Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

#sarjakuva: Jacques Tardi: New York Mon Amour

Kuva
Ihastuin viime vuonna Jacques Tardin kuvittamaan West Coast Blues -sarjakuvaan, ja innostuksen puuskassa hankin pari muutakin Tardin albumia. New York Mon Amour päätyi lukupinoon tietenkin Yhdysvallat-lukuhaasteen vuoksi, mutta vaikka Tardin kynänjälki on tässäkin albumissa tutun taidokasta, albumin tarinoiden juonellinen anti ei kovin suuresti minua sykähdyttänyt. Kalsea New York -fiilistely loi omalla tavallaan ruutuihin suurkaupungin nurjan puolen tuntua, mutta taitaapa olla niin, että olisi viihtynyt paremmin hieman loistakkaammilla estradeilla kuin esimerkiksi torakkajahdissa.

New York Mon Amour -albumissa on yksi pidempi rikostarina nimeltään Cockroach Killer, ja muutamia lyhyempiä juttuja. Kaikkien tarinoiden miljöönä on New York, mutta kuten jo mainitsin, nyt liikutaan suurkaupungin syrjäkujilla ja päähenkilöinä on elämän kolhimia new yorkilaisia, hahmoja joilla on kullakin oma menneisyytensä painolastinaan ja jotka tallaavat kaupungin katuja synkkinä, syntyjä syviä pohtien. …

#sarjakuva: Marcelino Truong: Such a Lovely Little War - Saigon 1961-63

Kuva
Bloggausjonooni on päässyt kertymään useampia sarjakuvia, ja tovin tuumauksen jälkeen päätin pitää blogissani sarjakuvateemaviikon. Teemaviikko on jyrkästi kaksijakoinen eli mies-nainen -linja jakaa viikon (joka alkaa siis jo tänään, hah!) kahteen osaan: ensin on luvassa miesten kirjoittamia ja kuvittamia sarjakuvia ja loppuviikosta siirrytään naistenviikon kunniaksi naisten kirjoittamiin ja kuvittamiin sarjakuviin.

Aloitan sarjisviikon Vietmanin sota-aikaan sijoittuvalla muistelmasarjakuvalla Such a Lovely Little War - Saigon 1961-63 (Arsenal Pulp Press, 2016), jonka kirjoittaja Marcelino Troung on vietnamilaisen diplomaatin poika. Truong kertoo kirjassa lapsuusvuosistaan, jolloin hänen isänsä työskenteli aluksi Etelä-Vietnamin Amerikan suurlähetystössä Washingtonissa. Sieltä tämä sai siirron Saigoniin, pääministerin tulkiksi. Perhe - diplomaatti ja hänen ranskalainen vaimonsa, Truong ja hänen kaksi sisarustaan - muutti Vietnamiin, keskelle kyteviä ristiriitoja ja paisuvaa konflikti…

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (Usvasyntyinen #1)

Kuva
Kesäisin kirjapinossani pitää ehdottomasti aina olla muutama todella paksu kirja, ja tämän kesän fantasiajärkeleeksi valitsin Brandon Sandersonin Usvasyntyinen-trilogian avausosan Viimeinen valtakunta (Jalava, 2017). Sarja on ollut suuri menestys maailmalla, ja kiinnostuin siitä heti, kun bongasin Viimeisen valtakunnan kustantajan kuvastosta. Kirjan pituus (himpun yli 600 sivua) rajoitti silti lukuinnostusta, mutta nyt uteliaisuuteni on tyydytetty ja aika nopeasti se lopulta kävi. Viimeinen valtakunta oli vetävää luettavaa, ja vaikka tarina hieman hyytyi kirjan keskivaiheilla, niin loppua kohden sivut kääntyivät vinhaa vauhtia. "Varuskunta pitää silmällä skaaväestöä, Vin ajatteli. Näyttää siltä, että velvoittajat hoitavat samaa tehtävää aateliston suhteen. Se oli outo näky - hän oli aina kuvitellut aatelistoa vapaaksi luokaksi. Mutta he olivat paljon itsevarmempia kuin skaat. Monet näyttivät nauttivan olostaan eivätkä velvoittajat tuntuneet toimivan oikeastaan poliiseina eivätkä…

Lukumaratonin kesäiset kirjat

Kuva
Viime viikonlopun lukumaratonilla lukupinostani löytyi kaksi kesään sijoittuvaa kevyttä kirjaa, jotka toimivat mainiosti maratonlukemisena: Anne Muhosen sarjakuva Kesä, jona opin soittamaan ukulelea (2018) sekä Karoliina Timosen romaani Kesäinen illuusioni (WSOY, 2015). Kesälle maistuvia kirjoja olisi voinut olla pinossani enemmänkin, sillä vuodenaikaan sopivia kirjoja oli todella mukavaa lueskella. Tällä lukumaratonilla kesäfiilistelyni jäi kuitenkin näiden kahden kirjan mittaiseksi, ja kuvan alta löytyvät pienet miniarviot kirjoista.

Anne Muhosen Kesä, jona opin soittamaan ukulelea -sarjakuva on lyhyt, teinien maailmaan sijoittuva kertomus kohtaamisista maaseudulla, ihastumisesta, musiikista ja elämää syleilevistä pohdinnoista. Sarjakuvassa oli jollain tapaa raikas ja reipas ote, ja harmittelin sitä, että sillä oli mittaa vain noin 50 sivua. Oden kesänvietosta kissavahtina olisi ollut kivaa lukea pidemmästikin! Muhosen piirrostyyli miellytti omaa silmääni, ja tykkäsin ruutujen maalai…

Heinäkuun lukumaraton 7.7.2018 - päivittyvä postaus (päättynyt la klo 18.30)

Kuva
Heinäkuun lukumaratonia emännöi tänä kesänä Unelmien aika -blogin Katriina.

Virallinen maratonpäivä on huomenna lauantaina 7.7.2018, mutta aloittelen oman osuuteni jo tänään. Lukeminen starttaa perjantaina 6.7.2018 klo 18.30 ja päättyy 24 tuntia myöhemmin, lauantaina klo 18.30. Päivittelen edistymistäni tähän juttuun, ja voit myös seurailla Twitter-tiliäni ja vastikään perustamaani Instagram-tiliä.
Lukemista valikoin alla näkyvästä pinosta, jonka olen koostanut kirjankansibingo- ja naistenviikkolukuhaastesilmälasit päässä - eli pinossa on tällä kertaa vain naisten kirjoittamia kirjoja. Varapinosta eli jo kesken olevien pinosta minulta löytyy mm. Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta -fantasiajärkäle, jota olen lukenut puoleen väliin asti ja voipi olla, että hyppään jossain vaiheessa maratonia sen pariin. On näet ollut melkoisen koukuttavaa luettavaa.

Perjantai 6.7.2018 klo 18.30. Lukumaraton alkaa kepeästi Anne Muhosen kesäisellä sarjakuvalla Kesä, jona opin soittamaan ukulelea:


6…

2 x bingokirja: Himaset & Ruben ja Harman kartano

Kuva
Alkukesällä kehittelemäni kirjankansibingo on innostanut minut sopivien kansien etsintään, ja ruutuihin "perhe" ja "linna tai kartano" löytyivät kannet sarjakuvaosastolta ja lastenkirjahyllystä. 
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Himaset-sarjakuva on ilmestynyt joitakin vuosia sitten Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa, mutta minulta sarja meni silloin täysin ohi. Himaset - Kaikki kotona? -albumiin (Otava, 2015) on koottu kaikki sarjan stripit ja muutamia ennen julkaisemattomia kaupan päälle, joten nyt saatoin sukeltaa Himasten lapsiperhearkeen oikein kunnolla.

Himasten tekijäkaksikko on ammentanut sarjakuvaansa aineksia omasta perhearjestaan, ja varmaankin sen vuoksi isän, äidin ja kahden alle kouluikäisen tyttölapsen arjen touhut tuntuivat supisuomalaisilta ja toden makuisilta. Oma arkeni ei ole koskaan ollut lapsiperhearkea, mutta strippien vitsit huvittivat siitä huolimatta. Puhekuplien huumori irtoaa pienistä asioista, ja yleensä ruuduissa ollaan kotona, mitä…

TBR-lista loppuvuodelle 2018

Kuva
Tein toukokuussa Goodreadsiin pienen TBR-listan, jolle kokosin sellaisia oman hyllyni kirjoja ja Goodreadsin want-to-read -hyllyn kirjoja, jotka tuntuivat kaikkein kiinnostavimmilta juuri silloin. Listaa koostaessani ajattelin, että se voisi toimia kesäkuukausien TBR-listana, mutta kun kirjojen määrä kohosi yli kymmenen, otin järjen kätöseen ja lista muuttui koko loppuvuoden TBR-listaksi. En siltikään tavoittele kaikkien listaamieni kirjojen lukemista, mutta onpahan jokin pieni muistilista niistä kirjoista, jotka tuntuivat erityisen houkuttelevilta kesän 2018 alussa ja joiden pariin kannattaa etsiytyä loppuvuoden aikana.
Mietin pitkään, julkaisenko listaa laisinkaan täällä blogissa vai jemmailenko sitä vaivihkaa Goodreadsin syövereissä. Olen nyt kuitenkin päässyt listani kanssa jo mukavasti alkuun (yksi luettu, toinen kesken ja kolmas odottelee lukupinossa ensi viikonlopun lukumaratonia), joten tiedän vuorenvarmasti että listalta tulee luettua ainakin jotain eikä sen suhteen ole syyt…

Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät

Kuva
Elene Ferranten Napoli-sarja vaikuttaa olevan todella suosittua luettavaa, ja olen siitä enemmän kuin iloinen. Napoli-sarja on jotain sellaista, jota haluan itsekin suositella kaikille loistavien romaanien ystäville! Sarjan edetessä olen koukuttunut aina vaan enemmän ja enemmän kertojana toimivan Elenan pohdintoihin ja analysointeihin elämästä, ihmissuhteista, ystävästään Lilasta, ympäröivästä maailmasta. Jahkailua ja vatvomista riittää, mutta jotain omaleimaista vetovoimaa Ferranten kerronnasta välittyy käännösversionkin kautta.

Ferrante kuvaa sarjassaan kahden italialaisnaisen, Elenan ja Lilan, elämää lapsuusvuosista aikuisuuteen. Heidän taustallaan kuohuu Italia kaikessa värikylläisyydessään: tuttu Napolin työläiskortteli, josta tytöt ovat ponnistaneet omiin suuntiinsa, yhteiskunnalliset ja poliittiset liikkeet, joihin Elena ja Lila varttuessaan ajautuvat ja etsiytyvät mukaan. Sarjan kolmas osa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (WSOY, 2018) ei sinänsä tuo sarjaan muuta uutta k…

Lena Frölander-Ulf: Isä, minä ja meri

Kuva
Lena Frölander-Ulfin uusi lasten kuvakirja Isä, minä ja meri (Teos & Förlaget, 2018) oli alkuviikon kirjastoreissuni hieno löytö. Pari vuotta sitten ihastuin Frölander-Ulfin kirjaan Minä, muru ja metsä, ja uusi kirja on tyyliltään ja teemaltaankin hyvin samanlainen. Kuvitus on tutun tummasävyistä, mutta silti sivuille mahtuu huumoria ja veikeän outoja meren otuksia.

Pidän valtavasti Frölander-Ulfin kuvituksista, nehän minut saivat lainaamaan kirjan. Kirjan tekstiosuudet ovat lyhyitä, ja sopivat varmasti nuorille kohderyhmälukijoille ja -katselijoille. Sitä en osaa arvailla, mitä mieltä pienet lukijat ovat mustanpuhuvista sivuista, mutta aikuislukijan silmää ne hivelevät. Kirjan teemaan tummat sävyt toki sopivat, sillä kirjassa käsitellään pienen lapsen merta kohtaan tuntemaa pelkoa. Vaan eipä hätää, Muru-koiran kanssa nekin pelot häviävät.

Kuvitukselle olisin valmis antamaan täydet viisi tähteä, mutta kirjan tarinallinen osuus vetää pisteitä hivenen alaspäin. Isä, minä ja meri sa…

lyhyesti: Vieras, Yömyrsky ja Pyhiä vai pahoja

Kuva
Keväällä lukemieni kirjojen miniarviot jatkuvat parilla dekkarilla ja Riikka Pulkkisen romaanilla Vieras:

Riikka Pulkkinen: Vieras (Otava, 2012)
Riikka Pulkkisen romaanit ovat olleet minulle erittäin mieluista luettavaa, mutta Vieras jäi harmillisen keskinkertaiseksi lukuelämykseksi. Kirjassa oli paljon hyvää, josta pidin: seurakuntapastori-Marian irtiotto arjesta ja hyppy New Yorkin sykkeeseen, omien tuntemusten ja vaikuttimien tutkiminen ja kuulostelu. Mutta kenties kirja ei oikein toiminut minulle sen vuoksi, että siitä jäi kovin epäyhtenäinen vaikutelma menneen ja nykyisyyden välillä tapahtuvan poukkoilun vuoksi. Marian anoreksian ja uskonnollisuuden sävyttämää menneisyyttä kuvattiin rinta rinnan New York -kokemusten kanssa, ja välimatka näiden välillä oli aika iso. En vain saanut kummmoistakaan otetta Mariasta ja hänen elämänvaiheistaan. Goodreadsiin kirja saa silti kolme tähteä. Kauniisti ja sujuvasti Pulkkinen kirjoittaa, kuten aina.
Haastepiste Yhdysvallat-lukuhaasteeseen: New…

2 x Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava & Seitsemän kellon salaisuus

Kuva
Innostuin alkuvuodesta listailemaan vuoden aikana lukemiani kirjoja, ja kun puolivälin etappi lähenee, voin ylpeänä todeta, että Luetut 2018 -lista on kuin onkin ajantasalla (vaikka aivan kaikki luetut eivät vielä blogiin asti olekaan ehtineet). Muutaman kirjan kohdalle on jäänyt merkintä "ei blogijuttua" ja lisäksi jokunen vastikään luettu ei inspiroi oman jutun kirjoitteluun. Päätin korjata listailun bloggausaukot miniarvioilla, ja tässä jutussa palaan lyhyesti pariin huhtikuussa kuuntelmaani ja lukemaani Agatha Christien kirjaan (ja miniarvioita on luvassa myös seuraavassa postauksessa):
Agatha Christie: Hercule Poirot ja salainen kaava (äänikirja)
Hercule Poirot ja salainen kaava -kirja kuuluu niihin Christien dekkareihin, joita WSOY parhaillaan julkaisee uusina painoksina. Kirjan  äänikirjaversio kiinnitti oitis huomioni, ja kun vielä lukijana oli armoitettu Christie-tulkitsija Lars Svedberg, niin pakkohan kirja oli ottaa kuunteluun (joo-o, Christien dekkarit Svedgergin …

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Kuva
Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä (S & S, 2014) oli viime viikonlopun lukumaratonini iloinen yllättäjä. Toki olin lainannut kirjan blogikehujen vuoksi, mutta no, aina eivät kirjamaut käy yhteen ja kehuttu kirja osoittautuu oman maun mukaan  perin keskinkertaiseksi. Nyt ei käynyt näin, sillä O'Farrellin helteinen sukutarina iski minuun todella lujaa. Luin kirjan kokonaisuudessaan lukumaratonvuorokauden aikana, ja se taisi olla juuri sopivan intensiivinen tapa nauttia Riordanin perheen sisäisistä kimuranteista ihmissuhdekuvioista.
 "Kuule", hän sanoi Monican takaraivolle, "haluan sanoa, etten minä -"  Monica kääntyi salamana. "Mietin usein", hän aloitti oudon rupattelevaan sävyyn aivan kuin heillä olisi kaikki nämä viikot ollut keskustelu kesken, taas nuo väriläikät korkealla poskilla, "tiedätkö sinä ollenkaan, mitä teit mammalle." Kaikista asioista, mitä Aiofe olikaan odottanut Monican sanovan, tätä ei ainakaan. Osa hä…

Novellihaasteen koonti

Kuva
Viime kesänä Nipvet-blogissa alkoi novellihaasteen toinen kierros. Lukuaikaa olisi vielä juhannusviikonlopun sunnuntaihin asti, mutta en usko enää ehtiväni lukea saati blogata novelleja, joten julkaisen oman haastekoosteeni jo nyt.

Vuoden aikana luin kuusi novellikokoelmaa, joissa oli yhteensä 38 novellia:

Anders Cleve: Katukiviä (4 novellia)
Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla  (3 novellia)
P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia (4 novellia)
Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja (12 novellia)
Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (8 novellia)
Nam Le: Merimatka (7 novellia)

Novelli on aina ollut minulle hieman vieras ja outo kirjallisuudenlaji, jonka pariin minun pitää oikein patistella itseäni. Kuusi kokoelmaa on siis minulle hyvä lukema, ja luulenpa, että ilman haastetta näistäkin olisi jäänyt vähintään puolet lukematta.

Luen mieluiten hyvin perinteisiä novelleja: pitää olla juoni ja henkilöistä olisi hyvä saada jotain "irti". Eli lyhyet tunnelmapalat e…

Nam Le: Merimatka

Kuva
Nam Len novellikokoelma Merimatka (Like, 2009) päättää oman osuuteni pian loppuvassa novellihaasteessa. Löysin kirjan toisen haasteen vinkkilistalta, ja huikkaankin tässä kirjavinkkikiitokset Kirjoja ulapalta -haasteen emännälle Nannalle. 😊

Novellien luku on minulle usein tahmeaa, mutta Merimatkan novellit osuivat omaan novellimakuuni todella hyvin. Len kokoelman seitsemän novellia olivat pituudeltaan reilun mittaisia, parhaimmillaan lähes 70 sivuisia, ja vältyin siltä ikävältä tunteelta, että tarinat loppuvat ennen kuin ovat edes ehtineet alkaa ja että suurin osa kokoelman novelleista ehtii häipyä mielestä ennen viimeistä novellia. Len novellien tapahtumaympäristöt kuljettavat lukijaa ympäri maapalloa, Amerikkaan, Teheraniin, Hiroshimaan, Australiaan... Le hallitsee maisemanvaihdokset suvereenisti, sillä ainakin minä tunsin elävästi, miten vaikkapa Hiroshimassa kello käy tuskallisen hitaasti kohti hetkeä, jolloin novellin ihmisten elämä muuttuu peruuttamattomasti. Tai kuinka amerik…

Kesäkuun lukumaraton 16.6.2018 - päivittyvä postaus

Kuva
Sivujen välissä -blogin Hanna emännöi Kesäkuun lukumaratonia, jonka varsinainen maratonpäivä on huomenna, lauantaina 16.6.2018. Alunperin tarkoitukseni oli jättää tämä kesän ensimmäinen lukumaraton väliin, sillä arvelin, että lomareissulla olo tuo päivään muuta puuhaa. No, reissun päällä ollaan mutta niskassa roikkuvat pilvet, jyrisevä ukkonen ja ajoittaiset sadekuurot loivat yllättäen varsin otolliset olosuhteet lukemiselle, joten hoplaa, päätin hieman ex tempore -tyylisesti osallistua maratonille. Ainakin tänään ja huomenaamulla ehdin syventyä mukana oleviin kirjoihin ja lukulaitteen antimiin, ja jos sää kirkastuu, lukuhommia voi aina jatkaa aurinkovarjon alla.

Lukulaitteessani on luettavaa vaikka kuinka paljon, mutta en millään osaa lähteä matkaan vain e-kirjojen kanssa. Tällä kertaa voin valita luettavaa tämmöisestä pinosta: 

Ja näitä olen jo ehtinyt aloittelemaan:

Pääasiassa olen lomaviikon aikana lueskellut Vieraan lasta, joka onkin ollut ihanaa lomalukemista. Hillityn brittilä…

Dekkariviikko: Totuuden nimessä ja Sakset tyynyn alla

Kuva
Dekkariviikon juttuni jatkuvat leppoisien dekkareiden merkeissä. Viveca Stenin Sandhamnin murhat -sarja on ollut minulle kepeää kesälukemistoa jo muutamana kesänä, ja toukokuun loppupuolella lukaisin Stenin uusimman suomennoksen Totuuden nimessä (WSOY, 2018). Juonen tai henkilögallerian osalta kirja ei tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, mutta enpä sellaista kaivannutkaan: Sandhamnin murhien konsepti toimii sellaisenaan minulle tosi hyvin kirja vuodessa -tahtiin luettuna. Sopiva sekoitus tuttujen päähenkilöiden parisuhdekuvioita, jokin murhajuttu ja idyllisiä saarislaismaisemia - kyllä niiden parissa jokusen tunnin viettää ilokseen.

Totuuden nimessä kuljettaa juonta lasten purjehdusleirin tapahtumissa ja toisaalla juristi Nora Linde koettaa selvitä talousrikostapauksesta oikeussalissa. Noran poliisiystävä Thomas joutuu tutkimaan purjehdusleirillä tapahtunutta lapsen katoamista, ja kas kummaa, kun juonilangat ennen pitkää somasti yhdistyvät. Parisuhderintamalla Thomas kipuilee Perni…

Dekkariviikko: Gin Phillips: Niin kuin me olisimme kauniita

Kuva
Millainen on loistava trilleri? Sellainen, jonka juoni saa kihisemään jännityksestä ja pitää istua käsien päällä (kuvainnollisesti, koska sivua on jollain konstilla käännettävä), jottei kurkkaisi kirjan lopusta miten tässä oikein käy. Gin Phillipsin Niin kuin me olisimme kauniita (S & S, 2018) oli minulle juuri tällainen tapaus. Kirja alkaa siitä, kun nuori Joan-äiti on viettänyt mukavaa päivää eläintarhassa pienen Lincoln-poikansa kanssa, ja juuri kun he ovat poistumassa, eläintarhan rauha rikkoutuu ja todellisuus muuttuu äkkiä aivan toisenlaiseksi. Tarhassa alkaa kuuluu ammuskelun ääniä, ruohikolla lojuu ruumiita - mitä ihmettä oikein tapahtuu? Tätä saa lukija ihmetellä yhdessä Joanin kanssa, kun tämä päättää paeta suojellakseen itseään ja ennen kaikkea rakasta Lincoln-poikaansa.
"Teinipoikia, hän miettii, sitä nuo asemiehet ovat. He eivät ole miehiä, tai korkeintaan he ovat hädin tuskin miehiä. Ja he ovat ääliöitä. Hän ei anna lasten leikkejä leikkivien teiniääliöiden tap…