Oksan hyllyltä

Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaaste on saanut minut etsimään lukuun myös hieman vanhempia kirjoja. Moni haasteeseen osallistuja näyttää jo saaneen listan täyteen ja osa on tainnut aloittaa jopa uuden kierroksen. Oma lukutahtini on tänä vuonna ollut sen verran verkkainen, että tavoittelen ihan vaan täyttä listaa, yksi kierros riittää - onneksi haaste jatkuu helmikuun loppuun. 😏 1940-luvun kirjakseni valikoitui John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla (Tammi, 2011/1945).  Kirjan alkukielinen nimi Cannery Row on mielestäni onnistuneempi kuin suomenkielisen painoksen nimi, johon on toki valittu eräs kirjan keskeinen tapahtuma. Kirjan pääosassa ovat kuitenkin Cannery Row ja sen asukkaat, joita Steinbeck kuvaa ilakoivan tarkkanäköisesti. "Cannery Row, Kalifornian Montereyn kaupungin katu, on runoelma, löyhkä, se on kirskuva ääni, valonsävy, sävel, tottumus, kotikaipuun tunne, unelma." Hyvien ihmisten juhla nostaa keskiöön kadun laitapuolen kulkijoita, jotka sinnittelevät elä

Helmet-haasteessa on ollut tänä vuonna mukana kohta, joka ensi alkuun vaikutti helpohkolta mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi: 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet . Kirjapareja olen vuoden mittaan löytänyt useampiakin, mutta niiden kohdalla on lopulta ollut aina sama pulma eli parin toinen kirja ei ole lukuhaluja herätellyt. Viimein löysin sopivat kirjat aivan sattumalta eli omien kirjojen lukuhaasteen tiimoilta kuuntelin Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä -kirjaa ja kas, siellähän päähenkilö lukee John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä -romaania.  Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä (Otava, 2014; lukija Aku Laitinen) Olli Jalosella on oma vankka lukijakuntansa, mutta en ole oikein saanut itseäni innostumaan hänen tuotannostaan (enkä ole kai suuremmin yrittänytkään). Jostain syystä olen kuitenkin kliksutellut Miehiä ja ihmisiä -äänikirjan Elisa Kirjasta itselleni, varmaankin jostain huippuhyvästä tarjouksesta. Aika pitkään kirja sai odotella kuuntelua, mutta kannatti

Tahaton lueskelija -blogista bongasin alkuvuodesta John Steinbeckin kirjan Matkalla Neuvostoliitossa (Tammi, 2002). Steinbeck on noussut kiinnostuslistallani korkealle, joten entuudestaan minulle täysin tuntematon matkakirja vilahti oitis lukupinooni. Kirjassa Steinbeck kuvaa vuonna 1947 tekemäänsä matkaa Neuvostoliittoon, ja kirjan mustavalkoisesta kuvituksesta vastaa matkaseurana ollut valokuvaaja Robert Capa. Kirja on nyt luettu, ja kyllähän sen sivuilta löytyy kiintoisia anekdootteja, tilannekuvia ja ajankuvaa itäisestä naapuristamme. Muutaman Steinbeckin romaanin lukeneena odotin silti enemmän, ja kirjan jääminen keskinkertaiselle kolmen tähden tasolle tuntuu hienoiselta pettymykseltä. "Aamiainen täytyy kirjata muistiin yksityiskohtaisesti, sillä maailmassa ei ole koskaan ollut mitään sen kaltaistakaan. Ensin tuotiin juomalasillinen votkaa, sitten jokaiselle neljä paistettua kananmunaa, kaksi valtavaa paistettua kalaa ja kolme lasillista maitoa; sitten tuotiin lauta

John Steinbeckin Routakuun aika -kirjalla (Tammi, 2016) on kiinnostava historia, jota valotetaan kirjan kansiliepeessä. Steinbeck kirjoitti Routakuun ajan osallistuakseen kirjallisella saralla natsismin vastaiseen taisteluun. Vuonna 1942 ilmestynyt kirja joutui kiellettyjen kirjojen listalle siellä, missä natsit olivat vallassa, mutta siitä huolimatta Steinbeckin kirja nousi suosituksi propagandakirjaksi valloitetussa Länsi-Euroopassa. Kirjan luettuani en tätä ihmettele. Routakuun aika ei mainitse natseja nimeltä, ei sijoitu mihinkään nimettyyn valtioon mutta kirjan tarinassa valloittajien valta ja sen vastustaminen on voimakkaasti läsnä. Kiinnostuin Routakuun ajasta nimenomaan siksi, että kirjan on kirjoittanut John Steinbeck. Historiani Steinbeckin kanssa on lyhyt, vain kahden kirjan mittainen, mutta niistä toinen oli hienon hieno Tyytymättömyyden talvi ja toinen ei-niin-innostava Helmi . Talvisen kirjan kerronta teki minuun vaikutuksen, ja sen jälkilämmössä halusin ehdott

Sinisen linnan kirjastosta löytyi lista, joka pelasti minut 50 kategorian haasteen kohdassa 25) A book you were supposed to read in school but didn’t . Minä olin se tunnollinen oppilas, joka luki kaikki opettajan pyytämät kirjat, joten sillä logiikalla tämä haastekohta jäisi aivan tyhjäksi. Mutta eihän se sovi, joten päätin lukea tähän kohtaan kirjan, joita yleensä koulussa luetutetaan mutta omat opettajani syystä tai toisesta ovat jättäneet ko. kirjan välistä. Sinisen linnan kirjaston koulussa luettujen kirjojen listalta poimin John  Steinbeckin Helmen (Tammi, 2008), sillä se odotti jo valmiina omassa hyllyssäni. Ostin kirjan keväällä omakseni Steinbeckin Tyytymättömyyden talven imussa, mutta nyt kirjan luettuani voin todeta, ettei olisi kannattanut. Kirjastolaina olisi riittänyt tämän sivistysannoksen kohdalla oikein hyvin. Onneksi kirja ei ollut kovin kallis, joten suuri hukkainvestointi tämä ei ollut. "Kino kuuli aamulaineiden heikosti liplattavan rantaa vasten. S

John Steinbeckin Tyytymättömyyden talvi (Tammi, 1983/1961) oli minulle eräs tammikuun hienoimpia lukuelämyksiä. Bloggaaminen jäi muiden kirjojen jalkoihin, mutta nyt Talven lukuhaasteen viime metreillä on syytä laittaa postaus ulos. Viiden tähden kirjoja ei tule kovin usein luettua, mutta tämän kirjan kohdalla en nähnyt mitään syytä säästellä tähtiä.  Pidin kirjan kuvailevasta, jopa leikkisästä kielestä, elävistä henkilöhahmoista ja pikkukaupungin ilmapiiristä, jota Steinbeck kuvaa varsin osuvan tuntuisesti. Olen jostain syystä mieltänyt Steinbeckin kirjat ankeiksi ja synkähköiksi, joten aloitin tätä äitini kirjahyllystä kierrätyksenä saatua kirjaa varauksellisin tuntein. Pian huomasin olleeni täysin väärässä ennakkoluulojeni kanssa, sillä luin jopa tunnelmalliset pienten hetkien kuvaukset huolella. Aina en niistä jaksa suuremmin innostua, mutta Steinbeck tuntuu tavoittavan jopa kuuraisessa jalkakäytävässä jotain olennaista ja kaunista: "Kuura, joka peitti nurmikkoja ja