Oksan hyllyltä

Olen blogissani pari kertaa tehnyt kuvallisen haasteen nimeltä Vuosi kuvina. Sen ideana on kuvata samaa paikkaa kuukauden välein, koko vuoden ajan, jolloin valitusta paikasta kertyy yhteensä 12 kuvaa. Nappasin haasteen aikoinaan jostain muusta blogista, ja pidin siitä niin paljon, että päätin herättää sen taas henkiin. Olin kesäloman jälkeen silti sen verran skeptinen oman haasteinnostukseni (ja hapuillen henkiin herätetyn blogini) kanssa, etten heti päräyttänyt ottamiani kuvia tänne blogiin vaan olen jemmannut niitä puhelimen muistissa. Nyt on kolmen kuukauden kuvat otettu, ja arvelen, että jaksan varmasti käydä kuvaamassa samaa paikkaa vielä seuraavan yhdeksän kuukauden ajan. Joten haaste saa siis näkyä blogissakin, ja aloitan sen kolmen ensimmäisen kuukauden kuvilla. Ennen tämän vuoden kuvia laitan tähän silti koosteet aiemmista Vuosi kuvina -haasteistani: * vuosi 2020 - Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha  * vuosi 2016 - Ainolan puisto  Kuvauspaikkaa miettiessäni ...

Vuosi kuvina -projektini on päässyt maaliin ja 12 kuvaa Oulun Ainolan puistosta on otettu. Tämän haasteen ideana on kuvata samaa paikkaa kuukauden välein. Haastetta on toteutettu jokusessa kirjablogissa, ja mm. Luettua elämää -blogin kuvakooste oli eräs innoittajani aloitellessani omaa kuvausprojektiani viime elokuussa. Valitsin kuvauspaikaksi vehreän Ainolan puiston. Alla olevasta kuvasarjasta näkyy, ettei kuvauskohta ole joka kuukausi osunut millintarkasti samaan kohtaan mutta tarpeeksi lähelle sentään. Monesti kuvaa ottaessa tuntui, ettei luonnossa ole tapahtunut juuri mitään sitten edellisen kuvan. Nyt koko sarjaa katsoessani huomaan erityisesti värien muutokset: joulukuussa sävyt muuttuivat mustavalkeiksi, huhtikuussa kuukauden väri oli ruskea ja yhtäkkiä joku käänsi kesän päälle toukokuussa. Projekti oli yllättävän hauska ja olen iloinen, kun viitsin käydä nappaamassa kuvan joka kuukausi. Alkuvuoden pakkasilla puuha koetteli motivaation rajoja, mutta 12 kuvan sarjaa on...

Kesäkuun kuvassa ei onneksi näy Oulun kesän kylmä sää: +14 astetta ja raikas tuuli. Neule piti olla takin alla kuvausreissulla: Jollei säätä ota huomioon, Ainolan puistossa näyttää ihanan vehreältä ja kukkealta: Päivän kirjaostokset sopivat dekkariviikon teemaan: Suomalaisen 3 pokkaria / 15 euroa -tarjouksesta ei löytynyt mieluisaa luettavaa, mutta noin 15 eurolla irtosi pari upouusissa kuosissa olevaa Fred Vargas -pokkaria. Molemmat komisario Adamsberg -tutkimukset olen lukenut, mutta halusin nämä kotihyllyyn odottamaan uusintalukua. Edellinen lukukerta on ajalta ennen blogia, joten pokkarihankintojen myötä tarjoutuu loistava tilaisuus tuoda suosikkisarjani blogiin esille.

Minulle on vaivihkaa kertynyt useita pidempiä postaussarjoja tänne blogiin, ja päätin niputtaa niistä kaksi yhteen postaukseen: Naisten aakkoset -haaste alkoi Tarukirja -blogista, ja oma osuuteni on edennyt D-kirjaimeen. D niin kuin Donna eli minun D-kirjaimestani löytyy kaksi Donnaa: Kuka on suosikkikirjailijasi? D onna Tarttin Jumalat juhlivat öisin koukutti minut vuosia sitten - nuorehkolle yliopisto-opiskelijalle Tarttin yliopistomaailmaan sijoittuva romaani oli kuin huumetta. Kului muutama vuosi ja pari lisää, ja ilmestyi Pieni ystävä, jota en edes harkinnut lukevani. Jokunen nuiva arvostelu riitti pelottamaan minut pois kirjan ääreltä, sillä ajattelin, etten halua pettymystä pilaamaan upean Jumalat -kirjan lukumuistoja. Pari kesää sitten uskaltauduin viimein Pienen ystävän pariin, ja sehän oli hieno, aivan omanlaisensa kirja. Ehkä kannatti odottaa ja luin kirjan oikeaan aikaan? Molemmat kirjat ovat olleet minulle viiden Goodreads-tähden kirjoja, ja Donna Tartt on...

Huhtikuun harmaus on saapunut Ainolan puistoon. Maaliskuun kuva löytyy täältä , ja kuukaudessa lumet ovat hävinneet lähes täysin. Vain lätäkön pintaa peittää sitkeä jääkerros: Keväistä vehreyttä saataneen odotella tovi jos toinenkin. Tämä on sitä aikaa vuodesta, jolloin minun tekee mieli laittaa laput silmille ja värittää lumen alta paljastuva ruskea, elottoman näköinen luonto mielikuvituksen voimin iloisemmaksi. Jokiuoman katselu aiheutti minussa samanlaisen reaktion. Vesi luuraa patoluukkujen takana, ja näkymä on pelkkää kiveä: Päivän iloisin asia: ostaa päräytin 4 päivän lipun ensi syksyn Helsingin kirjamessuille!! Lipun sai Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi 20 euron hintaan, ja tarjous on voimassa vielä tämän päivän ajan täällä . En tiedä vielä lainkaan ensi syksyn aikataulujani, mutta lipun huokea hinta houkutteli siinä määrin, että päätin ostaa sen jo nyt. Vaikka pääsisin messuilemaan vain parina päivänä, lippu on mielestäni edullinen. Nyt vain merkintä kalenteriin ...

Kevätaurinko hellii Oulua! Mittari on vielä muutaman asteen pakkasen puolella, ja tuulessa on hyinen vire, mutta - aurinko!! Vuosi kuvina -sarjan maaliskuun kuvassa näkyy harmaiden talvikuukausien jälkeen kirkkaan sininen taivas: Alla patonäkymä ja lisää sinistä taivasta. Aurinko, mitäs tuosta? Jos mietit näin, tule asumaan Ouluun syksyn ja talven ajaksi. Lokukuusta lähtien on semmoiset kelit, että keltaisen mollukan tarjoama valohoito saa hymyn huulille tähään aikaan vuodesta. Päivän tunnelmabiisi: Hän on täällä taas kuinka sua kaipasin täällä taas talven yli odotin ja täällä taas neiti kevät on tullut kaupunkiin Murtuu huulet kylmän talven kaiken alkaa hän uudelleen jostain kuulen tutun laulun hänen tiedän taas palanneen Sir Elwoodin Hiljaiset värit: Neiti Kevät

Vuosi kuvina -sarja on ehtinyt helmikuulle. Kävin Ainolan puistossa eilen, ja kuvauspäivä oli harmaa. Lunta on tuprutellut viime päivinä lisää, vaikkei sitä puiden oksilta huomaa: ***   Ilmoitus: olen perustanut kirjapuuhilleni oman Twitter-tilin: https://twitter.com/MarikaOksa. Lisäsin twitterin sirkuttelut näkösälle myös blogin sivupalkkiin. Palkkiin on päässyt kertymään kaikenlaista, joten tämä uusin tulokas päätyi melko alas. Saattaisi olla järkevää väsätä sivupalkki myös vasempaan reunaan, mutta en ole vielä inspiroitunut Bloggerin kanssa säätämiseen. Twitter on minulle vielä uusi juttu (joo, olen vaan ihan vähäsen jälkijunassa näiden lukuisten somekanavien kanssa), mutta tuntuu, että blogilinkkien ohella (nehän on tietysti pakko tunkea joka paikkaan...) sinne on helppoa naputella pieniä kirjakuulumista. Siis sellaisia, mistä ei blogijuttua irtoa. Facebook ei jostain syystä ole innostanut minua tämmöisen tuiki tarpeellisen pikkuinformaation jakoon, mutta Twi...

Tammikuun kuvan kävin ottamassa eilen. Oli kipakka pakkaspäivä, -24 astetta, ja Ainolan puiston käytävillä sai etsiä sopivaa kuvauskulmaa täydellisessä yksinäisyydessä: Puistonpenkit odottavat kesää, jäätelönsyöjiä ja auringosta nauttivia lomalaisia: Aurinko näyttäytyi eilen, joten ei puutu kuin se kesä (juu, talviaika alkaa jo riittää minulle):

Vuosi kuvina -sarjassa on vuorossa joulukuun kuva. Vihdoinkin lunta, edes vähäsen!! Kirjasähkökäyrän  Mai ja Luetaanko tämä? -blogin Kia muistivat minua hauskalla jouluhaasteella, jossa pitää listata kolme hullua joululahjatoivetta. Eli semmoisia, joita ei oikeasti voi odottaa joulupukin paketista saavansa: Työn ja opiskelun yhdistäminen on vaatinut tiukkaa suunnittelua ja kalenterin käyttöä. Voi kunpa ensimmäisestä joulupaketista löytyisi ajankääntäjä , jota Hermione käytti Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjassa! Vips vaan ja päällekkäisyydet työn ja opintojen kanssa olisi ratkaistu.  Vaikka voihan se olla, että minulle kävisi juuri niin hassusti kuin Hermionelle: "Mutta sinähän sai kokeesta kolmesataakaksikymmentä prosenttia oikein!" Ron sanoi.     "Niin sain", Hermione huokaisi, "mutta en kestä enää toista tällaista vuotta. Se ajankääntäjä oli tehdä minut hulluksi. Olen luovuttanut sen pois. Ilman jästitietoa ja ennustamista pystyn opis...

Viikon sekalaiset blogihöpötykset, olkaa hyvä: Sain L'amie de'l ABC -blogin Niinalta mukavan tunnustus / kysymys -haasteen. Haaste on jo kiertänyt monessa blogissa, joten en tällä kertaa laita sitä eteenpäin vaan vastailen vain Niinan kysymyksiin. Kiitos tunnustuksesta! ♥ 1. Miksi päädyit perustamaan blogisi? Olin seuraillut mm. liikunta- ja kirjablogeja jonkin verran ennen oman blogin perustamista. Pikku hiljaa rohkaistuin miettimään, uskaltaisinko perustaa oman blogin. Rento kirjoittelu kiinnosti, ja ainut aihe jonka tiesin vuorenvarmasti kiinnostavan minua aina ja ikuisesti oli kirjat. Kesälomalla pari vuotta sitten Oksan hyllyltä -blogi valtasi oman pienen tilansa bittimaailmassa, ja täällä sitä ollaan edelleen. 2. Millaisia tunteita bloggaaminen sinussa yleensä herättää? Koetan pitää bloggaamisen kivana, rentouttavana harrastuksena, joka vie ajatukset muualla työstä. Olen mielestäni aika sinut sen suhteen, mitä blogissani puuhaan enkä koe alemmuudentunte...

Vuosi kuvina -sarja jatkuu lokakuun kuvalla (syyskuun kuva löytyy täältä ). Kävin ottamassa kuvan eilen. Päivä oli harmaa ja pilvinen, eikä maastossa näy dramaattista muutosta verrattuna syyskuun kuvaan tai jopa elokuun kuvaan. Tämä muuttumattomuus on alkanut tympiä kuvausprojektin edetessä. Äkkiseltään sitä luulisi, että kolmessa kuukaudessa tapahtuisi jotain muutakin kuin että puissa on jokunen lehti vähemmän. Ehkä marraskuun kuvassa näkyy jo ensilumi? Enpä olisi uskonut, että alan odottamaan sitä. Ruska hulahti ohi melko vaatimattomasti tänä vuonna, eikä sen kauneus päässyt pujahtamaan valitsemaani kuvauspaikkaan. Mutta lumi muuttaa maisemaa taatusti. Marmatusten jälkeen kuukauden kuva: Olen raahannut kuvausreissuille mieheni mukaan, ja tällä kertaa retken vetonaulana toimi Pohjois-Pohjanmaan museolla vastikään avattu Lepakkonäyttely. Jyhkeän näköinen museorakennus on valmistunut vuonna 1931, ja rakennuksen arkkitehtinä on ollut Oiva Kallio. Sisäänkäynnin mahtipontisu...

Vuosi kuvina -juttusarjani alkoi kuukausi sitten , 16.8.2015. Virallinen kuvanottopäiväni olisi siis ollut keskiviikkona, mutta viikkoni oli niin kiireinen, että ehdin Ainolan puistoon vasta tänään. Päivä on ollut pilvinen ja tuulinen (mutta ei sentään isommasti sateinen), +15 astetta. Huomasin kotona, etten napannut kuvaa täysin samalta paikalta kuin kuukausi sitten, mutta koetan jatkossa sijoittaa kuvassa näkyvät puut suurin piirtein samaan kohtaan kuvaa: Vuosi kuvina: syyskuun virallinen kuva. Kuvauspaikalla ei pudonneita lehtiä tai syksyn ruskean keltaisia sävyjä juuri näy, mutta muualla puiston alueella vuoden ajan vaihtuminen näkyy jo selvemmin: Hyvää alkanutta syksyä blogini lukijoille!