Guillaume Musso: Kirjailijoiden salattu elämä
Guillaume Musso on ranskalainen kirjailija, jonka teoksia Siltala on hiljan alkanut julkaista suomeksi. Herralta näkyy ilmestyneen jo kolme käännöstä, ja omaan lukupinooni valikoitui viime vuonna ilmestynyt Kirjailijoiden salattu elämä (Siltala, 2024). "Menestystrillerissä yhdistyvät huimat juonenkäänteet, tunnelmalliset maisemat ja rakkaus kirjallisuuteen", lupaa takakansi. "Huimat juonenkäänteet" harvoin lupaa mitään hyvää (terkuin skeptinen lukija), mutta tässä tapauksessa mainoslause oli täydellisen oikeassa, ja Musson erittäin kirjallinen mysteeridekkari piti minua tiiviisti otteessaan vuodenvaihteessa. Aivan mainio kirja!
Kirjan keskeinen hahmo on kirjailija Nathan Fawles, joka kolmen menestysromaanin jälkeen äkillisesti ilmoitti jättävänsä kirjailijantyönsä ja asustelee nyt erakkomaiseen tyyliin postikorttimaisen kauniilla Beaumontin saarella. Kirjan alussa Fawlesin pakeille pyrkii parikin nuorta henkilöä: saaren kirjakauppaan töihin pestautunut kirjailijanalku ja viehättävä toimittaja. Kummallakin on omat syynsä tavoitella Fawlesia, ja juonilangat alkavat mukavasti syheröityä, kun saaren rannalta löydetään murhatun naisen ruumis.
Kirjailijoiden salattu elämä on sillä lailla jännästi kirjoitettu murhamysteeri, että poliisien tekemä työ vilahtelee etäisesti jossain taustalla, ja etualalla häärivät Fawles ja hänen kintereillään olevat tyypit. Pidin tavattomasti kirjan hitusen yliampuvan dramaattisesta pohjavireestä, joka toisinaan pulpahteli pintaan esimerkiksi tämmöisinä toteamuksina:
"Koska Fawles uskoi fiktion sääntöihin, hän oli varma, että tulisi kuolemaan.
Vielä tänään."
Kirjaan on ahdettu paljon kaikenlaisia kirjallisia viittauksia (niistä on kooste kirjan lopussa), mutta itse en näihin jaksanut kovin isosti paneutua. Luin Kirjailjoiden salattua elämää puhtaasti viihtymismielessä, ja sivut kääntyivät todella tiuhaan. Juoni veti hienosti, ja nautin kirjan kepeän kesäisestä tunnelmasta, huimista juonenkäänteistä (niitä siis todellakin riittää) ja siitä, että keitos pysyi kuin pysyikin kasassa, ja draamaa ja vauhtia riittii aivan viimeiselle sivulle asti. Kirjailijoiden salattu elämä ei ole se kaikkein ryppyotsaisin dekkari, vaikka juoneen on saatu mukaan myös todella synkkää juoniainesta. Tämmöinen tyyli ei ole helppo hallita, mutta Musso onnistuu erinomaisesti.
Musson pari muutakin suomennosta menevät oitis lukulistalleni. Tämä nyt lukemani kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin, ja suosittelen tätä lämpimästi heille, jotka haluavat lukea tavanomaisesta poikkeavan murhakirjan.
Helmet-haaste: 45. Kirjassa on isä ja tytär
Mussoa on paljon kehuttu, mutta itse en lukenut yhtään hänen teostaan. Nyt huomasin, että häneltä tulee uutuus nyt tammikuussa ja siihen ajattelin tutustua.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, laitoin heti varaukseen! En ole vielä ehtinyt tutustua kevään katalogeihin, joten en ole ihan perillä uutuuksista (eikä tuota tammikuun kirjaa jostain syystä näy linkkaamallani Siltalan Musso-sivulla).
PoistaPari muutakin tuttua on kehunut minulle Mussoa. Ehkä pitäisi kokeilla.
VastaaPoistaKannattaa kyllä kokeilla, jos kaipaat hieman kevyempää kirjaa johonkin väliin! Tämä oli minusta oikein toimiva "kirjallinen" kirja. :)
PoistaOlen lukenut ensimmäisen suomennoksen Tyttö ja yö ja huomannut, että uusiakin teoksia on ilmestynyt. Tämähän kuulosti ihan luettavalta dekkarilta.
VastaaPoistaNäköjään nyt tammikuussa ilmestyy jo neljäs suomennos. Tämä nyt lukemani oli kyllä hyvä, sopivasti vähän erilainen dekkari. :)
Poista