Oksan hyllyltä

Jennifer Egan pääsi yllättämään minut romaanillaan Manhattan Beach (Tammi, 2018). Olin tätä ennen lukenut Eganilta vain Pulizer-palkitun kirjan Aika suuri hämäys , eikä se suuremmin säväyttänyt. Niinpä aloitin Eganin uutukaisen vain varovaisen kiinnostuneena, mutta muutaman kymmenen sivun jälkeen huomasin olevani täysin uppoutunut sujuvasti etenevään lukuromaaniin. Silmien eteen piirtyi lamavuosien runtelema New York, jossa kuuluivat heikosti toisen maailmansodan etäiset kaiut ja tavallisten kansalaisten arki limittyi järjestäytyneen rikollisuuden varjomailmaan. Tämän kaiken keskellä seurattiin naiseksi varttuvan Annan kasvutarinaa. Tuohon aikaan naisen elämää rajoittivat erilaiset ja jäykemmät yhteiskunnalliset normit kuin nykyään, ja Annan arkea varjosti myös omille teilleen lähtenyt isä ja vaikeasti sairas, rakas pikkusisar Lydia. "Anna nauroi. Tosiasiassa hänen leninkinsä - jota ei näkynyt takin alta - ei ollut lainkaan hullumpi. Kun Anna oli kertonut äidille, että muuan t...

Kaivelin bloggausjonostani pari maaliskuussa luettua kirjaa, jotka kuittaan miniarvioilla (jotta saan jonon nytkähtämään huhtikuun luettuihin...): Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko, 2017) Bongasin Kännön kirjan luettavakseni  Tähtivaeltaja -palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistie n hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna. "Puhuimme aiemmin haamuista ja hallusinaatioista, mutta jospa pohjimmiltaan emme itse ole kuin elektronien väreilemä harha?"  ...