Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Kuva
Elizabeth Stroutin pienoisromaanista Nimeni on Lucy Barton (Tammi, 2018) kohistiin viime vuonna kirjablogeissa paljon, ja minäkin ihastuin siihen ikihyviksi. Niinpä olin hereillä, kun Stroutilta ilmestyi uusi käännös, Kaikki on mahdollista (Tammi, 2019), ja sain kirjan luettavakseni heti sen ilmestymisen jälkeen. Lyhytproosa on selvästi Stroutin vahva alue, sillä Kaikki on mahdollista sisältää Amgashin pikkukaupungin ihmisiä käsitteleviä kertomuksia, vai pitäisikö sanoa novelleja? Kertomukset toimivat mielestäni hienosti yksitellen luettunakin, mutta silti niissä vilahtelee samoja henkilöitä ja myös Lucy Barton astuu näyttämölle. Kokonaisuutena Kaikki on mahdollista piirtää lukijan eteen amerikkalaisen pikkukaupungin, jonka ihmisillä on julkisivun takana omat murheensa ja salaisuutensa, menneisyyden painolastinsa ja myös ilon aiheensa. "Ei toisen kuunteleminen ole passiivista. Vakavissaan kuunteleminen on aktiivista, ja Dottie oli kuunnellut vakavissaan. Ja Dottie oli ajat

Elly Griffiths: Korppikuningas

Kuva
Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkareista on tullut minulle leppoisaa luottoluettavaa. Sarjan uusin suomennettu osa Korppikuningas (Tammi, 2019) saapui minulle nopeasti kirjaston varausjonosta, ja nopeasti kirja tuli myös luettua. Galloway-kirjathan edustavat arkealogian maailmaan sijoittuvaa viihdyttävää cozy crime -tyyliä, joka toimi minulle mainiosti, kun koetin parantua flunssasta pääsiäisviikonloppuna. Tokihan näitä ns. selvin päinkin lukee, mutta kovin suurta jännitystä kirjan sivuilta ei kannata odottaa. Flunssan sumentamaa päätä verkkainen meno ei kuitenkaan haitannut. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Ruth saa kuulla opiskeluaikaisen ystävänsä Danin kuolleen tulipalossa. Posti tuo Ruthille kirjeen, jossa Dan kertoo merkittävästä löydöstä ja siitä, miten peloissaan hän on viime aikoina ollut. Oliko tulipalo vahinko vai tahallinen? Murhattiinko Dan? Mitä hän itse asiassa löysi? Näiden kysymysten perässä Ruth matkustaa pienen tyttärensä Katen ja ystävänsä Cathbad

Lukuviikko: täälläkin luetaan!

Kuva
Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa , joka on Lukukeskuksen valtakunnallinen, vuosittainen tapahtumaviikko lukemisen ja lukutaidon edistämiseksi. Tänä vuonna teemana on suureellisesti Koko Eurooppa lukee!, ja huomasinkin itse asiassa vasta Lukuviikon sivuilta, että Euroopassa on meneillään Europa Reads -lukukampanja . Kaikenlaiset lukuaktiviteetit ovat totta kai kivoja, vaikka tämmöisenä aktiivisena lukijana tuntuukin, että jokainen viikko on lukuviikko (silloinkin, kun koen lukevani vähän, luen yleensä sentään jotain ). Silti on kiva huomioida Lukuviikko jollain tapaa, ja päätin itse osallistua viikkoon kahdella tavoin. Kierrätän omia kirjojani lähikirjaston vaihtohyllyyn suosittelukortin kera. Kortteihin löytyy linkki Lukukeskuksen sivuilta . Olen toki kierrättänyt sinne ennenkin kirjojani, mutta suosituskorttien kirjoittelu on jotain uutta. Suomalaisen kirjakaupassahan henkilökunta saa kirjoitella suosituslappuja kirjojen väliin, ja niitä on tosi kiva lukea! Siinäpä

Comés: Lumikko

Kuva
Innostuin jokunen vuosi sitten belgialaisen sarjakuvataiteilija Didier Comésin Eva -albumista niin paljon, että hankin pari muutakin Comésin sarjakuvaa hyllyyni. Sinnepä nuo hautautuivat, mutta onneksi meneillään on Kirjahyllyn aarteet -lukuhaaste, jonka myötä otin vihdoin ja viimein lukuun alkujaan vuonna 1984 ilmestyneen Lumikko -sarjakuvan (Jalava, 1999). Muistan, miten aikoinaan ihastuin sen näyttävään kanteen, jossa taidokkaan yksityiskohtaisesti piirretty pöllö ja upeat silmät omaava naishahmo antavat maistiaisia albumin tunnelmasta. Sarjakuvan lukemisen jälkeen tekee mieli hieman tylysti todeta, että Lumikon parasta antia oli juuri tuo vaikuttava kansi. Sarjakuvan juoni ja ruutujen sisältö eivät aivan yltäneet kannen tasolle, ja Eva -sarjakuvan tasosta varsinkin jäätiin kovin kauas. Lumikon tapahtumat sijoittuvat Ardennien vuoristossa sijaitsevaan pikkukylään, josta pari kaupunkilaista on ostanut itselleen maaseutuasunnon. Vaimo on raskaana, mies aikoo tehdä TV-ohjelma

Pääsiäisen kirjapino

Kuva
Pääsiäisviikonloppuna aion irrottaa aikaa lukemiselle, ja silloinhan pitää tietysti olla kirjapino käden ulottuvilla. Kasasin pinoon ne kirjat, jotka houkuttelevat minua eniten juuri nyt - tarjokkaita on sekä kirjastosta (paljon hyviä ja kiinnostavia varauksia saapui kuin tilauksesta alkuviikosta) että omasta hyllystä: Aikomukseni on osallistua tämän pinon kirjoilla myös Pääsiäisen lukumaratonille . Täytyy kuitenkin myöntää, että tällä hetkellä haluaisin nautiskella kirjoista rennosti tyyliin "vähän silloin tällöin", joten lukumaratonvuorokauteni ei kenties tule olemaan se kaikkein kiivastahtisin lukumaraton. En ole aivan vielä päättänyt, milloin maratonini aloitan, mutta perjantai-ilta voisi olla kiva (ja minulle hyvin perinteinen) aloitushetki. Pinon kirjoista alimmainen paksukainen, Tore Renbergin Huomenna nähdään , on minulla parhaillaan kesken. 130 sivua luettuna ja matkaa on edessä vielä noin 500 sivua. Kirja on ollut yllättävän hyvä! Kirjan aikajana kattaa v

2 x Nikke-kirja: Nikke ja nenä & Nikke ja kaverit

Kuva
Pääsiäisen lukumaraton alkaa jo olla käsillä, joten tuonpa vihdoin ja viimein blogiini pari kirjaa, jotka luin taannoisella Ystävänpäivän lukumaratonilla . Jean-Jaques Sempén kirjoittamat ja René Goscinnyn kuvittamat Nikke-lastenkirjat ovatkin parhaimmillaan juuri lukumaratonilla, sillä ne ovat lyhyitä juttukokoelmia, joiden päähenkilönä on koulua käyvä ja kavereidensa kanssa aikaa viettävä Nikke-poika. Olen huomannut, että minulle sopii lukumaratoneilla se, että voi välillä lukea jotain pidempää kirjaa ja sitten hypätä joksikin aikaa lyhyemmän ja kevyemmän tekstin pariin. Tähän tarpeeseen Niken hupaisat seikkailut sopivat erinomaisesti. Mainiota välipalaluettavaa siis. Nikke-kirjat sisältävät tosi paljon samantyylisiä tarinoita ja elementtejä (vaikka tämähän on tietysti tuttu tilanne monista lastensarjoista), ja parin kirjan lukeminen peräjälkeen korosti toisteisuutta. Niken pikkupojista koostuva kaveripiiri harrastaa kaikenlaisia pelejä ja kolttosia, ja veikeää huumoria synty

Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija

Kuva
Janne Kukkosen Voro 2 - Tulikiven armeija (Like, 2019) jatkaa mestarivaras-Liljan seikkailuista kertovaa trilogiaa. Tarina jatkuu siitä, mihin Kolmen kuninkaan aarre (Like, 2016) jäi ja Tulikiven armeijassa Lilja ja hänen opettajansa Seamus joutuvat mahtavien valtataisteluiden keskipisteeseen. Voin ilokseni todeta, että vauhdikas fantasiasarjakuva parantaa otettaan tarinan edetessä, sillä Tulikiven armeijassa ei ollut laisinkaan tympeää väliosan makua. Ensimmäinen Voro-tarina oli supervauhdikas, suorastaan läkähdyttävä, mutta tässä toisessa osassa oli hieman maltillisempi tahti ja juonenkehittelylle jäi enemmän tilaa. Kirja tuntuikin minusta jollain tapaa täyteläisemmältä ja eheämmältä kuin sarjan avausosa. Voron piirrosjälki on tutun laadukasta. Eli lyhyesti todettuna: sivujen kuvat ovat mahtavaa katsottavaa. En nyt äkkiä muista yhtään kotimaista sarjakuvaa, jonka kuvitus osuisi niin täydellisesti omaan makuuni. Vielä kun olisi värit... kuulin viikonloppuna kirjabloggaajak

Miten menee lukuhaasteissa?

Kuva
Kevät etenee ja ensimmäinen vuosineljänneskin on jo takana, joten on hyvä hetki tehdä pieni katsaus lukuhaasteisiin, joihin olen innoissani ilmoittautunut. Tilanne tosin on tällä hetkellä se, että lukuhaasteet etenevät lähinnä omalla painollaan, miten kuten sattuu. Lukuintoni on ollut viime aikoina alavireinen, mihin on syynä ajanpuute ja kiireen tuntu. Kirjan äärelle rauhoittuminen ei oikein meinaa onnistua juuri nyt, mutta onneksi on pääsiäinen tulossa. Olen toiveikas sen suhteen, että Niinan emännöimä Pääsiäisen lukumaraton inspiroi minut jälleen lukupuuhiin. Mutta ne lukuhaasteet - ihanan valoisan kevätkuvan (Ouluun saadaan vielä odotella näitä kelejä...) lyhykäinen 😏 katsaus päivän tilanteeseen. Photo by Daiga Ellaby on Unsplash POPSUGAR 2019 Reading Challenge Tänä vuonna en innostunut mukaan Helmet-haasteeseen, mutta sen sijaan päätin kokeilla ensimmäistä kertaa POPSUGAR-haastetta, joka on hyvin samantyyppinen. Oma tilanteeni löytyy yllä olevan linkin takaa, ja

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

Kuva
V. E. Schwabilta ilmestyi hiljattain ensimmäinen suomennos, Shades of Magic -trilogian avausosa Magian syvempi sävy (Karisto, 2019). Kiinnostuin kirjasta oitis, sillä V. E. Schwabin kirjojen saamat kehut ovat tunkeutuneet tietoisuuteeni, vaikken seuraa YA- ja/tai fantasiagenreä mitenkään erityisen aktiivisesti. Yli nelosen keskiarvo Goodreadsissa ei tällä kertaa ollut väärässä: Magian syvempi sävy koukutti myös minut ja ihastuin sen magiaa hehkuvaan tunnelmaan. Kirja saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin! "Stone's Throw oli kummallinen pikku kapakka.     Sen seinät olivat likaiset ja lattiat tahraiset, ja Kell tiesi varmuudella, että omistaja Barron jatkoi juomiaan vedellä, mutta silti hän tuli aina takaisin, kaikesta huolimatta.     Tämä paikka kiehtoi Kelliä, sillä mikään ei muuttanut sitä tosiseikkaa, että yrmeästä ulkomuodostaan huuolimatta Stone's Thow oli aina paikalla, onnen tai tarkoituksen kautta. Nimi tietenkin muuttui paikasta toiseen, kuten myös

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain

Kuva
Louisa May Alcottin tyttökirja Tytöistä parhain (WSOY, 1990/1870) on odotellut vuoroaan bloggausjonossani jo hyvän tovin, sillä luin kirjan helmikuun ystävänpäivän lukumaratonilla . Alcottin pariin minut houkutteli parhaillaan käynnissä oleva Montgomery-lukuhaaste , sillä oma nuoruuteni oli niin Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjojen kyllästämä, että ne muodostavat edelleen päässäni jonkinlaisen parivaljakon. Niinpä kun sain alkuvuodesta luettua loppuun Runotyttö-sarjan , innostus heräsi myös Alcottin kirjojen uudelleenlukua kohtaan. Tytöistä parhain valikoitui lukupinooni lähinnä siksi, että se sattui olemaan lähikirjastossa paikalla. Kirja ei todellakaan ollut mikään suursuosikkini silloin joskus, mutta taatusti olen Pollynkin tarinan lukenut useammin kuin kerran. Suosikki tai ei, oli ihanaa löytää kirjastosta kovin tutunoloisella kansikuvalla varustettu painos. Visuaaliset muistot elävät näköjään vahvoina jossain muistin perukoilla. 😊 "Äidit tekevät paljon tällaisia t

Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo

Kuva
Eeva Lennon on varmasti tuttu nimi kaikille, jotka ovat takavuosina seuranneet uutisia radiosta, televisiosta tai lehdistä. Pitkäaikainen Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtaja julkaisi viime vuonna muistelmansa Eeva Lennon , Lontoo (Karisto, 2018), ja vaikka luen elämäkertoja ja muistelmia harvakseltaan, kiinnostuin Lennonin kokemuksista julkisen median palveluksessa niinkin paljon, että kulutin osan joululahjaksi saamastani lahjakortista juuri tähän kirjaan. Osuutensa kirjavalintaan saattoi toki olla silläkin, että uuden vuoden huumassa halusin panostaa myös "vakavampaan" kirjallisuuteen ja sitähän muistelmat ja elämäkerrat ovat, ainakin minun silmissäni. Muistelmakirjassaan Lennon käy kronologisesti läpi elämäänsä, uraansa ja niitä poliittisia tapahtumia, joiden keskellä hän on kulloinkin elänyt. Opiskeluaikojen jälkeiset työntäyteiset vuodet Pariisissa ja Lontoossa haukkaavat ison osan kirjan sivuista, mutta myös sodan varjostama lapsuus (Lennon syntyi vuonna 1936) ja