Miniarvioita: Mehiläistie ja Aika suuri hämäys
Kaivelin bloggausjonostani pari maaliskuussa luettua kirjaa, jotka kuittaan miniarvioilla (jotta saan jonon nytkähtämään huhtikuun luettuihin...):
Bongasin Kännön kirjan luettavakseni Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistien hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna.
Jennifer Egan on niitä isoja amerikkalaisia kirjailijanimiä, jotka ovat keikkuneet lukulistallani ties miten pitkään. No, ensimmäinen Egan on nyt selätetty ja onpas pakko todeta, että hämmentävän valju jälkimaku jäi vuonna 2011 Pulizer-palkitusta romaanista Aika suuri hämäys (Tammi, 2012). En tiennyt mitä odottaa, mutten ainakaan "onpa nähty ja kuultu tarina" -fiilistä. Enkä osaa edes oikein sanoa, mistä tunne kumpuaa. Kenties tv-sarjoista ja leffoista, joissa kerronnan sirpalemainen rakenne, ihmissuhteiden pohdinta ja lomittain kulkevat juonipolut ovat tuttua tavaraa. Tai sitten olin rakennellut kirjaa kohtaan liian suuria odotuksia, ja tavanomaisen sujuva romaani ei niiden rinnalla tuntunut oikein miltään. Tiedä häntä, mutta minun kirjani Aika suuri hämäys ei ollut.
"Jennifer Eganin menestysteos tallentaa elävästi hetket, joina ihmiselämät risteävät, ja ne arkiset tilanteet joista onni ja tragedia saavat alkunsa." Takakansi tiivistää näin onnistuneesti Eganin romaanin olennaisen sisällön, ja juuri tuo tärkeiden arkisten pikku hetkien poimiminen salavihkaa keskeiseksi osaksi tarinan virtaa oli jotain sellaista, josta olisin olettanut innostuvani. Kirjan kompastuskiveksi taisivat muodostua henkilöhahmot, joita kohtaan en tuntenut keskinkertaista suurempaa kiinnostusta. New Yorkin musiikkielämän kuvaus oli kirjan valopilkku, ja pitkälti sen ansioista Aika suuri hämäys saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.
Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko, 2017)
Bongasin Kännön kirjan luettavakseni Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistien hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna.
"Puhuimme aiemmin haamuista ja hallusinaatioista, mutta jospa pohjimmiltaan emme itse ole kuin elektronien väreilemä harha?"Mehiläistie saa minulta Goodreadsiin 4 tähteä. Vaikutuin siitä, miten hienosti kirjassa on onnistuttu yhdistämään taiteen ja olemassolon perusteisiin pureutuvia aineksia, ja silti Mehiläistie piti ainakin tätä lukijaa tiiviisti otteessaan. Ja hei, Mehiläistie on Kännön esikoisromaani. Odotukseni seuraavaa kirjaa kohtaan ovat nyt tosi korkealla.
"Jos näin on, niin mitä sitten?"
"Voisiko seurata jotain odottamatonta, jos rakenteeseen syntyisi häiriö?" (s. 63)
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (Tammi, 2012)
Jennifer Egan on niitä isoja amerikkalaisia kirjailijanimiä, jotka ovat keikkuneet lukulistallani ties miten pitkään. No, ensimmäinen Egan on nyt selätetty ja onpas pakko todeta, että hämmentävän valju jälkimaku jäi vuonna 2011 Pulizer-palkitusta romaanista Aika suuri hämäys (Tammi, 2012). En tiennyt mitä odottaa, mutten ainakaan "onpa nähty ja kuultu tarina" -fiilistä. Enkä osaa edes oikein sanoa, mistä tunne kumpuaa. Kenties tv-sarjoista ja leffoista, joissa kerronnan sirpalemainen rakenne, ihmissuhteiden pohdinta ja lomittain kulkevat juonipolut ovat tuttua tavaraa. Tai sitten olin rakennellut kirjaa kohtaan liian suuria odotuksia, ja tavanomaisen sujuva romaani ei niiden rinnalla tuntunut oikein miltään. Tiedä häntä, mutta minun kirjani Aika suuri hämäys ei ollut.
"Jennifer Eganin menestysteos tallentaa elävästi hetket, joina ihmiselämät risteävät, ja ne arkiset tilanteet joista onni ja tragedia saavat alkunsa." Takakansi tiivistää näin onnistuneesti Eganin romaanin olennaisen sisällön, ja juuri tuo tärkeiden arkisten pikku hetkien poimiminen salavihkaa keskeiseksi osaksi tarinan virtaa oli jotain sellaista, josta olisin olettanut innostuvani. Kirjan kompastuskiveksi taisivat muodostua henkilöhahmot, joita kohtaan en tuntenut keskinkertaista suurempaa kiinnostusta. New Yorkin musiikkielämän kuvaus oli kirjan valopilkku, ja pitkälti sen ansioista Aika suuri hämäys saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.
**
Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sopii Helmet-haasteen kohtaan 42. Kirjan nimessä on adjektiivi. Osallistun kirjalla myös Yhdysvallat-haasteeseen ja saan merkinnän kohtaan 7. Pulizer-palkittu teos.
Goodreads: Mehiläistie saa 4 tähteä ja Aika suuri hämäys 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kännön kirjan lainasin kirjastosta. Eganin kirjan sain Oulun kirjabloggaajatapaamisesta. En ole enää aivan varma, kuka kirjan sinne toi mutta kyseessä saattaa olla alunperin Villiksen kirja. Kiitokset joka tapauksessa hänelle, joka houkutteli minut vihdoin ja viimein tutustumaan Eganin kirjoihin!
Muualla verkossa: * Mehiläistietä on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Eniten minua kiinnostaa tie
* Aika suuresta hämäyksestä on luettu mm. blogeissa Villasukka kirjahyllyssä, Sininen keskitie, Lukuisa ja Tea with Anna Karenina
Kirjojen tietoja:
Heikki Kännö: Mehiläistie
Kansi: Riikka Majanen
Sammakko, 2017
344 sivua
Jennifer Egan: A Visit from the Goon Squad (2010)
Suomennos Heikki Karjalainen
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto nro 432)
412 sivua
Muistit oikein (onpa meillä molemmilla hyvä muisti mitä tulee blogitapaamisiin 😃). Aika suuri hämäys oli tosiaan hämäävä. Pidin vähän enemmän Eganin Sydäntornista, vaikka ei sekään suosikkikirjaksi noussut.
VastaaPoistaHehe, olen kantanut meidän tapaamisista niin paljon kirjoja kotiin, että kyllä saa muistia kaivella kenen kirja mikäkin on ollut... :) Sydäntorni kiinnostaa minuakin vaikkei tämä Hämäys nyt oikein napannutkaan. Eli Egan pysyy listoilla edelleen.
PoistaMehiläistie on ihan mahtava, huikeaa että luit sen! Lukisipa useampikin, ihan turhan vähälle huomiolle se on jäänyt. Minäkin odotan Kännön tulevia kirjoja uteliaana.
VastaaPoistaAika suuri hämäys tuli luettua joskus useampi vuosi sitten. Muistaakseni pidin sen sirpalemaisuudesta ja erikoisuudesta.
Joo, aika vähän on Mehiläistietä näkynyt blogeissa. Itse soisin tämän löytävän tiensä maailmallekin, aivan valmista tavaraa sinne jos minulta kysytään. :) Tosi mahtavaa, että meillä julkaistaan jotain näin originellia.
Poista