Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Stroutin pienoisromaanista Nimeni on Lucy Barton (Tammi, 2018) kohistiin viime vuonna kirjablogeissa paljon, ja minäkin ihastuin siihen ikihyviksi. Niinpä olin hereillä, kun Stroutilta ilmestyi uusi käännös, Kaikki on mahdollista (Tammi, 2019), ja sain kirjan luettavakseni heti sen ilmestymisen jälkeen. Lyhytproosa on selvästi Stroutin vahva alue, sillä Kaikki on mahdollista sisältää Amgashin pikkukaupungin ihmisiä käsitteleviä kertomuksia, vai pitäisikö sanoa novelleja? Kertomukset toimivat mielestäni hienosti yksitellen luettunakin, mutta silti niissä vilahtelee samoja henkilöitä ja myös Lucy Barton astuu näyttämölle. Kokonaisuutena Kaikki on mahdollista piirtää lukijan eteen amerikkalaisen pikkukaupungin, jonka ihmisillä on julkisivun takana omat murheensa ja salaisuutensa, menneisyyden painolastinsa ja myös ilon aiheensa. "Ei toisen kuunteleminen ole passiivista. Vakavissaan kuunteleminen on aktiivista, ja Dottie oli kuunnellut vakavissaan. Ja Dottie oli ajat...