Oksan hyllyltä

Bongasin hiljattain BookBeatista kiinnostavan oloisen nuorten dekkarisarjan (tai ehkäpä tämän voisi luokitella osuvammin mysteerisarjaksi), joka jo kirjojen nimien perusteella vaikutti jollain tapaa kytkeytyvän Sherlock Holmes -seikkailuihin. Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, 2024), ja sen jatko-osa Viiden merkki (Tammi, 2025) nostavat pääosaan nuoren Arthur Conan Doylen - kirjailijan, jonka kynästä tuo klassinen salapoliisihahmo maailmalle putkahti. Standish on kirjoittanut sarjansa kirjailijan perikunnan luvalla, joten kirjat pursuavat viittauksia sekä Doylen oikean elämän tapahtumiin että Holmes-tarinoihin.   Kuuntelin kirjat äänikirjoina, ja itse asiassa suosikkilukijani Toni Kamulan ääni minut houkutteli kokeilemaan tätä sarjaa. Jäin heti koukkuun! Sarjan ensimmäisessä osassa köyhässä perheessä varttuva, loogista päättelyä harrastava nuori Arthur valitaan onnekkaan sattuman kautta merkilliseen Baskervillen kouluun, joka on äärimmäisen valikoiva op...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Simone Buchholzin hämärän originelli Chastity Riley -dekkarisarja on ehdottomia suosikkejani nykydekkareista. Sen päätösosa Purppurasade (Huippu, 2024) ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt. Osin syynä on viime aikojen hidas lukutahtini, jonka vuoksi monta muutakin suosikkikirjailijan kirjaa on mennyt ohi silmien. Mutta toisaalta välttelin Purppurasadetta myös sen vuoksi, että se ainakin tällä erää päättää lempparisarjani. Nolo kirjatunnustus: en tykkää lukea viimeisiä osia! On niin haikeaa heittää hyvästit tutuille hahmoille! Luin esimerkiksi Muumilaakson marraskuun vasta noin vuosi sitten, ja Hercule Poirot -sarjan päättävää Esirippua en ole tohtinut vieläkään avata 😀🙈. Mutta nyt on Purppurasade luettu, ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille Chastity-sarjaa seuranneille. Jos sarja ei taasen ole tuttu - kannattaa aloittaa lukeminen Revolverisydämestä 💖. Purppurasade vie Chastityn Skotlantiin, sukunsa alkujuurille. Oma elämä Hamp...

Vuoden ensimmäinen puolisko oli blogissani hiljaista aikaa, vaikka vakaa aikomukseni oli herätellä blogia henkiin. Työkiireet ja muut menot jotenkin pääsivät yllättämään 😒, ja hiljaiselo jatkui, mutta otetaanpa uusi yritys (bloggaamisen ihania puolia: eihän tämä täältä mihinkään katoa!). Kesälomalla on ollut aikaa lukea, ja olen näemmä myös onnistunut kiskomaan itseni takaisin blogin äärelle, joten peli ei ole mielestäni ollenkaan menetetty esimerkiksi tämän vuoden lukuhaasteiden (olen mukana Helmet-haasteessa sekä Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa) saati alkuvuonna laatimani TBR-pinoni suhteen. Varovaisesti olen innostunut myös Kirjakimara-blogin merellisestä Kirjoja ulapalta -haasteesta , jossa on vielä pari kuukautta lukuaikaa.  Jotain sain kuitenkin myös alkuvuonna luettua, ja ajattelin naputella noista "rästissä" olevista kirjoista (lyhyet) arviot - mitä nyt satun kirjoista muistamaan! Onneksi minulla on vielä BookBeatin lahjatilaus voimassa, joten voin käydä sieltä lu...

Fred Vargasin Komisario Adamsberg -dekkarisarjan lukeminen pääsi minulla hiipumaan hieman puolivahingossa, vaikka sarjan alkupuolella olin siitä todella täpinöissäni. Olen kuitenkin ostanut sarjan kaikki ilmestyneet osat (uusinta lukuunottamatta) omaan hyllyyni, ja keväällä innostuin takaisin sarjan pariin. Kalmankuoriaiset (Gummerus, 2018) on sarjan 9. osa, eli Pariisin 13:nnen kaupunginosan murharyhmän omalaatuinen päällikkö alkaa olla jo tuttu kaveri. Kalmankuoriaiset käynnistyy varsinaisen rikoksen osalta hitaasti - sen kimppuun päästään vasta, kun on saatu Adamsberg takaisin Islannista Pariisiin (tästä kuviosta kiinnostuneiden kannattaa lukea edeltävä osa Hyisiä aikoja ) ja ratkaistu yliajetun naisen surmatapaus. Eräs Adamsbergin alaisista kiinnittää päällikön huomion muutamaan kuolemantapaukseen, jossa uhrit ovat kuolleet erakkohämähämäkin puremaan. Tapaus on vargasmaiseen tyyliin hämärä: kukaan ei ole tehnyt rikosilmoitusta, kuolemat eivät ole tapahtuneet Pariisissa mutta niin...

Guillaume Musso on ranskalainen kirjailija, jonka teoksia Siltala on hiljan alkanut julkaista suomeksi. Herralta näkyy ilmestyneen jo kolme käännöstä , ja omaan lukupinooni valikoitui viime vuonna ilmestynyt Kirjailijoiden salattu elämä (Siltala, 2024). "Menestystrillerissä yhdistyvät huimat juonenkäänteet, tunnelmalliset maisemat ja rakkaus kirjallisuuteen" , lupaa takakansi. "Huimat juonenkäänteet" harvoin lupaa mitään hyvää (terkuin skeptinen lukija), mutta tässä tapauksessa mainoslause oli täydellisen oikeassa, ja Musson erittäin kirjallinen mysteeridekkari piti minua tiiviisti otteessaan vuodenvaihteessa. Aivan mainio kirja! Kirjan keskeinen hahmo on kirjailija Nathan Fawles, joka kolmen menestysromaanin jälkeen äkillisesti ilmoitti jättävänsä kirjailijantyönsä ja asustelee nyt erakkomaiseen tyyliin postikorttimaisen kauniilla Beaumontin saarella. Kirjan alussa Fawlesin pakeille pyrkii parikin nuorta henkilöä: saaren kirjakauppaan töihin pestautunut kirjailija...

Luin kesällä useampia dekkareita, ja tässä muutamat miniarviot silloin luettujen pinosta. Satu Rämön Hildur-sarja taitaa kuulua "kaikki ovat lukeneet" -osastoon, ja tiedänpä nyt itsekin, mistä puhutaan. Ei hullumpi nojatuolimatka Islantiin, mutta vielä paremmin viihdyin Clare Macintoshin tarjoilemalla matkalla Walesiin, jossa oppaana toimi Tummat vedet -dekkarin Ffion Morgan. Satu Rämö: Hildur (WSOY, 2022)  Viime vuoden hittikirja kiinnosteli minua pitkään, ja viimein intouduin lukemaan sen yhdessä muutaman työkaverin kanssa. Yllättävän yksituumaisesti olimme sitä mieltä, että kirja on kolmen tähden dekkari - ihan ok, Islanti-miljöötä on kuvattu hyvin mutta jännitystä olisi voinut olla enemmän. Yksittäisenä huomiona mainitsen, että 1500-luvulle sijoittuva kirjan aloituspätkä oli lyhyydessään tahattoman koominen ja villapaitoja kutova Jakob-poliisi vaikutti ihanan symppikseltä. En aivan päässyt kiinni siihen, miksi juuri tähän kirjaan on hullaannuttu niin paljon, mutta hieno...

Alkukesän dekkarihaasteen aikana tutustuin ahkerasti uutuusdekkarien tarjontaan. Jostain syystä Cara Hunterin nimi kiinnitti huomioni ja luin tuolloin alkuvuodesta ilmestyneen Vimman (Otava, 2023), joka on komisario Adam Fawley -sarjan neljäs osa. Kirja koukutti minut niin tehokkaasti, että luin sarjan aiemmatkin osat lähes yhtä kyytiä. Huh sentään, miten huippu sarja! Melkein kaikki osat saavat minulta viisi tähteä Goodreadsiin 😍 eli hurahdin Hunterin kiemuraisiin juonikuvioihin täysillä 😁 - jopa siinä määrin, etten saanut dekkariviikolle postausta aikaiseksi mutta nyt koostin tähän juttuun lyhyet arviot kaikista jo ilmestyneistä sarjan osista. Ja hei hei, syyskuussa ilmestyy uusi osa Koko totuus !  Cara Hunter: Jäljettömiin (suomennos Sirpa Parviainen, Otava 2021) Sarjan avausosassa rikosjuttuna on kahdeksanvuotiaan Daisyn katoaminen kodin puutarhajuhlista, jonne komisario Adam Fawley hälytetään tutkimaan tapausta aamukahdelta: "Virkapukuinen poliisi, joka seisoo etuovella, k...

Koetan saada bloggausjononi ajantasalle, joten seuraavissa jutuissa tulee jonkin verran lyhytarvioita. Aloitan parilla kotimaisella kirjalla, jotka luin alkuvuoden aikana. Molemmat saivat Goodreadsiin kolme tähteä, mutta kummankin kohdalla odotin ennakkoon enemmän eli viimeisen sivun jälkeen jäi hieman laimea olo. Antti Vihinen: Sininen enkeli (Vaaran värit #2; Into 2023)  Sininen enkeli on toinen osa Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjaa, mutta kirja toimi mielestäni hyvin myös itsenäisenä teoksena (nimim. avausosa lukematta). Sinisen enkelin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa varakkaan teollisuussuuvun jäsen, rock-piireissä nimeä saanut Miki Davidson kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Suuren maailman tuntua juoneen tulee, kun tapahtumiin kytkeytyvät niin New Yorkin tuhoisat terrori-iskut kuin erään eurooppalaisen valtion turvallisuuspalvelu (mielestäni aika turha ja päälleliimatun oloinen juoniaines). Dekkarista jäi ristiriitainen fiilis. Juoni rullasi aivan s...

Naistenviikko jatkuu Nilla Kjellsdotterin Murha Pohjanmaalla -sarjan avausosalla Kivipuiston tyttö (Gummerus, 2022). Kivipuiston tyttö lähtee vetävästi käyntiin, kun sekavassa ja heikossa tilassa oleva tyttö hoipertelee puistossa olevan veistoksen luo ja tuupertuu sen juureen: "Jää ritisi pahaenteisesti hänen laihan kehonsa alla, kun hän hoiperteli lahden yli. Hapsottava tukka oli huurteessa, ja pakkanen oli värjännyt hänen huulensa sinisiksi, mutta hän ei tuntenut enää kylmää. Hän oli täysin turta." Kirjan toinen rikosjuttu liittyy diabetestutkija David Heseliuksen kuolemaan. Siivooja löytää tämän kotoaan murhattuna, samalla kun Heseliuksen vaimo ja tytär ovat sukuloimassa vaimon äidin luona. Molempia tapauksia tutkii Vaasan poliisissa työskentelevä Mija Wadö, joka heittäytyy outoja piirteitä saaviin juttuihin saadakseen muuta ajateltavaa omien yksityiselämän kuvioidensa sijaan. Kivipuiston tyttö on lehtijuttujen perusteella ollut todella suosittu sekä meillä että Ruotsi...

Kirjabloggaajien heinäkuuhun kuuluu ihanan perinteinen naistenviikon lukuhaaste, jota emännöi tuttuun tapaan Tuijan Kulttuuripohdintoja-blogi . Naistenviikko alkaa tänään, Riikan nimipäivänä, ja päättyy ensi viikon maanantaina. Omat naistenviikkobloggaukseni eivät taida sisältää viikon nimipäiväsankareita, mutta naisten kirjoittamia kirjoja on luvassa useampia.  Olen kesän aikana innostunut lukemisesta pitkän vaisuhkon kauden jälkeen, ja erityisesti alkukesän dekkarihaaste toimi minulle mainiona lukuinspiraation lähteenä. Löysin tuolloin itselleni uusia, hyviä dekkarituttavuuksia ja koukutuin yhteen sarjaan aivan täysillä. Ylipäänsä on ollut todella mukavaa ihan vaan lukea hyviä kirjoja! Olen ollut niin tyytyväinen lukufiiliksistäni, että olen lähinnä keskittynyt lukemaan ja antanut blogin jatkaa hiljaiseloa. Sain dekkarihaasteeseen aikaiseksi yhden ainokaisen bloggauksen, mutta onneksi muutama lukemani dekkari sopii mainiosti myös naistenviikolle. Naistenviikkoni onkin erittäin ri...

Kirjablogeissa alkoivat viime viikolla dekkarien teemaviikot, ja dekkarihaastetta emännöi tänä kesänä Tuulevin lukublogi . Kaikki kaksiviikkoiseen haasteeseen osallistuvat blogit löydät haasteen avauspostauksesta . Minulla dekkarihaasteen ensimmäinen viikko kului dekkareita lukien, ja innostuinkin niistä oikein kunnolla (=lue: dekkaripostauksia ilmaantunee blogiini enemmänkin kesän mittaan 😊). Aloitan dekkaripinon purun Pauliina Suden kepeällä cozy crime -dekkarilla Yksityisalue (Tammi, 2023). Kirja aloittaa Tuulia Raja -sarjan.   Kiinnostuin Yksityisalueesta sen vuoksi, että olen pitänyt kovasti Sudelta aiemmin lukemistani kirjoista. Kaikkea häneltä ilmestynyttä en ole lukenut, mutta ne lukupinooni päätyneet ovat hyvällä tavalla erottuneet massasta. Odotin siis suurella mielenkiinnolla, millaisen cozy crime -tarinan Susi oli lukijoilleen punonut.  Kirjan päähenkilönä on alkusivuilla lentoemännän työstä potkut saava Tuulia Raja. Lentoyhtiö on mennyt konkurssiin, mutta neuvo...

Marianne Cedervallin Varjo yössä (Otava, 2023) aloittaa uuden, Gotlantiin sijoittuvan dekkarisarjan. Ruotsalaiset dekkarisarjat eivät yleensä herätä minussa suurta innostusta, mutta Cedervallin nimi dekkarin kannessa herätti huomioni. Hänen vuonna 2012 ilmestynyt Ajattelen sinua kuolemaasi asti -dekkarinsa (joka myös sijoittuu Gotlantiin) oli nimittäin blogini alkuvaiheen arvioita, ja Cedervallin nimi nosti mukavia lukumuistoja mieleen. Varjo yössä päätyi siis lukupinoon, mutta nostalgia ei siivittänyt leppoisaa cozy crime -tarinaa lentoon.  Kirjan päähenkilönä on Tukholmasta Gotlantiin muuttanut Anki, joka on hiljattain jäänyt leskeksi. Hän on ostanut itselleen viehättävän talon, jonka talliin on tulossa pari islanninhevosta - Anki kun on päättänyt elvyttää rakkaan hevosharrastuksensa. Idylli kuitenkin särkyy varsin nopeasti, kun lähistöllä myrkytetään arvokas hevonen ja ihmisruumiita ilmaantuu useampia. Cozy crime -dekkareissa murhia tapaavat ratkoa ties ketkä, ja tässä kirjas...

Viime vuoden kirjoista vielä viimeinen pari blogiin eli miniarviot kahdesta oikein hyvästä äänikirjasta, jotka kuuntelin syksyllä 2022. Eva Menasse: Dunkelblum (Siltala, 2022; suomennos Raija Nylander, lukija Karoliina Kudjoi) Eva Menassen Dunkelblum valikoitui kuunteluun yksinomaan kirjan lukijan vuoksi. Fanitan Karoliina Kudjoin persoonallista ääntä, joka sopi aivan täydellisesti tähän itävaltalaista Dunkelblumin pikkukaupunkia kuvaavaan romaaniin. Äänikirja oli pitkähkö (ainakin minun mittapuullani), noin 16 tuntia, mutta Kudjoin hypnoottinen ääni kyllä piti mielenkiinnon vireillä. Kirjan nykyhetki sijoittuu vuoteen 1989, rautaesiripun murtumisen aikaan. Dunkelblumin kaupungissa menneet tapahtumut toisen maailmansodan ajoilta asti alkavat nousta esille, ja romaani peilaa maan lähistoriaa pienen paikkakunnan asukkaiden kautta. Näkökulma vaihtuu eri henkilöiden välillä, ja kirja kenties olisi saattanut sopia paremmin luettavaksi kuin kuunneltavaksi. Monitahoinen kokonaisuus välittyi...

Saksalainen dekkaristi Simone Buccholz on noussut Chastity Riley -sarjallaan suosikkikirjailijoideni joukkoon. Viime vuonna ilmestynyt Hotel Cartagena (Kustannus Huippu, 2022) heittää kovapintaisen Hampurin syyttäjän vapaa-ajallaan keskelle panttivankidraamaa. Riley on juhlimassa sataman baarissa ystäviensä kansa, kun kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä ottaa heidät vangeiksi. Miksi? Kimuranttia tilannetta aletaan purkaa auki Buccholzin edellisistä kirjoista tuttuun tapaan takaumien kautta. Kolumbian Cartagenasta alkunsa saanut tapahtumaketju piirtää lukijan eteen kansainvälisen huumebisneksen raadollisuuden. Buccholzin kerrontatyyli on yhtä napakkaa ja toimivan vähäeleistä kuin aiemmissakin Riley-dekkareissa. Fanitan sitä suuresti, ja minusta on hienoa, ettei kirjailija ole sarjan edetessä alkanut paisuttamaan dekkariensa mittaa, vaan Hotel Cartagena on mukavasti alle 300 sivuinen. Niiden aikana hän ehtii yhden ihmisen elämänvalintojen ja -vaiheiden kautta kertoa raa'st...