Oksan hyllyltä

Kesäinen kirjankansibingohaasteeni päättyi 19.8.2018, ja on loppukoosteen aika. 10 bloggaajaa (oman blogini lisäksi) kertoi bingoilleensa kesän aikana, ja tässä ovat linkit heidän bingokoosteisiinsa: Elämä on ihanaa Evarian kirjahylly Jokken kirjanurkka Kirjan pauloissa Kirjapöllön huhuiluja Kirja vieköön!   Kirjojen kuisketta Nannan kirjakimara Oksan hyllyltä Sheferijm Villasukka kirjahyllyssä Kiitos osallistujille, onnittelut bingoriveistä ja hienojen kansien löytämisestä 😍. Jos blogisi puuttuu listalta, kerrothan sen kommenttiboksissa! Bingon suosituin ruutu oli... keltainen ja oranssi ! Iloisia kesävärejä löytyi 10 ruudukosta:   Anna Jansson: Murhan alkemia   - Elämä on ihanaa -blogi Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat, Toinen tuuli - Jokken kirjanurkka -blogi  David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa - Kirjan pauloissa -blogi Verikuu - ja muita outoja tarinoita: Jaana Ala-Huissi ja Mervi Heikkilä - Kirjapöllön huhuilu

Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla   (Tammi, 2018) on Ruth Galloway -dekkarisarjan kolmas osa. Lukaisin sarjan avausosan melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta en innostunut Ruthin persoonasta, hänen arkeologin työnsä kuvauksista tai kirjan dekkarijuonesta niin paljon, että olisin etsiytynyt uudelleen sarjan pariin (saati että olisin blogannut kirjasta...). Jostain syystä päätin kuitenkin kokeilla lähikirjaston pikalainahyllyssä ollutta upeakantista Jyrkänteen reunalla -kirjaa ja olipa hyvä päätös, sillä Galloway-sarja on todellakin kehittynyt hyvään suuntaan. Ruthin henkilölohtainen elämä lohkaisee kohtuullisen suuren osan kirjan sivuista, joten minun kohdallani kirjan mielenkiinto lepäsi pitkälti tämän juonirakenteen varassa. Ja kolmas osa heitti minut seuraavanlaiseen tilanteeseen: Ruth elää yksinhuoltajaäidin arkea ja tasapainoilee työn ja suloisen Kate-tyttären välimaastossa. Tyttösen isä on tiedossa, ja tämä notkuu Katen ja Ruthin elämässä sen minkä omalta avioelämältään

Michel Rabagliati on kanadalainen sarjakuvataiteilija, ja bongasin hänen osittain omaelämäkerrallisen Paul-albumiensa sarjan aivan sattumalta Goodreadsin feedistä. Oulun kirjastosta ei löydy kuin kolme sarjan kirjaa, ja lukaisin niistä kesän lopulla kirjat Paul has a summer job (Drawn & Quarterly, 2003) ja Paul Up North (Conundrum, 2016). Näiden kahden perusteella sarjan nimihenkilö Paul on todella sympaattisen oloinen nuori miehenalku, ja ulkoilmaelämästä pitävän Paulin vaiheista olisi tietysti kiva lukea koko sarjan verran. Nyt pitää tyytyä varaamaan Paul joins the scouts -osa. Lukemieni Paul-kirjojen julkaisuajankohdilla on eroa 13 vuotta, mutta tämä ei haitannut Paulin maailmaan sisäänpääsyssä. Molempien albumien tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle: Paul has a summer job -kirjassa ollaan vuoden 1979 kesässä ja Paul Up North puolestaan kertoo Paulin elämästä Montrealin kesäolympialaisten tienoilla, vuosina 1975-76. Albumien sisältö on yleisellä tasolla samantyy

Kesän alussa palasin pitkän tauon jälkeen Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian pariin lukemalla sen toisena osan Mätä . Mätä oli sen verran vetävä tapaus, että trilogian päättävä Mahti pääsi lukuun kesän lopulla. Oli kiva saatella fantasiatrilogia päätökseen niin, että edellisen osan tapahtumat olivat vielä tuoreessa muistissa. Ja olihan Mahti huikea päätösosa sarjalle, joka on vain parantunut osa osalta. Kun muistelen sitä hienoista pettymyksen tunnetta, joka minut valtasi kehutun sarjan avausosan jälkeen (kirja tuntui kovin keskinkertaiselta!), oli mukavaa huokaista tyytyväisyydestä Mahdin viimeisellä sivulla. Hirkan ja Rimen tarinaan ja kaikkiin kolmeen maailmaan rakentui lopulta hieno päätös. "Aamuaurinko pystyi tuskin tunkeutumaan kylpyhuoneen mahtilasi-ikkunoiden lävitse. Hirka vilkaisi peiliä. Musta lasi teki hänestä harmaan. Värittömän. Kuin Hlosnianin patsaat. Ihmisen ja kuolleena syntyneen välimuoto. Graalin tytär. Miehen, jonka kanssa hän ei saanut edes puh

Historialliset romaanit eivät minua yleensä suuremmin houkuttele, mutta Kuukauden kieli -haaste innosti minut kokeilemaan puolalaisen Andrzej Sapkowskin Narrenturm I -romaania (WSOY, 2018), jossa liikutaan 1400-luvun Keski-Euroopassa. Sapkowskin Noituri-sarja lienee monille fantasian (ja pelien!) ystäville tuttu, mutta minä en siitä jostain syystä innostunut, ainakaan ensimmäisen osan perusteella. Kokeilin kyllä keväällä sarjan toistakin osaa, mutta ei se lähtenyt vetämään sen paremmin. Ehdinkin jo melkein vetää ruksin puolan yli niillä ajatuksin, ettei tähän löydy mitään omaan kirjamakuun sopivaa luettavaa, mutta onneksi satuin huomaamaan Narrenturmin uutuushyllyssä. Huh heijaa, tämä kirja on parhaimmillaan aivan hulvaton ja keskimäärinkin riemastuttavan rempseä ja seikkailuntäyteinen hulabaloo keskiaikaisten kuvioiden keskellä! Kirjan päähenkilönä on nuori, pätevä ja varsin iloluontoinen sleesialainen lääkäri Reinmar Bielaulainen eli Reynevan. Hän joutuu heti kirjan alkumet

Kesäinen kirjankansibingo on päättynyt, ja oma ruudukkoni päätyi tilaan 6 bingoa, 5 tyhjää ruutua: Ruudukon aiheet osoittautuivat osin yllättävän vaikeiksi. En esimerkiksi todellakaan tiedä, mitä mietin laittaessani mukaan sanan "mökkeily". Onneksi tähänkin kohtaan on luettu ainakin yksi kirja! Mukavasti kirjoja silti löytyi ruutuihin, ja sain saaliikseni seuraavanlaiset kannet: Ylin vaakarivi:   kaupunki - Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta veden olomuoto - Nam Le: Merimatka rakkau s -  Javier Marías : Rakastumisia perhe - Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Himaset - Kaikki kotona?   Rivin suosikkikanteni on: Rakastumisia. Mustavalkoinen valokuvansi on yksinkertaisen tyylikäs, ja siitä välittyy kirjan nimen mukainen tunne. 2. vaakarivi:   hieno fontti - Mimi Pond: Over Easy Kuvassa myös loma-ruudun Nikke-kirja.   sininen ja vihreä -   Jules Verne: Kahden vuoden loma-aika     uimarannalla - Karoliina Timonen: Kesä

TBR-viikonloppuni alkaa olla ohi. Mitään aikatauluahan minulla ei ollut, mutta kun sivut ei enää käänny on parempi lopetella ja siirtyä blogijutun naputtelun pariin. Tavoitteeni oli... ... saada pitkään lukulistallani roikkunut Donna Tarttin Tikli hyvälle alulle. Toinen kiinnostava lukulistalainen oli Haruki Murakamin Norwegian Wood , jota minulle on useaan otteeseen suositeltu. Kahden kirja varassa en osannut viikonloppuun lähteä, joten varasin välipaloiksi sarjakuvia ja Siiri Enorannan fantasiauutuuden Tuhatkuolevien kirous . Matala rima on hyvä rima, joten asetin konkreettiseksi sivumäärälliseksi tavoitteeksi sata sivua Tikliä . Ja luettua tuli... Norwegian Wood alusta loppuun! Olikin yllättävän nopsalukuinen kirja. Tarkemmat mietteet aikanaan blogijutussa. Tikli eteni peräti 335 sivua! On kuulkaas upea kirja, mutta ainakin minulta Tikli vaatii aikaa. Tai no, Tartt kirjoittaa niin hienosti, etten halua hätäisellä lukemisella pilata kirjaa.  Kesällä

Hei kaikki kirjankansibingoilijat!  Kesäinen bingohaasteeni päättyy huomenna, 19.8.2018 ja silloin pitäisi olla haasteen kirjat luettuna ja blogattuna. Huomenna siis ehtii ehtii vielä bloggaamaan bingokirjoista, ja voit ilmoitella bingoriveistäsi joko tähän juttuun tai haasteen aloituspostaukseen, joka löytyy täältä .  Jos teet koostepostauksen haasteeseen lukemistasi kirjoista, sen ehtii tehdä loppukuun aikana. Teen nimittäin haasteen koostejutun vasta lähempänä kuun loppupuolta, ja omakin koosteeni ilmestyy blogiini vasta ensi viikolla. Kiitokset jo nyt kaikille haasteeseen osallistuneille!

Tsadaa, TBR-viikonloppuni käynnistyy! Lueskelen siis tulevana viikonloppuna to be read -pinoni kirjoja, ja tärkein tavoitteeni on saada Donna Tarttin Tikli kunnolla alulle. Mutta ensin pitää hieman lämmitellä... eli aloitan kevyesti sarjakuvalla ja lukuun pääsee Anne Muhosen Universumin avain (Arktinen banaani, 2017). Alkufiilis noin klo 19.30 perjantai -iltana: innostunut. Koko viikonloppu aikaa lukemiselle (no, pitää toki muistaa nukkua, syödä, ulkoilla yms.) ja tästä se lähtee! Päivittelen kuulumisia matkan varrelta tähän juttuun. Perjantai klo 22.20: Universumin avain oli leppoisa avaus lukuviikonlopulle, mutta enpä oikein kuulunut sinänsä sympaattisen sarjakuvan kohderyhmään. Mutta hei, sarjakuvahaaste sai yhden pisteen. Sohvaperunoiden uusintaa katselin yhdessä Murakamin Norwegian Woodin kanssa. Ei ollut aivan se paras mahdollinen pari, sillä oli jokseenkin vaikeaa päästä kiinni Murakamin kirjan päähenkilön kaihoisiin nuoruusmuisteloihin samalla, kun sohvikse

Elokuun alussa kirjabloggaajilla oli lukumaraton , mutta se jäi minulta muiden kiireiden vuoksi väliin. Tulevana viikonloppuna minulla sen sijaan on aikaa lukemiselle, ja mietinkin, pidänkö ihan oman lukumaratonin ja kokeilen ensi kertaa yhden kirjan taktiikkaa. Olen nimittäin vihdoin ja viimein päättänyt aloittaa Donna Tarttin Tiklin lukemisen ja lopettaa kirjan taipaleen pelkkänä hyllynlämmittäjänä. Väsäilin kesällä 18 (!) kirjan TBR-listan ja Tikli on listani kärkipäässä. Toisaalta tykkään kuitenkin lukea vähän rennommin kuin lukumaratonilla yleensä tuppaa lukuhommat menemään ja lukupinossa on tyrkyllä paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa... hetken tuumailun jälkeen päädyin siihen, että pidetäänpäs kunnon TBR-viikonloppu! Semmoinen lue-niin-paljon-tbr-listan-kirjoja-kuin-jaksat -viikonloppu 😊. Miksi tyytyä vuorokauden maratoniin, kun voi hölkytellä hitaammin koko viikonlopun? 😉 Aloittelen lukuhommat perjantaina töiden jälkeen ja jatkan omaan tahtiin sunnuntai-iltaan asti

Meneillään on vuoden 33.  viikko ja hip hei, olen tullut lukeneeksi täsmälleen 33 kirjaa tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeseen. Kaikista lukemistani kirjoista löytyy bloggaus, eikä yhtään luettua haastekirjaa lymyile bloggausjonossa. Kaikin puolin hämmentävän ja hämmästyttävän ajantasainen tilanne, kun ottaa huomioon sen, etten ole asettanut etenemisvauhdilleni minkäänlaisia tavoitteita ja kirjoja on löytynyt haasteen kohtiin silloin kun on sattunut löytymään. En ole edes priorisoinut Helmet-kirjojen bloggauksia muiden kirjojen edelle. JOS siis haluaisin lukea kirjan haasteen jokaiseen kohtaan, lukuaikaa olisi siis mukavasti viikko per kirja jäljellä. Mutta... ... tämän vuoden Helmet-haaste pitää sisällään aika monta kinkkistä kohtaa. Kun tutkailin listani tyhjiä kohtia, niin tyly tilannearvioni on: helpot suupalat on napsittu, ja jäljellä on vain hieman hankalempia ja todella vaikeita kohtia. Tavoittelenko täyttä haastelistaa? Enpä taida. Viime vuonna sain puserrettua kirjan l