Anne Cathrine Bomann: Agathe
Anne Cathrine Bomannin Agathe (Gummerus, 2020) on niitä kirjoja, jotka ovat alkujaan ponnahtaneet menestykseen pienkustantamon siipien suojasta. Tämä on mielestäni lupauksia herättävä lähtökohta kirjalle, sillä silloin ei kenties ole odotettavissa sitä keskinkertaisinta ja tasapaksuinta juonentynkää. Näin ei käynyt tälläkään kertaa, sillä pienoisromaanin mittainen Agathe oli omalla hitaalla tavallaan viehättävä, ja kirjan tunnelmat viipyilivät pitkään mielessä. Silti taisin odottaa vielä jotain enemmän, sillä niin kaunis kirja kuin Agathe olikin, siitä jäi jollain tapaa vaisu jälkimaku.
"Aika valui lävitseni niin kuin vesi virtaa hanan ruosteisesta suuttimesta, jota kukaan ei viitsi vaihtaa. Lyijynharmaana sadepäivänä olin keskustellut vailla minkäänlaista kiinnostusta seitsemän potilaan kanssa ja jäljellä oli enää yksi ennen kuin voisin lähteä kotiin."
Agathen kertojana on eläkeikää lähestyvä psykiatri, joka laskee päiviä ja tunteja siihen, että pääsee eroon vastaanotostaan ja potilaistaan. Uskollista vastaanottoapulaista on kielletty ottamasta uusia potilaita, mutta siitä huolimatta saksalainen Agathe Zimmermann onnistuu keplottemaan itsensä vastentahtoisen psykiatrin juttusille. Agathessa seurataan tohtorin ja tämän omalaatuisen potilaan suhteen verkkaista kehittymistä, ja tohtorin elämään kurkistellaan vastaanoton ulkopuolellakin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, mutta suurkaupungin tunnelmaa oli vaikea tavoittaa Agathen sivuilta. Maisemien maalailut jäivät Agathessa sivuosaan, enemmän keskityttiin psykiatrin mielenliikkeisiin ja arkisiin kuvioihin. Mies vaikuttaa jöröltä ja kyyniseltä tapaukselta, joka kyllä osoittaa pehmenemisen merkkejä Agathen edessä. Kahden erilaisen ihmisen kohtaaminen ja molempien tietynlainen herääminen johonkin uuteen on Agathen kantava voima, mutta en voi sille mitään, että odotin kirjan loppusivuilta enemmän kuin sain. Pienoisromaanin mitta oli silti mielestäni sopiva Agathen ja tohtorin tarinalle, sillä kirjan tapahtumissa ei ollut tyhjäkäyntiä, ja tarina päättyi pienistä mutinoista huolimatta juuri oikealla hetkellä.
Jos jaksaa kiinnostua tohtorin persoonasta, Agathe lienee mukavaa luettavaa. Pienoisromaanien ystävien kannattaa ehdottomasti kokeilla Agathea, sen verran hienosti kirja on rakennettu. Minulta Agathe saa Goodreadsiin kolme tähteä.
"Vastaanoton ikkunalaudoille kasaantui pölyä ja kuolleita kärpäsiä. Hoidin päivän ensimmäiset keskustelut ja kirosin mielessäni kaikki ne asiat, jotka vaikuttivat potilaisiini ja joille en voinut mitään. Oli taisteltava niin tunnekylmiä aviopuolisoita kuin kirjahyllyn taakse piilotettuja viinipulloja vastaan, ja miten paljon oikein oli lupa odottaa terapialta, kun minulla oli vain pari tuntia viikossa aikaa rakentaa jotain, mitä potilailla oli koko elämä aikaa purkaa?"
 |
| Rakastan tätä kantta! Ihana väri ja tunnelma <3. |
***
Osallistun Bomannin kirjalla Ainon Pariisi-Dakar -kirjaralliin, ja saan toisen merkinnän Pariisin kohdalle.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Luin e-kirjan BookBeatissa.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukupino, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirja vieköön!
Kirjan tietoja:
Anne Cathrine Bomann: Agathe (2017)
Suomennos Sanna Manninen
Gummerus, 2020
122 sivua
On, kansi on mahtava väreineen sommitteluineen kaikkineen! Kuin kaunis uni.
VastaaPoistaTuo kannan vihreä sävy on juuri omaa lempivihreääni. Tässä on hyvä ehdokas vuoden kauneimmaksi kanneksi, jos minulta kysytään. :)
PoistaPyörittelin tätä eilen kirjastoreissulla käsissäni, mutta jätin lainaamatta. Kansi ja kirjan ohuus kyllä houkuttelivat, mutta takakansiteksti ei vakuuttanut. Nyt tosin alkoi tuntua siltä, että olisi sittenkin pitänyt lainata...
VastaaPoistaKannattaa kyllä kokeilla, josko vaikka tykkäsitkin. Takakansiteksti ei mielestäni ollut ehkä kovin onnistunut, en tiedä olisinko itsekään vain sen perusteella ottanut kirjaa lukuun.
PoistaTämä on mulla lukulistalla, ja kun on niin lyhyt ja teemaltaan kiinnostava, luulisin että tulenkin sen lukeneeksi tai kuunnelleeksi. Kansi siinä houkutteli ihan ensimmäiseksi, se on ihanan herkkä.
VastaaPoistaJuu, kansi on upea ja sopii myös kirjan tunnelmaan. :)
PoistaMinunkin huomioni tämä on herättänyt ennen kaikkea upealla kannellaan. Kaunis ja kutsuva! Mutta kiinnostaa itse tarinakin.
VastaaPoistaOnnistunut kansi on todellinen myyntivaltti. :) Kivaa, jos innostut tutustumaan kirjaan. :)
PoistaKyllä tässä varmasti olisi riittävästi minua kiinnostavia elementtejä, ja jokainen kirja, joka ei sorru Pariisin turistiseen maalailevuuteen on luultavasti lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaParis-Dakar-kirjaralli kuulostaa myös varteenotettavalta vaihtoehdolta!
Pariisi-Dakar on hyvä haaste, siinä on minulle jo oikeaa haastetta ja kirjoja pitää hieman etsiä. Tosin tämä Pariisi-rasti tuli kuitattua tosi helposti.
PoistaTämä on lukulistallani ja kiva oli kuulla, mitä sinä siitä pidit. Minua kiinnostaa se, että henkilöt ovat jo iäkkäitä ja psykiatrin soffalle on aina kiinnostavaa kurkistaa. Edellinen psykiatrikokemukseni olikin Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia ja luulenpa, että Amalia on merkittävästi erilainen.
VastaaPoistaKiinnostaa myös lukea tanskalainen kirja. Tarkoitus olisi vielä tänä kesänä käydä Tanskassa, jos korona suo, ja kiva lukea jotain muuta kuin tanskalaista murhaa.
Agathe on kiinnostava lisä tanskalaiseen käännöskirjallisuuteen, vaikka onkin sanottava, etten itse tästä tavoittanut tanskalaisia tunnelmia laisinkaan. Tapahtumatkan sijoittuivat Pariisiin, mutta sekin jäi miljöönä henkilöiden varjoon. Hieno kirja joka tapauksessa, tämä kyllä kannattaa lukea! Toivottavasti teidän Tanskan reissu toteutuu, turvallisissa merkeissä. :)
Poista