2 x jatko-osa: Romanssin sankari & Tulen aika

Kevään ja kesän aikana luettuja kirjoja on kertynyt sen verran bloggausjonoon, että nyt tulee jälleen miniarvioita. Tässä setissä on pari kotimaista, viihteellistä jatko-osaa, joista tosin toinen on ns. itsenäinen jatko-osa.

***

Niina Mero: Romanssin sankari (Gummerus, 2021)

Romanssin sankari on itsenäinen jatko-osa Meron valloittavalle Englantilaiselle romanssille (Gummerus, 2019). Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja päähenkilönä on edellisestä kirjasta tutun Dorianin veli Benedict. Benedictin olemassaolosta ei Englantisessa romanssissa vihjaistu sanallakaan, mutta mukavan luentevasti Ben sulautuu osaksi tuttujen henkilöiden elämää.

Ben on ammatiltaan sotilas, ja hänen toipumisensa rankoista kokemuksista erikoisjoukoissa on kirjan keskeistä sisältöä. Kirjassa on paljon pohdintaa siitä, miten oman mielen traumoja pitäisi käsitellä ja kuinka kohdata menneisyyden kipeitä juttuja. Tärkeitä seikkoja, totta kai, mutta en siltä innostunut Romanssin sankarista samalla tavoin kuin Englantilaisesta romanssista. Suomi-miljöö on auttamatta tylsempi kuin perienglantilainen kartanotunnelma, eivätkä mielenterveydelliset seikat viehättäneet samalla tavoin kuin sukellus viktoriaanisen ajan kirjallisuuteen. Mutinoista huolimatta Mero tuulettaa romantiikan perinteisiä kuvioita kivasti. Vaikka siis annakin tälle kirjalle vain kolme tähteä Goodreadsiin, toivon samalla, että Norasta ja Dorianista kuullaan vielä lisää.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatista
Muualla verkossa: kírjaa on luettu mm. blogeissa Kirjakaapin kummitus, Tuijata.Kulttuuripohdintoja

 

Christian Rönnbacka: Tulen aika (Bazar, 2021; lukija Ville Tiihonen)

Tulen aika on jo yhdeksäs Antti Hautalehto -dekkarisarjan osa, ja olikin todella hienoa huomata, että sarja vain paranee edistyessään. Edellinen osa Ruska jätti Hautalehdon erikoiseen tilanteeseen (jota en spoilaa, jotten pilaa uusien lukijoiden lukuelämystä), ja Tulen aika jatkuu suoraan siitä. Hautalehto päätyy tässä kirjassa töihin  Keskusrikospoliisiin, ja hän saa työparikseen tukholmalaisen Henna Björkin. Eli paljon uutta tulee Hautalehdon poliisintöihin, ja tämä on vain plussaa kirjalle.

Henna Björk oli hyvä hahmo - sellainen kovismimmi, jolla on menneisyys. Hänen menneisyytensä salojen tonkiminen pysyi kohtuuden rajoissa, ja toi oikeastaan vain hyvää lisäsäpinää kirjan juoneen. Tosin sitä säpinää riittää muutenkin, vaikkei Tulen aika ollut samanlainen action-rymistely kuin Ruska. Hautalehdon ja Björkin on alunperin määrä tutkia jengirikollisuutta, mutta sitten heidän työpöydälleen napsahtaa hieman toisentyylinen rikossarja.

Tulen aika oli hyvä ja viihdyttävä kokonaisuus, josta ei menoa puuttunut. Kirjan tunnelma oli paljon urbaanimpi kuin moni sarjan aiempi osa, ja jutun tutkinnassa oli mukana kaikenlaista näppärää nykyteknologiaa. Kirjan loppu hieman vihjaa siihen suuntaan, että Hautalehto saattaa palata takaisin Porvoon maisemiin, mutta minulle kyllä kelpaisi myös tämä räväkämpi Helsingin meno. Goodreadsiin Tulen aika saa neljä tähteä.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin äänikirjan BookBeatista
Muualla verkossa: kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjojen kuiskettaMummo matkalla, Hemulin kirjahylly
 

Kommentit

  1. Yritin lukea Meron Romanssin sankaria, mutta lopulta en jaksanut ja lopetin. Ei napannut mukaansa. Englantilainen romanssi sitävastoin oli todella koukuttava.
    Rönnbackan sarjasta olen lukenut yhden dekkarin ja ihmettelen suuresti, miksi en ole lukenut lisää, sillä se oli todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin meinasi jäädä Meron kirja kesken heti alussa, mutta sinnittelin sitten kuitenkin eteenpäin ja loppua kohden kirja kyllä parani. Mutta kaukana oltiin Englantilaisesta romanssista... Rönnbackaa suosittelen, Hautalehto-sarja on mainio!

      Poista
  2. Minä lopulta pidin Romanssin sankarista paljonkin, vaikka alkuun minäkertojan hahmo vähän yllätti ja tarina lähti liikkeelle vähän hitaasti. Kivasti Mero tuulettaa romanttista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merolla on tosiaan mukavasti erilaisia kirjoja romantiikan genreeen. Mies-päähenkilö oli erityisen hyvä idea, vaikkei toteutus sitten aivan niin huippu ollutkaan kuin hänen ensimmäisen kirjansa.

      Poista
  3. Meron esikoinen oli virkistävällä tavalla epäsuomalainen romaani ja tavallaan nautin siitä kovastikin, mutta en ehkä kuitenkaan taida innostua jatkosta.. tai katsotaan. Kiva että hän on kirjoittanut lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mero on kyllä tosi kiva lisä kotimaiseen romanttiseen kirjallisuuteen. Toivon todella, että Noran vaiheista kuullaan vielä lisää eli tulee tavallaan jatkoa Englantilaiselle romanssille. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.