Miniarvioita: Mehiläistie ja Aika suuri hämäys
Kaivelin bloggausjonostani pari maaliskuussa luettua kirjaa, jotka kuittaan miniarvioilla (jotta saan jonon nytkähtämään huhtikuun luettuihin...): Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko, 2017) Bongasin Kännön kirjan luettavakseni Tähtivaeltaja -palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistie n hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna. "Puhuimme aiemmin haamuista ja hallusinaatioista, mutta jospa pohjimmiltaan emme itse ole kuin elektronien väreilemä harha?" ...