Kaari Utrio: Vaitelias perillinen
Main Kirjasähkökäyrä-blogissa haastettiin heinäkuun lopulla lukemaan ja bloggaamaan Kaari Utrion kirjoja, sillä kirjailija täytti 80-vuotta 28.7.2022. Haaste innosti minut lukemaan Utriota, mutta bloggaus tulee vasta näin noin kuukauden jälkijunassa. Kiitokset kuitenkin Maille haasteesta ja myöhästyneet onnittelut Kaari Utriolle syntymäpäivän johdosta!
 |
| Photo by Yana Hurskaya on Unsplash https://unsplash.com/photos/sYYMpCmgXqQ |
Koetin muistella, olenko joskus aiemmin lukenut yhtään Utrion kirjaa, mutta jos olenkin, kovin selkeitä muistijälkiä siitä ei ole jäänyt. Joten saattaapa olla, että kirjaston hyllystä lukuun valikoitunut Vaitelias perillinen (Tammi, 2009) oli minulle ihka ensimmäinen Utrio. Vaitelias perillinen sijoittuu 1830-luvun Lounais-Suomeen, ja valitsin juuri tämän kirjan yksinomaan siksi, että se sattui olemaan lyhyin kirjastossa tuolloin paikalla olleista Utrioista. Historialliset romaanit kun eivät ole suosikkejani. 😏
Vaitelias perillinen sijoittuu ruukkimiljööseen. Sukutilalle on muutaman kuolemantapauksen vuoksi syntynyt tilanne, että kartanon perijäksi on yllättäen noussut Venäjän armeijassa palveluksessa oleva kapteeni Robert Bravert. Kapteeni Bravert on toki tilan oma poika, mutta äidin suosikkipoika hän ei ole koskaan ollut. Brabertin matkatessa ottamaan perintöään haltuun kartonolle suuntaa toinenkin seurue, mielessään samainen perintö. Ylhäinen mutta köyhtynyt Claudia Bravert väittää, että hänen pieni Frederik-poikansa on itse asiassa se oikea perijä. Näistä asetelmista punoutuu aika koukeroinen juoni, joka oli ehkä paikoin hieman ennalta-arvattava mutta silti mukavan viihdyttävää luettavaa.
Lukemani Utrio oli leppoisan romanttinen ja sujuvasti etenevä viihdekirja, ja tykkäsin siitä yllättävän paljon. Kirjan ajankuva oli kevyehkö, kepeään genreen sopiva. Venäjä-kytkös jäi kirjasa hyvin pintapuoliseksi, mutta ruukin oloja kuvailtiin jonkin verran, samoin kartanon väen keskeistä roolia paikallisessa yhteisössä. Naisen asema on ymmärtääkseni aina ollut keskeinen juttu Utrion kirjoissa, ja tätä puolta löytyi myös Vaiteliaasta perillisestä. Claudian selviytymistaistelu hankalissa oloissa ja huonossa taloudellisessa tilanteessa oli eräs kirjan kantava voima, ja Claudian hahmo tuntuikin paljon kiinnostavammalta henkilöltä kuin jähmeä ja jäyhä Robert.
Suurta Utrio-innostusta Vaitelias perillinen ei minusta nostattanut, mutta oli mukavaa tutustua tunnetun ja pitkän uran tehneen kirjailijan työhön edes tämän yhden kirjan verran. Lueskelin kirjaa kesällä, ja kyllä vaan tämmöinen kevyt, romanttisia vireitä sisältävä kartonaromaani toimii mainiosti helteisenä päivänä. 😊 Goodreadsiin kirja saa minulta 3 tähteä.
Minä luin Vendelan. Ihan hyvä kirja, mutta ei tullut kuitenkaan kipinää lukea Utrion romaaneja enempää. Sen sijaan hänen tietokirjansa Eevan tyttäret oli todella hyvä.
VastaaPoistaEevan tyttäret kuulostaa tutulta. Olen tainnut lukea siitä ainakin osia, mutten ehkä koko kirjaa. Tuntuu, että meillä jäi hieman samanlaiset fiilikset tästä haasteesta. :) Kivaa oli silti olla mukana (vaikka tämä postaus tulikin näin viiveellä).
PoistaOlen lukenut Vaiteliaan perillisen (kiitos linkityksestä). Se on Utrion 1800-luvun alkuun sijoitettuja tapakomedioita. Vanhemmat keskiajasta kertovat romaanit ovat ehkä Utrion ominta aluetta. Ne ovat kyllä yleensä aika paksuja.
VastaaPoistaMinäkin katselin kirjaston hyllyssä olevia muita Utrion kirjoja, että onpas aika järkäleitä... olivat varmaan tuota keskiaikaosastoa. :) Luulen, etten ehkä olisi niistä niin innostunut eli olen aivan tyytyväinen kirjavalintaani.
PoistaKiva, että luit Kaari Utrion teoksen. Minä tykkään eniten keskiaikaan sijoittuvista Utrion teoksista.
VastaaPoistaNuo keskiajan Utriot tuntuvat olevat suosittuja! Moni muukin näytti lukeneen niitä tähän haasteeseen. :)
Poista