Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2020.

Miten menee Helmet-haasteessa?

Kuva
Vuosi 2020 on puolivälissä, ja ajattelin tehdä pienen tilannekatsauksen Helmet-haasteeseen. Haaste on tähän asti edennyt aivan omalla painollaan eli olen sijoitellut haasteeseen kirjoja, kun jotain sopivaa on tullut luettua. Semmoisen oman säännön olen kuitenkin ottanut mukaan, etten lisää samaa kirjaa sekä Helmet-haasteeseen että POPSUGAR-haasteeseen (okei, muutama poikkeus listoilta löytyy, kun alkuvuonna en vielä nipottanut tämän suhteen). Niin moni kirja kävisi kumpaankin haasteeseen, mutta minusta on vähän tylsää tutkia kahta haastelistaa, jossa on tosi paljon samoja kirjoja. Kivasti kummatkin haasteet ovat silti edenneet, mutta tässä jutussa keskityn vain Helmetiin ja erityisesti niihin kohtiin, jotka ovat vielä vailla kirjaa. Haasteeseen jo lukemani kirjat olen listannut täällä . Photo by Deanna Lewis on Unsplash Mitkä Helmet-haasteen kohdat ovat vielä vailla kirjaa? Ei niitä niin paljon enää ole! Minulla ei kuitenkaan ole mitään sen kummempaa lukutavoitetta tähän haasteeseen,

Rainbow Rowell, Faith Erin Hicks: Pumpkinheads

Kuva
En yleensä ole kovinkaan tarkka sen suhteen, että johonkin tiettyyn vuodenaikaan sijoittuva kirja tulee luettua kyseisenä ajanjaksona, mutta silti minusta tuntui hieman hassulta ottaa Rainbow Rowellin kirjoittama ja Faith Erin Hicksin kuvittama YA-sarjakuvaromaani Pumpkinheads (Macmillan Children's Books, 2019) lukuun juhannusviikonloppuna. Sarjakuvan tapahtumat nimittäin ajoittuvat Halloweeniin, kuten kirjan nimestä ja kansikuvasta voi kenties päätelläkin. No, hyvin toimi Halloween-tarina myös juhannuksena, sillä Pumpkinheadsissa oli mukana romanttisia vireitä ja nehän ovat osa juhannusyön taikaa 😊. Runsas kurpitsanmakuisuus oli vain pieni eksoottinen lisämauste. 😆 Pumpkinheads yllätti minut iloisesti, vaikken aivan tiennytkään, mitä kirjalta odottaa. Kirja oli tyystin erilainen Halloween-kirja kuin mitä aiemmin olen tullut lukeneeksi. Pumpkinheads nimittäin tarjosi tuhdin kulttuurimatkan amerikkalaisen kurpitsanviljelyn Halloween-perinteisiin ja oli enemmänkin ystävyyden yl

Vuosi kuvina - kesäkuu 2020

Kuva
Oi ihana kesäkuu! Oulun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan (vaikka pidän toki myös syksyn väreistä 😊). Vuosi kuvina -haasteen kesäkuun kuva näyttää näin vehreältä: Oulussa on tänään ollut upea kesäsää: lämpöä hieman reilut 20 astetta ja raikas tuuli puhaltelee juuri sopivasti. Puutarhalla kuljeskelu olikin mitä mainiointa ajanvietettä, ja tässä muutama kuva reitin varrelta: Varjoisat kujat vetävät puoleensä kesäpäivinä. Nämä laput on jotenkin niin symppiksiä! Kuvan ulkopuolelle rajautui muutamia piknik-porukoita. Viehättävä puusilta oli minulle uusi löytö. Ei ole juurikaan tullut käveltyä tällä nurkalla puutarhaa. Lukuiloa ja auringon lämpöä kaikille blogissani vieraileville!

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

Kuva
Alex Michaelidesin Hiljainen potilas (Gummerus, 2019) oli julkaisunsa aikaan isosti esillä kirjablogeissa (tai ainakin sen verran, että kirjan nimi jäi minulle mieleen). Itse en tuolloin kirjasta suuremmin kiinnostunut, mutta hiljattain nappasin Potilaan mukaan kirjaston pikalainahyllystä, kun dekkarit ovat pienen tauon jälkeen alkaneet taas maistua. Viime viikonloppu menikin sitten Hiljaista potilasta ahmiessa. Tämä kirja totisesti yllätti vetävyydellään! Hiljaisen potilaan asetelma on kiinnostava: taidemaalari Alicia Berenson on tuomittu miehensä raa'asta murhasta, mutta tapahtuman jälkeen Alicia ei ole sanonut sanaakaan. Mykistynyttä naista hoidetaan psykiatrisessa laitoksessa, jonne Alician tapauksesta kiinnostunut psykoterapeutti Theo Faber hakeutuu töihin. Onnistuuko hän viimein murtamaan Alician mielen muurit ja paljastamaan tämän salaisuudet? Mitä tuona kohtalokkaana iltana todella tapahtui? "Olen minäkin idiootti, soimasin itseäni. Mitä oikein kuvittelin tekeväni?

Arnaldur Indriðason: Petsamo

Kuva
Arnaldur Indriðason on minun tämän kesän dekkarilöytöni. Dekkariviikolla bloggasin kirjailijan nykyaikaan sijoittuvasta sarjasta, jonka avausosa Räme (Blue Moon, 2003) oli erittäin mieluisa tuttavuus. Nyt olen kokeillut Indriðasonin toista sarjaa, joka sijoittuu 1940-luvulle, toisen maailmansodan aikaisiin tunnelmiin. Petsamo (Blue Moon, 2018) on sarjan kolmas osa, mutta hyvinpä sarjaan pääsi keskeltäkin mukaan. 40-luvun sarja nimittäin vaikuttaa vieläkin lupaavammalta kuin Rämeen aloittama sarja. Ajankuva on vahvaa, ja maailmansodan hyytävät tuulevat puhaltavat yli pienen kaukaisen Islannin. Petsamossa seurataan kahta tarinalinjaa. Varhaisempi alkaa Petsamosta, josta joukko islantilaisia evakuoidaan Esja-laivalle vuonna 1940. Vuoden 1943 tapahtumat käynnistyvät siitä, kun tuntematon mies löytyy pahoinpideltynä erään hämäräperäisen kapakan liepeiltä: "Piccadillyn tapaisia kapakoita oli noussut sotaväen parakkikylien liepeille useita eivätkä kaikkien pitäjät vaivautuneet edes ha

Laura Dean Keeps Breaking Up with Me - Mariko Tamaki, Rosemary Valero-O'Connel

Kuva
Mariko Tamakin ja Rosemary Valero O'Connellin YA-sarjakuva Laura Dean Keeps Breaking Up with Me (First Second, 2019) on taidokkaasti piirretty tarina rakastamisen vaikeudesta ja rakkauden olemuksesta ylipäänsä. Milloin rakkaus ei olekaan enää hyvä juttu, mitä aito rakkaus oikeastaan on? "The truth is, breakups are usually messy, the way people are messy, the way life is messy. It's okay for a breakup to feel like a disaster. It doesn't feel okay, but I assure you it is okay. It's also true that you can break up with someone you still love. Becouse those two things are not distinct territories: love and not loving anymore." Sarjakuvan pääosassa on 17-vuotias Frederica Riley, tuttavallisemmin Freddy. Ensimmäisessä ruudussa hän kirjoittaa viestiä netin parisuhdeneuvojalle Anna Vicelle. Freffyä askarruttaa Laura Dean, johon hän on ollut noin vuoden verran rakastunut. Lauran ja Freddyn suhde on on-off-laatua - välillä ollaan yhdessä, sitten jokin rikkoo tyttöj

Beth O'Leary: Kimppakämppä

Kuva
Beth O'Learyn Kimppakämppä (WSOY, 2020) oli minulle aikas täydellistä luettavaa/kuunneltavaa viime viikonloppuna. Kesäkuu on ollut tosi kiireistä aikaa työrintamalla, ja kaipasin jotain kevyttä, hyvän mielen luettavaa, joka heittäisi päänupin lepoasentoon. Päätin ex tempore -ideana kokeilla paljon esillä ollutta Kimppakämppää , ja se olikin oiva valinta. Tykkäsin, viihdyin! Ja mikä parasta, Kimppakämppä ei ollut pelkkää höttöä, vaan kepeän oloiseen juoneen oli onnistuneesti yhdistetty rakkauden pimeitä puolia. Kirjan keskeinen juonikuvio kerrotaan hauskasti kahdella lauseella etukannessa: self-help-kirjojen kustannustoimittajana työskentelevä Tiffy muuttaa kimppakämppään, jonka varsinaista asukasta Leonia hän ei ole koskaan tavannut. Pienessä asunnossa on vain yksi sänky, mutta sehän ei haittaa, kun Tiffy on päivätöissä ja Leon tekee yövuoroja saattohoitajana. Lisäksi Leonin näpsäkkä tyttöystävä on päättänyt pitää huolen siitä, ettei Leon tule näkemään vilaustakaan kummallisen o

Alice Zeniter: Unohtamisen taito

Kuva
Alice Zeniterin Unohtamisen taito (Otava, 2019) eteni hitaasti mutta varmasti koronakevään aikana. Keskittymiseni ei aina riittänyt paksuun, historialliseen sukuromaaniin, mutta silloin kun sain kirjaan tartuttua, uppouduin siihen todella intensiivisesti. Viime vuoden Kirjan ja ruusun päivän heräteostokseni osoittautuikin oman lukukevääni parhaaksi kirjaksi, ja ylipäänsä Unohtamisen taito on eräs upeimpia romaaneja, joita olen pitkiin aikoihin lukenut. Tätä kirjaa haluan suositella ihan kaikille! Unohtamisen taito valottaa lukijalle Algerian ja Ranskan yhteistä historiaa ja sen kipupisteitä yhden suvun kautta. Kirjan tapahtumat liikkuvat suluvasti nykyhetken ja menneisyyden välillä, ja nykyisyydessä lukijan oppaana toimii taidegalleriassa työskentelevä Naïma, jonka tiedot sukunsa vaiheista ovat kovin ylimalkaiset: "Kun kaikki tieto maasta, josta on muka kotoisin, on pitänyt etsiä Wikipediasta, niin ehkä silloin on jokin ongelma. Ehkä Mohammed oli oikeassa. Tarina ei siis ala Al

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kuva
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013) todella suosittu kirja: kirja keikkuu Goodreadsin YA-listojen kärkisijoilla, kirjasta löytyy yli 3,4 miljoonaa tähditystä ja tähtien keskiarvo on himpun yli 4.2. On siinä nostetta yhdelle kirjalliselle teiniromanssille! Greenin hittiteos olikin kirja, jonka päätin vihdoin ja viimein lukea YA-haasteen kannustamana (kannattaa muuten hypätä mukaan, jollet vielä ole niin tehnyt - tässä on kiva haaste kesän kuukausille!). YA-sivistystä roimasti kasvattava kirja sopii mainiosti ruutuun "YA-klassikko", mutta päätin optimoida omat bingonsaantimahdollisuuteni ja valitsin toisen ilmeisen ruudun eli sairaudesta kertovan kirjan. Greenin kirjan suurin ansio on mielestäni siinä, että se kertoo parantumattomasti syöpäsairaan, 16-vuotiaan Hazelin elämästä arkisine murheineen, iloineen ja suruineen uskottavasti ja turhia kiertelemättä. Omakohtaista kokemusta aiheesta minulla ei ole, mutta Tähtiin kirjoitettu virhe tuntui aidolta ja sympaa

Arnaldur Indriðason: Räme (#dekkariviikko)

Kuva
Tänään alkaa kirjablogeissa Dekkariviikko, jota emännöi Luetut.net-blogi . Oma osallistumisen teemaviikkoon taitaa tällä kertaa jäädä yhteen kirjaan, sillä dekkarien luku ei viime aikoina ole oikein innostanut. Mutta keväällä luettujen pinostani löytyy kuitenkin eräs varsin kiinnostava sarja-avaus, islantilaisen Arnaldur Indriðasonin Räme (Blue Moon, 2003). Kirja oli sen verran hyvä, että luen varmasti sarjaa lisääkin (toinen osa jo odotteleekin lukulaitteessani), joten Rämeellä on hyvä osallistua dekkariviikkoon. "Sanat oli kirjoitettu lyijykynällä paperille, joka oli pantu ruumiin päälle. Kolme Erlendurille käsittämätöntä sanaa." Näin alkaa Räme , jossa Reykjavikin poliisi tutkii Pohjoisrämeellä kellarista kuolleena löydetyn vanhan miehen tapausta. Outo lappu askarruttaa tutkijoita, mutta siinä lopulta piilee koko jutun ratkaisu. Sen selville saaminen vaan ei ole kovin yksinkertaista... Kirjan rikosjuttu vaikuttaa ensituntumalta arkiselta ja vähän värittömältäkin, mutta l

Anne Cathrine Bomann: Agathe

Kuva
Anne Cathrine Bomannin Agathe (Gummerus, 2020) on niitä kirjoja, jotka ovat alkujaan ponnahtaneet menestykseen pienkustantamon siipien suojasta. Tämä on mielestäni lupauksia herättävä lähtökohta kirjalle, sillä silloin ei kenties ole odotettavissa sitä keskinkertaisinta ja tasapaksuinta juonentynkää. Näin ei käynyt tälläkään kertaa, sillä pienoisromaanin mittainen Agathe oli omalla hitaalla tavallaan viehättävä, ja kirjan tunnelmat viipyilivät pitkään mielessä. Silti taisin odottaa vielä jotain enemmän, sillä niin kaunis kirja kuin Agathe olikin, siitä jäi jollain tapaa vaisu jälkimaku. "Aika valui lävitseni niin kuin vesi virtaa hanan ruosteisesta suuttimesta, jota kukaan ei viitsi vaihtaa. Lyijynharmaana sadepäivänä olin keskustellut vailla minkäänlaista kiinnostusta seitsemän potilaan kanssa ja jäljellä oli enää yksi ennen kuin voisin lähteä kotiin." Agathen kertojana on eläkeikää lähestyvä psykiatri, joka laskee päiviä ja tunteja siihen, että pääsee eroon vastaanotost

Kati Närhi: Ei mikään

Kuva
Aikuisten kuvakirja ei ole kovinkaan tavallinen vieras lukupinossani, mutta Kati Närhen uutuuskirja Ei mikään (2020) kiinnosti minua niin paljon, että päätin kokeilla itselleni hieman vierasta lajityyppiä. Odotukseni olivat korkealla, sillä Närhen Agnes-sarjakuvatrilogia on eräs suursuosikkejani, ja Närhen kuvitustyyli miellyttää silmääni. Silti Ei mikään hieman jännitti, sen verran uuden äärellä oltiin. Mutta jännäilin aivan turhaan, sillä Ei mikään oli kivasti erilainen kirja, joka kätki sisäänsä suurempia tarinoita kuin päältä päin voisi arvatakaan. Kuva: Kati Närhi https://www.katinarhi.com/shop/ei-mikn Kirja tapahtumat sijoittuvat nimeltä mainitsemattomaan pikkukaupunkiin, jonne laskautuu mielen harmaus ja alakulo. Mikään ei kaupungin asukkaita enää oikein innosta, ajatukset alkavat kiertää outoja polkuja ja kaikki tuntuu olevan jotenkin vinksallaan. Kuulostaako tutulta? Koronakevään loppumetreillä luettuna Ei mikään tuntui tosi ajankohtaiselta, melkein kuin olisin itse nyhjö