6 kirjaa pari(sta)suhteesta

Blogimuistelot jatkuvat parisuhdeteemalla (edelliseltä listaltani löytyy kesänodotuskirjoja). Jostain syystä parisuhdetarinat jaksavat kiinnostaa minua vuodesta toiseen, ja myös ensimmäinen lukuhaaste, johon osallistuin, osui tähän aihepiiriin. Sinisen linnan kirjasto -blogin Avioliittojuonia-lukuhaaste oli kuin minulle tehty, ja muistan olleeni todella innoissani haasteen aiheesta. Into ei ole hiipunut, ja jos joku haluaa laittaa pystyyn kirjallisen parisuhdehaasteen, niin hep! yksi osallistuja on taatusti mukana.

Alla olevista kirjoista kaikki muut paitsi Julian Barnesin kirja löytyvät omasta hyllystäni. Amadon kirja on lainassa, joten se ei päässyt mukaan kirjakuvaan. Listaa katsellessani huomaan, että kirjoissa minua viehättävät kiemuraisemmat suhteet. Omassa henk.koht. elämässäni suosin tasaisempaa menoa, joten ilmeisesti kirjojen kautta on turvallista sukeltaa sameampiin vesiin. Tässä katsaus blogivuosieni parhaisiin suhdetarinoihin:

John Irving: Välisarjan avioliitto (julkaistu 13.8.2013)

Tämä on ainut lukemistani Irvingin kirjoista, johon olen täydellisen hurahtanut. Jostain syystä en blogini alkutaipaleella uskaltanut antaa kirjalle kuin 4 tähteä, mutta kävin korjaamassa erheeni ja korotin tähtimäärän viiteen. Irvingin herkullinen kahden pariskunnan parisuhdepainiottelu on niin riemukasta luettavaa, että täysi tähtimäärä on paikallaan. Olen lukenut kirjan muutamaan otteeseen, ja uusintalukuja lienee odotettavissa. Blogijuttukin on kirjoitettu uusintaluvun jälkeen.

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (julkaistu 7.4.2014)

Ferranten komedian ja tragedian välimaastossa liikkuva draama miehensä hylkäämästä naisesta. Hankin kirjan hiljattain omaan hyllyyni. Kirjassa on rumahko kansi, ja eräällä koiralla oli muistaakseni tyly kohtalo, mutta muutoin Ferranten kirja oli vetävää luettavaa. Pitkälti tämän kirjan imussa innostuin Ferranten uudesta suomennoksesta Loistava ystäväni, jonka olen hankkinut lukulaitteeseeni odottamaan sopivaa lukuaikaa.

Julian Barnes: Puhumalla paras (julkaistu 10.11.2013)

Nolojen muistojen blogijuttu! Jossain vaiheessa ensimmäistä blogivuottani sain idean lukea palkittuja kirjoja, yksi per palkinto. Julian Barnesin kirja sai aikoinaan Prix Femina Étranger -palkinnon, eli parhaan käännösromaanin palkinnon Ranskassa. Kirja oli minulle ehdoton löytö, mutta intoni kahlata läpi kirjapalkintoja hiipui nopeasti. Sainkohan luettua edes kymmentä kirjaa?? Hautasin idean hiljaisuudessa, mutta onneksi sentään Barnesin kirja jäi muistoihin hauskana kirjana. Kirjallinen huumori on taitolaji, ja Barnesin veikeä tarina upposi minun huumoriini loistavasti.

John Fowles: Ranskalaisen luutnantin nainen (julkaistu 5.8.2014)

Ranskalaisen luutnantin nainen on kerronnan juhlaa. Rakkaus ei tässä kirjassa ole ruusuilla tanssimista, mutta dramaattisuutta ja suuria tunteita löytyy sitäkin enemmän. Upea, upea kirja! Suosittelen myös historiallisista romaaneista pitäville.

Jun’ichirō Tanizaki: Avain (julkaistu 13.3.2016)

Tanizakin lyhyt Avain oli eräs alkuvuoteni parhaita kirjoja. Päiväkirjamerkinnöistä koostuva japanilaisen avioliiton kuvaus ei ollut laisinkaan niin puiseva tapaus, kuin ennakolta kuvittelin. Päinvastoin, Avain vain paransi otettaan loppua kohden.

Jorge Amado: Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään (julkaistu 31.12.2013)

Keittokoulu Maku ja Taito ♥. Blogijuttu intohimoisen dona Florin ihmeellisestä elämästä ja rakkauksista on julkaistu uudenvuodenaattona, ja muistan olleeni innoissani siitä, että sain vuoden viimeiselle päivälle näin hyvän kirjan. Viiden tähden herkkupala ruuan ja rakkauden ystäville. Näyte donan keittokoulun resepteistä:

"Käytännön oppitunti:

Raastakaa kaksi sipulia, murskatkaa valkosipuli survimessa;

sipuli ja valkosipuli eivät pilaa ilmaa, ei, hyvät naiset,

ne ovat maan tuoksuvia hedelmiä.

Leikatkaa korianteri, persilja, muutama tomaatti,

ruohosipuli ja puoli paprikaa aivan pieniksi paloiksi.

Sekoittakaa kaikki oliiviöljyyn ja pankaa

tämä mehevän makuinen kastike odottamaan

(noiden hupsujen mielestä sipuli haisee,

mitä he ymmärtävät puhtaista tuoksuista?

Vadinho söi halukkaasti raakaa sipulia

ja hänen suudelmansa poltti.)"

Jos joku ihmettelee, miksi Irving kirjasta ei näy kansikuvaa, niin syynä on se, ettei minulla ole kansilievettä. Olen ostanut nuhruisen kappaleeni joskus vuosia sitten divarista, enkä ole viitsinyt etsiä parempikuntoista sen tilalle. Kirja keltainen etukansi ei ole järin kuvauksellinen, joten pitää tyytyä sisäsivuun.