Oksan hyllyltä

Valmistautuminen haastavaan vuoteen 2015 on alkanut. :) Goodreadsin syövereistä löysin pari mukavaa, listatyylistä haastetta, joihin aion osallistua täällä blogissani vuoden 2015 aikana (Goodreadsin kautta osallistuminen tuntuu vielä vieraalta ajatukselta, mieluummin pitäydyn omassa kirjahiekkalaatikossani). Täydennän lukemani kirjat välilehdelle GR-haasteet 25/50 . Listoille kelpuutan vain kirjat, jotka olen lukenut vuoden 2015 aikana. [Edit 31.12.2014] Hoplaa, päätin aikani tuumailtua liittyä Goodreadsissa ryhmiin, joista alla olevat haasteet löytyivät (ks. alla olevat linkit). Uusi vuosi, uudet kujeet, joten olen haasteissa sitten aivan virallisesti mukana. Huh! I Spy Challenge 2015 , jossa kirjojen nimistä bongaillaan sanoja seuraavasti (väliviivan jälkeen esimerkkejä sopivista sanoista) - EDIT 12/2015 : listaan lisätty linkit luettuihin kirjoihin (25/25): Color - Valkoiset varpaat - kauhunovelleja Number - David Nicholls: Starter for Ten (Kaikki peliin) Things That...

Postailin Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassista marraskuussa, mutta vasta nyt painoin 'julkaise'-nappulaa ensimmäiselle passisarjiksen esittelylle. Saan passiini pian neljännen leiman, mutta postaukset ovat jääneet loppuvuoden lukuhaasteviimeistelyjen jalkoihin. Nyt kun kaikki vuoden 2014 lukuhaasteet on hyvästelty, on mukava aloittaa jotain uutta. Ja enköhän saa lukutahtini kiinni täällä blogin puolella tammikuun aikana. Ensimmäinen lukemani passialbumi on: Valitsin lukulistalta ensimmäiseksi kirjakseni Søren Mosdalin ja Jacob Ørstedin sarjakuvan El Caca Divino – tai kuinka Freddy ja Professori voittivat Pulitzer-palkinnon (Dead Genesis, 2014). Syy: uppo-outo kustantaja ja hemmetin pitkä albumin nimi herättivät uteliaisuuteni. Kun sain albumin käsiini kirjaston varaustiskiltä, se osoittautui ohueksi painotuotteeksi, jota voi alkaa lukemaan etu- tai takakannesta. Toisesta päästä alkaa El Caca Divino -sarjis, ja toisesta päästä Jyrki Nissisen Jere ja Nemi seuruste...

On aika kääräistä kauniiseen kukkapaperiin vuoden 2014 viimeinen lukuhaaste eli  Kirjasähkökäyrä -blogin Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste. Main lukuhaasteessa liikuttiin luonnossa: " Tänä vuonna seikkaillaan kirjoissa, joiden nimeen liittyy perhonen tai jokin muu puutarhassa lentelevä hyönteinen mm. mehiläinen, kärpänen, sudenkorento jne. " Perhoset ja muut hyönteiset eivät kuulu suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin (ts. minulle riittää, että tunnistan siivellisen lentävän olennon 'perhoseksi' ja erotan ampiaisen ja mehiläisen toisistaan), mutta onneksi Mailla oli haasteessa kattava vinkkilista. Lisäksi Google kertoi, miksi vinkkilistalla oli mukana klassikko Vanki nimeltä Papillon , kun en sitä muutoin hoksannut. Papillon-kirja jäi tänä vuonna lukematta, mutta yhdeksän muuta kirjaa löysi tiensä perhoslaaksoon. Lennähtelen siis isosiilikästasolla: Kaaliperhonen -  Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä Sitruunaperhonen - Martin Page: Sudenkorennon lento Amiraali -  ...

"Lopulta löytyi kuusi, joka oli kaikkien mielestä hyvä. Setä Sininen kaatoi sen ja nosti sen potkukelkkaan, ja he lähtivät paluumatkalle. Mutta vähän matkan päässä Setä Sininen huomasi, että häneltä puuttui toinen kalossi. Piti lähteä takaisin kalossia etsimään. Ja löytyihän se. Se oli uponnut hankeen silloin, kun hän kaatoi kuusen." Elsa Beskowin Petterin ja Lotan Joulu (Gummerus, 1987) on ilmestynyt alkujaan vuonna 1947, ja kirjasta henkii vanhanajan joulutunnelma. Lapsoset Petteri ja Lotta asuvat Täti Vihreän, Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen luona, ja heillä on edessään ensimmäinen yhteinen joulunvietto. Poissa ovat hösellys tavaravuoren ympärillä, sen sijaan kuusi haetaan potkukelkalla, lahjoja nikkaroidaan omin käsin ja kuusen ympärillä pyöritään piiriä. Välitetään toisista, ollaan iloisia ja onnellisia. Kirjan tarinaan sisältyy pieni jouluinen seikkailu, kun Petteri ja Lotta lähtevät etsimään läheisestä metsästä prinssiä, joka jouluna muuttuu joulupukiksi. Tä...

Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste innosti minut paikkaamaan yhden lukuaukon kotimaisessa dekkarigenressä. Ennen Kärpäsvaaraa (Karisto, 2014) en ollut lukenut Timo Sandbergilta mitään, vaikka hän on esimerkiksi voittanut Vuoden johtolanka -palkinnon Mustamäki -kirjallaan. Kärpäsvaara on kahdeksas osa komisario Heittola -sarjaa, mutta pääsin hyvin mukaan menoon vaikka mitä ilmeisimmin Heittolalla on vaiherikas historia takanaan. Kärpäsvaarassa Heittola seurustelee kollegansa Tarun kanssa, mutta Tarulla tuntuu olevan vipinää myös erään toisen kollegan kanssa. Onkohan tuo oikein viisasta... voipi mennä työilmapiiri karuksi tuommoisella menolla, jos suhteet menevät solmuun. Taru oli kirjassa paljon esillä, sillä Heittola oli ilmeisesti edellisessä osassa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen jäljiltä toipumislomalla. Mutta se kuuluisa virkainto! Heittola ei malta pysyä potilaana, vaan palaa työkuvioihin mukaan kesken sairasloman vauhdikkain seurauksin. Rikosten puolella kirjassa oltiin ...

Sheferijm -blogin Mikä minusta tulee isona -lukuhaaste (MiMiTui) on ollut minulle sillä tavoin erilainen haaste, että yhtäkään haasteen kirjoista en ole ottanut luettavaksi erityisesti tätä haastetta silmällä pitäen. Haasteen ideana oli "tarkastella teosta ammattinäkökulmasta, mikä on päähenkilön ammatti, miten kirjassa kuvastuu eri ammatit?" Päätin luottaa tuuriini ja bongailla ammatteja kirjoista, jotka ovat kulloinkin löytäneet tiensä lukupinooni. Ja niin kävi, että vuoden mittaan kirjoista löytyi monenmoisia ammatteja, perinteisistä käsityöammateista (matontekijä, miniatyyrimaalari) nykyajan kotkotuksiin (taidealan scout, meribiologi, taidekriitikko) ja helposti tunnistettaviin työnkuviin (sairaanhoitaja, postinkantaja, turistiopas). Alla olevan listan suosikkihenkilöni taitaa olla sympaattinen baarinpitäjä Massimo, jonka baariin toivottavasti pääsen jälleen ensi keväänä uuden suomennoksen myötä. Tässä ammattilistani, josta löytyy 20 ammattia. Pääsin siis mestariksi ...

Lahjaksi saadut villasukat ovat jalassa, käden ulottuvilla on pipareita, glögiä, vihreitä kuulia. Hiljainen joulumusiikki täyttää huoneen. On joulu ja täydellinen hetki lukea kirjaa. Mitä siis luen? Lahjaksi saatuihin kirjoihin ehdin sukeltaa myöhemmin, sillä joulun tunnelmaan pääsen parhaiten tutun suosikin kanssa, joka on lempikirjani ylitse muiden:  J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta (TSH). Luin Tolkienin fantasiaklassikon ensimmäisen kerran kouluikäisenä, ja tarina tuntui silloin huiman jännittävältä ja pelottavalta. Tolkienin luoma rikas, monivivahteinen maailma lumosi minut täysin, ja vahva lukuelämys on kantanut aikuisiälle asti. Kun tänä vuonna saan olla mukana kirjabloggaajien perinteisessä joulukalenterissa , päätin omassa 19. päivän luukussani esitellä rakkaan (joulu)kirjani mieluisimmat luvut sekä uuden, viime kesänä ilmestyneen kuvitetun painoksen, jonka hankin itselleni joululahjaksi : Uudessa kuvitetussa painoksessa on näyttävät kannet. Edellinen T...

Sain kuin sainkin luettua 14 nobelistia tänä vuonna! Jokken kirjanurkassa käynnistyi tammikuussa 14 nobelistia -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla palkittuja kirjailijoita. Oma tavoitteeni oli lukea 5-6 kirjaa, mutta innostuin haasteesta niin, että pääsin kuohukermaluokkaan eli luin 14 kirjaa: Carl Spitteler: Turun pommitus (Nobel 1919) Saul Bellow: Ainoa oikea (Nobel 1976) Gabriel García Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista (Nobel 1982) Henryk Sienkiewicz: Quo vadis   (Nobel 1905) Orhan Pamuk: Nimeni on punainen   (Nobel 2006) Gabriel García Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka   (Nobel 1982) Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Nobel 2007) Orhan Pamuk: Istanbul - muistot ja kaupunki (Nobel 2006) Naguib Mahfouz: Palatsikatu   (Nobel 1988) Doris Lessing: Hyviin naimisiin   (Nobel 2007) Toni Morrison: Rakkaus   (Nobel 1993) Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt (Nobel 1970) Patrick Modiano: ...

William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra (Otava, 2007) ei ollut niin vangitseva kirja kuin odotin. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun ryhmä englantilaisia koulupoikia joutuu lentokoneonnettomuuden jälkeen autiolle saarelle. Joukossa on nuoria ja vähän vanhempia poikia, muutamat ottavat johtajan roolin, osa telmii ja leikkii kuin lomalla, joku pelkää itsensä lähes mykäksi. Pojat koettavat pitää yllä sivistyneitä tapoja, mutta kun pelastus viimein koittaa, on pahin jo tapahtunut ja osa pojista on muuttunut saalistajiksi, osa saaliiksi. "He alkoivat kiertää kehää ja laulaa tahdissa. Rogerin kiljuessa kauhistuneen sian tavoin tenavat juoksentelivat hyppien piirin ulkolaidoilla. Taivaan pelottavan uhkan alla myös Possu ja Ralph havaitsivat halukkaasti osallistuvansa tämän mielettömän mutta jonkinlaista turvaa tarjoavan joukon menoihin. He olivat tyytyväisiä voidessaan koskettaan toisten selkiä kehässä, joka suojasi heitä ulkopuolella väijyviltä kauhuilta tai teki ne ...

"Ne jotka kuvittelivat sodan loppuvan pian, olivat kaikki kuolleet jo aikoja sitten. Kuolleet sodassa. Niinpä Albert suhtautui epäilevästi aselepohuhuihin, joita alkoi liikkua lokakuussa. Hän ei uskonut niihin yhtään sen enempää kuin sodan alkuvaiheen propagandaan, jonka mukaan saksalaisten luodit olivat niin pehmeitä, että ne lätsähtelivät ranskalaisten univormuihin kuin ylikypsät päärynät saaden miehet vain nauramaan katketakseen. Neljänä sodassa kuluttamanaan vuotena Albert oli nähnyt enemmän kuin tarpeeksi kavereita, jotka olivat kuolleet nauruun saadessaan osuman saksalaisten luodista." (s. 11) Näin alkaa Pierre Lemaitren Concourt-palkittu kirja Näkemiin taivaassa (Minerva, 2014), joka on tarina kolmen ranskalaisen miehen kohtalosta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Albert Maillardin, Édouard Péricourtin ja Henri d'Aulnay-Pradellen tiet kietoutuvat pysyvästi yhteen sodan viimeisinä päivinä hyökkäyksessä kukkulalle 113. Heidän elämäänsä seurataan kirjassa r...

James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014) on hengästyttävää toimintaa ensimmäisestä rivistä viimeiseen pisteeseen. Ahmaistuani lähes 500 sivua Loppupeliä tuntuu kuin olisin lukenut kirjallisen version Amazing Race -sarjasta - sillä erotuksella, että toimintaa on enemmän eikä väkivaltaa kaihdeta. Jos joku on välttynyt Loppupelin idealta, niin tässä lyhyt johdatus kirjan sisältöön ilman suurempia spoilereita: 12 ennalta valittua, 13-20-vuotiasta kilpailijaa edustaa ikivanhoja sukujaan Loppupelissä, jonka voi voittaa vain yksi kilpailijoista. Kilpailijoiden tehtävänä on etsiä kolme avainta, ja sarjan aloitusosassa tavoitellaan Maan avainta ja sinkoillaan sinne tänne maapallolla. Kaiken toiminnan yllä väijyy Tapahtuma, joka todellakin kirjoitetaan isolla T:llä ja josta seuraa hirveitä asioita. Ja eikä tässä vielä kaikki: Loppupelistä on totta kai tulossa elokuva ja mobiilipeli ja kirja on itsessään vihjelaari, jonka avulla voi löytää kätketyn avai...

Risto Isomäen kirja Con rit (Tammi, 2011) antaa lukijalle roiman annoksen tietoutta kryptoeläintieteestä, joka "tutkii eläimiä, jotka paikallisten asukkaiden mukaan ovat olemassa, mutta joiden olemassa olosta ei ole kiistattomia todisteita, aloitti Martti. - Eli niin sanottuja kryptidejä." ( s. 57) Kirja on fiktiivinen, mutta kryptidijutut pohjautuvat faktoihin. Kirjassa on mukana kirjailijan jälkihuomautus, jossa hän selventää lähteiden käyttöään ja täydentää fiktiivisen osuuden välittämää tietoutta kryptideistä. Kirjassa käsitellään myös luonnonsuojeluun liittyviä asioita, ja kirjan sivuilta välittyy kauniisti luontoa kunnioittava asenne. Kirjan fiktio-osuudessa meribiologi Martti Ritola saa entiseltä naisystävältään Camillalta rahoituksen con ritin etsintäretkeen Vietnamissa. Vaikka kryptidien faktapohja oli erittäin kiinnostava, Martin ja Camillan etsintäretki tuntui lähinnä b-luokan leffalta, joka loppupuolella koetti viritellä kauhutunnelmaa. Luolissa sukeltelu muut...

Tiistaina  postailin arvonnasta, jonka palkintona on James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014). Arvontaan osallistui 10 henkilöä: 1) Anu/Kirjaston kummitus; 2) Annami; 3) Kirjaneito; 4) The Big Bad Wolf; 5) Kia/Luetaanko tämä?; 6) Anni; 7) Marja-Liisa; 8) Nora; 9) Jolana; 10) Empress Arvontaan osallistujat ovat listalla kommentointijärjestyksessä. Eli ensimmäisenä kommentoinut sai numero yksi ja viimeinen kommentoija numeron 10. Random.org suoritti arvonnan, jonka voittaja on... numero 1 eli Anu / Kirjaston kummitus . Onnittelut! Laitan sinulle sähköpostilla viestin, jossa kysyn yhteystietosi palkinnon lähettämistä varten. Kiitokset kaikille myös kirjavinkeistä! Sain teiltä todella mainioita lukuvinkkejä, joita aion ehdottomasti hyödyntää lähiviikkoina. Vinkki: myös  Kirjakartano -blogissa on arvonta käynnissä tästä kirjasta. Kannattaa koettaa onneaan sielläkin. :) Kiitokset WSOY:lle palkintokirjasta!

Blogat -palvelussa aukeni taannoin jouluinen, Elisa Kirjan sponsoroima kampanja kirjabloggaajille. Kampanjaan ilmoittautuneille arvottiin kirjaystävä, ja kirjaystävälle pääsi valitsemaan lahjakirjaa Elisa Kirjan e-kirja - ja äänikirja valikoimista. Ihanan jännittävä idea! Kirjalahjan valitseminen on minusta aina mukavaa puuhaa, ja nyt sain valita lahjan Erjan lukupäiväkirja -blogin Erjalle. Valintani Erjan lahjakirjaksi on: Alice Hoffmanin Aavikon kyyhkyset . Kustantajan esittelyteksti kirjasta kertoo mm. näin: "Vuonna 70, Jerusalemin piirityksen jälkeen, 900 juutalaista sinnitteli kuukausia Rooman armeijaa vastaan Masadassa, vuorelle rakennetussa linnoituksessa Juudean aavikolla. Antiikin historioitsija Josefuksen mukaan vain kaksi naista ja viisi lasta selvisivät. Näihin historiallisiin tapahtumiin pohjautuva Aavikon kyyhkyset on vangitseva romaani neljästä Masadaan päätyneestä poikkeuksellisesta naisesta." Erjalla ei ole blogissaan TBR-tyyppistä listaa, josta oli...