Joulukalenterikirjana Jane Austenin Järki ja tunteet: luukut 1 - 6

Tänä vuonna minulla on hieman erilainen joulukalenteri. Päätin nimittäin osallistua Goodreadsin lukuhaasteryhmän Adventtikalenteri-haasteeseen, jonka ideana on lukea jotain kirjaa 1.-24.12. välisenä aikana pienissä osissa, esimerkiksi luku per päivä. Halusin valita joulukalenterikirjakseni jotain ihanaa luettavaa, ja päädyin Jane Austenin vuonna 1811 alkukielellä ilmestyneeseen klassikkoon Järki ja tunteet (WSOY). Olen nähnyt sen elokuvaversion joskus vuosia sitten, ja siitä jäi hyvät muistot, vaikkei elokuva yltänytkään samalle ihanuustasolle Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon kanssa. Y & E :n luin ensi kerran teini-iässä, ja se oli erittäin otollista aikaa lukea tuo romanttinen tarina. Kirja on siitä lähtien keikkunut oman klassikkolistani kärkikolmikossa, enkä oikein ole uskaltanut tarttua Austenin muihin kirjoihin. Järki ja tunteet lähti silti jostain pokkirihyllystä mukaani, ja joulun kunniaksi rohkaistuin lukupuuhiin. Kirjassa on 50 lukua, joten 1. ja 24. luukku sisältävät kolme lukua, muut kaksi.

Aion postailla joulukalenterikirjastani noin kuuden luukun välein, enkä voi mitenkään välttää juonispoilereita. SPOILERIVAROITUS siis heille, jotka haluavat vältellä Järjen ja tunteiden tarkempia vaiheita!! Ensimmäiset kuusi luukkua ovat auenneet seuraavanlaisissa tunnelmissa:

Luukku 1: luvut 1-3

Tajusin heti kirjan ensi sivuilla, että oi oi, miten lyhyitä lukuja kirjassa onkaan. Ensimmäisenä päivänä pääsin sivulle 19! Ja oi oi, miten mukavaa olisikaan ollut jatkaa lukemista. Ilmassa on siis oikeaa joulukalenterifiilistä, kun luukkujen aukaisusta näyttää muodostuvan kärsivällisyysharjoitus. 

Kalenterin aloitusluukusta paljastui erittäin tuttua Austen-tunnelmaa: Sussexissa asuvalla Dashwoodien perheellä on pari kaunista, naimaikäistä tytärtä - Elinor ja Marianne - joille pitäisi löytää aviomiehet. Heti kärkeen kirjassa tehdään tarkkaa selkoa perheen taloudellisesta tilanteesta ja perinnönjaon epäoikeudenmukaisuuksista. Kovin tuttua ajankuvaa Y & E:stä! Naisten heikkoa taloudellista asemaa ei turhaan kaunistella.

"Sitten vanha herra kuoli, ja kun hänen testamenttinsa luettiin, se aiheutti, kuten testamentit yleensäkin, yhtä paljon pettymystä kuin iloa."

Luukku 2: luvut 4-5

Lisää tutunoloisia Y & E -fiiliksiä: pitkiä luonnekuvauksia! Niiden kirjoittamisen Austen taitaa, mutta Y & E:stä tuttua leikillisyyttä en oikein tavoittanut tästä luukusta. Sen sijaan huomasin, että minun on lähes mahdotonta olla tekemättä vertailuja Y & E:hen, kun luen kirjaa. Pahoittelen!

"Marianne tuskin tiesi mitä sanoa. Hän ei missään nimessä tahtonut luokata sisarensa tunteita, mutta sittenkään hän ei voinut sanoa sellaista, mitä ei tarkoittanut."

Luukku 3: luvut 6-7 

Dashwoodit muuttavat  Barton Cottageen, ja tarina tuntuu vasta nyt alkavan toden teolla. Luukusta paljastuu paljon seurustelua uusien naapureiden kanssa.

"Kukaan seurueen jäsenistä ei ollut erikoisesti viehättänyt Dashwoodeja, mutta lady Middletonin kylmä typeryys oli siinä määrin vastenmielistä, että sen rinnalla eversti Brandonin vakavuus ja jopa sir Johnin ja hänen anoppinsa meluisa hilpeyskin tuntuivat hauskoilta."

Luukku 4: luvut 8-9

Eräs nuori mies ilmaantuu Dashwoodin perheen tyttöjen tuttavapiiriin, niiden parin muun tapauksen seuraksi, jotka on jo ehditty esitellä kirjan alkusivuilla. Tämä tärkeä asia on siis hoidettu pois päiväjärjestyksestä pikavauhtia, ja voidaan siirtyä ihastumisten kehittelyyn. Tässä vaiheessa kirjaa alkaa jo erittäin vahvasti tuntua siltä, että luen hieman mukaeltua versiota Y & E:stä.

"Kaikki tuota herrasmiestä koskeva oli mielenkiintoista."

Luukku 5: luvut 10-11

Henkilökuvausta, ja taas lisää henkilökuvausta. Ei tarvitse olla suuren suuri romanttisen kirjallisuuden tuntija, että voi arvata tiettyjen asetelmien muuttuvan jossain vaiheessa kirjaa. Tässä luukussa on silti hyvin lämminhenkinen brittiläinen tunnelma.

"Brandon on juuri sellainen mies", sanoi Willoughby eräänä päivänä heidän keskustellessaan everstistä, "josta kaikki puhuvat hyvää mutta josta kukaan ei välitä, jonka kaikki mielellään tapaavat, mutta jonka kanssa kukaan ei muista keskustelleensa."

Luukku 6: luvut 12-13

Asiat alkavat kehittyä. Mariannen tunnekylläinen ihastus herättää huomiota, eräät toiset sen sijaan ovat vaitonaisempia asioistaan mutta pinnan alla selvästi kuohuu. Jännitystä Austenin tapaan.

"Pelkään", vastasi Elinor, "ettei asian hauskuus aina ole takeena sen sopivuudesta."

***

Joulukalenterikirja vaikuttaa tässä vaiheessa joulukuuta erinomaiselta idealta. Olen melko onnistuneesti vältellyt kurkkimasta tuleviin luukkuihin, mutta aivan helppoa se ei ole ollut. Järki ja tunteet on silti ollut hyvä valinta kalenterikirjaksi, sillä lyhyiden luukkujen Austen-tunnelmat sulostuttavat kiireistä arkea mitä parhaimmalla tavalla. Ja kun luettavaa on niin vähän, lukujen sisältöön tulee kiinnitettyä enemmän huomiota enkä vain paahda eteenpäin kuin normaalisti olisin tehnyt.

Mukavaa joulun odotusta kaikille ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää! 

Photo by Simon Zachrisson on Unsplash