Oksan hyllyltä

Kesäkuu oli minulle hyvä lukukuu, ja sen huomaa blogattavien kirjojen jonon pituudessa. Mittaa löytyy! Päätinkin taas turvautua lyhytarvioihin, ja tässä setissä on mukana pari nimeltään kolkon oloista kirjaa. Sisältö ei aivan yltänyt kirjan nimen tasolle kummassakaan tapauksessa, mutta Kalman kevään kohdalla tämä ei ollut pulma eikä mikään. Paholaisen päivä sen sijaan oli minulle melkoinen floppi. "Karmiva ja kiehtova - lue omalla vastuulla." Heh heh, harvoin on kannen mainoslause ollut näin harhaanjohtava. Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittava Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt jo 7. osaansa. Kalman kevät (Otava, 2020) on erittäin onnistunut jatko muutoinkin hienoon sarjaan, ja tämä uusin kirja oli minun mieleeni enemmän kuin edellinen tummanpuhuva osa. Kalman kevään rikosjuttu ei kirjan nimestä huolimatta ole erityisen ruumispitoinen, mutta toisaalta: Wikipedia tietää kertoa, että kalmalla viitataan myös kalman väkeen eli kirkkomaiden ja kalmis...

Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björkin tutkimusten sarjan kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset (Otava, 2019) jätti minut melkoisen ristiriitaisiin tunnelmiin. Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja siihen tämä sarja on omiaan. Aku Laitinen antaa miellyttävän ilmeikkään äänen Björkille, ja hänen lukemistaan kuuntelee ilokseen. Mutinoideni aiheet löytyvät siis kirjan sisällöstä, ja lähinnä siitä, että Kirkkopuiston rakastavaisten murhien selvittely oli paikoin liian hidastempoista ja juoni kierrätti aiemmasta osasta tuttuja aineksia minun makuuni runsaanpuoleisesti. Kun vielä kirjan loppuratkaisukin tuli eteen töksähtäen, jouduin todella taiteilemaan kirjalle antamani tähtimäärän kanssa. Kaksi vai kolme tähteä? Päädyin lopulta kolmeen, sillä Björk-sarjassa on myös paljon hyvää ja pidän kirjan ajankuvasta ja Björkin hivenen jäykästä, kohteliaan varautuneesta ja oikeudenmukaisesta henkilöhahmosta. Nämä sarjan parhaat puolet olivat edelleen hienosti mukana, onneksi. "Walkendorf. Bjö...

Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt viidenteen osaan. Tiergartenin teurastaja (Otava, 2018) vie lukijan ja Björkin 1920-luvun Berliiniin, jossa hän selvittelee setänsä yhtiön kirjanpidon epäselvyyksiä ja sekaantuu siinä sivussa vaarallisen sarjamurhaajan etsimiseen. Virkamies-Björkin elämä tuntuu olevan monin tavoin taitekohdassa, sillä hänen ministerinä toiminut esimiehensä on murhattu ja tulevaisuus virkamiehenä on täynnä kysymysmerkkejä. Kysymysmerkkejä löytyy myös rakkauselämän puolelta, sillä kotopuolessa on jotain ilmassa Lisbet-neidin kanssa, Berliinissä odottaa eksoottinen Katja ja aivan uutena tuttavuutena Karlin elämään astuu sivistynyt ja viehättävä Ada-neiti. Luin Björk-sarjaa nyt ensi kerran sitten sen avausosan Yön sydän on jäätä , joka ilmestyi vuonna 2014. En näköjään ole kirjoittanut kirjasta mitään blogiini, mutta Goodreadsista löysin nuivat kommenttini äänikirjaversiosta . " Hidastempoinen kirja, jossa juoni harhailee sinne tänn...

TBR-vuorenvalloitusprojektini alkoi marraskuussa 2015. Viime toukokuussa kipusin Kolille ja nyt heiluttelen jalkoja Haltilla. Eli 25 kirjaa 100 kirjan listalta on luettu! Jee! TBR-vuoriprojekti on kokonaisuudessaan edennyt vasta neljänneksen, mutta näiden välinyppylöiden valloitus on kumman palkitsevaa. Tuntuu, että jotain edistystä omien kirjojen lukemisessa tapahtuu, vaikka lukuvauhtini on ollut vain keskimäärin noin 1,5 TBR-kirjaa kuussa.  Lukuvauhti on minulle sopiva, sillä TBR-vuoren valloitus on säilynyt mielekkäänä projektina. Tämän vuoden aikana se saa pikkuisen vetoapua myös Hyllynlämmittäjät -pinosta, sillä osa pinoni kirjoistani sisältyy tälle laajemmalle TBR-listalleni. Eli minulla on siis kolmensorttisia TBR-kirjoja omissa hyllyissäni: 100 kirjan listalla olevat, Hyllynlämmittäjä-listan kirjat ja sitten ne onnettomat, jotka eivät ole kelvanneet millekään listalle. Monimutkaista? Joo, vähäsen alkaa olla mutkikkuutta ilmassa, kun omasta hyllystä valitsee luettava...