Kuukauden kieli -haasteen loppukiri: turkki, vietnam ja venäjä + kooste

Olen tänä vuonna osallistunut Aukeamia-blogin Kuukauden kieli -lukuhaasteeseen. Oma haastetaipaleeni on edennyt kovin epätahtisesti, sillä vain muutamana kuukautena olen tullut lukeneeksi ko. kuukauden kielellä julkaistun kirjan (tai novellin). Muutoin olen sitten lukenut kirjoja joko liian myöhään tai liian aikaisin. En kuitenkaan ole antanut tämän suuremmin haitata, sillä haaste on selkeästi laajentanut lukureviiriäni ja kirjojen etsintä on pääsääntöisesti ollut kivaa. Pari kieltä jäi silti matkan varrella kuittaamatta, mutta sainpas tässä joulukuun aikana hoidettua nekin eli jee, voin merkitä kuukauden kieli -haasteen suoritetuksi! 

Kokosin tähän juttuun rästissä olleet vietnamin ja turkin kirjat ja lisäksi mukana on joulukuun kieli venäjä. Lyhyiden lukutunnelmien jälkeen on vielä pieni kooste haasteesta ja lista kaikista haasteeseen lukemistani kirjoista.

Photo by freestocks.org on Unsplash

Toukokuun kieli: turkki - Orhan Pamukin novelli Ikkuna (julkaistu kokoelmassa Muita värejä, Tammi 2008; suom.  Tuula Kojo)

Minulla on kotihyllyssäni useita Pamukin romaaneja, mutta ne eivät vuoden aikana houkutelleet minua laisinkaan. Ylipäänsä vaikutti siltä, että turkin kielestä on käännetty suomeksi tai englanniksi kovin vähän minun oloistani kirjallisuutta, ja lähes on annoin periksi toukokuun kielen suhteen. Onneksi satuin kuitenkin löytämään kirjastosta Orhan Pamukin Muita värejä -kirjoituskokoelman, jossa oli mukana Ikkuna-niminen novelli. Se on minun panokseni toukokuun kieleen. Pamukin kirjoista kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua kokoelmaan, sillä sen kirjoituksissa Pamuk avaa kirjojensa taustoja ja valaisee mm. näkemyksiään politiikasta.

Ikkuna-novellissa ollaan kertojan lapsuusmuistoissa, vuoden 1958 Turkissa. Silloin ei  vielä ollut televisiota, mutta kertoja ja hänen veljensä viihdyttävät itseään keräilykorteilla ja itse kehittelemillään peleillä. Ikkuna on lyhyt kurkistus lapsen maailmaan, jossa aikuiset puuhaavat omiaan ja asettavat sopivasti rajoja lasten touhuille. Aikuisten maailman merkillisyydet eivät kertojalle täysin aukene, mutta lukija voi kenties lukea ja tulkita rivien välejä. Novelli oli hyvin lämminhenkinen ajankuva, ja olisin mieluusti viihtynyt sen maailmassa pidempäänkin. Pamuk tavoitti mielestäni onnistuneesti lapsen näkökulman, sen ilot ja arjen pikku murheet.

Elokuun kieli: vietnam -  The Ancient Vietnamese Cinderella Story - Tâm and Cam

Elokuun kieli ei ollut juuri sen helpompi kuin turkkikaan. Onneksi kirjaston tietokannasta löytyi apu, ja päädyin lukemaan noin 30 sivuisen lastenkirjan, jossa kerrotaan vietnamilainen versio Tuhkimo-sadusta. Kirjan tekstit ovat sekä vietnamiksi että englanniksi, ja luin tietenkin vain englanninkielisen version.

The Ancient Vietnamese Cinderella Story - Tâm and Cam oli haasteen ehdottomasti eksoottisin lukukokemus. Tuhkimon tarina on minulle tuttu lapsuudestani, mutta silloin tutustuin vain Disneyn tarjoaamaan versioon. Vietnamilaisille Tuhkimo on versioitu siten, että hyvä haltia oli korvattu Buddhalla (!) ja Tuhkimon ja prinssin tarina kerrottiin aivan loppuun asti, eli juonenkäänteitä riitti vielä häiden jälkeenkin. Ilkeät sisarpuolet olivat tiiviisti mukana kuvioissa ja sanonpa vaan, että heidän ilkeytensä peittosi mennen tullen siloisen Disney-version. Lukukokemuksena vietnamilainen Tuhkimo olikin varsin erikoinen sekoitus tuttua satua ja vierasta kulttuuria.

Joulukuun kieli: venäjä - Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia (Siltala, 2015; suom. Arja Pikkupeura)

Venäjästä on käännetty suomeksi runsaasti teoksia, sekä klassikoita että uudempaa kirjallisuutta. Ljudmila Ulitskaja oli minulle helppo valinta, sillä blogini alkuaikoina luin häneltä Iloiset hautajaiset, josta pidin oikein paljon. Sittemmin en ole Ulitskajan tuotantoon palannut, mutta nyt valitsin luettavakseni novellikokoelman Tyttölapsia. Kirja on alunperin ilmestynyt kahdessa eri niteessä, ja joissakin kertomuksissa esiintyy samoja henkilöitä. Tarinoita on silti helppo lukea itsenäisinä novelleina, ja Tyttölapsia osui omaan, hyvin perinteiseen novellimakuuni erittäin hyvin.

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, novellien päähenkilöinä on venäläisiä pikkutyttöjä. Takakansi sijoittaa novellit 1950-luvun Moskovaan, ja kertomuksista huokui vuosikymmenten takaista ajankuvaa. Novellit kuvaavat lasten arkea, jota sävyttää toisinaan puute ja kehnot olot, mutta silti mukaan mahtuu lämminhenkisyyttä, välittämistä ja toki myös kieroja pieniä ihmissuhdepelejä. Neuvostoarkeen kuuluu tietysti myös politiikka, ja jotain siitä heijastuu pienten tyttöjenkin maailmaan. Täytyy myöntää, että olin jonkin verran ennakkoluuloinen novellin tapahtuma-ajan suhteen. Pelkäsin, että novellit olisivat teemoiltaan liian rankkoja tai ankeita, mutta näin ei onneksi ollut. Päinvastoin, Tyttölapsia tarjosi kulttuurihypyn toiseen aikaan ja maahan, ja oli täynnä pieniä iloja ja suruja, mutta aikuismaailman suuret ahdistukset olivat onneksi jossain kauempana. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.

Muualla verkossa: Tyttölapsia-kirjaa on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Annelin kirjoissa, Sinisen linnan kirjasto

*** Kuukauden kieli -haasteen kooste ***

Luin haasteeseen seuraavat kirjat:

Tammikuu: ranska - Maylis de Kerangal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät
Helmikuu: japani - Keigo Higashino: The Devotion of Suspect X
Maaliskuu: puola - Andrzej Sapkowski: Narrenturm 1
Huhtikuu: portugali - Machado de Assis: Kuolematon ja muita novelleja
Toukokuu: turkki - Orhan Pamukin novelli Ikkuna
Kesäkuu: italia - Elena Ferrante: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
Heinäkuu: afrikaans - André Brink: Valkoinen kuiva kausi
Elokuu: vietnam - The Ancient Vietnamese Cinderella Story - Tâm and Cam
Syyskuu: saksa - Doris Gercke: Kuolema istuu orrella
Lokakuu: espanja - Melba Escobar: Kauneussalonki
Marraskuu: arabia - Alaa al-Aswani: Yacoubian-talon tarinat
Joulukuu: venäjä - Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia

Kielistä helpoin oli minulle ranska, sillä luen paljon käännössarjakuvia, ja ranskahan on sarjakuvan suuri kieli. Toki myös muu ranskalainen kirjallisuus on lähellä sydäntäni, ja haasteeseen lukemani Maylis de Kerangalin koskettava romaani saa minulta suuret suositukset.

Italian Elena Ferrante on myös suosikkejani, ja Napoli-sarjan viimeinen osa tullee luettua viimeistään alkuvuoden aikana. Japanin Keigo Higashino oli minulle aivan uusi dekkarituttavuus, mutta tuo lukemani kirja ei taatusti jää viimeiseksi Higashinoksi. Haasteen löydöt-osastolle kuuluu myös puolaksi kirjoittavan Sapkowskin Narrenturm-sarjan avausosa, ja tälle hulvattomalle historiallisella sarjalle odottelen kovasti jatkoa.

Kaiken kaikkiaan Kuukauden kieli -haaste oli yllättävän antoisa, ja olen hieman hämmästynyt siitä, että ylipäänsä sain haasteen suoritettua loppuun. Kuten jo yllä totesin, osa kielistä oli tosi vaikeita ja kirjaston tietokantaa pitikin käyttää runsaasti haasteen aikana. Oma käännöskirjojen lukemiseni painottuu mututuntumani mukaan voimakkaasti englanti - ruotsi - ranska - akselille, joten oli mukavaa saada edes yhden kirjan verran muitakin kieliä mukaan.

Kiitokset hienosta lukuhaasteesta!