Oksan hyllyltä

Bongasin hiljattain BookBeatista kiinnostavan oloisen nuorten dekkarisarjan (tai ehkäpä tämän voisi luokitella osuvammin mysteerisarjaksi), joka jo kirjojen nimien perusteella vaikutti jollain tapaa kytkeytyvän Sherlock Holmes -seikkailuihin. Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, 2024), ja sen jatko-osa Viiden merkki (Tammi, 2025) nostavat pääosaan nuoren Arthur Conan Doylen - kirjailijan, jonka kynästä tuo klassinen salapoliisihahmo maailmalle putkahti. Standish on kirjoittanut sarjansa kirjailijan perikunnan luvalla, joten kirjat pursuavat viittauksia sekä Doylen oikean elämän tapahtumiin että Holmes-tarinoihin.   Kuuntelin kirjat äänikirjoina, ja itse asiassa suosikkilukijani Toni Kamulan ääni minut houkutteli kokeilemaan tätä sarjaa. Jäin heti koukkuun! Sarjan ensimmäisessä osassa köyhässä perheessä varttuva, loogista päättelyä harrastava nuori Arthur valitaan onnekkaan sattuman kautta merkilliseen Baskervillen kouluun, joka on äärimmäisen valikoiva op...

Romantiikan ystävät huomio: Kaliane Bradleyn Aikaministeriö (Tammi, 2024) kannattaa ottaa lukuun, jos se toistaiseksi on mennyt ohi. Nyt on tarjolla hyvällä tavalla erilaista luettavaa lemmenjuonien saralla! Lontoossa asuvan, kambodzalaistaustaisen virkamiesnaisen (heh heh) ja nykyhetkestä katsottuna lähitulevaisuuteen aikakoneella 1800-luvulta siirretyn tutkimusmatkailijan hiljalleen etenevä suhde on jännitteiltään sellainen, että harvoin olen ollut yhtä täpinöissäni mistään romanttissävyisestä kirjasta. Tulin lukeneeksi Aikaministeriön jo alkuvuodesta, mutta kirja on edelleen yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksiäni. "Eikö heidän sopeutumisensa häiriinny", Simellia kysyi, "kun heidät talutetaan maailmaan tilanteessa, jossa he kuvittelevat olevansa tuonpuoleisessa tai länsirintamalla? Kysyn tätä sekä psykologina että ihmisenä, jolla on normaali empatiakyky." Kirjan kertojanainen, joka taitaa jäädä nimettömäksi, toivotetaan työhaastettelussa tervetulleeksi aika...

Olen selaillut kirjaston tietokantaa ahkerasti muutaman viime viikon aikana, kun olen saanut puhallettua uutta innostusta luku- ja blogiharrastukseeni. Samalla olen inspiroitunut lukuhaasteista eli lukuhommani pyörivät jälleen lukuhaasteiden ympärillä, kuten aina ennenkin 😀. Helmet-haasteen "vihreä kirja" tuotti hakutuloksena Inari ja Leena Krohnin lastenkirjan Vihreä vallankumous (Tammi, 1970/2020), joka on alunperin julkaistu vuonna 1970 mutta josta on vuonna 2020 otettu uusi painos 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin tutustua kirjaan. Olen tosin sellaista vuosikertaa, että olisin saattanut törmätä tähän lapsenakin, mutta enpäs vain ollut tätä ennen koskaan Vihreästä vallankumouksesta kuullutkaan. Kirjan tarina on lapsille sopivan yksinkertainen. Riioraan kaupungissa on suuri puisto, jonne "SISÄÄNPÄÄSY KIELLETÄÄN LAILLISEN EDESVASTUUN UHALLA". Asioista päättävä kaupunginvaltuusto on suuressa viisaudessaan päättäny...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...

Kirjaimia-blogin Sadan vuoden lukuhaaste on saanut minut etsimään lukuun myös hieman vanhempia kirjoja. Moni haasteeseen osallistuja näyttää jo saaneen listan täyteen ja osa on tainnut aloittaa jopa uuden kierroksen. Oma lukutahtini on tänä vuonna ollut sen verran verkkainen, että tavoittelen ihan vaan täyttä listaa, yksi kierros riittää - onneksi haaste jatkuu helmikuun loppuun. 😏 1940-luvun kirjakseni valikoitui John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla (Tammi, 2011/1945).  Kirjan alkukielinen nimi Cannery Row on mielestäni onnistuneempi kuin suomenkielisen painoksen nimi, johon on toki valittu eräs kirjan keskeinen tapahtuma. Kirjan pääosassa ovat kuitenkin Cannery Row ja sen asukkaat, joita Steinbeck kuvaa ilakoivan tarkkanäköisesti. "Cannery Row, Kalifornian Montereyn kaupungin katu, on runoelma, löyhkä, se on kirskuva ääni, valonsävy, sävel, tottumus, kotikaipuun tunne, unelma." Hyvien ihmisten juhla nostaa keskiöön kadun laitapuolen kulkijoita, jotka sinnittelevät elä...

Koetan saada bloggausjononi ajantasalle, joten seuraavissa jutuissa tulee jonkin verran lyhytarvioita. Aloitan parilla kotimaisella kirjalla, jotka luin alkuvuoden aikana. Molemmat saivat Goodreadsiin kolme tähteä, mutta kummankin kohdalla odotin ennakkoon enemmän eli viimeisen sivun jälkeen jäi hieman laimea olo. Antti Vihinen: Sininen enkeli (Vaaran värit #2; Into 2023)  Sininen enkeli on toinen osa Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjaa, mutta kirja toimi mielestäni hyvin myös itsenäisenä teoksena (nimim. avausosa lukematta). Sinisen enkelin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, jossa varakkaan teollisuussuuvun jäsen, rock-piireissä nimeä saanut Miki Davidson kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Suuren maailman tuntua juoneen tulee, kun tapahtumiin kytkeytyvät niin New Yorkin tuhoisat terrori-iskut kuin erään eurooppalaisen valtion turvallisuuspalvelu (mielestäni aika turha ja päälleliimatun oloinen juoniaines). Dekkarista jäi ristiriitainen fiilis. Juoni rullasi aivan s...

Kirjablogeissa alkoivat viime viikolla dekkarien teemaviikot, ja dekkarihaastetta emännöi tänä kesänä Tuulevin lukublogi . Kaikki kaksiviikkoiseen haasteeseen osallistuvat blogit löydät haasteen avauspostauksesta . Minulla dekkarihaasteen ensimmäinen viikko kului dekkareita lukien, ja innostuinkin niistä oikein kunnolla (=lue: dekkaripostauksia ilmaantunee blogiini enemmänkin kesän mittaan 😊). Aloitan dekkaripinon purun Pauliina Suden kepeällä cozy crime -dekkarilla Yksityisalue (Tammi, 2023). Kirja aloittaa Tuulia Raja -sarjan.   Kiinnostuin Yksityisalueesta sen vuoksi, että olen pitänyt kovasti Sudelta aiemmin lukemistani kirjoista. Kaikkea häneltä ilmestynyttä en ole lukenut, mutta ne lukupinooni päätyneet ovat hyvällä tavalla erottuneet massasta. Odotin siis suurella mielenkiinnolla, millaisen cozy crime -tarinan Susi oli lukijoilleen punonut.  Kirjan päähenkilönä on alkusivuilla lentoemännän työstä potkut saava Tuulia Raja. Lentoyhtiö on mennyt konkurssiin, mutta neuvo...

Main Kirjasähkökäyrä-blogissa haastettiin heinäkuun lopulla lukemaan ja bloggaamaan Kaari Utrion kirjoja, sillä kirjailija täytti 80-vuotta 28.7.2022. Haaste innosti minut lukemaan Utriota, mutta bloggaus tulee vasta näin noin kuukauden jälkijunassa. Kiitokset kuitenkin Maille haasteesta ja myöhästyneet onnittelut Kaari Utriolle syntymäpäivän johdosta! Photo by Yana Hurskaya on Unsplash https://unsplash.com/photos/sYYMpCmgXqQ   Koetin muistella, olenko joskus aiemmin lukenut yhtään Utrion kirjaa, mutta jos olenkin, kovin selkeitä muistijälkiä siitä ei ole jäänyt. Joten saattaapa olla, että kirjaston hyllystä lukuun valikoitunut Vaitelias perillinen (Tammi, 2009) oli minulle ihka ensimmäinen Utrio. Vaitelias perillinen sijoittuu 1830-luvun Lounais-Suomeen, ja valitsin juuri tämän kirjan yksinomaan siksi, että se sattui olemaan lyhyin kirjastossa tuolloin paikalla olleista Utrioista. Historialliset romaanit kun eivät ole suosikkejani. 😏 Vaitelias perillinen sijoittuu ruukkimil...

Emma Jane Unsworthin Aikuiset (Tammi, 2021) on niin hyvä, että hieman ihmettelen, miksen löytänyt siitä kovinkaan montaa bloggausta. Eikö somemaailman syvimpään olemukseen pureutuvan kirja aihe kiinnosta vai onko kirja muuten vaan mennyt ohi? No, minä olen todella iloinen, että poimin Aikuiset mukaani lähikirjaston pikalainahyllystä. Takakansi mainostaa kirjaa hysteerisen hauskaksi, mutta Aikuiset on myös omalla tavallaan aika surullinen tarina tykkäämiskulttuurin kääntöpuolesta. Ja kyllä, silloin tällöin vähintäänkin hersyvän hauska, usein pikkuisen liian oikeaan osuva ja ylipäänsä erittäin onnistunut kuvaus nykyajasta. "Katson, kun Nicole naputtelee puhelinta - hänen ylikasvaneet geelikyntensä ovat hauskan hohtavat. Hän ottaa kuvan ja postaa sen. Mietin, pitäisikö minun tehdä samoin, mutta epäröin liian kauan - kuten aina - ja hetki menee ohi. Olen keskustellut Nicoletten kanssa sosiaalisesta mediasta, se kun on meidän molempien pakkomielle. Olemme luokitelleet sen käyttäjät,...

Erich Segalin Love Story - Rakkauskertomus (Tammi, 2019) on alkujaan vuonna 1970 julkaistu klassikko, joka nimi kertoo olennaisen: kirjassa kerrotaan rakkaustarina. Kirja on niin lyhyt (e-kirjassa sivuja oli vain 113), että suoraviivaisesti etenevän juonen pääpiirteet on nopeasti tiivistetty. Erilaisen taustan omaavat tyttö (Jennifer) ja poika (Oliver) tapaavat yliopistossa, rakastuvat, menevät naimisiin, ja tulee välirikko pojan rikkaan perheen kanssa. Sitten tapahtuu tragedia ja kirja loppuu. Siinäpä se. Love Storyssa ei tuhlata sivuja monimutkaisiin kuvioihin, ja kirja päättyykin lähes kuin seinään. Loppukohtaus on tavallaan tosi nyyhky, mutta minulla jäivät nenäliinat käyttämättä. En oikein päässyt kirjan kanssa samalle aaltopituudelle, ja suuret liikutuksen tunteet jäivät kokematta.   Pidin sentään siitä, miten Love Story kuvaa amerikkalaista yliopistomaailmaa ja opiskeluelämän sattumuksia. Oliver on kertojaääni, ja rakkauskertomukseen sukelletaan täysin hänen näkökulmastaa...

Kirjablogeissa vietetään tällä viikolla dekkariviikkoa, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Itse en ole viime aikoina ehtinyt lukemaan dekkareita enkä juuri mitään muutakaan, sillä työt ja muut puuhat ovat vieneet aikaa ja energiaa siinä määrin, että blogi on jäänyt aivan heitteille. Minulla luurasi kuitenkin luonnoksissa pari lyhytarviota aiemmin keväällä lukemistani dekkareista, joten nytpä ne on hyvä julkaista ja pääsen osallistumaan teemaviikkoon. Blogi virkistynee myöhemmin kesällä, kunhan pääsen lomailun makuun ja elämä rauhoittuu muutenkin. Mukavaa dekkariviikkoa kaikille genren parissa viihtyville! **** Elly Griffiths: Maan alla (Tammi 2021, suomennos Anna Kangasmaa) Ruth Galloway -sarjan uusin osa oli tasoltaan keskinkertainen. Juoni oli liian hajanainen minun makuuni, mutta siitä pidin, että Ruthin arkeologin kyvyt pääsivät enemmän esille kuin muutamissa muissa sarjan osissa. Rikosjutun keskiössä oli toisaalta kadonnut asunnoton nainen, toisaalta vanhat kaivoskäytä...

Kadonnut mies ei kuulu Aaron Falk -dekkarisarjaan toisin kuin pari Harperin edellistä suomennosta, vaan kyseessä on aivan itsenäinen kirja. Mutta aivan kuten Aaron Falk -sarjassa, myös Kadonneessa miehessä Australian äärimmäiset luonnonolosuhteet ovat tärkeä osa kirjan miljöötä ja tunnelmaa. Nyt ollaan kuumuuden ja perhesalaisuuksien keskellä, ja juoni alkaa siitä, kun maatilaa pitävä Nathan Bright katselee vanhan hautakiven vieressä viruvaa ruumista. Miksi alueen olot hyvin tunteva Cameron-veli on kuollut paahtavan auringon alla aavikolla? Miksi hänen autonsa on kilometrien päässä? Millainen ihminen veli oikeastaan oli? Kiinnostavia kysymyksiä nousee esille heti kirjan alkusivuilla, ja Nathanin ja hänen kahden veljensä historiaa ja sen kipupisteitä punotaan hitaasti auki koko kirjan ajan. Kirjan avauskohtaus oli mielestäni todella vangitseva. Auringonpaahteesta huolimatta minua kylmäsi lukea kuolleen miehen viimeisistä hetkistä: "Yö oli tuonut hetken helpotuksen. A...

Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogi isännöi tammikuun klassikkohaastetta, jonka postauspäivä on tänään. Kaikki haasteeseen osallistuvat blogit löytyvät haasteen koontijutusta . Luvassa on mielenkiintoinen katsaus tuttuihin ja hieman tuntemattomimpiin klassikoihin - tänään kannattaa lukea kirjablogeja. 😊 *** Oma klassikkovalintani on vakoojakirjallisuuden klassikkoteos, joka julkaistiin vuonna 1963. John le Carrén Mies kylmästä (Tammi, 2018) sijoittuu kylmän sodan vuosiin, Itä-Berliinin vakoiluympyröihin, ja sitä pidetään le Carrén läpimurtoteoksena. Kirjan päähenkilönä on brittiläisessä tiedustelupalvelussa työskentelevä Alec Leamas, jonka asemapaikkana on ollut Länsi-Berliini. Aivan kirjan alussa Leamas kiedotaan mukaan  itäsaksalaisen vakoilupomon Hans-Dieter Mundtin pään menoksi punottuun juoneen. Tämän kuvion lopullinen tarkoitus aukenee todella hitaasti, ja kirjassa keskityäänkin siihen, miten suht tavallinen vakoiluorganisaation jäsen kokee sen kummallisen pelin, jota va...

Vuodenvaihteen lukuhaastekoonnit on vihdoin taputeltu, ja blogi palailee arkeen eli kirjajuttuihin. Bloggausjonoon on kertynyt sen verran tavaraa, että niputan pari arvioita samaan postaukseen. Sekalainen sillisalaatti sisältää tällä kertaa Toni Morrisonin hienon esseekirjan Toiseuden synty (Tammi, 2020) ja Philip Pullmanin fantasiakirjan Vedenpaisumus - Lyran kirjat I (Otava, 2018). Toni Morrison: Toiseuden synty - Rodusta, rajoista ja kirjallisuudest a (Tammi 2020, Keltainen kirjasto nro 513; suomennos Koko Hubara ja Astrid Swan) Morrisonin esseekirja on koottu hänen Harvardin yliopistossa vuonna 2016 pitämiensä Norton-luentojen pohjalta. Kirjan alaotsikko kertoo oleellisen: keskiössä ovat rodun käsite, rasismi ja sen ilmiöt ja historia, sekä myös Morrisonin oma kirjallinen tuotanto. Toiseuden synty on lyhyt kirja, vain pienoisromaanin mittainen. Sen aihe on kuitenkin niin väkevä ja Morrisonin tyyli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään niin taitavaa, että lukukokemukses...

Sain Helmet-haasteen viimeiset kirjat luettua hieman ennen joulunpyhiä, joten nyt on täysi haastelista kasassa! Osallistuin tänä vuonna haasteeseen viidettä kertaa, ja sain kaikkiin kohtiin luettua kirjan vasta toisen kerran, joten harvinaisen herkun äärellä ollaan. Ensimmäisen täyden Helmet-listan sain kasaan vuonna 2017 , ja muistikuvieni mukaan puuha oli melkoisen ankeaa rypistystä loppua kohden, vaikken ole tästä avautunut haasteen loppukoosteessa. Tällä kertaa homma sujui helpommin, sillä kirjat löytyivät kohtuullisen pienen etsimisen jälkeen ja tuuriakin oli matkassa. Vetoapua sain myös Hemulin kirjahyllyn Hennalta, jonka kanssa luimme samaan aikaan Durian Sukegawan Tokuen reseptiä . 😊 Lukemani haastekirjat löytyvät listattuna täältä , ja tässä jutussa ovat lyhyet kommentit japani-saame -akselin kirjoista eli haastekohdista 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja ja 9. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva.     Rauna Paadar-Leivo (teksti) - Merja Aletta Raunila (...