Oksan hyllyltä

Rutu Modan on israelilainen sarjakuvataiteilija, ja The Property (Drawn & Quarterly, 2013) on ensimmäinen häneltä lukemani sarjakuvaromaani. Kirja keskiössä on Israeliin Puolasta muuttanut Regina Segal, joka päättää vanhoilla päivillään viedä jo aikuisen lapsenlapsensa Mican Varsovaan, Reginan vanhaan kotikaupunkiin. Siellä odottavat kipeät muistot toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja myös the property , suvun maahan jättämä omaisuus, jonka salaisuudet Mica aikoo selvittää. The Property kuvaa hienosti isoäidin ja lapsenlapsen välistä suhdetta sekä suvun ja historian painolastia. Kirjassa on lempeää, hienovireistä huumoria, joka miellytti minua suuresti. Pidin erityisen paljon siitä, miten persoonallinen vanha lady Regina-rouva on. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy, ikä ei ole hionut särmiä täysin pois. Toisaalta Mican kautta saadaan tapahtumiin nuoren naisen pirteää näkökulmaa, ja välillä tuntuikin aivan kuin olisin ollut turistireissulla Varsovassa, katselemassa u...

Michel Rabagliati on kanadalainen sarjakuvataiteilija, ja bongasin hänen osittain omaelämäkerrallisen Paul-albumiensa sarjan aivan sattumalta Goodreadsin feedistä. Oulun kirjastosta ei löydy kuin kolme sarjan kirjaa, ja lukaisin niistä kesän lopulla kirjat Paul has a summer job (Drawn & Quarterly, 2003) ja Paul Up North (Conundrum, 2016). Näiden kahden perusteella sarjan nimihenkilö Paul on todella sympaattisen oloinen nuori miehenalku, ja ulkoilmaelämästä pitävän Paulin vaiheista olisi tietysti kiva lukea koko sarjan verran. Nyt pitää tyytyä varaamaan Paul joins the scouts -osa. Lukemieni Paul-kirjojen julkaisuajankohdilla on eroa 13 vuotta, mutta tämä ei haitannut Paulin maailmaan sisäänpääsyssä. Molempien albumien tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle: Paul has a summer job -kirjassa ollaan vuoden 1979 kesässä ja Paul Up North puolestaan kertoo Paulin elämästä Montrealin kesäolympialaisten tienoilla, vuosina 1975-76. Albumien sisältö on yleisellä tasolla samantyy...

Naistenviikon bloggaukseni jatkuvat sarjakuvan merkeissä, ja nyt hypätään 1970-luvun Kaliforniaan, hippien, suhdesotkujen ja huumehöyryjen (no joo, näitä on kirjassa lopulta aika vähän) sekaan. Mimi Pondin sarjakuvaromaani Over Easy (Drawn & Quarterly, 2014) kuvaa taidekoulussa opiskelevan, kiltin ja kunnollisen oloisen Margaretin elämää sen jälkeen, kun hän huomaa taloudellisen tilanteensa heikenneen siinä määrin, että työpaikka kahvilassa tuntuu houkuttelevalta. "Mayby it's the waitresses in their thrift store dresses, which give them the look of gorgeous, cheery dustbowl refugees, or demented gangsters' molls, cracking wise to the custemers. Mayby it's just that everyone here is so good-looking, maybe it's that when you sit at the counter at one end, you can flirt with someone at the other end, just by looking in the mirror. Gazing into that reflected tableau, I want to jump in." (s. 40) Kertomalla hyvän vitsin Margaret (tai Madge, kuten häntä ...

Millaista olisi olla poliisina Kuussa? Sen jälkeen, kun illuusiot Kuun asuttamisesta ovat kaatuneet ja porukat vähitellen hipsineet muualle, viihtyisimpiin ympyröihin? Tom Gauldin sarjakuva Mooncop (Drawn & Quarterly, 2016) tarjoilee tästä aiheesta vähäeleisen tulkinnan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään scifi-rymistely, vaan pikemminkin avaruuden hiljaisuudessa fiilistelevä tunnelmapala. Mooncop -albumin kansi viehätti minua heti ensi näkemällä, ja sarjiksen sivuilla samaa tyyliä ja värimaailmaa on luvassa lähes sadan sivun verran. Mooncopissa on vähän henkilöitä, vähän puhetta, paljon karua kivimaisemaa ja surumielisen robottimainen yleisfiilis. Silti Mooncop oli minusta todella sympaattinen sarjakuva, ja olen selaillut sitä pariin otteeseen varsinaisen lukukerran jälkeenkin. Poliisimiekkosen puuhailut omissa päivärutiineissa ovat kumman kiehtovaa luettavaa ja katsottavaa, ja tähän albumiin sopii toteamus vähemmän on joskus enemmän. Mooncopin puhekuplien vivahteisi...