Brett Anderson: Hiilenmustat aamut

Brett Anderson (s. 1967) on brittiläisen rock-yhtyeen Sueden laulaja, ja sanottakoon heti näin alkuun, etten ole yhtyeen suuri fani. Jokusen biisin tiedän ja tykkään, mutta siinäpä se. Andersonin muistelmateos Hiilenmustat aamut (Sammakko, 2018) tarttui kuitenkin heräteostona mukaani Helsingin tämän syksyn kirjamessuilta - kirjan runollinen nimi ja tyylikäs ulkoasu taisivat houkutella. 

Luen tosi harvoin musiikkimaailman tähtien elämäkertoja tai muistelmia, joten minulla ei juuri ole vertailupohjaa Andersonin kirjalle mutta joka tapauksessa Hiilenmustat aamut oli monin tavoin miellyttävä yllätys. Anderson kirjoittaa sujuvasti, ja hänen tekstinsä välittää kuvan sympaattisesta, elämän nurjia puolia nähneestä jalat maassa -tyypistä, jonka nuppi ei ole mennyt menestyksestä sekaisin. Hiilenmustien aamujen aikajana sijoittuu Andersonin varhaisvuosiin ja päättyy niihin 90-luvun alkupuolen hetkiin, jolloin menestyksen portit aukeavat omalaatuiselle, omalla tyylillään soittavalle Suedelle.

"Ymmärrän nyt, miten sittemmin kirjoittamani melodiat, jotka lopulta määrittelivät minut, olivat outo mutta selkeä yhdistelmä kaikesta siitä, mitä kuulin kotona. Isäni musiikin mahtipontisuutta oli mahdotonta paeta, ja vaikka karsastin aina sen paatosta, en voi kieltää, ettenkö olisi itsekin aina alitajuisesti pyrkinyt saamaan kiinni vastaavasta draamasta. Myrskyisät älylliset riidat ja katkerat, armottomat väittelyt, joita kävimme musiikista olivat luoneet perustan ja tehneet minusta musiikin suhteen erittäin jyrkän, niin että minuun iskostui melkein uskonnollinen kiihko." (s. 79)

Andersonin perhetausta on hyvin vaatimaton, ja Brett-poika sai lehtiä jakamalla sen verran omia tuloja, että saattoi ostaa itselleen vinyylilevyjä. Isän klassinen musiikkimaku aiheutti pojassa vastareaktion ja lisäsi punkin vetovoimaa. Siitä oli kuitenkin edessä vielä pitkä ja kivikkoinen tie kohti musiikin ammattimaista tekemistä. Anderson kuvaa eläväisesti lapsuusmuistojaan, opiskeluaikojaan ja niitä vuosia, jotka hän vietti Lontoossa minun näkökulmasti epämääräisesti työttömänä hengaillen, ajautuen pikku hiljaa enemmän ja enemmän kohti musiikkia. Anderson ei kuitenkaan selvästikään ole mikään Lontoon musiikkipiirien sisäpiiriläinen, ja se tuo kirjaan aimo annoksen aitouden tunnetta.

Hiilenmustat aamut välittää omanlaistaan brittiläistä ajankuvaa, ja kirja oli siten kiinnostava myös tämmöiselle Sueden vaiheita huonosti tuntevalle lukijalle. Voinkin suositella kirjaa heille, jotka ovat uteliaita tutustumaan brittiläiseen (musiikki)kulttuuriin aikana ennen tosi-tv:n musiikkiohjelmien liukuhihnan tuottamia tähtiä. Hiilenmustat aamut saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

"Olin räkänokkainen, ylimielinen, hiukan sentimentaalinen poika, joka kasvoi salaattikastikkeella ja maitoteellä ja halvalla lihalla. Minulla oli mulkoileva ilme valokuvissa ja taipumusta alakuloon - en varsinaisesti ollut nihilistinen tai masentunut, mutta ehdottomasti raskasmielinen ja aina hiukan hämilläni." (s. 51)

***

Osallistun kirjalla Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaasteeseen ja Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Kirja sopii myös POPSUGAR 2019 -lukuhaasteeseen, kohtaan "A book written by a musician (fiction or nonfiction)".

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja hyllyssä, Luetut, lukemattomat ja Lukupino
Kirjan tietoja:
Brett Anderson: Coal Black Mornings (2018)
Suomennos Sirje Niitepõld
Sammakko, 2018
213 sivua