Oksan hyllyltä

Bongasin hiljattain BookBeatista kiinnostavan oloisen nuorten dekkarisarjan (tai ehkäpä tämän voisi luokitella osuvammin mysteerisarjaksi), joka jo kirjojen nimien perusteella vaikutti jollain tapaa kytkeytyvän Sherlock Holmes -seikkailuihin. Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, 2024), ja sen jatko-osa Viiden merkki (Tammi, 2025) nostavat pääosaan nuoren Arthur Conan Doylen - kirjailijan, jonka kynästä tuo klassinen salapoliisihahmo maailmalle putkahti. Standish on kirjoittanut sarjansa kirjailijan perikunnan luvalla, joten kirjat pursuavat viittauksia sekä Doylen oikean elämän tapahtumiin että Holmes-tarinoihin.   Kuuntelin kirjat äänikirjoina, ja itse asiassa suosikkilukijani Toni Kamulan ääni minut houkutteli kokeilemaan tätä sarjaa. Jäin heti koukkuun! Sarjan ensimmäisessä osassa köyhässä perheessä varttuva, loogista päättelyä harrastava nuori Arthur valitaan onnekkaan sattuman kautta merkilliseen Baskervillen kouluun, joka on äärimmäisen valikoiva op...

Viime vuoden kirjoista vielä viimeinen pari blogiin eli miniarviot kahdesta oikein hyvästä äänikirjasta, jotka kuuntelin syksyllä 2022. Eva Menasse: Dunkelblum (Siltala, 2022; suomennos Raija Nylander, lukija Karoliina Kudjoi) Eva Menassen Dunkelblum valikoitui kuunteluun yksinomaan kirjan lukijan vuoksi. Fanitan Karoliina Kudjoin persoonallista ääntä, joka sopi aivan täydellisesti tähän itävaltalaista Dunkelblumin pikkukaupunkia kuvaavaan romaaniin. Äänikirja oli pitkähkö (ainakin minun mittapuullani), noin 16 tuntia, mutta Kudjoin hypnoottinen ääni kyllä piti mielenkiinnon vireillä. Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, rautaesiripun murtumisen aikaan. Dunkelblumin kaupungissa menneet tapahtumut toisen maailmansodan ajoilta asti alkavat nousta esille, ja romaani peilaa maan lähistoriaa pienen paikkakunnan asukkaiden kautta. Näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä, ja kirja kenties olisi saattanut sopia paremmin luettavaksi kuin kuunneltavaksi. Monitahoinen kokonaisuus välittyi...

Taylor Jenkins Reidiltä ilmestyi toissa vuonna paljon huomiota saanut romaani Daisy Jones & The Six , mutta minä en jostain syystä innostunut siitä laisinkaan. Viime vuonna suomennettu Juhlat Malibussa (Gummerus, 2022) sen sijaan toimi oivallisena viihdykkeenä väliviikon reissulla, jolloin ajelin autolla Poriin isän luokse ja kuuntelin Kalifornian aurinkoisille rannoille sijoittuvaa perhetarinaa.   Kirjan nykyhetken tapahtumat kertovat surffimallina elantonsa ansaitsevan, menestyneen tennispelaajan kanssa seurustelevan Ninan järjestämistä, huiman maineen saaneista juhlista, jonne ovat kutsuttuja kaikki he, jotka osaavat tulla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Juhlapäivänä Ninan ja hänen sisarustensa elämässä kärjistyy paljon asioita, ja niiden kautta kirjaan on saatu mukaan runsaasti takaumia, joiden avulla kerrotaan Ninan ja hänen perheensä tarina.  Kirjan alku on aika dramaattisen kuuloinen, mutta kunhan varsinaiseen asiaan päästään, lukijalle tarjoillaan nuoren naisen...

Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊   Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin s...

Kevään ja kesän aikana luettuja kirjoja on kertynyt sen verran bloggausjonoon, että nyt tulee jälleen miniarvioita. Tässä setissä on pari kotimaista, viihteellistä jatko-osaa, joista tosin toinen on ns. itsenäinen jatko-osa. *** Niina Mero: Romanssin sankari (Gummerus, 2021) Romanssin sankari on itsenäinen jatko-osa Meron valloittavalle Englantilaiselle romanssille (Gummerus, 2019). Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja päähenkilönä on edellisestä kirjasta tutun Dorianin veli Benedict. Benedictin olemassaolosta ei Englantisessa romanssissa vihjaistu sanallakaan, mutta mukavan luentevasti Ben sulautuu osaksi tuttujen henkilöiden elämää. Ben on ammatiltaan sotilas, ja hänen toipumisensa rankoista kokemuksista erikoisjoukoissa on kirjan keskeistä sisältöä. Kirjassa on paljon pohdintaa siitä, miten oman mielen traumoja pitäisi käsitellä ja kuinka kohdata menneisyyden kipeitä juttuja. Tärkeitä seikkoja, totta kai, mutta en siltä innostunut Romanssin sankarista samalla tavoin k...

Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse en ole viime aikoina ehtinyt lukemaan dekkareita enkä juuri mitään muutakaan, sillä työt ja muut puuhat ovat vieneet aikaa ja energiaa siinä määrin, että blogi on jäänyt aivan heitteille. Minulla luurasi kuitenkin luonnoksissa pari lyhytarviota aiemmin keväällä lukemistani dekkareista, joten nytpä ne on hyvä julkaista ja pääsen osallistumaan teemaviikkoon. Blogi virkistynee myöhemmin kesällä, kunhan pääsen lomailun makuun ja elämä rauhoittuu muutenkin. Mukavaa dekkariviikkoa kaikille genren parissa viihtyville! **** Elly Griffiths: Maan alla (Tammi 2021, suomennos Anna Kangasmaa) Ruth Galloway -sarjan uusin osa oli tasoltaan keskinkertainen. Juoni oli liian hajanainen minun makuuni, mutta siitä pidin, että Ruthin arkeologin kyvyt pääsivät enemmän esille kuin muutamissa muissa sarjan osissa. Rikosjutun keskiössä oli toisaalta kadonnut asunnoton nainen, toisaalta vanhat kaivoskäytä...

Kadonnut mies ei kuulu Aaron Falk -dekkarisarjaan toisin kuin pari Harperin edellistä suomennosta, vaan kyseessä on aivan itsenäinen kirja. Mutta aivan kuten Aaron Falk -sarjassa, myös Kadonneessa miehessä Australian äärimmäiset luonnonolosuhteet ovat tärkeä osa kirjan miljöötä ja tunnelmaa. Nyt ollaan kuumuuden ja perhesalaisuuksien keskellä, ja juoni alkaa siitä, kun maatilaa pitävä Nathan Bright katselee vanhan hautakiven vieressä viruvaa ruumista. Miksi alueen olot hyvin tunteva Cameron-veli on kuollut paahtavan auringon alla aavikolla? Miksi hänen autonsa on kilometrien päässä? Millainen ihminen veli oikeastaan oli? Kiinnostavia kysymyksiä nousee esille heti kirjan alkusivuilla, ja Nathanin ja hänen kahden veljensä historiaa ja sen kipupisteitä punotaan hitaasti auki koko kirjan ajan. Kirjan avauskohtaus oli mielestäni todella vangitseva. Auringonpaahteesta huolimatta minua kylmäsi lukea kuolleen miehen viimeisistä hetkistä: "Yö oli tuonut hetken helpotuksen. A...

Useampaan hyväksi havaitsemaani dekkarisarjaan on viime aikoina ilmestynyt uusi osa. Päätin niputtaa niiden arvioita samaan juttuun, sillä kun sarjaa on takana jo enemmän kuin neljä tai viisi osaa, blogijuttuun ei kirjasta tahdo löytyä sanottavaa muutamaa riviä enempää. Tässä ensimmäisessä koosteessa on pari brittiläistä dekkaristia, jotka molemmat kuuluvat omiin luottonimiini: Ann Cleeves ja Robert Galbraith. Ann Cleeves: Synkin ilta (Karisto 2021, suomennos Annukka Kolehmainen) Vera Stanhopen tutkimukset jatkuvat tapauksella, joka kietoutuu löyhästi hänen isänpuoleisen sukunsa historiaan. Myös Merilokki -kirjassa Veran isän osuus oli isossa roolissa, mutta en kokenut toistuvaa sukuun liittyvää juonikuvioita häiritsevänä, sillä itse rikostapaus oli tässä uudesssa(kin) kirjassa näppärästi rakennettu. Sen keskiössä on Brockburnin kartano, jonka pihamaalta löytyy kuollut nuori nainen. Vera on rikospaikalla tuoreeltaan, sillä hän on sattumalta tullut hakemaan kartanosta suojaa lumimyrsk...

Helmet-haasteessa on ollut tänä vuonna mukana kohta, joka ensi alkuun vaikutti helpohkolta mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi: 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet . Kirjapareja olen vuoden mittaan löytänyt useampiakin, mutta niiden kohdalla on lopulta ollut aina sama pulma eli parin toinen kirja ei ole lukuhaluja herätellyt. Viimein löysin sopivat kirjat aivan sattumalta eli omien kirjojen lukuhaasteen tiimoilta kuuntelin Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirjaa ja kas, siellähän päähenkilö lukee John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -romaania.  Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava, 2014; lukija Aku Laitinen) Olli Jalosella on oma vankka lukijakuntansa, mutta en ole oikein saanut itseäni innostumaan hänen tuotannostaan (enkä ole kai suuremmin yrittänytkään). Jostain syystä olen kuitenkin kliksutellut Miehiä ja ihmisiä -äänikirjan Elisa Kirjasta itselleni, varmaankin jostain huippuhyvästä tarjouksesta. Aika pitkään kirja sai odotella kuuntelua, mutta kann...

Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava, 2019) kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun, jos 17-vuotiaan amerikkalaistytön Mollyn pohdinnat pojista, poikaystävistä ja seurustelusta kiinnostavat. Siinä nimittäin on Albertallin kirjan pääasiallinen sisältö, ja kun Molly on pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista ihastuksistaan (jotka tähän asti ovat myös jääneet ihastuksiksi), pohjaa tuumailuille löytyy. Toki mukaan mahtuu myös sisaruussuhteen kuvausta, perhe-elämää kahden äidin perheessä ja kaveripiirin kuulumisia eli nuorten elämän tavallisia juttuja. Ja niin, onhan Mollylla myös paino-ongelmia tai niin hän ainakin itse kokee. Painopulmat kietoutuvat usein Mollyn mietteissä poikaystäväkuvioihin (tai siis niiden puutteeseen), ja mummikin tuntuu tarttuvan herkkkään aiheeseen hieman liian kärkkäästi. Ei ole helppoa, ei. Lukija/kuuntelija pääsee mukaan Mollyn arkeen vaiheessa, jossa elämä yks kaks heittää hänen tielleen useita uusia tuttavuuksia ja mahdollisia poikaystäviä. Eräs heistä on ...

Christian Rönnbackan komisario Antti Hautalehto -sarjan kahdeksas osa Ruska (Bazar, 2020) tarjoilee tuhdin annoksen äijäilymeininkiä Lapin jylhissä maisemissa. Kirjan alussa Hautalehto on lähdössä lomareissulle kaverinsa Larsin kanssa, mutta varsin erikoisen juonikuvion seurauksena hän päätyykin rikkaan kiinalaismiljönäärin ja tämän pojan oppaaksi, kun he haluavat käydä tutustumassa kullankaivajien työhön. Salaperäisen miljönäärin perässä roikkuu kovat piipussa eräs roistoporukka, ja siitäpä se soppa sitten syntyykin tunturien keskelle. Actionia ei tästä kirjasta todellakaan puutu, ja Hautalehto osoittautuu melkoiseksi ihmemies MacGyveriksi 😆. "Antti meni rinkalleen ja kaivoi sieltä avaruushuovan ja pienen rullan ilmastointiteippiä ja ojensi ne Yangille sillä aikaa kun sulki rinkkansa. - Siellä on ruumis, hän sanoi Yangille. -Puukolla tapettu kullankaivaja. Sitä ne korpit... - Ruumis, Yang totesi rauhalliseen tapaansa, josta ei voinut päätellä mitä hän ajatteli tai tunsi. - Onko...

Teininä ei totisesti ole helppoa olla, jos perhe erottuu harmaasta massasta polyamorian vuoksi ja jos kaikki kolme äitiä vielä sattuvat olemaan vampyyreja. Isadellan turvallisuusalalla bisnestä tekevät äidit eivät halua herättää huomiota elämäntyylillään, mutta jos niin käy, edessä on paikkakunnan muutos ja hups, Isadella löytää itsensä jälleen kerran uudesta koulusta, uusien tyyppien keskeltä. Isadella - Sydän kylmänä kertoo Isadellan varsin dramaattissävyisestä arjesta hänen tämän hetkisessä koulussaan, ja kirjan tapahtumiin mahtuu niiden perinteisten koulu- ja tykkäämispulmien lisäksi myös säätöä arvoituksellisen, varakkaan Minnan ja sydämentykytyksiä aiheuttavan Fairuzin kanssa. Ja paljon ollaan myös Isadellan rakkaan harrastuksen, kuviksen parissa: "Kurjassa elämässäni, jossa minua alituisesti sorretaan ja orjuutetaan epäloogisilla säännöillä ja tyhmillä vaatimuksilla, on yksi aamu viikossa, jolloin en yritä olla yhtä kuhmuraisen patjani kanssa ja jäädä lojumaan punkkaani ko...

Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa (Aula & Co, 2020) on eräs erikoisimpia ja hämmentävimpiä kirjoja, joita olen lukenut (tai siis, itse asiassa kuuntelin kirjan äänikirjana). Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosituhannen vaihteen New Yorkiin, jossa 26-vuotias kertojanainen avautuu elämäntilanteestaan. Hän on päättänyt turruttaa itsensä lääkkeiden avulla ja eristäytyä muusta maailmasta vuoden ajaksi: "En pysty nimeämään mitään yksittäistä tapahtumaa, joka olisi ollut syynä päätökseeni vaipua horrokseen. Alun perin halusin vain rauhoittavia turruttamaan kielteiset ajatukseni, koska niiden alituinen hyöky teki vaikeaksi olla vihaamatta kaikkia ja kaikkea. Ajattelin, että elämä olisi siedettävämpää, jos aivoni olisivat vähemmän kärkkäästi tuomitsemassa ympäröivää maailmaa." Vuosi horroksessa on naisen yksinpuhelu. Hän kuvaa päivittäisiä tekemisiään (pahan kahvin hakeminen egyptiläisten pitämästä kulmakaupasta on usein päivän kohokohta), ajatuskulkujaan jotka ulottuvat m...

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuu, ja sen huomaa blogattavien kirjojen jonon pituudessa. Mittaa löytyy! Päätinkin taas turvautua lyhytarvioihin, ja tässä setissä on mukana pari nimeltään kolkon oloista kirjaa. Sisältö ei aivan yltänyt kirjan nimen tasolle kummassakaan tapauksessa, mutta Kalman kevään kohdalla tämä ei ollut pulma eikä mikään. Paholaisen päivä sen sijaan oli minulle melkoinen floppi. "Karmiva ja kiehtova - lue omalla vastuulla." Heh heh, harvoin on kannen mainoslause ollut näin harhaanjohtava. Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittava Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt jo 7. osaansa. Kalman kevät (Otava, 2020) on erittäin onnistunut jatko muutoinkin hienoon sarjaan, ja tämä uusin kirja oli minun mieleeni enemmän kuin edellinen tummanpuhuva osa. Kalman kevään rikosjuttu ei kirjan nimestä huolimatta ole erityisen ruumispitoinen, mutta toisaalta: Wikipedia tietää kertoa, että kalmalla viitataan myös kalman väkeen eli kirkkomaiden ja kalmis...

John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013) todella suosittu kirja: kirja keikkuu Goodreadsin YA-listojen kärkisijoilla, kirjasta löytyy yli 3,4 miljoonaa tähditystä ja tähtien keskiarvo on himpun yli 4.2. On siinä nostetta yhdelle kirjalliselle teiniromanssille! Greenin hittiteos olikin kirja, jonka päätin vihdoin ja viimein lukea YA-haasteen kannustamana (kannattaa muuten hypätä mukaan, jollet vielä ole niin tehnyt - tässä on kiva haaste kesän kuukausille!). YA-sivistystä roimasti kasvattava kirja sopii mainiosti ruutuun "YA-klassikko", mutta päätin optimoida omat bingonsaantimahdollisuuteni ja valitsin toisen ilmeisen ruudun eli sairaudesta kertovan kirjan. Greenin kirjan suurin ansio on mielestäni siinä, että se kertoo parantumattomasti syöpäsairaan, 16-vuotiaan Hazelin elämästä arkisine murheineen, iloineen ja suruineen uskottavasti ja turhia kiertelemättä. Omakohtaista kokemusta aiheesta minulla ei ole, mutta Tähtiin kirjoitettu virhe tuntui aidolta ja sympaa...

Tässäpä taas eräs sekalainen setti kevään aikana luettuja kirjoja! Kokonaisuutena arvioiden jutun kirjat eivät edusta lukukevääni parasta antia, mutta keskinkertaisillekin kirjoille on paikkansa ja aikansa. Photo by Dulcineia Dias on Unsplash Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa (Tammi, 2015) Odotin Lin kirjalta paljon, sillä kirjan ainekset olivat tosi kiinnostavia takakannen kuvauksen perusteella. Kiinassa 90-luvulla ystävystynyt nelikko joutuu kohtaamaan järkyttävän tapaturman, ja hajoaa lopulta ympäri maapalloa. Heidän elämäänsä seurataan nykyajan Yhdysvalloissa ja Kiinassa, ja takakansi antaa ymmärtää, että murhayrityksen selvittelyäkin on luvassa. Tämä murhacase ei minua niinkään houkutellut kirjan pariin, sillä lähinnä odotin syväsukellusta monikulttuuriseen maailmaan ja koskettavia ihmiskohtaloita.  Kävipä kuitenkin niin, että Yksinäisyyttää kalliimpaa jäi minun kohdallani vaisuksi lukukokemukseksi. En oikeastaan saanut kirjasta kovinkaan paljon irti, ja sen...