Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Donna Tartt: Tikli

Kuva
Blogivuosi on mukavaa päättää viiden tähden kirjaan. Luin Donna Tarttin Tiklin (WSOY, 2014) jo alkusyksyllä, mutta jostain syystä bloggaaminen jäi muiden kirjojen jalkoihin. Nyt tämä sivumäärältään ja teemoiltaan muhkea lukuromaani saa kunnian olla lukuvuoden 2018 viimeinen kirja blogissani. Vuosi 2018 tosin viipyilee blogijutuissa vielä jonkin aikaa tammikuussa, sillä bloggausjonoa jää ensi vuoteen noin kuuden kirjan verran ja loppiaisena tarkoitukseni on julkaista kooste parhaista vuonna 2018 lukemistani kirjoista. Tikli tulee olemaan mukana tällä listalla. 💫


Donna Tartt on ollut minulle tärkeä kirjailija siitä asti, kun nuorena yliopisto-opiskelijana ihastuin oikopäätä Tarttiin esikoiseen Jumalat juhlivat öisin. Tuskinpa olisin voinut lukea yliopistomaailmaa sijoittavaa, antiikin mysteerejä sivuavaa kirjaa otollisempaan aikaan! Tarttiin seuraava romaani Pieni ystävä olikin sitten aivan erilainen kirja, mutta sen tiivis, kuuma etelän tunnelma vetosi minuun ja olen hieman tuumaill…

Vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen loppukooste

Kuva
Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste päättyi osaltani tilanteeseen 44 / 50 luettua kirjaa. Sain 44. kirjan mukaan listalle joulun pyhinä aivan yllättäen, kun Magdalena Hain Kolmas sisar kolahti minuun siinä määrin, että oi oi, haluaisin todellakin olla kirjan päähenkilö Lune. Tämänvuotinen Helmet-lista piti sisällään monta mielestäni vaikeaa kohtaa, joten olen tyytyväinen luettujen määrääni. En edes koettanut puristaa kirjaa kaikkiin kohtiin, sillä viime vuonna tein niin eikä se jättänyt laisinkaan hyviä lukumuistoja. Niinpä tämän vuotinen haaste sujuikin aika leppoisasti ja suurelta osin lista täyttyi lähes itsestään. Syksyn aikana jouduin jonkin verran varta vasten etsimään listalle sopivia kirjoja, mutta siitä huolimatta esim. itäblokin maan kirja jäi lukematta.

Ensi vuoden Helmet-haaste on jo julkaistu, mutta olen päättänyt jättää sen väliin. Olen osallistunut Helmetiin neljänä peräkkäisenä vuonna, ja pieni tauko on nyt paikallaan. Helmetin sijaan aion ensi kertaa kokeilla POPSUGAR Rea…

Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat #1)

Kuva
Magdalena Hain Kolmas sisar (Otava, 2018) oli joulupäivieni kirjallinen ilo. Lainasin joulunpyhiksi kirjastosta vinon pinon fantasiaa, sillä tuntui, että joulunaikaan minulla on rauhassa aikaa uppoutua muihin maailmoihin. Kolmas sisar valikoitui pinostani luettavaksi pitkälti kauniin kannen ja houkuttelevan takakansitekstin ansiosta. "Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt?" En muista, milloin olisin viimeksi lukenut fantasiakirjaa noidista, joten noitien oma valtakunta Royaume, sitä yhdessä hallitsevat Valkea ja Musta noita ja heidän tytärtensä Cielin ja Lunen kohtalot herättivät uteliaisuuteni. Olipa erinomainen päätös ottaa Kolmas sisar lukuun juuri jouluna! Täydellinen joulukirja on nimittäin mielestäni sellainen, että kirjan sivut kääntyvät kuin huomaamatta eikä kirjaa oikeastaan malttaisi lainkaan laskea kädestään, kun on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kolmas sisar oli juuri tällainen kirja eli siis viiden Goodreads-tähden kirja. "Niin kauan kuin Ro…

Kuukauden kieli -haasteen loppukiri: turkki, vietnam ja venäjä + kooste

Kuva
Olen tänä vuonna osallistunut Aukeamia-blogin Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen. Oma haastetaipaleeni on edennyt kovin epätahtisesti, sillä vain muutamana kuukautena olen tullut lukeneeksi ko. kuukauden kielellä julkaistun kirjan (tai novellin). Muutoin olen sitten lukenut kirjoja joko liian myöhään tai liian aikaisin. En kuitenkaan ole antanut tämän suuremmin haitata, sillä haaste on selkeästi laajentanut lukureviiriäni ja kirjojen etsintä on pääsääntöisesti ollut kivaa. Pari kieltä jäi silti matkan varrella kuittaamatta, mutta sainpas tässä joulukuun aikana hoidettua nekin eli jee, voin merkitä kuukauden kieli -haasteen suoritetuksi! 
Kokosin tähän juttuun rästissä olleet vietnamin ja turkin kirjat ja lisäksi mukana on joulukuun kieli venäjä. Lyhyiden lukutunnelmien jälkeen on vielä pieni kooste haasteesta ja lista kaikista haasteeseen lukemistani kirjoista.

Toukokuun kieli: turkki - Orhan Pamukin novelli Ikkuna (julkaistu kokoelmassa Muita värejä, Tammi 2008; suom.  Tuula Kojo)
Minu…

Jane Austen: Järki ja tunteet - miten kävi joulukalenterikirjalle?

Kuva
Kirjoittelin itsenäisyyspäivänä siitä, kuinka Jane Austenin Järki ja tunteet -klassikkoromaani on minun tämän vuoden joulukalenterikirjani. Ideana oli siis lukea kirjaa pari lukua päivässä eli aukaista lukemalla joulukalenterin luukkuja. Puuha lähti mukavasti käyntiin ja pysyin noin kymmenen päivää kalenterin aikataulussa mukana ilman sen kummempia ponnisteluja. Sitten loppuvuoden opiskelukiireet alkoivat painaa päänupissa niin paljon, että yhden päivän luukku jäi aukaisematta. No, eipä hätää, sain kirittyä sen kiinni mutta sama toistui muutaman päivän kuluttua ja silloin koko kalenterin idea alkoi lopahtaa. Kirjan luvut eivät ole kovinkaan pitkiä, mutta jos lievää stressiä pukkaa ilmoille muiden hommien taholta, niidenkin lukeminen voi tuntua illan viimeisinä tunteina todella vaikealta. Joulua edeltävällä viikolla luovuinkin suosiolla joulukalenteriaikataulustani ja päätin lukea kirjan loppuun omaan tahtiini. Tämä helpotti kummasti oloa ja sain ratkaistua Elinorin ja Mariannen aviol…

Helmet-haasteen viimeiset ministi

Kuva
Helmet-lukuhaaste päättyy kuun lopulla, ja kokosin tähän juttuun bloggausjonossani majailevat haasteeseen sopivat kirjat. Olin suunnitellut lukevani haasteeseen vielä yhden kirjan, mutta loppukuun aikatauluni näyttää sellaiselta, etten halua sinne enää yhtään "pitäisi tehdä" -juttua ja ko. kirja pääsee siis lukupinooni ilman Helmet-haasteen aikataulupaineita. Minulla alkaa ylipäänsä olla sellainen olo, että haluan sanoa heipat kaikille tämän vuoden jutuille ja lukuhaasteille, ja on helpottavaa laittaa Helmet-haastekin näiden viimeisten kirjojen myötä ns. pakettiin. Julkaisen tosin vielä lyhyen loppukoosteen kaikista haasteen kirjoista, mutta kuvan alta löytyvät viimeiset, minimittaiset kirja-arviot vuoden 2018 Helmet-kirjoista.

John Green: Kilpikonnan kuorella (WSOY, 2017)
John Green on niitä kirjailijoita, joiden kirjoista putkahtelee blogeihin juttuja tasaiseen tahtiin. Ja tässä tulee nyt yksi minijuttu lisää, sillä olenpas viimein minäkin lukenut ensimmäisen Greenini. Val…

Joulukalenterikirjana Jane Austenin Järki ja tunteet: luukut 1 - 6

Kuva
Tänä vuonna minulla on hieman erilainen joulukalenteri. Päätin nimittäin osallistua Goodreadsin lukuhaasteryhmän Adventtikalenteri-haasteeseen, jonka ideana on lukea jotain kirjaa 1.-24.12. välisenä aikana pienissä osissa, esimerkiksi luku per päivä. Halusin valita joulukalenterikirjakseni jotain ihanaa luettavaa, ja päädyin Jane Austenin vuonna 1811 alkukielellä ilmestyneeseen klassikkoon Järki ja tunteet (WSOY). Olen nähnyt sen elokuvaversion joskus vuosia sitten, ja siitä jäi hyvät muistot, vaikkei elokuva yltänytkään samalle ihanuustasolle Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon kanssa. Y & E :n luin ensi kerran teini-iässä, ja se oli erittäin otollista aikaa lukea tuo romanttinen tarina. Kirja on siitä lähtien keikkunut oman klassikkolistani kärkikolmikossa, enkä oikein ole uskaltanut tarttua Austenin muihin kirjoihin. Järki ja tunteet lähti silti jostain pokkirihyllystä mukaani, ja joulun kunniaksi rohkaistuin lukupuuhiin. Kirjassa on 50 lukua, joten 1. ja 24. luukku sisältävät …

Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat

Kuva
Marraskuun Kuukauden kielenä oli arabia, ja löysin luettavakseni Alaa al-Aswanin romaanin Yacoubian-talon tarinat (WSOY, 2009). Olin alunperin kaavaillut lukevani tähän kieleen Nobel-kirjailija Naguib Maguib Mahfouzin Kairo-trilogian kakkososan, mutta se tuntuikin sitten aivan liian raskassoutuiselta, kun aloin kirjaa lukemaan. Yacoubian talon tarinat sen sijaan oli monta astetta kepeämpi, mutta silti yllättävän moniulotteinen ikkuna egyptiläiseen kulttuuriin.

Kirjan keskiössä ovat Kairossa sijaitsevan Yacoubian-talon asukkaat iloineen ja suruineen. Talolla on loistelias menneisyys, mutta kirjan kuvaamassa nykyajassa talon huoneistoissa ja sen katolla asuu monenkirjavaa väkeä. Talonmiehen poika haaveilee urasta poliisissa mutta törmää karusti maan yhteiskuntaluokkien asettamiin rajoihin. Alakerrassa toimistoaan pitää "koko korttelin rakastama elävä legenda" Zaki-bey, joka ei ummista silmiään elämän (ja naisten) tarjoamille nautinnoille. Homoseksuaali Hatim puolestaan tasapa…

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Kuva
Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -dekkarisarja on edennyt viidenteen osaan. Tiergartenin teurastaja (Otava, 2018) vie lukijan ja Björkin 1920-luvun Berliiniin, jossa hän selvittelee setänsä yhtiön kirjanpidon epäselvyyksiä ja sekaantuu siinä sivussa vaarallisen sarjamurhaajan etsimiseen. Virkamies-Björkin elämä tuntuu olevan monin tavoin taitekohdassa, sillä hänen ministerinä toiminut esimiehensä on murhattu ja tulevaisuus virkamiehenä on täynnä kysymysmerkkejä. Kysymysmerkkejä löytyy myös rakkauselämän puolelta, sillä kotopuolessa on jotain ilmassa Lisbet-neidin kanssa, Berliinissä odottaa eksoottinen Katja ja aivan uutena tuttavuutena Karlin elämään astuu sivistynyt ja viehättävä Ada-neiti.
Luin Björk-sarjaa nyt ensi kerran sitten sen avausosan Yön sydän on jäätä, joka ilmestyi vuonna 2014. En näköjään ole kirjoittanut kirjasta mitään blogiini, mutta Goodreadsista löysin nuivat kommenttini äänikirjaversiosta. "Hidastempoinen kirja, jossa juoni harhailee sinne tänne. Pääh…

Kevään 2019 kirjoja

Kuva
Fiilistelin jo ensi kevään kirjatarjontaa ja kokosin itselleni pienen vinkkilistan eniten odottamistani kevään 2019 uutuuskirjoista. Lista on kovin lyhyt, sillä sille päätyi vain kymmenen kirjaa. En suhtaudu näihin tärppilistoihin kovinkaan vakavasti, mutten silti halunnut ottaa sille kuin vain ne oikeasti kaikkein kiinnostavimmat tapaukset. Lukuaikani kun tulee keväällä olemaan varsin rajoitettua, ja olen jo oppinut, ettei kannata uskotella itselleen ehtivänsä lukemaan kaikkea mikä vähänkään kiinnostaa.

Muutamia huomioita katalogikatsauksen jälkeen:

Dekkareita ja trillereitä on lähes joka katalogissa niin paljon, että niiden määrään jopa hieman turtuu. Minulla onkin näiden kanssa sellainen strategia, että listaan vain parhaimpien suosikkisarjojeni uusia osia ja koetan bongailla hyviä uusia tuttavuuksia kevään aikana muiden blogeista ja kirjaston uutuushyllystä. Kevään listalta löytyykin vain yksi dekkari.
Kotimaista hyvää proosaakin olisi kiva lukea, mutta tämä on osoittautunut minu…

Eva Frantz: Kahdeksas neito

Kuva
Eva Frantzin mainio Anna Glad -dekkarisarja on edennyt toiseen osaansa. Kuuntelin sarjan avausosan Sininen huvila äänikirjana, mutta Kahdeksas neito (S & S, 2018)sattui eteeni e-kirjana.Voin silti suositella myös ääniversiota, sillä Anna Saksman jatkaa sarjan lukijana ja ensimmäisen osan perusteella hänen miellyttävä äänensä sopii loistavasti Anna Glad-kirjojen tunnelmaan.

Kahdeksas neito sijoittuu samaan nimeltä mainitsemattomaan pikkukaupunkiin, jossa oltiin sarjan avausosassakin. Poliisina työskentelevälle Annalle on tullut uusi työkaveri, pirteä ja aikaansaava Märta, joka oli mielestäni erinomainen lisä sarjan henkilögalleriaan. Kirjan rikos on astetta hyytävämpi kuin sarjan avausosassa. Heti kirjan alkusivuilla avannosta löytyy hukkunut uimari, ja hänen kuolemaansa selvitellessään Anna ja Märta ajautuvat tekemisiin paikallisen kansanopiston väen kanssa, sillä hukkunut opetti opistolla valokuvausta. Vähitellen opiston menneisyydestä alkaa tihkua synkkiä tietoja. Syrjäytyneide…

Sarjakuvahaasteen koonti

Kuva
Hurja Hassu Lukija -blogissa käynnistyi tammikuussa sarjakuvahaaste, ja totta kai lähdin haasteeseen suurella innolla mukaan. Olen blogivuosieni aikana ikään kuin löytänyt sarjakuvat ja erityisesti sarjakuvaromaanit uudelleen, ja niitä tulee luettua jonkin verran ihan ilman mitään haasteitakin. Niinpä ajattelin, ettei ylin Asterix-taso eli 30 luettua sarjakuvaa voi olla mitenkään vaikea pala. Heh, pääsin kyllä Asterix-tasolle mutta aika viime metreille se meni, sillä haasteen 30. bloggaukseni ilmestyi eilen. 
Huomasin haasteen aikana, että luen sarjakuvia kausittain ja hakaudun yleensä pidempien sarjakuvaromaanien pariin, joita taas en jaksa kovin montaa lukea peräkkäin. Jos lukeminen olisi siis jäänyt niiden varaan, Asterix-taso olisi jäänyt kaukaiseksi haaveeksi. Jouduinkin etsiskelemään lukupinooni hieman toisenlaista luettavaa kuin yleensä, ja tulin yllättäen lukeneeksi aimo annoksen kotimaisia strippisarjakuvia. Tällä saralla suursuosikkini on Bill Wattersonin Calvin & Hobbes…