Oksan hyllyltä

Kevään ja kesän aikana luettuja kirjoja on kertynyt sen verran bloggausjonoon, että nyt tulee jälleen miniarvioita. Tässä setissä on pari kotimaista, viihteellistä jatko-osaa, joista tosin toinen on ns. itsenäinen jatko-osa. *** Niina Mero: Romanssin sankari (Gummerus, 2021) Romanssin sankari on itsenäinen jatko-osa Meron valloittavalle Englantilaiselle romanssille (Gummerus, 2019). Tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja päähenkilönä on edellisestä kirjasta tutun Dorianin veli Benedict. Benedictin olemassaolosta ei Englantisessa romanssissa vihjaistu sanallakaan, mutta mukavan luentevasti Ben sulautuu osaksi tuttujen henkilöiden elämää. Ben on ammatiltaan sotilas, ja hänen toipumisensa rankoista kokemuksista erikoisjoukoissa on kirjan keskeistä sisältöä. Kirjassa on paljon pohdintaa siitä, miten oman mielen traumoja pitäisi käsitellä ja kuinka kohdata menneisyyden kipeitä juttuja. Tärkeitä seikkoja, totta kai, mutta en siltä innostunut Romanssin sankarista samalla tavoin k...

Viime syksynä liittyin hieman ex tempore -ideana Kvaak.fi-sarjakuvaportaalin avustajiin, ja sarjakuvia tulikin sitten luettua kenties tavallista enemmän. En ole julkaissut kirjoittamiani arvoita sellaisenaan täällä blogissa, koska se tuntui tylsältä idealta ja juttujen kopioiminen alustalta toiselle työläältä. Päätin sen sijaan koostaa lukemistani sarjakuvista lyhyet kommentit muutamaan koontijuttuun, ja liittää niihin linkit Kvaakin arvosteluihini, joissa on enemmän asiaa. Tässäpä siis ensimmäinen sarjissatsi, jossa on muutamia viime vuoden uutuussarjakuvia: Yuval Noah Harari - Daniel Casanave - David Vandermeulen: Sapiens: Ihmiskunnan synty (Bazar 2020; suomennos Jaana Iso-Markku)  Sapiens: Ihmiskunnan synty on sarjakuvaversio Hararin menestyskirjan ensimmäisestä osasta. En ole ko. tietokirjaa lukenut, vaikka se on saanut paljon blogi ym. huomiota ja pokkaripainosta taitaa edelleen olla myynnissä. Syksyllä ilmestynyt sarjakuvaversio kuitenkin "myi" itsensä minulle komeal...

Christian Rönnbackan komisario Antti Hautalehto -sarjan kahdeksas osa Ruska (Bazar, 2020) tarjoilee tuhdin annoksen äijäilymeininkiä Lapin jylhissä maisemissa. Kirjan alussa Hautalehto on lähdössä lomareissulle kaverinsa Larsin kanssa, mutta varsin erikoisen juonikuvion seurauksena hän päätyykin rikkaan kiinalaismiljönäärin ja tämän pojan oppaaksi, kun he haluavat käydä tutustumassa kullankaivajien työhön. Salaperäisen miljönäärin perässä roikkuu kovat piipussa eräs roistoporukka, ja siitäpä se soppa sitten syntyykin tunturien keskelle. Actionia ei tästä kirjasta todellakaan puutu, ja Hautalehto osoittautuu melkoiseksi ihmemies MacGyveriksi 😆. "Antti meni rinkalleen ja kaivoi sieltä avaruushuovan ja pienen rullan ilmastointiteippiä ja ojensi ne Yangille sillä aikaa kun sulki rinkkansa. - Siellä on ruumis, hän sanoi Yangille. -Puukolla tapettu kullankaivaja. Sitä ne korpit... - Ruumis, Yang totesi rauhalliseen tapaansa, josta ei voinut päätellä mitä hän ajatteli tai tunsi. - Onko...

Tomas Gadsin Turkuun sijoittuva Ryhmä Halme -dekkarisarja on kotimainen uutuussarja, johon olen koukuttunut äänikirjojen muodossa. Kuuntelin sarjan ensimmäisen osan Pirulainen (Bazar, 2019) hieman ennen vuodenvaihdetta, ja kun toinen osa Luopiot (Bazar, 2020) ilmestyi BookBeatiin, se oli heti pakko ottaa kuunteluun. Kirjan rikosjutusta heitettiin nimittäin Pirulaisen lopussa niin herkullinen koukku, että odotukseni olivat aika korkealla. "Puoli tuntia myöhemmin Halme istui tien varteen jätetyssä autossaan ja tuijotti vierellään istuvaa alaistaan, joka tuntui hajoavan silmissä palasiksi. Ann-Mari vaikutti järkyttyneeltä ja aidosti tietämättömältä asioiden kulusta. Se huojensi Halmeen mieltä. - Kyllä sinun on vain lähdettävä täältä heti. Tämä on nyt rikospaikka, hän totesi. - Niin. Aivan. Mutta kuka tekee jotain näin sairasta? Järkyttävää. En pysty millään ymmärtämään."  Komisario Halmeen tiimiin kuuluva Ann-Mari palaa lomareissulta Espanjasta syrjäiselle mökille...

Niputin tähän juttuun kaikki bloggauspinossani majailevat dekkarit. Tästä pinosta löytyy lukuvinkkejä moneen makuun: Simone Buchholz: Revolverisydän (Kustannus Huippu, 2019) Saksalaisen Simone Buchholzin Chastity Riley -dekkarit ovat eittämättä olleet minulle vuoden 2019 dekkarilöytö. Bloggasin aiemmin syksyllä Krokotiiliyöstä , ja nyt sarjan avausosa Revolverisydänkin on myös luettu. En kokenut ongelmalliseksi sitä, että luin kirjat ns. väärässä järjestyksessä. Revolverisydän antaa sarjan keskeisistä henkilöistä syvällisemmän kuvan kuin pelkistetty Krokotiiliyö , mutta toisaalta tykkäsin Revolverisydämessä siitä, että henkilöt olivat jo tietyllä tapaa tuttuja eli saatoin laittaa tarjottua tietoa jo olemassa olevaan kehikkoon. Revolverisydän on ylipäänsä kerronnaltaan runsaampi kuin Krokotiiliyö . Hampurin tapahtumapaikkojen kuvailua on enemmän, Rileyn persoonaa ja ajattelua valotetaan niin että hänestä saa huomattavasti paremman otteen, ja lisäksi Rileyn ja hämäräperäi...

Tomas Gadsin uutuusdekkari Pirulainen (Bazar, 2019) aloittaa dekkarisarjan, joka kertoo komisario Halmeen kokoamasta erikoisryhmästä ja sen hoitamista tapauksista. Avausosan tapahtumat sijoittuvat pääosin Turkuun, jonka saaristosta polttariporukka löytää vedessä pitkään viruneen ruumiin. Kuka mies on, miten hän kuoli, oliko kuolema luonnollinen vai murhattiinko mies? Näiden tavanomaisten kysymysten ympärille on rakennettu menevä, tunnelmaltaan yllättävän kansainvälinen dekkari, joka toimi minulle äänikirjan muodossa tosi hyvin. Pirulainen on mielestäni dekkari, jota lukiessa tai kuunnellessa ei kannata pohtia liikaa, miten uskottavaa toimintaa kirjan kuvaama poliisityö on. Halmeen ryhmä toi nimittäin mieleeni jonkin amerikkalaisen sarjan, jossa eri tavoin huiput tyypit koontaan yhteen ratkomaan mitä kummallisempia tapauksia. Mutta öh, Suomen olosuhteissa, vieläpä Turussa - mistä näille kavereille edes riittää sopivia tapauksia? Oli kuitenkin mukava huomata, että kun ei antanut t...

Nyt tulee juttua kirjoista, joita en ainakaan itse olettanut löytäväni blogistani. Romanttinen viihdekirjallisuus nimittäin eksyy todella harvoin lukemistooni, mutta nyt olen kuunnellut äänikirjoina tätä lajia peräti kahden kirjan verran. Ranskalainen Agnès Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia (Bazar, 2018) ja Huolet pois, elämä on helppoa (Bazar, 2019) muodostavat parin, joka minun mielestäni toimii parhaiten yhdessä. Kirjojen päähenkilönä on Pariisissa kirjakahvilaa pitävä Diane, joka on Onnelliset -kirjan alussa ollut vuoden verran leskenä. Hän menetti miehensä Colinin ja pienen tyttärensä autokolarissa, ja on siitä asti vaeltanut henkisesti syvissä vesissä. Felix-ystävä koettaa parhaansa mukaan tukea Dianea ja auttaa tätä kahvilan kanssa, mutta lopulta Diane päätyy hakemaan elämälleen uutta suuntaa Irlannista ja vuokraa mökin pienestä rannikkokylästä. Naapurimökissä asuu juron oloinen valokuvaaja Edward, ja hänen ja Dianen myrskyisää suhdetta puidaan kahde...

Flavia de Lucen leppoisan nokkelat salapoliisitutkimukset sopivat omaan kesälukemistooni aivan täydellisesti, ja uusin suomennos Kuolon kultaiset kiehkurat (Bazar, 2019) päätyi lukupinooni juuri mukavasti kesälomaviikolla. Nuoren neidin näpsäkkä ote elämään ja kuolemaan oli sarjan edellisessä osassa erinomaisen terävää, ja olipa kivaa huomata, että sama hyvä meno jatkuu tässä uudessakin kirjassa, joka on itse asiassa jo sarjan kymmenes osa. Sarjan tasossa on ollut pientä ailahtelevaisuutta, mutta vaisuimmat osat ovat toivottavasti nyt jääneet taakse. Kirjan tapahtumat pärähtävät käyntiin Flavian Feely-sisaren hääjuhlalla ja kuinkas ollakaan, hääkakusta löytyy kuolleen, palsamoidun ihmisen sormi. Lisäksi Flaviaa ja Doggeria pyydetään etsimään kadonneita kirjeitä, ja kun he törmäävät yks kaks murhapaikalle ja Buckshawin kartanoon saapuu vaivoiksi pari omalaatuista lähetyssaarnaajaa, on rikoksenhuuruinen soppa valmis ja Arthur W. Dogger & kumppanit ovat saaneet kimurantin jupak...

Alan Bradleyn On hieno paikka haudan povi (Bazar, 2018) on Flavia de Luce -sarjan 9. osa, ja sanonpas vaan, että Flavia-neiti on palannut takaisin näppärämpänä ja terhakkaampana kuin koskaan. De Lucen perhepiiri on sarjan edellisissä osissa vaeltanut syvällä murheen alhossa, ja alakulo on vaivannut myös lukijaa. En suuremmin innostunut parin edellisen osan tapahtumista, mutta uusinta kirjaa lukiessani minulla alkoi viimein olla olo, että elämänilo saattaa sittenkin palata Flavian ja lukijan elämään. On hieno paikka haudan povi -kirjassa Flavian seikkailuissa on jälleen napakkaa tummanpuhuvaa huumoria ja särmikästä pikkupaikkakunnan menoa aivan kuten sarjan alkupuolen kirjoissa. Henkilökohtaisten menetysten jäljet pilkahtelevat juonenkuluissa edelleen, mutta sarja ottaa myös askeleita eteenpäin, uusille poluille jotka toivottavasti jatkuvat seuraavassa osassa. "Olin työntänyt sormeni ruumiin avonaiseen suuhun ja pidin etuhampaiden takaa tiukasti kiinni." Tämmöinen sa...

Dekkariviikon juttuni jatkuvat leppoisien dekkareiden merkeissä. Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarja on ollut minulle kepeää kesälukemistoa jo muutamana kesänä, ja toukokuun loppupuolella lukaisin Stenin uusimman suomennoksen Totuuden nimessä (WSOY, 2018). Juonen tai henkilögallerian osalta kirja ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta enpä sellaista kaivannutkaan: Sandhamnin murhien konsepti toimii sellaisenaan minulle tosi hyvin kirja vuodessa -tahtiin luettuna. Sopiva sekoitus tuttujen päähenkilöiden parisuhdekuvioita, jokin murhajuttu ja idyllisiä saarislaismaisemia - kyllä niiden parissa jokusen tunnin viettää ilokseen. Totuuden nimessä kuljettaa juonta lasten purjehdusleirin tapahtumissa ja toisaalla juristi Nora Linde koettaa selvitä talousrikostapauksesta oikeussalissa. Noran poliisiystävä Thomas joutuu tutkimaan purjehdusleirillä tapahtunutta lapsen katoamista, ja kas kummaa, kun juonilangat ennen pitkää somasti yhdistyvät. Parisuhderintamalla Thomas kipuile...

Dekkarit ovat olleet syksyn ja alkutalven kiireiden keskellä miellyttävän helppoa ja rentouttavaa luettavaa, ja niitä onkin päässyt kertymään luettujen pinooni useampia. Päätin niputtaa dekkarit tähän juttuun, jottei blogattavien jono pääse kertymään vallan mahdottomaksi ennen joululomaa. Minejä arvioita, olkaapa hyvät: Aloitan pinon parhaimmasta eli Elizabeth Handin kirjasta Pitkä varjo (Like, 2017). Kirja oli yllätyslöytö kirjaston uutuushyllystä, ja kylläpäs olikin mukavan särmikäs tuttavuus. Handin kirja on kolmas osa sarjassa, jonka päähenkilönä on viisikymppinen, punk-aikaan jämähtänyt valokuvaaja Cass Neary. Nearyn elämä näyttää kulkevan varjoisia kujia pitkin, enkä voinut olla hämmästelemättä, miten nainen on vielä elossa. Sen verran tuntuu viinaksia, pillereitä ja ties mitä kuuluvan naiseen värikkääseen arkeen. Yllättävän selväjärkisesti Cass silti ratkoo Lontoossa eteensä tupsahtavaa rikosvyyhtiä, johon liittyy mm. huumeista irtipäässyt ex-bändäri ja kovanaamainen gans...

Viime viikonlopun lukumaratonin jälkeen minulla on ollut erittäin kevyt lukuviikko. Lukupinon raskaat romaanit eivät ole innostaneet (lukuähkyä ilmassa 900 sivua / 24h jälkeen?!), sen sijaan tutustuin vihdoin ja viimein kehuttuun Kepler62 -sarjaan, seikkailin avaruusagentti Valerianin kanssa avaruudessa ja lopettelin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan, joka oli ollut jo jonkin aikaa kesken lukulaitteessani. Tässä katsaus tämän viikon luettuihin - kepeää ja viihdyttävää menoa, olkaapa hyvät: Nuorille lukijoille suunnatusta dystooppisesta Kepler62-seikkailusarjasta on kesällä julkaistu jo viides osa, ja minäkin olen vähitellen kiinnostunut Pasi Pitkäsen kuvittamasta sarjasta. Kuvitus toimi vetovoimatekijänä minun kohdallani, ja nyt ensimmäisen osa luettuani nostan hattua myös sisällölle: reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan vetävä tarinanalku. Veljekset Ari ja Jani joutuvat tietokonepelin kautta mukaan uhkaavan oloiseen tilanteeseen. Ei auta, vaikka pitkää...

Tämä postaus on lähinnä lyhyt muistiin merkintä siitä, että myös minä lukenut seuraavat kirjat, jotka kuuluvat runsaasti blogihuomiota keränneisiin sarjoihin: Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjan kuudes osa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar, 2017) ja Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aloitusosan Paimentyttö (Otava, 2015) . Jos kaipaat leppoisaa lukemista kesäpäivään, voin suositella näitä sarjoja. Flavian matkaan tosin kannattaa hypätä sarjan alusta eli Piiraan maku makea -kirjasta. Kuudennessa osassa ollaan jo sen verran syvällä de Lucen sukutunnelmissa, etteivät kirjan juonen hienoudet ehkä aukene uudelle lukijalle. "Kaikkien näiden vuosien jälkeen kameran sisällä oli yhä filmi.     Ja jos minä mitään ymmärsin, siitä oli valotettu noin neljäkymmentäviisi jalkaa.     Valotettu, vaan ei kehitetty!     Yhtäkkiä sydämeni hyppäsi kurkkuun ja yritti päästä karkuun.     Olin vähällä tukehtu...

Lukuviikon teemana on tänä vuonna kirjavinkkaus, ja blogissani vinkkaan koko viikon omia lempikirjojani. Tänään on vuorossa Katherine Nevillen historiallinen jännitysromaani Kahdeksan (Bazar, 2010) . Sen lukeminen aiheutti minulle melkoisen ahmintareaktion joskus vuosia sitten, ja sama on toistunut sen jälkeen muutaman kerran uudelleen. Shakin ja Ranskan vallankumouksen historiaan linkittyvä mystinen tarina on koukuttavaa laatuviihdettä. Kirjan nykyhetken tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, ja ne kietoutuvat ikivanhan shakkipelin salaisuuksiin. Kohtalokkaan pelin pyörteisiin ajautuu nuori yhdysvaltalainen tietokoneasiantuntija Katherine Velis. Lukija heitetään silti kirjan alussa Ranskaan, kevääseen vuonna 1790. Ajat ovat levottomat ja Montglanen luostarin kätköistä kaivetaan esille jotain, joka saa maailman mahtavimmat voimat liikkeelle. Nuoret nunnakokelaat Mireille ja Valentine saavat kumpikin tärkeän tehtävän, ja heidän matkansa kohti Pariisia ja vallankumouksen pyörte...

Gard Sveenin dekkari Pimeän sylissä (Bazar, 2016) oli erikoinen kirja: päähenkilö, rikostutkija Tommy Bergman ärsytti minua lähes koko kirjan ajan (taas yksi omien ongelmiensa ja traumojensa kanssa painiva poliisi), puolessa välissä kirjaa olin täysin tympääntynyt rikosta tutkivien henkilöiden omatoimisiin tutkimuksiin siellä ja täällä (siis aikuisten oikeasti, eivät kai poliisit huitele tutkimuksissaan minne sattuu, toisilleen kertomatta?!) ja mietin, jättääkö kirja kesken vai jatkaako sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin ja mitä tapahtui: yhtäkkiä juoni sai uusia kierteitä ja kiinnostuin kirjan tapahtumista aivan eri lailla kuin alkupuolella kirjaa. Sivut kääntyivät ja loppuratkaisu olikin sitten jo sellainen, että sarjan seuraava osa on pakko ottaa lukulistalle. Pimeän sylissä -kirjassa on pari toisiinsa liittyvää nuoren tytön murhaa, ja näitä Bergman laitetaan tutkimaan yhdessä Susanne Bechin kanssa. Bech kipuilee yksinhuoltaja-arjen ja työn välissä, joten itse asiassa kirjan mol...

Ilmoittauduin eilen mukaan  Ystävänpäivän lukumaratonille , joten nyt on sopiva hetki kaivaa luonnoksista esille kirjajuttu, jonka kirjoittelin vuodenvaihteen lukumaratonin jälkeen. Alan Bradleyn viime syksynä ilmestynyt Flavia de Luce -dekkari Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar, 2016) oli erinomaista maratonluettavaa, sillä Flavian tutkimukset veivät minut taas täysin mennessään ja kirja oli nopeaa luettavaa. Lukumaraton ei tietenkään ole mikään nopeuskilpailu, mutta olen todennut että nautin itse lukumaratonista eniten silloin, kun luettavana on jotain niin vetävää, että tarinan imuun pääsee oikein kunnolla. "Yhtäkkiä yksi kirkkoherran saarnoista tuli aivan pyytämättä mieleeni: se miten me olemme savea ja Herra meidän savenvalajamme - se oli oppitunti, joka heräsi eloon vasta nyt täällä maalaishautausmaalla. Minne tahansa katseeni käänsin, näin lautasensirpaleita muistuttavia luunpalasia, jotka heijastuivat valkoisina taskulamppuni valokeilassa.     Se oli...