Oksan hyllyltä

Kauko Röyhkän (teksti) ja Juha Metson (valokuvat) Suursaari (Like, 2016) oli Kirjan ja ruusun päivän kirjaostokseni. Ostin kirjan miehelleni, sillä hän lukee mielellään (=lähes ainoastaan) tietokirjallisuutta ja arvelin, että kotimaista lähihistoriaa käsittelevä kirja saattaisi häntä kiinnostaa. Vaan minäpä nappasin kirjan ensin itselleni luettavaksi, ja isona lukuhoukuttimena toimivat Suursaaren näyttävät valokuvat. Olkaapa hyvät, blogini tämän vuoden ensimmäinen tietokirja tulee tässä: Suursaari kuuluu nykyään Venäjälle, ja sen historia on vaiherikas. Olin ennen kirjan lukemista täysin tietämätön saaren vaiheista, mutta Röyhkän teksti oli erinomainen johdatus sotilassaaren menneisiin loiston päiviin ja nykytilaan. Pidin erityisesti sotia edeltävän ajan kuvauksesta. Suursaaren silloinen elämänmeno kuulostaa nostalgisen paratiisimaiselta, vaikka jäinkin pohtimaan, miltä varttuminen syrjäisellä saarella mahtoi tuntua esimerkiksi aikuisuuden kynnyksellä olevista nuorista. Sotah...

Minulle on vaivihkaa kertynyt useita pidempiä postaussarjoja tänne blogiin, ja päätin niputtaa niistä kaksi yhteen postaukseen: Naisten aakkoset -haaste alkoi Tarukirja -blogista, ja oma osuuteni on edennyt D-kirjaimeen. D niin kuin Donna eli minun D-kirjaimestani löytyy kaksi Donnaa: Kuka on suosikkikirjailijasi? D onna Tarttin Jumalat juhlivat öisin koukutti minut vuosia sitten - nuorehkolle yliopisto-opiskelijalle Tarttin yliopistomaailmaan sijoittuva romaani oli kuin huumetta. Kului muutama vuosi ja pari lisää, ja ilmestyi Pieni ystävä, jota en edes harkinnut lukevani. Jokunen nuiva arvostelu riitti pelottamaan minut pois kirjan ääreltä, sillä ajattelin, etten halua pettymystä pilaamaan upean Jumalat -kirjan lukumuistoja. Pari kesää sitten uskaltauduin viimein Pienen ystävän pariin, ja sehän oli hieno, aivan omanlaisensa kirja. Ehkä kannatti odottaa ja luin kirjan oikeaan aikaan? Molemmat kirjat ovat olleet minulle viiden Goodreads-tähden kirjoja, ja Donna Tartt on...

Goodreadsin listojen selailu tuotti jälleen tulosta, sillä löysin sieltä Daniel Clowesin Ghost Worldiin (BV2Produktions, 2002). Kiinnostuin Ghost Worldista , sillä siitä on tehty elokuva ja olen etsiskellyt Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeseeni jotain itselleni uutta luettavaa ja katsottavaa. Ghost Worldista en ollut koskaan kuullut mitään, mutta sarjakuvan takakansi lupaili paljon: " Clowes onnistuu kuvaamaan teiniangstia  yhtä väkevästi ja autenttisesti kuin J. D. Salinger aiemmalle sukupolvelle kirjassaan Sieppari ruispellossa. " - " Yksi vuosituhannen parhaista käännösalbumeista. " Alkoi kummasti tuntua, että olin sattumalta törmännyt johonkin mikä olisi pitänyt lukea jo aikapäiviä sitten. Onneksi kirjastosta löytyivät sekä sarjakuva että leffa. Nuhruisia olivat, mutta luku- ja katselukelpoisia siitä huolimatta. Luin ensin sarjakuvan, ja hailakanväristen ruutujen kautta tutustuin Enidiin ja Rebeccaan. He ovat juuri päättäneet taipaleensa high ...

Alison Bechdelin Hautuukoti (Like, 2009) lähti eräällä kirjastoreissulla sattumalta mukaani. Isona lukuhoukuttimena toimi täyttävä kansi, mutta se antoi odottaa jotain säväyttävämpää kuin Hautuukoti lopulta oli. Jos päähenkilön isä toimii hautausurakoitsijana, harrastaa kirjallisuutta sekä salasuhteita ja kertojana toimiva tytär tiedostaa tykkäävänsä enemmän tytöistä kuin pojista, ainekset herkulliseen tarinaan ovat taatusti kasassa. Päädyin antamaan Hautuukodille kolme tähteä Goodreadsiin, mutta silti minusta tuntuu, että sarjakuvan jälkimaku jäi melko laimeaksi.  Albumin piirrosjälki oli keskinkertaista tasoa. Pidän väreistä, joten kokonaisuus uhkaa helposti latistua, kun koko albumi on värimaailmaltaan samansävyinen eli tässä tapauksessa hailakan sininen. Myöskään erikokoiset ruudut ja niihin tasaisin väliajoin upotetut kirjallisuusviittaukset eivät olleet minua ravistelevia tehokeinoja. Pitääkö tehokeinoja sitten edes olla? Jos tarina ei vie täysillä mukaansa, toivon ...

Noin puoli vuotta sitten käynnistin omien hyllyjen lukemattomien kirjojen projektin eli TBR-vuoren valloituksen . TBR-listani löytyy omalta välilehdeltään eli täältä , ja listallani on 100 kirjaa. Niistä 12 on nyt luettu eli terveiset ensimmäiseltä TBR-nyppylältä, Kolilta!  Kipuamisvauhtini ei ole ollut vauhdin hurmaa, mutta toisaalta en ole kokenut TBR-ahdistusta vaan olen edelleen kiinnostunut jatkamaan listan kirjojen lukemista. Noin kaksi kirjaa per kuukausi on ollut ilmeisen sopiva tahti, ja eikä TBR-lista ole liiaksi hallinnut lukupuuhiani. Siellä se on olla möllöttänyt jossain taustalla, ja aina välillä on ollut mukavaa poimia jotain luettavaa listalta ja unohtaa se sitten taas hetkeksi. Lukemani kirjat löytyvät alempaa postauksesta, mutta niiden lisäksi olen kokeillut paria kirjaa ja jättänyt ne sitten kesken. Nämä äärimmäisen tympeästi edenneet ja mielenkiintoni tyystin tyrehdyttäneet kirjat ovat: Alsterdal, Tove: Kadonneet Kankimäki Mia: Asioita jotka saavat sydä...

Sain blogeissa joitakin aikoja sitten ahkerasti kiertäneen Sieluni hymyt -haasteen Ullalta ja Suketukselta . Arkeni on ollut niin kiireistä, että haasteeseen vastaaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Mutta tänään arki on tuntunut hymyilevän tavallista enemmän, joten kaivoin haasteen esille: "Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen." Lähestyvä kesä saa minut iloiselle mielelle. Talven pimeys tuntuu vuosi vuodelta pidemmältä, mutta nyt on valoisien öiden ja päivien ajanjakso - ihanaa! Polkupyörä on kaivettu esille, kesäkirjalista muhii mielessä, ensimmäinen irtojäätelöpallo on vielä ostamatta, sateisessa ilmassa on raikasta tuoksua ja ... kesä ♥. Lähetin aamulla kirjan matkalle uutta kotia. Kirjabloggaajakollega oli sellaista kirjaa vailla, joka minulta löytyi ja oli jo muutoinkin etsimässä u...

Zadie Smithin Kauneudesta (WSOY, 2006) koukutti minut alkutalvella, mutta bloggaaminen on jostain syystä viipynyt ja venynyt. Smithin esikoisromaani Valkoiset hampaat oli täyteläinen, jopa täyteen ahdettu (henkilöitä, tapahtumia, juonilankoja  - kaikkea yllin kyllin) lukuelämys, ja aloittelin Kauneudesta -pokkaria epäillen. Odotettavissa reilut 600 sivua lisää Valkoisten hampaiden kaltaista tiivistä tekstiä? Huh! Vaan Kauneudestapa oli erilainen kirja. Kevyempi sisällöltään ja kerronnaltaan, vetävämpi kaikin puolin. Yliopistomaailma ja siellä vellovat sekalaiset suhteet saivat sivut kääntymään - ja hei joo, tästä kirjasta voi bongailla viittauksia Talo jalavan varjossa -kirjaan. Howards End, indeed. Kauneudesta saa minulta viisi tähteä Goodreadsiin, sillä kirja on kirkkaasti eräs alkuvuoteni parhaimpia kirjoja. "Ai mitä? Howard, mitä minun oikein pitäisi katsoa?     Howard näytti asiaankuuluvan kohdan tulostamastaan viestistä amerikkalaiselle vaimollee...

Kirjojen lukeminen vuodenaikojen mukaan ei taida olla minun juttuni. Täydellinen hetki Jenna Kostetin Marrasöiden (Robustos, 2015) lukemiselle olisi totta kai ollut marraskuu, mutta minä luin kirjaa vapun alla. Lyhenevän yön valossa olikin aika jännää lukea kirjaa, jossa marraskuun pimeys iskee päälle. Kontrasti vain vahvisti Marrasöiden tunnelmaa, ja minä viihdyin erinomaisesti synkähkön kirjan sivuilla, Turun saariston maisemissa. "Mä jään kiertämään tuon", Selja sanoi Svakille ja nyökkäsi kivikehää kohti.     "Hyvä, tee se", Svak sanoi. "Teet oikein, kun kierrät sen."     Selja ei tiennyt, mitä Svak tarkoitti. Hän katsoi miehen loittonevaa selkää ja toivoi, että kivikehän kiertämällä saisi vastauksia mieltään vaivaaviin kysymyksiin. Hän tunsi itsensä  typerykseksi, kun lähestyi kivisti ladottua labyrinttia ja astui ensimmäisten kivien väliin. Toisten äänet katosivat puiden katveeseen. Selja tunsi miten tuuli pyöritti hänen hiuksiaan ja toi ...

Sari Pöyliön Ihmisen veri (Atena, 2015) esittelee lukijalle 83-vuotiaan Kulo Taipaleen, eläkkeellä olevan lääkärin. Hänen yläkerrassaan asuu aamunsa voimistelemalla aloittava nainen, ja tämä nainen alkaa kirjan edetessä hämmentää Taipaleen elämää ryhtyessään etsimään Taipaleen aikoinaan kuvaamaa elokuvaa nimeltä Ihmisen veri. Ihmisen veri joutui hukkaan vuosikymmeniä sitten, ensi-illan kynnyksellä, eikä mestarillinen teos ehtinyt koskaan teattereihin asti. Ihmisen veri liikkuu sulavasti menneen ja nykyisyyden välillä, ja menneessä ajassa seurataan Kulon sota-ajan ja elokuvainnostuksen värittämää nuoruusaikaa. Kerronta on kepeää ja ilmavaa olematta silti höpsöä tai hömppää.  Kirjan tarinassa on miellyttävän vanhanaikaista, rauhallista tunnelmaa, josta nykyajan hektisyys tuntuu olevan kovin kaukana. Viehätyin aika nopsaan Ihmisen veren tyylistä, joka onnistuu ujuttamaan myös lempeää huumoria lauseiden väliin.   "- Apropos, Vieno sanoi viime hetkellä. - Tahtoisin vai...

Blogimuistelot jatkuvat parisuhdeteemalla (edelliseltä listaltani löytyy kesänodotuskirjoja ). Jostain syystä parisuhdetarinat jaksavat kiinnostaa minua vuodesta toiseen, ja myös ensimmäinen lukuhaaste, johon osallistuin, osui tähän aihepiiriin. Sinisen linnan kirjasto -blogin Avioliittojuonia-lukuhaaste oli kuin minulle tehty, ja muistan olleeni todella innoissani haasteen aiheesta. Into ei ole hiipunut, ja jos joku haluaa laittaa pystyyn kirjallisen parisuhdehaasteen, niin hep! yksi osallistuja on taatusti mukana. Alla olevista kirjoista kaikki muut paitsi Julian Barnesin kirja löytyvät omasta hyllystäni. Amadon kirja on lainassa, joten se ei päässyt mukaan kirjakuvaan. Listaa katsellessani huomaan, että kirjoissa minua viehättävät kiemuraisemmat suhteet. Omassa henk.koht. elämässäni suosin tasaisempaa menoa, joten ilmeisesti kirjojen kautta on turvallista sukeltaa sameampiin vesiin. Tässä katsaus blogivuosieni parhaisiin suhdetarinoihin: John Irving: Välisarjan avioliitto...

Alan Bradleyn Filminauha kohtalon käsissä (Bazar, 2016) uudisti tuttavuuteni Flavia de Lucen kanssa. Edellinen suomennos Hopeisen hummerihaarukan tapaus jäi minulla kesken, sillä kirja ei muutaman kymmenen sivun jälkeen lähtenyt ollenkaan vetämään. Sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta pidin aika lailla ( Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä ), joten olipa mukavaa, että heti Filminauha-kirjan alkusivuilta asti pääsin samanlaisiin lukutunnelmiin kuin sarjan alkupään kirjojen kanssa. "Kylmänkosteat usvakiehkurat nousivat jään ylle kuin ruumiista irronneet levottomat henget. Ilmassa liikahteli utuharsoa.     Kiitäessäni pitkää muotokuvagalleriaa päästä päähän luistinten hopeanväriset terät suhahtelivat surullisesti kuin teurastajanveitsi tahkolla. Jääpinnan alla jalopuisen parketin monimutkainen kuviointi erottui selvästi, vaikka diffraktion takia värit olivatkin himmeät.   Olin pihistänyt hovimestarin komerosta kaksitoista tusinaa kynttilää,...

TBR-projektini ei viime aikoina ole täällä blogissa näkynyt, vaikka itse asiassa olen kököttänyt ensimmäisen etapin eli Kolin huipulla on jonkin aikaa. 12 listan kirjaa on siis luettu, ja Cristina López Barrion Mahdottomien rakkauksien talo (Bazar, 2012) oli niistä numero 11. Olen ostanut kirjan aikoinaan jostain alemyynnistä itselleni kauniin kannen ja houkuttelevan takakannen ansiosta (aina yhtä petollisen tehokas myyntikikka!). Espanjalainen fiktio on usein minun makuuni, mutta Mahdottomien rakkauksien talo ei onnistunut vastaamaan odotuksiini. Takakannen lupaus siitä, että "maagis-realistinen sukutarina on kerrottu intohimoa säästämättä ja kauniita lauseita tuhlaillen" piti kieltämättä paikkansa, mutta niitä kauniita lauseita oli aivan liikaa!  Kirjalla on mittaa 450 sivua, ja tietty juonikaava toistuu useampaan kertaan: Lagunan suvun naisia vaivaa kirous, sillä heidät on tuomittu epäonnistumaan rakkaudessa sukupolvesta toiseen. Sukupolvesta toiseen kulkevaa epäo...

Kouvolan Dekkaripäivät pidetään tänä vuonna 10. - 11. kesäkuuta, ja perinteikäs dekkaritapahtuma viettää 20-vuotisjuhliaan. Itse en valitettavasti pääse osallistumaan Kouvolan tapahtumaan, mutta päätin olla hengessä mukana ja viettää blogissani dekkariviikkoa. Dekkarit ovat minulle genre, johon en taatusti kyllästy koskaan. Välillä minulla menee pitkäkin aika ilman rikoskirjoja, mutta sen jälkeen ihmismielen synkempi puoli houkuttelee entistä enemmän. Talven mittaan en ole lukenut kovin montaa dekkaria, joten juuri nyt olen kasvavan dekkari-innostuksen vallassa. Teemaviikon viettäminen oman suosikkigenreni parissa kutkuttelee jo kovasti mieltäni, ja luettavan haaliminen teemaviikon kirjajuttuja varten on alkanut. :) Teemaviikkoilu on hauskempaa yhdessä, joten heitän dekkarihaasteen ilmoille. Oletko innostunut dekkareista tai kiinnostaako vieraaksi jääneen genren kokeilu? Tule mukaan dekkariviikolle! Kuvaa saa käyttää teemaviikkoon liittyvissä postauksissa & somessa. Dek...

Muutama postaus taaksepäin saavutin blogissani 600 julkaistun jutun merkkipaalun. Huh heijaa! Aivan näin montaa kirjajuttua en ole ehtinyt vajaassa kolmessa vuodessa naputella, sillä kaikenlaista muuta postausta näkyy putkahtaneen ilmoille säännöllisin väliajoin. Juttumäärä ei ole minulle millään lailla tärkeä asia (pikemmin se lähes nolostuttaa - aikuinen nainen, onks noloo tunkea bittiavaruuteen näin paljon kirjahöpötystä?!), mutta se tarjosi minulle hyvän syyn penkoa blogihistoriani juttuja.  Innostuin nimittäin alkukeväällä Pihin naisen elämää -blogin juttusarjasta, jossa on ollut viiden kirjan blogimuistelukatsauksia. Omat blogisynttärini ovat vasta heinäkuussa, mutta 600 juttua kelpaa mielestäni oikein hyvin tekosyyksi arkistojen penkomiselle. Vilpitön toiveeni on nostaa lukuvinkkeinä esille omasta mielestäni lukemisen arvoisia kirjoja, mutta voihan käydä niin, että sivutuotteena tulee 'apua, näinkö olen kirjoittanut, pitäisikö heittää tämä juttu roskakoriin' -tunte...