Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Miniarvioita syksyn luetuista kirjoista, osa 2

Kuva
Syksyn ja alkutalven aikana luettujen kirjojen miniarvioissa on vuorossa osa 2, olkaapa hyvät! Tässä joukossa on mukana peräti kaksi viiden tähden kirjaa. 😊 Eli vaikka koko vuoden luettujen määräni kipuaa hädin tuskin yli 60 kirjan, on siihen joukkoon sentään mahtunut muutamia aivan huippuhyviä kirjoja. Photo by Mekht on Unsplash   Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon? (Otava 2021, suom. Jaakko Kankaanpää) Takakansi mainostaa tätä psykologisena trillerinä. Okei, onhan kirjassa kieltämättä vahva psykologinen ote, mutten itse ehkä kuitenkaan luokittelisi tätä aivan trilleriksi. Jäätävän hieno kirja kirjailija- ja kustantamomaailmaan sijoittuva arvoituksellinen tarina silti on. Kirjan varsinainen juju avautuu hitaahkosti, ja Maud Dixon on taatusti parhaimmillaan, kun sen annista ei tiedä ennakolta mitään. Olen yleensä sitä mieltä, että kirjailijoista kertovat kirjat ovat lähtökohtaisesti tylsiä liian ilmeisen aihevalinnan vuoksi, mutta Kuka on Maud Dixon? osoitti tämän ennakkoluu

Miniarvioita syksyn luetuista kirjoista, osa 1

Kuva
Heipä hei, blogi & lukijat! Syksy ja alkutalvi on mennyt blogin osalta hiljaiseloa viettäessä. Muu elämä on hieman yllättäen vienyt niin paljon energiaa, että blogi ja myös lukupuuhat vain hiipuivat jonnekin taustalle. Onneksi bloggaaminen on miellyttävän joustava harrastus - sen voi aina kaivaa uudestaan esille, kun kirjoitteluinto nostaa päätään ja näppiksen äärelle asettuminen tuntuu kivalta jutulta. Ja koska aika on mitä on, tiedoksi sekin, että koronaa en sentään ole saanut vaivoikseni vaan aivan terveiden kirjoissa syksyä ja talvea on rämmitty eteenpäin. Kop kop. 😊   Vaikka tuntuu, etten ole lukenut juuri mitään, bloggausjonoon on kertynyt jonkin verran kirjoja. Kaikesta ei toki tarvitse kirjoittaa, mutta päätin kuitenkin niputtaa miniarvioihin niitä, joista on jotain sanottavaa viikkoja tai kuukausia varsinaisen lukemisen jälkeenkin. Kuvan alta löytyy ensimmäinen satsi syksyn satoa, ja lisää on luvassa viimeistään väliviikolla. Koetan laittaa kuluneen vuoden pakettiin sekä

Simone Buchholz: Mexikoring

Kuva
Simone Buchholzin Chastity Riley -dekkarisarjaan on saatu uusi suomennos. Aivan kaikkia sarjan osia ei ole käännetty, mutta Mexikoring (Kustantamo Huippu, 2021) onneksi tuli sillä tavoin "oikeassa" järjestyksessä, että myös sitä edeltävät osat Krokotiiliyö ja Verikuu on suomennettu. Luen usein dekkarisarjoista osia sieltä täältä, mutta vinkkaan uusille lukijoille, että Mexikoringin henkilöihin pääsee paremmin kiinni, jos Verikuu on luettuna. Siellä nimittäin kuvioihin astuu mukaan Rileyn uusi työpari, Ivo Stepanovic, joka on mukana myös Mexikoringissä . Mexikoring on hampurilaisen toimistokorttelin nimi, ja se on saanut kunnian olla murhan tapahtumapaikkana. Maahanmuuttajaperheen kadonnut poika ja perheensä hyljeksimä Nouri Saroukhan löydetään palaneesta autosta. Kytkeytyykö rikos pojan perheen rikollisiin puuhiin tai klaanien välisiin kiistoihin? Miten tapahtumiin liittyy salaperäinen, vaikeasti tavoitettava Aliza, Nourin nuoruudenrakastettu? Mexikoring sukeltaa syviin

Syyskuun tunnelmia

Kuva
Kuukausikoosteet eivät ole olleet blogini vahvuuksia (lue: satunnaiset yritykset koosteiden naputteluun ovat lopahtaneet lähes yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin), mutta tässä tulee mietteitä vuoden 2021 syyskuusta. Blogissa on ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina, vaikka minulla periaatteessa on ollut enemmän aikaa lukemiselle ja bloggaamiselle. Pieni koostejuttu tuntuu mukavalta tavalta palata blogin äärelle. 😊 Jutun kuviin olen napannut palan syksyn väriloistoa Oulun kasvitieteellisestä puutarhasta, syyskuun viimeiseltä viikolta. Sen alkuun osui muutama tavallista lämpimämpi päivä, ja kuvauspäivänä aurinko helli puutarhan käytävillä kulkijoita.  ... syyskuun luetut: (vain!) 5 kirjaa  Syyskuussa sain hädin tuskin luettua viisi kirjaa, joista pari (Voro 3, Vartijat) oli todella pitkää sarjakuvaa, ja jokunen kirja lienee aloitettu jo elokuun puolella. Kuten mainitsin, lukuaikaa kyllä olisi ollut, mutta palasin syyskuun puolen välin tienoolla takaisin toimistolle "lähitöihin&q

Emma Jane Unsworth: Aikuiset

Kuva
Emma Jane Unsworthin Aikuiset (Tammi, 2021) on niin hyvä, että hieman ihmettelen, miksen löytänyt siitä kovinkaan montaa bloggausta. Eikö somemaailman syvimpään olemukseen pureutuvan kirja aihe kiinnosta vai onko kirja muuten vaan mennyt ohi? No, minä olen todella iloinen, että poimin Aikuiset mukaani lähikirjaston pikalainahyllystä. Takakansi mainostaa kirjaa hysteerisen hauskaksi, mutta Aikuiset on myös omalla tavallaan aika surullinen tarina tykkäämiskulttuurin kääntöpuolesta. Ja kyllä, silloin tällöin vähintäänkin hersyvän hauska, usein pikkuisen liian oikeaan osuva ja ylipäänsä erittäin onnistunut kuvaus nykyajasta. "Katson, kun Nicole naputtelee puhelinta - hänen ylikasvaneet geelikyntensä ovat hauskan hohtavat. Hän ottaa kuvan ja postaa sen. Mietin, pitäisikö minun tehdä samoin, mutta epäröin liian kauan - kuten aina - ja hetki menee ohi. Olen keskustellut Nicoletten kanssa sosiaalisesta mediasta, se kun on meidän molempien pakkomielle. Olemme luokitelleet sen käyttäjät,

Cyril Pedrosa: Portugal

Kuva
Cyril Pedrosan Portugal (NBM Publishing, 2017) ilmestyi viime vuonna Saara Pääkkösen suomentamana nimellä Portugali (WSOY, 2020). Olin kuitenkin jo ennättänyt hankkia omaan hyllyyni kirjan englanninkielisen käännöksen, joten sen vuoksi tässä jutussa näkyvät kuvat eivät ole suomi-käännöksestä vaan keväällä lukemastani enkku-käännöksestä. Mutta eipä kielellä väliä - Pedrosan Portugal on huikea, eräs kauneimpia lukemiani sarjakuvaromaaneja!   Kirjan tarina pohjaa Pedrosan omaan elämään ja hänen sukunsa vaiheisiin. Päähenkilönä on sarjakuvapiirtäjä Simon Muchat, joka kokee olevansa jumissa: omien sarjakuvien piirtäminen ei suju, muutkaan työt eivät innosta, parisuhteen kanssa on vähän niin ja näin, elämän suunta on hakusassa. Simoniin tutustutaan matkateeman kautta, kun hän reissaa sarjistapahtumaan Lissaboniin, kaukaisen serkkunsä häihin Ranskan maaseudulle, ja jälleen Portugaliin, vanhaan sukutaloon, jossa hän koettaa jälleen saada piirtämisen syrjästä kiinni. Pikku hiljaa Simon tek

Kiva tietokirja lapsille: Majakat, ohoi!

Kuva
Elokuun 26. päivä vietettiin Itämeren päivää, ja sen kunniaksi oli lähikirjastossani tarjolla monipuolinen kattaus kirjavinkkejä. Poimin vnkkipöydältä mukaani Raili Mikkasen ja Tiina Holmbergin lasten tietokirjan Majakat, ohoi! . Se vaikutti hyvältä lisältä taannoiselle lukumaratonille , ja lisäksi kirja sopii lokakuussa päättyvään Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen .  Kaunis kansi toimi oivana "myyntivalttina" kirjalle. Tätä juttua kirjoittaessani olikin mukavaa löytää googlen syövereistä tieto, että kyseinen kansi voitti Turun kirjamessuilla Kaunein kirjankansi -äänestyksen vuonna 2009. Seita Parkkolan Usva tuli tuolloin toiselle sijalle. Ihana kirja sekin <3. Ko. messuilla valittiin myös kehnoimmat kirjankannet, ja ne voi käydä kurkkaamassa linkkaamastani jutusta. Tämmöinen kansiäänestys on kyllä hauska - liekö aivan perinne Turun messuilla? Kirjassa reissataan Itämerellä, Moona-lokin ja Ville-kuutin matkassa. Moona innostaa Villeä lähtemään seurakseen kiertelemään maj

Elokuun lukumaratonin kooste

Kuva
Elokuun lopulla (28.8.) vietetystä lukumaratonista on jo sen verran aikaa, että mietin, kehtaanko laittaa näin jälkijunassa tulevan koosteen julki enää laisinkaan. No, syytän työkiireitä yms. ja julkaisen koosteen nolosti noin viikon myöhässä. 😏 Kuvan alta löytyvät linkit osallistujien koosteisiin ja pieniä nostoja maratonilla luetuista kirjoista. Ja tietenkin yhteensä luetut sivut ja kuunteluminuutit. 😊 Ja kaikkea muuta -blogin Minna löysi oivan lukuvireen Thomas Taylorin Malamanterin siivittämänä.  Kirjaimia -blogin Laura nautiskeli mm. Murakamin 1Q84 -tiiliskivestä. Kirjarouvan elämää -blogin Piritta osallistui maratonille pitkästä aikaa, ja maratonin aikana piipahdettiin mm. Kirjakauppassa Thamesin varrella. Kirjoja ja kikatuksia -blogin Petra uppoutui vauhdikkaan viikonlopun aikana Kirjanoidan ja Noitakirjan fantasiamaailmoihin. Lasisipulissa -blogin Celestine koukuttui mm. Johanna Sinisalon Auringon ytimeen . Narseskan elämää -blogin Narseska liikkui mm. Outojen otusten

Erich Segal: Love Story - Rakkauskertomus

Kuva
Erich Segalin Love Story - Rakkauskertomus (Tammi, 2019) on alkujaan vuonna 1970 julkaistu klassikko, joka nimi kertoo olennaisen: kirjassa kerrotaan rakkaustarina. Kirja on niin lyhyt (e-kirjassa sivuja oli vain 113), että suoraviivaisesti etenevän juonen pääpiirteet on nopeasti tiivistetty. Erilaisen taustan omaavat tyttö (Jennifer) ja poika (Oliver) tapaavat yliopistossa, rakastuvat, menevät naimisiin, ja tulee välirikko pojan rikkaan perheen kanssa. Sitten tapahtuu tragedia ja kirja loppuu. Siinäpä se. Love Storyssa ei tuhlata sivuja monimutkaisiin kuvioihin, ja kirja päättyykin lähes kuin seinään. Loppukohtaus on tavallaan tosi nyyhky, mutta minulla jäivät nenäliinat käyttämättä. En oikein päässyt kirjan kanssa samalle aaltopituudelle, ja suuret liikutuksen tunteet jäivät kokematta.   Pidin sentään siitä, miten Love Story kuvaa amerikkalaista yliopistomaailmaa ja opiskeluelämän sattumuksia. Oliver on kertojaääni, ja rakkauskertomukseen sukelletaan täysin hänen näkökulmastaan. O

Sini Helminen: Hurme

Kuva
Sini Helmisen Hurme (Myllylahti 2021) on mukavasti erilainen kirja kuin Helmisen aiempi, nuoremmille lukijoille suunnattu Väkiveriset -sarja. Hurmeen päähenkilönä on Helsinkiin taiteiden tutkimusta opiskelemaan muuttanut Seela Kalmankari, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat vahvasti yliopistoympyröihin. Toinen keskeinen tapahtumaympäristö on kaikki hautaamiseen liittyvä, sillä enonsa luona asuva Seela tekee keikkaa tämän työpaikalla hautaustoimistolla rahoittaakseen opintojaan. Hurme onkin kiinnostava yhdistelmä akateemista ilmapiiriä ja kalmanhajuista, kolkkoa jännitystä. Hurme käynnistyy ajan henkeen sopivasti Tinder-treffeiltä, mutta varsin pian Seela löytää itsensä ruumishuoneelta tutkimasta deittinsä alushousujen huumetkätköä. Mitäpä nainen ei tekisi kustantaakseen kissalleen eläinlääkärin määräämät kalliit lääkkeet? Kai sitä voi harkita jopa huumediilausta?! Varsin näppärä aloitus kirjalle minun mielestäni! Varmuuden vuoksi sanon kuitenkin, etteivät Hurme ole mikään huumehöyryi

Elokuun lukumaraton 2021 - päivittyvä postaus! Päättynyt klo 15.50

Kuva
Tarkoitukseni oli aloittaa elokuun lukumaraton jo eilen, mutta iltaan kuului yllättäen paljon kaikkea muuta ja työpäivän päättyminenkin venyi myöhempään kuin oli tarkoitus. Maratoninnostus katosi jonnekin, vaikka mietin kyllä vielä puoli yhdentoista aikaa illalla, aloittaako lukeminen vai olisiko jo nukkumaanmenon aika. Päädyin jälkimmäiseen, ja se oli varmasti hyvä ratkaisu - nyt on nimittäin taas lukuintoa ilmassa, tästä se lähtee!! Aloitan siis oman urakkani pikapuoliin eli virallinen aloitusaika olkoon klo 15.50. Päivittelen edistymistäni tähän postaukseen. Lukumaratonille ehtii vielä mukaan! Ilmoittautumispostaus löytyy täältä . 😊 Ko. jutusta löytyy myös lista mukana olevista blogeista, joista voi käydä kurkkimassa lukutunnelmia. Lauantai klo 15.50: Lukumaraton alkaa. Alla olevasta pinosta lukuun lähtee ensimmäisenä Tuutikki Tolosen Agnes ja huvilan salaisuus . La klo 17.40: Agnes ja huvilan salaisuus luettu! Ihana kirja sopi mainiosti lukumaratonin alkuun  <3. Ulkona on to

Kirjapino elokuun lukumaratonille

Kuva
Hip hei, tulevana viikonloppuna on lukumaraton! Maratonia emännöi tällä kertaa oma blogini, ja voit ilmoittautua mukaan täällä . Varsinainen maratonpäivä on lauantai 28.8.2021, ja lukemisen voi vapaasti ajoittaa niin, että edes pieni osa (minuutti riittää!! 😁) osuu lauantain puolelle. Minulla on muutama kirja kesken, mutta päätin koota maratonille aivan oman lukupinon. Siellä on taas vaikka mitä, sillä tykkään siitä, että on mistä valita luettavaa - ei siis haittaa, vaikka pinosta vain muutama kirja pääsee lukuun maratonin aikana. Ja pinosta löytyy... .. pari lanua ja yksi kotimainen YA-kirja:  * Majakat, ohoi! löytyi lähikirjaston Itämeren päivän vinkkihyllystä. Ihana kansi, houkuttelee lukemaan!  * Agnes ja huvilan salaisuus jatkaa viehättävän salaperäistä Agnes-sarjaa. Luin sarjan avausosan e-kirjana, ja harmitti, kun kaunis kuvitus tuntui latistuvan tabletin näytöllä. Nyt aion ottaa vahingon takaisin ja nautiskella "oikeasta" kirjasta. * Isadella - Sydän  murskan a l

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen tilannekatsaus

Kuva
Tänä vuonna olen mukana Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa , jossa bongaillaan kirjoista erilaisia henkilöitä (haastevihko pdf-muodossa löytyy täältä ). Haasteessa on 30 kohtaa, eli hieman vähemmän kuin Helmet-haasteessa, johon en nyt innostunut laisinkaan mukaan. Henkilöiden etsiminen on ollut kivaa, ja tähän asti haaste on edennyt aika lailla omalla painollaan. Mutta mutta, omat hankaluutensa ne on tässäkin haasteessa. Haasteen tilanne (18/30 luettu) näkyy alla, ja erityisesti vinkit työttömiä ja duunareita sisältäviin kirjoihin otetaan ilolla vastaan.    1. kirjallisuuden ystävä - Edith Wharton: Viattomuuden aika 2. vanhus - Claudie Gallay: Tyrskyt 3. yksineläjä - Michel Rabegliati: Paul at home 4. työtön 5. sukupuoli- tai seksuaalivähemmistön edustaja 6. yliluonnollinen olento tai taruolento - Pénélope Bagieu: The Witches 7. duunari 8. maaseudun asukas - Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase 9. suurkaupunkilainen 10. sotilas - Roger Leloup: Yoko Tsuno - Ajan pyörre 11. potilas tai

Claudie Gallay: Tyrskyt

Kuva
Claudia Galleyn Tyrskyt julkaistiin kirjaston tietokannan mukaan suomeksi jo vuonna 2010 Avaimen kustantamana, mutta pari vuotta sitten kirja ilmestyi myös WSOY:ltä uusilla kansilla varustettuna. Tämän liikun taustoja en tiedä, mutta on hienoa, että Galleyn kirja sai tällä tavoin uutta nostetta alleen. Otin Tyrskyt lukuun loppukesästä lähinnä kokeeksi - innostaako vai ei, olisiko tässä ensimmäinen piste Kirjoja ulapalta -haasteeseen? - ja niinhän siinä kävi, että Normandia ja La Haguen tuulinen merenranta piti minua otteessaan intensiivisesti monta päivää.  Mustat aallot sekoittuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumiit. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykkyrällä kun ne tulivat muureina ja murskautuivat kallioihin ja rumahtivat ikkunoiden alle. Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt. Minä rakastin niitä. Ja pelkäsinkin. Tyrskyt tosiaan sijoittuu Normandian ulommaiseen niemenkärkeen. Sinne on löytänyt tiensä kirjan kertojaääni, yksinäinen