Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Naistenviikko: Erottamattomat - Simone de Beauvoir

Kuva
Simone de Beauvoir (1908-1986) koki nuoruudenystävyytensä Élisabeth Lacoinin eli Zaran kanssa voimakkaasti, ja sen vaikutukset heijastuivat hänen tuotantoonsa vielä Zaran kuoleman jälkeenkin. Erottamattomat (Kosmos, 2021) käsittelee tätä monivivahteista ihmissuhdetta, ja de Beavoir piti pienoisromaaniaan niin henkilökohtaisena, ettei halunnut julkaista sitä elinaikanaan. Kirjan luettuani en oikeastaan tätä ihmettele, sen verran koskettava ja herkkä sen tarina on. Kyseessä ei ole suoranainen muistelmateos mutta kuten de Beauvoirin kasvattityttären esipuheesta ja kirjan omistuskirjoituksesta käy ilmi, yhteydet de Beauvoirin omaan elämään ovat käsinkosketeltavat. "Johtuvatko tämäniltaiset kyyneleet silmissäni siitä että te olette kuollut vai että minä elän? Minun tulisi omistaa tämä tarina teille: mutta tiedä, että te ette enää ole missään, ja puhun teille nyt kirjallisuuden illuusion kautta. Tämä ei sitä paitsi ole oikeasti teidän tarinanne vaan tarina, joka on saanut innoituksensa

Naistenviikko: Agnes ja unien avain - Tuutikki Tolonen

Kuva
Tuutikki Tolosen Agnes ja unien avain (WSOY, 2020) aloittaa uuden lasten mysteerisarjan, jossa pääosassa on tomera Agnes-tyttö. Ihastuin ikihyviksi Tolosen Mörkövahti-sarjaan, joten totta kai myös tämä uusi sarja kiinnosti kovasti.  Agnes-sarjaan on ilmestynyt jo toinenkin osa, mutta sitä en ehtinyt lukemaan tähän naistenviikon juttuun.  Unien avaimessa Agnesin perhetilanne on aika paljon esillä. Hänen vanhempansa ovat eronneet, ja Agnes on muuttanut äitinsä kanssa Harmalan kylään, josta äiti on saanut työpaikan. Molemmilla on edessä sopeutuminen uusiin kuvioihin, ja tätä puolta on kivasti ujutettu mukaan arvoituspitoiseen juoneen. Vaikka erokuvioihin liittyy ikäviä tunteita, kirjan yleistunnelma on silti mukavan positiivinen ja eteenpäin menevä. Kirjan varsinainen juju on kuitenkin siinä, että Agnes päätyy selvittämään kaverinsa Pullan kanssa merkillistä tapahtumavyyhtiä, johon liittyy eräs hautausmaalta löytynyt hauta, arvoituksellinen uni ja vanha huvila salaisuuksineen. Tätä kai

Naistenviikko: Maman finlandaise - Helena Liikanen-Regner

Kuva
Kaipasin alkukesästä jotain kevyttä luettavaa, ja Helena Liikanen-Regnerin Maman finlandaise - Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa (Atena, 2016) löytyi BookBeatista juuri sopivasti. Kuten jo kirjan nimestä voi päätellä, siinä kerrotaan suomalais-ranskalaisen perheen arjesta eteläisessä Ranskassa. Kirja oli sen verran elämänmakuinen ja paikallisväriä sisältävä, että se irrotti mukavasti omasta arjesta ja sai haikailemaan reissujen perään - mitä sopivinta kesälukemista siis! Helena Liikanen-Regnerin perhe päätti muuttaa Ranskaan, kun Helena alkoi odottamaan perheen toista lasta. Raskausaika ja uuteen kulttuurin sopeutuminen nivoutuvat yhteen, ja Maman findanlaise sisältääkin lähinnä perhearjen tapahtumia ja äidin omia tuntemuksia kaiken uuden keskellä: "Nettiyhteyksistä oli muutakin hyötyä: huomasin, etten ollut yksin. Meitä samanlaisia, ulkomaille miehen perässä lähteneitä suomalaisnaisia oli sosiaalisessa mediassa satoja. Ällistyksekseni netin mammaryhmistä löytyi moni

Naistenviikon lukupino!

Kuva
Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogissa alkaa kesän perinteinen naistenviikko-haaste , jossa on ilo olla mukana. 😊 Minulla on luettuna muutamia naistenviikolle hyvin sopivia kirjoja, joista koetan saada myös bloggauksen julkaistavaksi viikon aikana. Hellesäät ovat hieman verottaneet kirjoitteluintoani, joten tällä kertaa minulla ei ole yhden ainutta bloggausta ajastettuna. Eli sen mukaan mennään, mitä viikon mittaan viitsin naputella.  Vaikka kirjoittelun kanssa on ollut niin ja näin, lukuintoa löytyy, ja päätinkin aloittaa esittelemällä naistenviikon lukupinoani. Siinä on mukana kolme kesken olevaa kirjaa ja muutama muu, jotka osuvat hienosti viikon teemaan. Tarkoitukseni ei sentään ole lukea koko pinoa viikossa, vaan todennäköisesti aloittelen siitä useampia kirjoja. Jos teemaviikko kiinnostaa, siihen ehtii mainiosti mukaan. Ohjeet ja ilmoittautumiset täällä: https://tuijata.com/2021/03/08/naistenviikko-2021-haaste/  Kesken olevat:  Liv Strömquistin Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan ( Sa

2 x jatko-osa: Sydämiä seireeneille & Onttorokko

Kuva
Luin kevään aikana pari todella erinomaista jatko-osaa, ja koska myös niitä edeltävät osat olivat laadukasta ja vetävää luettavaa, voin huoletta vinkata sekä Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -YA-fantasiasarjaa että Jessica Townsending Morrigan Korppi -fantasiasarjaa. Townsendin sarja lienee nuorille suunnattu eli ei ihan YA, kuten Hepo-ojan sarja. Mutta hei, jos kaipaat viihdyttävää ja jännittävää luettavaa, ei kannata tuijottaa luokitteluihin vaan kokeilla näitä kirjoja - ne kyllä sopivat mainiosti aikuisenkin käteen. 😊 Varoitus: miniarvioissa on mukana pieniä spoilereita juonikuvioista, sillä ilman niitä on jokseenkin haastavaa kirjoittaa yhtään mitään jatko-osasta. *** Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille (Suomea lohikäärmeille #2; Otava 2020) Sydämiä seireeneille saa minulta täydet pisteet siitä, että keskeiseksi päähenkilöksi on nostettu Lynx, ja tapahtumat on viety Helsingistä Botniaan ja erityisesti Koillismaan suunnalle. Kirjassa on siis hieman erilaiset asetelmat

Philip Teir: Talvisota

Kuva
Philip Teirin Talvisota (Otava, 2013) taisi saada julkaisuvuotenaan runsaasti huomiota, mutta minulta tämä avioliittoromaani meni tuolloin täysin ohi. Jossain vaiheessa olen silti kliksutellut Talvisodan lukulaitteeseeni, ja se pääsi nyt keskellä kuuminta kesää vihdoin lukuun. Kirja todellakin piehtaroi alaotsikkonsa mukaisesti avioliittoaiheessa, joten jollei se kiinnosta, ei kannata vaivautua. Talvisodassa hypätään 60-vuotiaan, akateemisen uran tehneen Maxin ja tämän Katriina-vaimon liittoon vaiheessa, jossa asiat alkavat hiljalleen kääntyä huonoon suuntaan. Maxin ja Katriinan arkea seurataan vuoroin kummankin näkökulmasta, ja myös heidän aikuiset lapsensa pääsevät ääneen omine parisuhdehuolineen. Onnistuneiden kertojavaihdosten kautta keskiluokkaisen, hyvätuloisen suomenruotsalaisperheen elämästä sai monipuolisen kuvan, ja perheen sisäiset ristiriidat ja erilaiset odotukset nousivat hyvin esille. Kirjaa kuvataan kansiliepeessä viiltävän hauskaksi. Talvisota ei minun kohdallani a

Mid-Year Book Freak Out Tag 2021

Kuva
Blogeissa on viime aikoina näkynyt mukavaa Mid-Year Book Freak Out Tag 2021 -tagiä, ja päätin itsekin vastata tähän. Tagin myötä on kiva lähteä aktivoimaan blogia, joka on viettänyt hiljaiseloa. Syynä on ollut gradun viimeistely, josta tuli loppua kohden melkoinen aikasyöppö ja blogipuuhat jäivät sen rinnalla sivuosaan. Nyt onneksi jännään enää arvosanaa 😁 ja koetan sopeutua elämään ilman opinnot + työ -yhdistelmää 😏 eli siis ihan normityöelämään. Kohta alkava kesäloma tulee hyvään saumaan! Kirja-arvioitakin on luvassa toivottavasti jo ensi viikolla, sillä bloggausjonoon on jäänyt yhtä sun toista ja myös pari vastikään luettua odottelee postaamista. Olen bongannut tagin ainakin seuraavista blogeista: Ankin kirjablogi ,  Kirjasähkökäyrä ja Unelmien aika . Tämän haasteen saa aivan vapaasti napata omaan blogiin! *** 1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut? Keväällä luin Cyril Pedrosan Portugal -sarjakuvaromaanin, joka oli huikea. Arvio ilmestyy blogiin, kunhan ehdin

2 x dekkari: hautausmaajuonia ( #dekkariviikko )

Kuva
Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse en ole viime aikoina ehtinyt lukemaan dekkareita enkä juuri mitään muutakaan, sillä työt ja muut puuhat ovat vieneet aikaa ja energiaa siinä määrin, että blogi on jäänyt aivan heitteille. Minulla luurasi kuitenkin luonnoksissa pari lyhytarviota aiemmin keväällä lukemistani dekkareista, joten nytpä ne on hyvä julkaista ja pääsen osallistumaan teemaviikkoon. Blogi virkistynee myöhemmin kesällä, kunhan pääsen lomailun makuun ja elämä rauhoittuu muutenkin. Mukavaa dekkariviikkoa kaikille genren parissa viihtyville! **** Elly Griffiths: Maan alla (Tammi 2021, suomennos Anna Kangasmaa) Ruth Galloway -sarjan uusin osa oli tasoltaan keskinkertainen. Juoni oli liian hajanainen minun makuuni, mutta siitä pidin, että Ruthin arkeologin kyvyt pääsivät enemmän esille kuin muutamissa muissa sarjan osissa. Rikosjutun keskiössä oli toisaalta kadonnut asunnoton nainen, toisaalta vanhat kaivoskäytä

Jane Harper: Kadonnut mies

Kuva
Kadonnut mies ei kuulu Aaron Falk -dekkarisarjaan toisin kuin pari Harperin edellistä suomennosta, vaan kyseessä on aivan itsenäinen kirja. Mutta aivan kuten Aaron Falk -sarjassa, myös Kadonneessa miehessä Australian äärimmäiset luonnonolosuhteet ovat tärkeä osa kirjan miljöötä ja tunnelmaa. Nyt ollaan kuumuuden ja perhesalaisuuksien keskellä, ja juoni alkaa siitä, kun maatilaa pitävä Nathan Bright katselee vanhan hautakiven vieressä viruvaa ruumista. Miksi alueen olot hyvin tunteva Cameron-veli on kuollut paahtavan auringon alla aavikolla? Miksi hänen autonsa on kilometrien päässä? Millainen ihminen veli oikeastaan oli? Kiinnostavia kysymyksiä nousee esille heti kirjan alkusivuilla, ja Nathanin ja hänen kahden veljensä historiaa ja sen kipupisteitä punotaan hitaasti auki koko kirjan ajan. Kirjan avauskohtaus oli mielestäni todella vangitseva. Auringonpaahteesta huolimatta minua kylmäsi lukea kuolleen miehen viimeisistä hetkistä: "Yö oli tuonut hetken helpotuksen. A

Roger Leloup: Yoko Tsuno - Ajan pyörre

Kuva
Belgialaisen Roger Leloupin (1933- ) japanilaishenkinen Yoko Tsuno -seikkailusarjakuva on ilmestynyt alkukielellä 1970-luvulta lähtien, ja suomeksi albumeita on julkaistu tasaiseen tahtiin vuodesta 2005. Minulta Yoko Tsuno on mennyt aiemmin täysin ohi, mutta nyt neitokainen sai kunnian aloittaa Egmontin BD-klassikkosarjan (jossa julkaistaan yksittäisiä osia eri sarjoista) niin näyttävän kansikuvan kera, että pitihän tähän tutustua.   Ajan pyörre on sarjan 11. osa, mutta uusikin lukija pääsee sarjaan mielestäni mukavasti kiinni tästä osasta. Yokon taustoja tai sarjan perusideaa ei suuremmin kerrata, mutta vierailu wikipediassa paljasti, että Yoko on elektroniikkainsinööri, joka hups vaan ajautuu elämässään seikkailuihin ja mukana pyörii joukko ystäviä ja televisiotoimittajat Vic ja Pol. Jokseenkin erikoinen kuvio, mutta se toimii oivallisesti ainakin Ajan pyörteessä . Albumissa Yoko lomailee Borneon saarella, ja ollessaan retkellä norsukyydillä hänen eteensä aineellistuu koje jostain

Axel Madsen: Coco Chanel

Kuva
Madsenin elämäkerta kuuluisasta muodinluojasta on hyvin perinteinen, pikkutarkka elämäkerta, jossa käydään kohdehenkilön elämänvaiheet kronologisesti läpi. Mukaan on mahdutettu myös paljon ajankuvaa, politiikkaa, kulttuurielämää ja muuta vähänkään aiheeseen liittyvää. Ennen kirjan lukemista en tiennyt Coco Chanellista (1883-1971) juuri mitään. Eniten yllätyin siitä, miten vaatimaton hänen taustansa oli ja kuinka lahjakas hän olikaan, kun hän oman näkemyksensä voimalla ponnisti muodin huipulle. Kirja oli paikoin liian yksityiskohtainen minun makuuni ja ohitin historiakuvauksia toisinaan kevyellä silmäilyllä, mutta Chanelin persoonasta kyllä välittyi varsin kiinnostava kuva. Hän oli todellinen voimanainen, oikea persoonallisuus, joka eli omanlaistaan elämää! Vaikka Chanel menestyi työssään, hänen yksityiselämänsä rakkausasioiden suhteen oli oikeastaan aika surullista seurattavaa. Huippumuodin maailmaa kuvattiin hyvin, ja erityisesti sen varhaiset vaiheet olivat melkoinen aikahyppy toisen

Philip Pullman: Ruusunmetsästäjät (Lyran kirjat #2)

Kuva
Lyran kirjat -sarja kertoo Pullmanin Universumien tomu -trilogian Lyrasta, ennen ja jälkeen Tomua . Bloggasin aiemmin tänä vuonna sarja-avaus Vedenpaisumuksesta , joka oli miljöön puolesta hieno (luostari, pubit, veden vallassa oleva maaseutu- ja kaupunkitienoot toimivat erinomaisesti) mutta juoni jäi aika keskinkertaisella tasolle. Mietin jopa, viitsinkö enää ollenkaan vaivautua sarjan pariin. Onneksi sentään otin Ruusunmetsästäjät lukupinoon, sillä se piti minut vaivatta otteessaan tiiliskivimäisestä sivumäärästä (himpun yli 900!) huolimatta.  Kirjassa hypätään Lyran aikuisvuosiin, ja siirtymä on äärimmäisen onnistunut. Lyrassa on paljon tuttua, mutta jotain on vuosien mittaan tapahtunut: Lyrasta on tullut analyyttisempi, harkitsevampi, opiskelija - eikä hän enää ole Pantalaimonin kanssa samalla aaltapituudelle. Erkaantuminen Pantalaimonista lähes järkytti minua, sillä kumppanuus daimonin kanssa on ollut Pullmanin kirjojen keskeisimpiä erikoispiirteitä. Toisaalta oli kiehtovaa, et

2 x dekkari: Synkin ilta & Levoton veri

Kuva
Useampaan hyväksi havaitsemaani dekkarisarjaan on viime aikoina ilmestynyt uusi osa. Päätin niputtaa niiden arvioita samaan juttuun, sillä kun sarjaa on takana jo enemmän kuin neljä tai viisi osaa, blogijuttuun ei kirjasta tahdo löytyä sanottavaa muutamaa riviä enempää. Tässä ensimmäisessä koosteessa on pari brittiläistä dekkaristia, jotka molemmat kuuluvat omiin luottonimiini: Ann Cleeves ja Robert Galbraith. Ann Cleeves: Synkin ilta (Karisto 2021, suomennos Annukka Kolehmainen) Vera Stanhopen tutkimukset jatkuvat tapauksella, joka kietoutuu löyhästi hänen isänpuoleisen sukunsa historiaan. Myös Merilokki -kirjassa Veran isän osuus oli isossa roolissa, mutta en kokenut toistuvaa sukuun liittyvää juonikuvioita häiritsevänä, sillä itse rikostapaus oli tässä uudesssa(kin) kirjassa näppärästi rakennettu. Sen keskiössä on Brockburnin kartano, jonka pihamaalta löytyy kuollut nuori nainen. Vera on rikospaikalla tuoreeltaan, sillä hän on sattumalta tullut hakemaan kartanosta suojaa lumimyrsk

Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haastekoonti

Kuva
Jokken kirjanurkassa haastettiin vuosi sitten lukemaan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -listan kirjoja. En ole koskaan aiemmin ko. listaa lukemalla lukenut, ja otin itselleni varovaisen tavoitteen lukea viisi listan kirjaa. Sain luettua kuusi, joten hyvin meni! Lukemani kirjat ovat:   Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä A. A. Milne: Nalle Puh   Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija   3 lastenklassikkoa, 2 kotimaista klassikkoa ja yksi hyvä romaani naapurimaasta - olen lukemiini kirjoihin erittäin tyytyväinen! Vernen maailmanympärysmatka jäi yllättävän vaisuksi elämykseksi, mutta Peppi ja Nalle Puh olivat "ihan kiva" -luettavaa. Molemmisssa kirjoissa oli onnistunut kuvitus, joka aikuislukijan silmissä vei voiton tekstistä. Lukemani romaanit olivat kaikki todella laadukkaita neljän tähden lukukokemuksia. Nostan niistä parhaimmaksi Havukka-ahon

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Kuva
Anna-Leena Härkösen esikoisromaani Häräntappoase (Otava, 1984) on niitä kotimaisia kirjoja, joiden olemassa olosta olen tiennyt "aina" mutta jotka eivät suuremmin ole innostaneet lukupuuhiin. Tänään päättyvä Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haaste sai minut vihdoin ja viimein kokeilemaan tätä kotimaista klassikkoa, ja kävi hieman samalla tapaa kuin Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan kanssa: tykästyin kirjaan toden teolla, aivan mahtavaa tekstiä! Ja hei, nämä molemmat ovat esikoisromaaneja! Juoneltaan Häräntappoase on aika simppeli: 16-vuotias, Vaasassa asuva Allu määrätään puoliväkisin kesäapulaiseksi maaseudun sukulaisperheeseen. Peruskoulunsa päätökseen saanutta Allua tympii sivu suun mennyt mahdollisuus Tukholman reissuun, mutta kesä Torvenkylässä yllättää. Rasittavan oloinen pikkuserkku Pasi on hieman toista maata kuin kotipuolen kaverit, ja maalaistalon tytär Kerttu keikuttaa kaupunkilaispojan tasapainoa ja mielenrauhaa. Heinätyöt ottavat luulo

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Kuva
Jokken kirjanurkan Keskisuomalaisen 100 kirjaa -haaste päättyy tämän kuun lopulla, ja innostuin sen viime metreillä lukemaan pari kotimaista kirjaa, joita olen tähän asti jostain syystä kartellut. Toinen näistä on Veikko Huovisen klassikkosarjaan kuuluva Havukka-ahon ajattelija . Minulla on ollut aika ummehtunut ja tylsä mielikuva Huovisen esikoisromaanista, mutta nyt kun sen viimein luin, niin voin todeta olleeni todella väärässä. Kyseessä on mainio henkilökuva, riemukas aikamatka ja kesäfiilistely! Eihän tämän parempaa luettavaa voi keskellä kylmää ja lumista talvea ollakaan. 😊 Heinäkuun aamun aurinko tähtäsi ovelan näköisenä kaukaisen Mykrävuoren huipulta, erään kuusen latvasta. Soiden reunat sinersivät autereesta ja lampien pinnat liekehtivät. Kanahaukka söi viimeisen lihamurusen tappamastaan tavinrääpäleestä Huolainlammen rannalla ja lehahti sitten lentoon. Rauhallisin siiveniskuin se huopaili vihreän metsän päällä puiden latvoja hipoen, nousi laiskannäköisenä Havukan rinnettä