Oksan hyllyltä

Kuukauden kieli -lukuhaasteessa maaliskuun kielenä on islanti, ja ehdin kuin ehdinkin lukea ja blogata sopivan kirjan maaliskuun puolella. Kun puhutaan islannista käännetystä kirjallisuudesta, minulle ensimmäisenä mieleen tulee kirjablogeissa aina silloin tällöin vilahteleva Sjón ja muutamat dekkaristit, joilta tunnutaan kääntävän tasaiseen tahtiin uutta luettavaa. Dekkareiden suhteen minulla on menossa kuiva kausi eli eipä nappaa lukea rikoksista juuri nyt. Sjón oli siis helppo valinta ja otin lukuun muutama vuosi sitten paljon huomiota saaneen pienoisromaanin Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014). Kirja pärjäsi mukavasti Blogistanian Globalia -äänestyksessä enkä ihmettele sitä laisinkaan. Olisin nimittäin voinut itsekin äänestää kirjaa, jos olisin sen sattunut ko. vuonna lukemaan - sen verran omaperäinen ja hieman outo pieni kirja on kyseessä. Poika nimeltä Kuukivi esittelee päähenkilönsä, nuoren pojan nimeltä Máni Steinn, aika raflaavasti mutta ei hätää, meno asettuu alkusivuje

Ystävänpäivän lukumaraton alkaa olla aatoksissa jo sen verran taka-alalla, että näppiksen äärelle on kiva tulla kirjoittamaan kirjajuttuja. Vähän aikaa lukurupeaman jälkeen nimittäin tuntui, etten halua lukea riviäkään enkä kirjoittaa blogiini mitään. Taisi tulla kumpaakin lajia jonkin sortin yliannostus yhden vuorokauden aikana... mutta olihan se silti hauskaa. :) Sain luettua neljä kirjaa loppuun asti lukumaratonilla, ja tässä tulee lyhykäiset tunnelmat Salla Simukan Valkea kuin lumi -kirjasta sekä Sjónin Skugga-Baldurista . Molemmissa kirjoissa on erittäin hieno kansilehti, mutta vain Skugga-Baldur onnistui vakuuttamaan myös sisällöllään. Valkea kuin lumi (Tammi, 2013) sen sijaan oli minulle melkoinen pettymys. Kirja oli yhtä nopeaa luettavaa kuin sarjan avausosa (=syy, miksi valitsin kirjan maratonille), mutta koukut jäivät kovin vaisuiksi. Lumikki Andersson -trilogian avausosa Punainen kuin veri oli jopa yllättävän hyvä, jännittävä ja synkän uhkaava tunnelmaltaan. Sarjan k