Tomas Gads: Pirulainen

Tomas Gadsin uutuusdekkari Pirulainen (Bazar, 2019) aloittaa dekkarisarjan, joka kertoo komisario Halmeen kokoamasta erikoisryhmästä ja sen hoitamista tapauksista. Avausosan tapahtumat sijoittuvat pääosin Turkuun, jonka saaristosta polttariporukka löytää vedessä pitkään viruneen ruumiin. Kuka mies on, miten hän kuoli, oliko kuolema luonnollinen vai murhattiinko mies? Näiden tavanomaisten kysymysten ympärille on rakennettu menevä, tunnelmaltaan yllättävän kansainvälinen dekkari, joka toimi minulle äänikirjan muodossa tosi hyvin.

Pirulainen on mielestäni dekkari, jota lukiessa tai kuunnellessa ei kannata pohtia liikaa, miten uskottavaa toimintaa kirjan kuvaama poliisityö on. Halmeen ryhmä toi nimittäin mieleeni jonkin amerikkalaisen sarjan, jossa eri tavoin huiput tyypit koontaan yhteen ratkomaan mitä kummallisempia tapauksia. Mutta öh, Suomen olosuhteissa, vieläpä Turussa - mistä näille kavereille edes riittää sopivia tapauksia? Oli kuitenkin mukava huomata, että kun ei antanut tämän uskottavuusseikan haitata, Pirulainen rullasi eteenpäin oikein vetävästi. Vedestä noukitun miehen ympärille oli rakennettu varsin näppärä tapaus, joka kuvaa osuvasti yritysmaailman raakuutta, kimurantteja perhesuhteita ja mielen horjuvuutta.

Halme oli hieman liian jäyhä tyyppi minun makuuni, eikä hänen persoonastaan meinannut saada otetta siitä huolimatta, että miehellä on vakuuttavaa kansainvälistä kokemusta, sairas äiti ja rakkaussuhde New Yorkissa asuvaan varattuun naiseen. Halmeen pieni tiimi sen sijaan miellytti minua, ja Pirulaiseen oli otettu juuri sopivasti mukaan heidän henkilökohtaisia juttujaan. Leskeksi jääneen Ann-Marin öiset pelisessiot ja rakkauskuviot erääseen maalivahtivalmentajaan toivat hyvää vaihtelua rikoksen selvittelyyn, ja tiimin nörtin. Niklaksen, persoonakin oli jotenkin symppis, vaikka Niklaksen hahmoon olikin ujutettu mukaan monia nörttikliseitä.  Kaiken kaikkiaan huomasin koukuttuneeni Halmeen tiimin jäseniin ja heidän kuulumisiinsa kenties enemmän kuin itse rikoksen selvittelyyn.

Kirjalle on tulossa jatko-osa jo ensi keväänä, ja Pirulaisen lopusta päätellen luvassa on jälleen vauhdikasta menoa. Pirulainen saa minulta Goodreadsiin kolme tähteä.


Kirjan traileri löytyy Youtubesta. Tomas Gads -nimimerkin takaa löytyy suomalainen kaksi kotimaista naiskirjailijaa:


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kuuntelin Storytelistä, ilmaisella tutustumisjaksolla.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Amman lukuhetki, Kirjojen kuisketta, Kirjasähkökäyrä
Äänikirjan tietoja:
Tomas Gads: Pirulainen
Lukija Jani Karvinen
Bazar, 2019
Kesto 10 t 18 min

Kommentit

  1. Tämä oli ihan säpäkkä dekkari. Tykkäsin loppukoukusta. Jatkokirjakin on jo ilmestynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetus oli erittäin onnistunut minunkin mielestäni. Sain mukavasti odotukset nousemaan seuraavaa osaa ajatellen. :)

      Poista
  2. Minusta alku oli aika hidas, mutta sitten juoneen ilmaantui vetoa, joskin hieman katkeilevaa. Psykologisesti sosiaalipsykologikirjoittajaparin kehittelemä tarina onnistui ihan hyvin ja loppuratkaisu yllätti.

    Seuraavaa osaa pohjustettiin uudella murhalla, mutta ymmärtääkseni jatko-osan Luopiot arvioitu ilmestymisaika on 10.03.2020. Vai voiko sen oikeasti jo jostain lukea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, alku oli vähän hidas minustakin, mutta en toisaalta äänikirjamuodossa siitä niin häiriintynyt. Kuuntelen äänikirjoja usein esim. autoillessa, eikä siinä niin haittaa vaikkei kirja olekaan se kiivastahtisin dekkari. :) Minäkin löysin Luopioille tuon saman ilmestymisajan eli maaliskuun kirja näyttäisi olevan.

      Poista
  3. Ihan OK kirja tämä oli, mutta muistelen, että välillä tapahtumat jäivät junnaamaan. Loppu oli niin koukuttava, että seuraava osa on kyllä luettava. Ihanaa joulun odotusaikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin tätä äänikirjana, vähän pätkittäin, ja siinä junnaavat kohdat taisivat mennä ohi. Eihän tämä mikään hypnoottisesti otteessaan pitävä dekkari ollut, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Kiitos samoin, mukavaa joulunaikaa!

      Poista
  4. En lue kovin paljon dekkareita ja saattaa olla, että tämäkin jää lukematta mutta hmmm, "rakkaussuhde New Yorkissa asuvaan varattuun naiseen" - kiinnostaa oikeasti lukea miten tällaista rakkaussuhdetta pyöritellään!!

    Harmittaa, että nämä naiskirjailijat ovat valinneet pseudonyymiksi miehen nimen mutta ymmärrän, että dekkaribisneksessä se on valttikortti jo sinänsä jos haluaa houkutela mieslukijoita. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, komisario pitää yllä rakkaussuhdettaan lennähtämällä rikostutkimusten lomassa viikonloppulomalle New Yorkiin ja tapaamalla rakastettuaan siellä, vähän salaa tietysti kun toinen on varattu. :) Vähän erikoinen kuvio, mutta toipahan hieman hohtoa poliisihommiin. :)

      Minuakin kummastutti tuo nimimerkki, mutta onhan se ainakin kansainvälisen oloinen. Olisi kyllä kiva, että kirjoille saisi myyntiä ihan omalla nimellään.

      Poista
  5. Tämähän oli myös Savonia-palkintoehdokkaana eli hyvin noteerattu ja arvostusta saanut. Ehkä itse kohottolin kulmiani poliisiryhmäkliseille, mutta se kertoo ehkä enemmän omasta, nykyään aika nuivasti, suhtautumisesta dekkareihin kuin varsinaisesti tämän kirjan mahdollista heikkoutta. Luen varmasti seuraavankin osan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, huomasinkin ehdokkuuden. Ihan kiva, että dekkareitakin on nostettu Savoniaan ehdolle. Onhan tässä tosiaan kliseitä mutta kokonaisuus oli silti aivan viihdyttävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.