttu kirjailija ajalta ennen blogia, ja komisario Dalglieshin hillityn brittiläinen tyyli puraisi minuun aika lujaa jossain vaiheessa. Olikin mieluisa yllätys, että suomeksi ilmestyi hiljattain neljän rikosnovellin kokoelma Mistelimurha ja muita kertomuksia (Otava, 2017). En juurikaan lue novelleja, mutta kun mukana oli rikoksia, niin johan alkoivat novellit kiinnostamaan. 😉

Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti!

Kahdessa kokoelman tarina…

Sarjakuvaa: Paper Girls Volume 1 - Brian K. Vaughan, Cliff Chiang

Kuva
Brian K. Vaughan on ollut kirjablogeissa esillä Saga-sarjakuvansa tiimoilta, mutta minun makuuni Saga ei puoliksi luetun ensimmäisen osan perusteella osunut (liian roisi ja eritepitoinen fiilis ei napannut). Sen sijaan Vaughanin Paper Girls vaikutti paljon kiinnostavammalta tuttavuudelta. Amerikkalaisen pikkukaupungin lehdenjakajatyttöjen Halloween-yön tapahtumista kertova Volume 1 saapui minulle kirjastosta sopivasti juuri ennen kuun vaihdetta, joten pääsen osallistumaan Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen täydellisesti teemaan sopivalla kirjalla.

Vaughan on käsikirjoittanut tv:ssä taannoin pyörinyttä Lost-sarjaa, ja se on helppo uskoa Paper Girlsin perusteella. Valitaan miljöö ja heitetään sinne kaikkea outoa. Tämä resepti toimii hyvin myös amerikkalaisessa esikaupungissa, jossa 12-vuotiaat, reippaan räväkät lehdenjakajat kokevat elämänsä Halloween-yön. En halua pilata uusien lukijoiden ylläreitä, joten sanonpa vaan: olkaa varuillanne.

Albumin piirrosjälki on Cliff C…

Blogin esittelysivua päivitetty!

Kuva
Innostuin päivittämään blogini esittelysivua Marika & Blogi, joka löytyy täältä. Edellisen version olen kirjoittanut silloin, kun perustin blogini. Tuosta päivästä on aikaa jo reilut neljä vuotta, joten jopas oli korkea aika pyyhkiä pölyt sivulta. Jos siis jotakuta kiinnostaa blogini "tarina" (johon ei sisälly kihelmöivää jännitystä tai dramaattisia juonenkäänteitä), niin voit lukea tekstin myös tästä jutusta.
Blogini on ollut hiljainen kuluneen viikon aikana. Syynä ovat arjen kiireet, ja pieni syyslomanen, jonka vietin mieheni kanssa. Ilmeisesti viikon tauko blogikirjoittelusta nostatti kirjoitteluinnostusta, sillä blogiesittelystäni tuli melkoinen jaarittelu vaikka alunperin tarkoitukseni oli kertoa vain lyhyesti muutamien suosikkikirja-aasinsiltojen kautta blogini taustoja. Kävikin niin, että juttuun päätyi ainoastaan yksi iki-ihana suosikki ja teksti venyi ja vanui. 😊
Ensi viikolla on luvassa paluu kirjajuttujen pariin. Osallistun Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogi…