Miniarvioita syksyn luetuista kirjoista, osa 2

Syksyn ja alkutalven aikana luettujen kirjojen miniarvioissa on vuorossa osa 2, olkaapa hyvät! Tässä joukossa on mukana peräti kaksi viiden tähden kirjaa. 😊 Eli vaikka koko vuoden luettujen määräni kipuaa hädin tuskin yli 60 kirjan, on siihen joukkoon sentään mahtunut muutamia aivan huippuhyviä kirjoja.

Photo by Mekht on Unsplash

 

Alexandra Andrews: Kuka on Maud Dixon? (Otava 2021, suom. Jaakko Kankaanpää)

Takakansi mainostaa tätä psykologisena trillerinä. Okei, onhan kirjassa kieltämättä vahva psykologinen ote, mutten itse ehkä kuitenkaan luokittelisi tätä aivan trilleriksi. Jäätävän hieno kirja kirjailija- ja kustantamomaailmaan sijoittuva arvoituksellinen tarina silti on. Kirjan varsinainen juju avautuu hitaahkosti, ja Maud Dixon on taatusti parhaimmillaan, kun sen annista ei tiedä ennakolta mitään. Olen yleensä sitä mieltä, että kirjailijoista kertovat kirjat ovat lähtökohtaisesti tylsiä liian ilmeisen aihevalinnan vuoksi, mutta Kuka on Maud Dixon? osoitti tämän ennakkoluulon vääräksi. Tykkäsin viiden tähden veroisesti. Tässä on kirja, jonka kerronnassa ja päähenkilössä on sitä kuuluisaa "jotain"-ainesta erinomaisen runsaasti.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa KirjasähkökäyräTuijata.Kulttuuripohdintoja


Vivian Gornick: Toisissamme kiinni (Gummerus, 2021; suom. Arto Schroderus) 
 
Gornickin muistelmakirja on ollut huima menestys Yhdysvalloissa, ja minäkin ihastuin tähän tyttären ja äiden väliseen siteeseen keskittyvään kirjaan. Kirja kuvaa elämää New Yorkissa, Gornixkin lapsuus- ja nuoruusaikojen Bronxin juutalaisessa yhteisössä sekä myös hänen aikuisikänsä ihmissuhteita (lähinnä miessellaisia).

Gornickin teksti soljuu eteenpäin täynnä analyysia elämän iloista ja suruista, ihmisten tunteista ja vaikuttimista. Kirjan sivuille mahtuu suuria persoonallisuuksia, sillä varsinkin Gornickin lapsuusaikojen naapurusto on ollut täynnä mitä erikoisempia tyyppejä. Tekstin sävy on miellyttävän lämminhenkinen, kirja on ikään kuin lempeän ymmärryksen vallassa kirjoitettu. Ja vaikka kuvailin kirjaa analyyttiseksi, teksti ei mielestäni ole millään tavoin vaikeaa tai puisevaa. Gornickilla vain näyttää olevan tapana pureutua syvälle kuvaamiinsa asioihin. 
 
Toisissamme kiinni saa minulta Goodreadsiin täydet viisi tähteä. Harmittelin kirjaa lukieassani ainostaan sitä, että se päättyi niin pian.

"Elämä on vaikeaa, se loistaa ja rankaisee. Ajatukset ovat innostavaa, hohdokasta seuraa. Yksinäisyys syö minua. Silloin kun saan taistelun ja itsesäälin tasapainoon, tunnen itseni yhdeksi Erikoisista naisista - toisin sanoen näen itseni hämmästyttävän kaksisataavuotisen ponnistelun jatkumolla - ja tunnen vahvistuvani siitä, saavani uutta uskoa, uutta tahtoa. Silloin kun tasapaino katoaa, epäonnistuminen ja kaikki se, mikä minulta puuttuu, rakkaus ja aito yhteys ihmiseen, kasaantuvat ja hautaavat minut elävältä."
 
Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kulttuuri kukoistaaLuetut, lukemattomat


Susanna Alakoski: Sikalat (Schildts, 2007; suom. Katriina Savolainen)

Sain Alakosken kirjasta vinkin Donna mobilen kirjat -blogin Leenalta - kiitokset! Alakoski kuvaa kirjassaan siirtolaiselämää Ruotsissa. Kirja sai August-palkinnon vuonna 2006, ja se on myös filmattu nimellä Sovinto. Minulta sekä kirja että leffa ovat aikoinaan menneet täysin ohi, mutta enpä olekaan koskaan ollut suuremmin innostunut siirtolaisaiheisista tarinoista. Onneksi tartuin Alakosken kirjaan (hieman myös Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen innostamana), sillä vaikka se sisältää väliin aika rankkojakin juttuja, tykästyin kovasti Alakosken tyyliin kuvata elämän nurjaa puolta. Sikalat valottaa ruotsalaista kansankotia hieman toisenlaisesta näkökulmasta, sopivalla annoksella mustaa huumoria höystettynä. Alakoskella on taito kirjoittaa niin, että tekstistä huokuu samaan aikaan sekä rujo että lämminhenkinen tunnelma.

Olen valitettavasti palauttanut kirjan kirjastoon jo ajat sitten, joten en voi laittaa tähän lainausta Alakosken rosoisesta kerronnasta. Myöskään hyvälaatuista kansikuvaa ei löytynyt, mutta suosittelen silti etsimään Sikalat lukupinoon, jos haluat lukea rouhean ja elämänmakuisen lapsuus- ja nuoruuskuvauksen naapurimaasta.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Nannan kirjakimara

Kommentit

  1. Kiitos näistä esittelyistä. Yhtään näistä en ole lukenut, mutta tuo Gornick kiinnostaa. Ajattelin, että voisi olla vaikkapa lukupiirikirja. - Mukavaa loppuvuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gornick voisi tosiaan olla mainio lukupiirikirja. Se ei ole edes kovin pitkä (minulta jäivät näköjään sivumäärät pois kirjojen tiedoista...). Kiitos samoin, hyviä lukuhetkiä vuoden viimeiseen viikkoon!

      Poista
  2. Jälleen kivoja arvioita! Gornickin muistelmien lukemista olen harkinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näitä miniarvioita on kyllä ihan hauska naputella. Pääsee jotenkin helpommin kiinni bloggaamiseen pikku tauon jälkeen. 😊

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki kolme kirjaa ja tykkäsin jokaisesta. Sikalasta olen nähnyt myös elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä kolmikko oli aivan syksyn parhaimmistoa. :) Sikalat-elokuvassa näkyy olevan Outi Mäenpää pääosassa, joten se kiinnostaa jo sen vuoksi.

      Poista
  4. Olen lukenut tuon Sikalat, mutta aihe tuli joiltakin osin niin iholle, etten halunnut siitä blogata. Olen nähtävästi anonyymisti sitä kommentoinut eräässä blogissa. En tiedä, miten kokisin kirjan tänä päivänä, mutta luulen että en halua sitä lukea.

    Sen sijaan tuo Alexandra Andrewsin kirja Kuka on Maud Dixon? alkoi hieman kiinnostaa. Kirja on nimeltä tuttu, mutta olen ajatellut skipata sen, vaan harkitsenkin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon tunteen, ettei liian henk.koht. koskettavista kirjoista halua blogata. Eikä onneksi tarvitsekaan!

      Maud Dixonista on kai oltu montaa mieltä, kaikki eivät ole niin kauheasti innostuneet... minuun tämä kolahti, oli silleen mukavasti vähän erilainen kirja.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.