The End of the Year Book Tag - loppuvuoden kirjajuttuja

Todella vaiheessa -blogissa oli vastattu mukavaan loppuvuoden kirjalliseen tagiin, ja nappasin tagin ja Reta Anna Marian suomentamat kysymykset myös omaan blogiini. Tagi on alunperin ilmestynyt Ariel Bissetin Youtube-kanavalla. Vuoden vaihteeseen on aikaa tasan kaksi viikkoa, joten nyt on sopiva aika tuumailla kirjapinon tilannetta:

Photo by Marina Khrapova on Unsplash

* The End of the Year Book Tag *

Aloititko vuoden aikana jonkun kirjan, jota et ole vielä lukenut loppuun?

Lukupinossani on parhaillaan muutama kirja kesken, ja olen kovin hämmästynyt, jollen saa niitä luetuksi tämän vuoden aikana loppuun. Vastaankin tähän kysymykseen listaamalla kolme kirjaa, jotka olen vuoden aikana aloittanut suurin toivein mutta jotka jäivät kesken:

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kanssa - koetin kuunnella kirjaa äänikirjana, mutta edes hyvä lukija ei voinut muuttaa sitä tosiasiaa, että kirjan ystävä/tuttavaporukka ei herättänyt mielenkiintoani ja heidän keskinäiset suhde yms. kuvionsa vaikuttivat kovin tyhjänpäiväisiltä. Rooneyn kirja oli kenties vuoden suurin kirjapettymykseni, sillä odotin tältä kirjalta PALJON.

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat - ostin pokkarin heräteostona, sillä Moriartyn kirjoja näkyy tiheään blogeissa ja ajattelin, että keskiluokkaiset pihajuhlat ja niihin liittyvä mysteeri olisi viihdyttävää luettavaa. Tämän kirjan perusteella Moriarty on mestari heittelemään salaperäisiä vihjailuja mutta lukuintoni hyytyi n. 200 pokkarisivun jälkeen, kun sen erään tietyn iltapäivän kauhea juttu ei ollut vieläkään paljastunut ja vihjailujen määrä vain tiheni. Kirja oli tuolloin vasta puolivälissä, mutta minun kärsivällisyyteni loppui. Todella ärsyttävä kirjoitustyyli!

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet - suositun dekkarisarjan uusin suomennettu osa sai minut lähinnä tympääntymään. Niin tuttuja latuja tämä arkealogiaa ja rikoksia yhdistävä sarja näyttää kulkevan! Sarjan perusidea on hyvä, mutta jotain uutta säpinää Ruthin elämä vaatisi. Taidan pitää pienen tauon sarjasta.

Luitko loppuvuoden aikana syksyisen kirjan, joka sai sinut valmistautumaan kohti loppuvuotta?

Tutkin blogiani ja niin se vain on, etten ole lukenut syksyisiä kirjoja laisinkaan. Tai no, huteran aasinsillan kautta voisin kenties mainita tässä Valdun Mikitan Kantarellin kuuntelun taidon, sillä sienethän liittyvät syksyyn. Mutta sienijuttuja on kirjassa vähän, sen sijaan sen seesteinen yleisfiilis kyllä antoi minulle hyvän sysäyksen syksyyn. Mielenrauhaa, omia juuria ja luontoa kannattaa kunnioittaa, niin pään sisällä on monta asiaa paremmin.

Photo by Annie Spratt on Unsplash

Odotatko vielä jotain vuoden uutuuskirjaa?

Uutuuskirjat taitavat olla jo ilmestyneet, mutta itselleni hankkimista uutuuskirjoista odotan Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? lukemista. Se on niin lyhyt, että voisin ehtiä lukemaan kirjan vielä ennen vuodenvaihdetta.

Mitkä kolme kirjaa haluat vielä lukea ennen uutta vuotta?

Vuotta on jäljellä enää kaksi viikkoa, joten listaan tähän muutaman oman hyllyn kirjan, jotka haluaisin ehtiä lukemaan tai edes aloittamaan ja saamaan hyvälle alulle ennen vuodenvaihdetta:

Maylis de Kerangal: Maailma käden ulottuvilla

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

David Mitchell: Pilvikartasto

De Kerangalin ja Fagerholmin kirjoista olin alkusyksystä aivan tohkeissani, enkä haluaisi niiden hautautuvan hyllyn kätköihin. Kirjat ovat mukavan lyhyitä, joten sen puolesta lukemisen ei pitäisi tuottaa ongelmia. Pilvikartasto taas ... heh, se on ollut minulla jo monella lukulistalla mukana ja vielä ehtisin ainakin aloittaa tämän kehutun kirjan, jonka lukemisesta uhkaa tulla minulle ikuisuusprojekti. 

Voiko joku loppuvuoden kirjoista vielä nousta yhdeksi vuoden 2019 lempikirjaksesi?

Hmm, miksikäs ei. Minulla on parhaillaan kesken mm. Gabrielle Bellin autofiktiivinen The Voyeurs-sarjakuvaromaani, ja pidän kovasti sen erikoisesta "tapahtuu-kovin-vähän"-tunnelmasta ja sivullisuuden tunteesta. Bellin kirja voi nousta ainakin vuoden parhaat sarjakuvat-listalleni.

 

Jos tarkastelen koko syksyä, niin Lena Frölander-Ulfin lastenromaani Nelson Tiikeritassu on ehdottomasti eräs parhaita vuonna 2019 lukemiani kirjoja. Luin kirjan juuri ennen Finlandia-palkintojen jakoa.

Joko olet tehnyt lukusuunnielmia vuodelle 2020?

Jo vain. Olen mukana ainakin POPSUGAR 2020 Reading Challenge -haasteessa mutta rennosti. Täyden listan rutistaminen väen väkisin kasaan ei innosta, mutta jos saan listalle 30-40 osumaa, olen kovin tyytyväinen.

Löysin Goodreadsista pari kiinnostavaa haastetta, mutta postailen niistä myöhemmin. Haluan myös jatkaa omien kirjojen lukua, johon tämän vuotinen Kirjahyllyn aarteet -haaste on antanut lisäpotkua. Toivottavasti haaste jatkuu! Koetan silti olla kasaamatta liikaa haasteita ensi vuodelle, sillä minua odottaa myös sellainen haaste kuin gradun loppuun kirjoittelu. Teoriaan on tullut perehdyttyä tässä syksyn aikana ja kirjoitettuja sivujakin on kasassa graduseminaarin tutkielman verran, mutta on niitä puuhapisteitä tiedossa keväällekin. Eihän sitä kuitenkaan voi koko aikaa istua nenä kiinni gradukirjallisuudessa, joten eiköhön lukupinoon löydy muutakin luettavaa. 😊 

***

Mukavia lukuhetkiä kaikille vuoden viimeisille viikoille!